Tyttöystäväni ei ole oikein innostunut hellyydestä. Jos hellin tai suutelen häntä, usein koen, että hänestä se on vain rasittavaa. Harvoin hän tekee aloitteen. Seksin suhteen aloitteellisuus on vähän tasapuolisempaa mutta kaukana siitä mitä muilla. Kyllä hän jossain määrin nauttii molemmista mutta tuntuu kaipaavan niitä melko vähän ja etenkin aloitteellisuus on niukkaa.
Olemme keskustelleet siitä, miten iso ongelma tämä on minulle. Hän ymmärtää ainakin suunnilleen, tajuaa, että asia on erittäin tärkeä, sekä on ainakin kohtalaisen motivoitunut kehittämään itseään tässä suhteessa. Hän kyllä myös edistyy asiassa, mutta välillä minua pelottaa, että hän ei koskaan pääse lähellekään toivomaani tasoa. Hän kuitenkin varmasti puhuu totta, kun sanoo rakastavansa minua paljon, pitävänsä minua hyvin haluttavana jne. Hän vain ei ole tottunut tällaiseen, aiemmat suhteet ovat olleet kaverimaisempia, hellyys aika vähissä ja seksi miesvetoista. Hän omaa kai estoja, joista alkaa vähitellen päästä yli, ehkä on myös kokenut ruumiinsa jotenkin negatiivisesti tai seksin häpeälliseksi, vaikkei järkitasolla niin ajattele ja minä vakuuttelen, että hän on kaikin puolin haluttava jne. - ja kyllä onkin, lukuunottamatta tuota passiivisuutta.
Ei ole mahdotonta, että hänellä olisi Aspergerin syndrooma ja sitä kautta vaikeuksia vuorovaikutuksessa, vaikka hetkittäin tuntuu, ettei siitä voi olla kyse, eikä hänellä ainakaan ole AS:ille tyypillistä ongelmaa kosketuksen kanssa. Tai sitten aiemmat kokemukset ja perheen ilmapiiri, ehkä isän hyväksynnän puutekin ovat heikentäneet hänen kykyään vuorovaikutukseen. Se kuulemma näkyy hänen kyvyissään ottaa kontaktia muihin ihmisiin, vaikka aika hyvin on pystynyt sitä kompensoimaan. On aika lämmin ja empaattinen tuota vuorovaikutusongelmaa lukuunottamatta.
Onko muilla kokemusta tällaisesta, jos tahtoa on, pääseekö nainen tuollaisesta yli, vai tulenko aina kokemaan suhteemme olevan melko yksipuolinen hellyyden, halun ja seksin suhteen, tuntemaan huonoa omaatuntoa "rasittavista" aloitteistani jne.?
Pidän hänestä hyvin paljon ja haluaisin juuri hänet, mutta olen melko varma, etten jaksa suhdetta, jossa intohimo tuntuu yksipuoliselta enkä minä oikein koe kelpaavani. Puoli vuotta on todella pitkä aika tällaista.
Joku voi tietysti sanoa, että sitten vika on minussa. Varmaan osin onkin, mutta olen etsimässä vaimoa enkä ylimääräistä sisarta tai kämppistä, ja uskoisin exieni olevan melko tavallisia aktiivisuuden suhteen, en minä mihinkään kovin erikoiseen ole tottunut.
Miten hän voi opetella tällaista ilman mitään seksuaaliterapeuttia?
Onko muuten sellaisista apua myös muuhun hellyyteen, kun ongelma on vielä enemmän siinä kuin seksissä?
Olemme keskustelleet siitä, miten iso ongelma tämä on minulle. Hän ymmärtää ainakin suunnilleen, tajuaa, että asia on erittäin tärkeä, sekä on ainakin kohtalaisen motivoitunut kehittämään itseään tässä suhteessa. Hän kyllä myös edistyy asiassa, mutta välillä minua pelottaa, että hän ei koskaan pääse lähellekään toivomaani tasoa. Hän kuitenkin varmasti puhuu totta, kun sanoo rakastavansa minua paljon, pitävänsä minua hyvin haluttavana jne. Hän vain ei ole tottunut tällaiseen, aiemmat suhteet ovat olleet kaverimaisempia, hellyys aika vähissä ja seksi miesvetoista. Hän omaa kai estoja, joista alkaa vähitellen päästä yli, ehkä on myös kokenut ruumiinsa jotenkin negatiivisesti tai seksin häpeälliseksi, vaikkei järkitasolla niin ajattele ja minä vakuuttelen, että hän on kaikin puolin haluttava jne. - ja kyllä onkin, lukuunottamatta tuota passiivisuutta.
