On niin vaikea ymmärtää,miksi mies,joka on sanonut rakastavansa minua ja haluavansa pitää minut,osoittaa käytöksellään muuta.Hän vain sanoo olevansa sellainen "suoraansanoja",mutta haukkumalla ja ivaamalla on ajanut minut vain kauemmaksi.Loukkaukset ovat liian syviä,mutta onko hän liian tyhmä tajutakseen sitä?Minua on jojotettu taitavasti..välillä ollaan niin herrasmiestä ja hyvin kohtelevaa,mukavaa kumppania,mutta sitä kestää vain hetken ja sitä seuraakin uusi vihan,huutamisen ja haukkumisten aalto.Tai puhumattomuus,hiljainen kylmyys.Rakkautta?Niin varmaan.Minä lähden.
tapettu rakkaus
sydänsärkyä
92739
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
voimia sulle..
sinä muutaman rivin perusteella tiedän ratkaisun oikeellisuuden. Järkeä sulle...
Joo tommosta kattelin vierest muutaman vuoden, sit ukko otti ja lahtas mujjansa, niitten lapset on nykyään ihan sekoja.
Itse olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Se ristiriita tekee hulluksi eikä asiat muutu jos se toinen haluaa pitää tilanteen samanlaisena eli ohjat omissa käsissään. Joskus ärsyttää, että täällä palstoilla tarjotaan vähän joka tilanteeseen neuvoksi "lähde, jätä!", mutta nyt siihen tuntuu olevan aihetta. Kokemuksesta sanoisin että kumppanisi ei arvosta sinua. Älä menetä itseäsi kokonaan, pysy vahvana.
Joo, se on sitä psyykkistä terroria. Samaa käydään läpi täällä jo toistakymmentä vuotta. On sellaista, että ollaan kivoja muutama päivä tai viikko, mutta sitten tulee taas. Ollaan happamia ja inho loistaa naamasta. Ei huutamista täällä, vaan ivaamista, alennetaan, ja näytetään kylmyyttä. ja minä hullu vieläkin jaksan uskoa häneen. Vai jaksanko? Meillä ei toimi seksikään sen takia. olen kuin jännitetty viulunkieli. Hänen mielestään olen huono sängyssä. Kuka nyt henkiselle raiskaajalleen haluaa antautua? Ja aika kuluu. Joe et halua sellaista elämää, lähde nyt! Varsinkin,jos sinulla ei ole lapsia. Jos on, lähde siltikin. Päätä, haluan kunnon elämän. Älä usko yhteen ainoaan rakkauteen. Ei haittaa vaikka jäisit yksin, se kestää vain hetken. Pahinta minun tapauksessa on, että olen ulkomailla, ja jos eroan, en pääse koskaan pois. Hänellä on suku ja minulla ei mitään. Mutta aion hankki hyviä suomalaisia ystäviä ja häippästä. Jos ottaa lapset, mitä sitten. 100 vuoden päästä kaikki on ohi:-) P..le sentään, suomalaista ei noin vain nitistetä!
Kylläpä on tuttua tekstiä- kirjoitat suoraan minun tilanteestani! Neljän vuoden suhde on vielä viimeisillä voimillaan jotenkin kasassa. Tähän asti on ollut enemmän niitä hyviä päiviä, joiden voimalla on jaksanut. Raivarit ovat nykyään niin kamalia ja syvästi loukkaavia, ettei enää kestä. Ensin oli aivan upeaa: elämäni rakkaus, josta kaikki ystäväni olivat kateellisia.Nykyään samat kadehtijat toimivat lohduttajina kun on oikein paha mieli.Yritin saada suhteen kuntoon pyytämällä miestäni terapiaan. Ensin lupasi lähteä, olin varaamassa aikaa, hänpä peruikin lupauksensa. SAMAAN AIKAAN PUHUU KUINKA MENETTÄÄ KAIKEN JOS MENETTÄÄ MINUT!?
Sairastun henkisesti jos jatkan tässä vuoristoradassa, pakko lähteä!
Joko lähdit ja miltä nyt tuntuu
vielä lähtenyt,muutama viikko täytyy tässä vielä olla.Kun tein päätökseni,se helpotti.Game over.
Ihan samaa mulla, haukkumista ja syyttelyä itsessä ei koskaan vikaa. Ei puhu jos puhuu huutaa. Nytkin lähti naapurin ryyppäämään olen yksin. Tuntuu niin tyhjältä. Ei tästä ole niin helppo lähteä kun on velat ja kaikki.Jotenkin jämähtänyt paikoilleen kun tätä on kestänyt niin kauan.