Ei ole mahdotonta, että hänellä olisi Aspergerin syndrooma ja sitä kautta vaikeuksia vuorovaikutuksessa, vaikka hetkittäin tuntuu, ettei siitä voi olla kyse, eikä hänellä ainakaan ole AS:ille tyypillistä ongelmaa kosketuksen kanssa. Tai sitten aiemmat kokemukset ja perheen ilmapiiri, ehkä isän hyväksynnän puutekin ovat heikentäneet hänen kykyään vuorovaikutukseen. Se kuulemma näkyy hänen kyvyissään ottaa kontaktia muihin ihmisiin, vaikka aika hyvin on pystynyt sitä kompensoimaan. On aika lämmin ja empaattinen tuota vuorovaikutusongelmaa lukuunottamatta.
Onko muilla kokemusta tällaisesta, jos tahtoa on, pääseekö nainen tuollaisesta yli, vai tulenko aina kokemaan suhteemme olevan melko yksipuolinen hellyyden, halun ja seksin suhteen, tuntemaan huonoa omaatuntoa "rasittavista" aloitteistani jne.?
Pidän hänestä hyvin paljon ja haluaisin juuri hänet, mutta olen melko varma, etten jaksa suhdetta, jossa intohimo tuntuu yksipuoliselta enkä minä oikein koe kelpaavani. Puoli vuotta on todella pitkä aika tällaista.
Joku voi tietysti sanoa, että sitten vika on minussa. Varmaan osin onkin, mutta olen etsimässä vaimoa enkä ylimääräistä sisarta tai kämppistä, ja uskoisin exieni olevan melko tavallisia aktiivisuuden suhteen, en minä mihinkään kovin erikoiseen ole tottunut.
Miten hän voi opetella tällaista ilman mitään seksuaaliterapeuttia?
Onko muuten sellaisista apua myös muuhun hellyyteen, kun ongelma on vielä enemmän siinä kuin seksissä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Omasta kokemuksestani voin sanoa, että intohimo ei tule pakolla. Seurustelin miehen kanssa 8 vuotta josta 3 vuotta ilman seksiä - mies halusi minä en. Meillä on yhteinen lapsi. Erottiin ja nyt olen seurustellut 1.5 vuotta mukavan miehen kanssa ja intohimoa on vieläkin. Miehen ei tarvitse anella minulta seksiä. Itse haluaisin jopa useammin kuin hän.
Onko teillä muuten asiat kunnossa? Meillä oli entisen miehen kanssa riitaa rahasta - minä elätin koko perheen ja se vei kyllä kaiken intohimon.
Muuten asiat ovat kunnossa. Hän välillä ihmettelee, kun hänestä kaikki tuntuu täydelliseltä ja aina joskus minä kerron, miten rankalta tämä minusta tuntuu. Pitkään tosin tein sen vain hyvin varovaisesti ja lähinnä vain sanoin asian olevan minulle tärkeä, myöhemmin "ratkaisevan tärkeä suhteen onnistumisen tai epäonnistumisen kannalta", jottei hänelle tulisi liikaa paineita ja ettei hän assosioisi hellyyttä "mogiensa paikkailuun". Viime aikoina minun on ollut pakko kertoa jonkin verran tarkemmin siitä, miltä minusta tuntuu, kun en jaksa tätä loputtomiin, mutta olen yrittänyt ja ainakin jossain määrin onnistunut pitämään asenteeni sellaisena, että nuo negatiivisuusongelmat vältettäisiin.
Pääongelma tässä ei ole seksi vaan muu hellyys, mutta samantapaisesta aloitteellisuudesta molemmissa on kyse. Lisäksi molempien osalta uskon hyvin vahvasti hänen puhuvan totta, kun hän sanoo olevansa halukkaampi ja aktiivisempi kuin aiemmissa suhteissaan, hän vain on tottunut kaverisuhdemaisiin suhteisiin ja edellisen tekstini seikatkin varmasti vaikuttavat, ehkä enemmänkin kuin tuo tottumus.
Hän ei ole aiemmin pitänyt seksiä ja muuta hellyyttä mitenkään niin tärkeänä asiana, mutta on nyt jonkin verran tarkistanut kantojaan ja motivoitunut, mutten tiedä, miten paljon hän pystyy sen motivaation avulla muuttamaan itseään.
Hän pitää näitä nyt aidosti tärkeänä ja kohtalaisen syvällisinäkin asioina mutta ei ehkä silti niin tärkeinä kuin jotkut muut. Tietysti myös se motivoi häntä paljon, että hän tietää sen olevan minulle niin tärkeää, mutta pelkään, että se ei ole kestävä motiivi, se voi ennemmin tehdä asiasta väkinäisen ja luoda minulle tunteen, ettei hän oikeasti arvosta läheisyyttä kanssani.
Hieman mietin, olisiko kyse MHC-tekijöistä, siis kemiasta, mutta hänen aiemmat kokemuksensa ovat samanlaisia ja hän sanoo haluavansa minua enemmän kuin ketään muuta aiemmin. Olisi outo sattuma, jos joka kerta (puolen tusinaa) MHC-tekijät olisivat sattuneet huonosti. Muutenkin kokemuksistanija kuulemastani voi päätellä, että naisenkin halut riippuvat lähinnä aivan muista asioista kuin MHC-tekijöistä, vaikka varmasti niillä on vaikutusta.
Tiedän, että hän ei ainakaan tietoisesti valehtele noin sanoessaan ja että esim. seksistä hän on pitänyt ennenkin mutta pitää siitä vielä enemmän kanssani.
Pitkään kestäneessä parisuhteessa (jollaisesta ei ole kyse) seksimme nykyistä (vähitellen kasvanutta) määrää pidettäisiin aivan normaalina, ei mitenkään huonona (minäkin kai pitäisin sitä riittävänä vaikka enemmän toivoisin). Kyse on enemmänkin halusta, asenteesta ja aloitteellisuudesta mutta tosiaan ei niinkään paljon siitäkään kuin muusta hellyydestä kuin seksistä.
Ensimmäisen yhteisen yömme jälkeen (kumpikaan ei tehnyt aloitetta seksin suhteen mutta hän ei tuntunut yhtään kiinnostuneelta muustakaan hellyydestä, ei nyt aivan torjunutkaan) ja pari kertaa myöhemminkin luulin, että hän aikoo lopettaa suhteen, kun ei tuntunut olevan kiinnostunut minusta, mutta hän kertoi olleensa päinvastoin hyvin kiinnostunut. Alussa kyse oli kai enemmänkin tottumuksesta hellyyteen. Sitä on ollut hänen aiemmissa suhteissaan vähän ja edellisestäkin taisi olla kolmisen vuotta. Nyt hän on tottuneempi, se ei enää häiritse häntä, hän usein pitää siitä. Silti se ei vieläkään kiinnosta häntä edes passiivisena osapuolena niin paljon kuin toivoisin. Reaktioissa ja aktiivisuudessa on suurin ongelma, ja pohdin, tuleeko se muuttumaan riittävästi. Hän näyttää tunteitaan lähes joka suhteessa paljon lievemmin kuin mihin olen tottunut, selvästi keskimääräistäkin lievemmin. Kyllä kertoo tunteistaan, kun puhumme asiasta, ja olemme puhuneet paljon, avoimesti ja läheisesti. Puheen määrästä tämä ei ole kiinni eikä siitä, etteikö hän pitäisi minusta joka suhteessa. Silti välillä tunnen olevani yksin tässä suhteessa ja olisin luovuttanut jo kauan sitten, ellen pitäisi hänestä niin paljon ja arvostaisi häntä niin paljon. Ehkä silti emme vain sovi yhteen, koska minulle läheisyys ja hellyys ovat hyvin tärkeitä.
...jatkaa suhdetta. Jos hellyyden ja seksin tarve on noin eri tasoilla, niin tuskin teistä onnellisia tulee koskaan. Jos ymmärsin oikein, niin olette seurustelleet puoli vuotta eikä intohimoa löydy vieläkään. Huonompi homma. Menkää naimisiin niin se vähäinenkin seksi ja hellyys katoaa taivaan tuuliin. "Tahdon" on usein se sana, jota naiset odottavat, että voi laittaa jalat ristiin :( . Niin se vaan menee :(.
Mutta.... Miehillä on taipumus mennä naimisiin kilttien ja seksittömien naisten kanssa, koska seksiä ja hellyyttä saa kodin ulkopuoleltakin ns. tuhmilta ja kiihkeiltä naisilta. Miesten itsetunto ja testosteroni ei riitä rohkeuteen "naida" seksikästä ja kiihkeää naista. Saisi koko ajan olla pelkäämässä, jotta joku toinen mies viettelee naisen ja vie vielä mennessään. Se mustasukkaisuus.... Juontaa heikosta itsetunnosta????
Tällaisia ajatuksia minulla heräsi. Toivottavasti en loukannut ketään.
Ihanaa jatkoa kaikille!!! PUSI PUSI
Tiedätkö, että välittääkö se edes susta? Pitääkö se sua iljettävänä, inhottavana..jne? En mäkään tollaselta jätkältä haluaisi jos näin olisi asiat.
Pitääkö se sua iljettävänä, inhottavana..jne?
Ei todellakaan, päinvastoin, hän haluaa minua. Hän varmasti myös puhuu totta. Kyse on hänen ominaisuuksistaan, ei minusta, ja hänen muissa suhteissaan hellyys ja hänen aktiivisuutensa seksissä ovat olleet paljon vähäisempiä.
Tarpeissamme on eroja, mutta se johtunee kokonaan hänen kokemuksistaan ja/tai mahdollisesta Aspergerin syndroomasta (vuorovaikutusongelmista).
Puoli vuotta on mennyt ja tilanne on parantunut paljon, mutta minua epäilyttää, pääsemmekö koskaan lähelle tasapainoa. Kellään ei ole kokemuksia tämäntapaisesta?
Jos hän alkaa väkisin tehdä enemmän aloitteita vuokseni, tuleeko siitä pakkopullaa ja homma kuolee siihen?
Ellei tilanne parane, minä en jaksa ja homma kuolee siihen. Lähinnä ongelmani on se, että haluaisin juuri hänet, mutta hän vain ei kaipaa hellyyttä ollenkaan siinä määrin kuin exäni ovat tarjonneet tai minä haluaisin. Seksissäkin on hieman samaa.
.....noin helposti huijata itseäsi????
Jokainen voi kertoa (ja valehdella), että juuri Sinua haluan, himoitsen ja rakastan eniten, kuin ketään koskaan. Mistä tiedät, että toinen puhuu totta???? Kyllä ne toisen teot ja hellyys, läheisyys, hoiva ja huolenpito, arkipäiväinen huomioiminen ovat paljon tärkeämpiä, kuin sanat. Jos toinen on tunnetasoltaan erilainen, et Sinä saa häntä säädettyä samalle tasolle. Loppujen lopuksi me ihmiset muutumme niin kovin vähän elämämme aikana ja kannattaako elämäänsä tuhlata toisen muuttamiseen????? Kysyn vaan!
Jo tämän, että Sinun pitää kysellä neuvoja ja ohjeita täältä netistä, kertoo Sinulle, että suhteenne ei ole kunnossa. Onnellisena parisuhteessa elävän ihmisen ei tarvitse kuluttaa aikaansa netissä. Aikansa voi kuluttaa paljon viisaammin, esim. halaillen, suukotellen, rakastellen. Ainakin minä en muuta tekisi, jos olisi kumppani sellaiseen.
RAKASTAKAA TOISIANNE KAIKKI IHMISET !!!
että ei se suhde aina mitään ruusuilla tanssimista ole...
..........tiedän, ettei parisuhde ole ruusuilla tanssimista, mutta....mutta....ei se ainakaan täällä netissä notkumalla korjaannu.
Parisuhde vaatii hoivaa, huolenpitoa, aikaa, hellyyttä, toisen huomioimista, yhteisiä harrastuksia jne. jne. Siksi minulla ei olekaan tällä hetkellä kumppania :(. Teen pitkää päivää töissä ja velvollisuudet lähipiirissä estävät todellisen ja mielestäni täydellisen parisuhteen olemassa olon. Haluan elää parisuhdetta täysillä ja siihen minulla ei nyt ole aikaa eikä voimia.
Muistakaa, te jokainen, joilla on parisuhde, että hoidatte ja huolehditte kumppaneistanne suurella rakkaudella ja hellyydellä. Rakkaus on kauneinta ja ihaninta maailmassa!!!! Pikkuisen olen kateellinen teille, joilla on aikaa ja voimia rakastaa.
Ei hän ainakaan tietoisesti valehtele. Kokemuksista ym. syntyneet estot ovat ongelmana. Hän pystyy nyt jo paljon enempään hellyyteen ja jopa aloitteellisuuteen kuin aiemmissa suhteissaan tai meidän suhteemme alussa, vaikka toivoisinkin paljon enemmän aloitteellisuutta ja oman ilahtumisen näyttämistä. Hän kai on oppinut suojautumaan torjunnoilta muunkinlaisissa ihmissuhteissa ja välttämään omien tunteiden näyttämistä sekä riippuvuutta toisen reaktioista. Olisiko kellään kokemusta siitä?
Miten nopeasti ja pitkälle kehityksen voi odottaa jatkuvan?
"Aikansa voi kuluttaa paljon viisaammin, esim. halaillen, suukotellen, rakastellen."
Siltä minustakin tuntuu. Se on minulle todella tärkeää. Siksi emme sopisi yhteen, jos asia jäisi nykyiselleen, vaikken mielelläni luopuisi hänestä. Kun hän kuitenkin haluaa muuttua ainakin tähänastista enemmän, haluaisin olla hänen tukenaan.