Ajauduin puolitutun miehen kanssa jatkoille viinanhuuruisen illan jälkeen. Hän teki aloitteen, itse en edes halunnut ja yritin kieltää häntä, mutta olin liian humalassa ja annoin periksi... Nyt tunnen viiltävää syyllisyyttä ja katumusta! Joudun elämään tapahtuneen kanssa koko loppuelämäni ja kohtaamaan oman nurjan puoleni; eikö siinä ole kylliksi rangaistusta?
Sattuu pettäjääkin!
sydänpuoli
151884
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei pidä "ajautua" jos ei pysty hallitsemaan tilannetta, alkoholi ei ole mikään selitys.
Jos olit humalassa/tai vastapuoli, unohda koko juttu! Älä kiusaa itseäsi asialla, mikä olisi voinut sattua, silloin kuin seurustelit/olet naimisissa ...ym.
Elä vapaasti, älä ajattele niin pahasti itsestäsi; kumppanisi on saattanut tehdä samoin jo monta kertaa, muttei ole kertonut. Hei! Tää on vain elämää, älä ota sitä niin vakavasti, teit hyvin tai huonosti, älä kanna kaunaa, vaan UNOHDA MENNEET ; Huomenna on uusi päivä. Ja Sinä Olet UUSI!
Me ihmiset eletään sellaisia aikoja, ettei KOSKAAN 100 %:sti voi luottaa siihen 10 VUOTTA kestäneeseen suhteeseenkaan. Joten; pitäkää kortsut aina taskussa - VARMUUDEN VUOKSI. Ethän sä tietenkään kuvittele pettäväsi kumppaniasi, mutta. Jos niin käy, että tulee hairahduttua vieraisiin, niin kortsu on aina paikallaan.
Vaikket suunnittelisikaan ns. 'syrjähypppyä' ; PIDÄ OMASTA TERVEYDESTÄSI HUOLTA. Kukaan muu ei tee sitä puolestasi!
Sanotanhan sitä, jo kuluneessa laulussakin,että sitä saa mitä tilaa.
Känniin ei kukaan ketään juota pakolla, jos juottaa, se onjo rangaistava teko ja kokonaan toinen juttu. - Miten ylipäänsä voi "ajautua" tai "antaa periksi" sukupuoiasioissa. Mitä rakastelua se on, jos on tolkku niin pois ettei edes teidä, kenen kanssa, missä milloin ja miten tms.
Ei oikein nappaa...
Kyllähän sitä vakka aina kantensa löytää. Jos oikeasti kadut, kyllä puhdistut mieleltäsikin, mutta jos haet sääliä ja sallivuutta toisilta, että me myöntäisimme tekosi oikeaksi, silloin haet vain pohjaa uudelle "erehtymiselle"
En ikinä ole tajunnut idiootteja. Juoda nyt niin paljon, että joutuu "saaliiksi" jollekin.
Aikuistu, ihminen. Ota vastuu teoistasi ja muuta tapasi, kyllä se sitten siitä. - Muuten, oliko Sinullakin niin, että et sinä, mutta se mies....
"En ikinä ole tajunnut..". Sitä se varmaan on. Tajunnan puutetta tunneasioissa. Mutta jos oikiasti elää niin kyllä sitä välillä "ajautuukin"...
Eniten minua vi...taa tilanteessasi se, että ANNOIT PERIKSI. SE jos mikä sattuu.
Mä olen kans useasti pettäny miestäni,tosin ihan tarkoituksella,mutta silti se sattuu niin vietävästi.
En vaan osaa lopettaakkaan.
Tsemppiä
ethän sinä osaa kirjoittaakaan, kuinka sitten muut taidot voisivat olla ihmisten tasolla..:)
sääli..
On se niin mukavaa, että maailmasta löytyy näitä täydellisiä yksilöitä, jotka tietävät mikä on oikein ja jotka eivät koskaan elämässään ole tehneet yhden yhtään virhettä.
Yksiavioisuudesta saisi pitkän keskustelun aikaiseksi. Onko se biologiaa vai ihmisten asettama normi? Ja mikä on pettämistä. Mihin vedetään raja? Onko se pelkkää seksiä? Entä jos on rakastunut toiseen, mutta ei tee fyysisesti mitään.
Vaikeita asioita, joihin ei patenttiratkaisua ole.
Et muuten osaa sinäkään. Lause alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy pisteeseen. Perusasia, joka opetettiin jo ala-asteella.
Vihjasit varmaan tuohon yllä olevan "Aivon" kommentiin. Onha se totta, että virheitä sattuu. Mutta se, että pettää useasti ei ole enää mikään yksi virhe. Mielestäni enemmän on kyse tietentahtoen pettämisestä, ei mistään satunnaisesta pikku virheestä.
Vaikka mielestäni pettäminen ei ole mikään virhe, joita vain sattuu.
Sattuukin varmaan tosi paljon sillä hetkellä kun olet pettämässä.. Jos et miehesi kannalta pysty ajattelemaan, mieti edes itsesi kannalta, että kannattaako hetken mielihyvästä maksaa tuo hinta. Jos olo kerran itsestäsi niin huonolta tuntuu.
Yhden kerran pettämisen miehesikin ehkä antaisi anteeksi, mutta jatkuvaa pettämistä ehkä ei.
pystyy tuntemaan yhtään mielihyvää jos "antaa periksi" kuten kirjoittaja sanoi? Itse en ainakaan pystyisi tuossa tilanteessa tuntemaan kuin vihaa miestä kohtaan enkä todellakaan olisi antanut periksi.
Kyllä se on ihmiset niin, että pettäminen ei ole edes pettämistä tuossa tilanteessa. Tyhmyydeksi sitä voisi paremmin sanoa.
...muutamiin edellä olleisiin kommentteihin. "Rakastelusta" tai mielihyvän hakemisesta ei todellakaan ollut kyse. Järki ei vain pelannut siinä vaiheessa niin hyvin, että olisin kyennyt kieltämään tarpeeksi jämäkästi. Yritin työntää miestä pois, mutta kuten sanoin, annoin lopulta periksi. En osaa sitä sen kummemmin selittää. Sinulle, joka arvelit minun hakevan täältä vain sääliä ja hyväksyntää seuraavalle hairahdukselle: en hae sääliä vaan muiden ajatuksia ja kokemuksia vastaavista tilanteista! "Eikö siinä ole kylliksi rangaistusta?" oli lähinnä retorinen kysymys, jos ymmärrät, ja viittaus siihen, ettei minun mielestäni tarvitse uhrata parisuhdettani yhden virheen takia. Alkoholinkäyttöä on tässä yhteydessä kenenkään turha alkaa moralisoida, sillä siitä en tunne syylisyyttä - ainoastaan siitä, että petin "vahingossa" (tästä sanavalinnasta joku takuulla riemastuu...) rakastamaani miestä! En todellakaan aio uusia erehdystäni, sen verran kovan koulun olen käynyt omantuntoni kanssa!
Sitä se viina tietää.. Mitä hyvää siitä koskaan on kenellekkään ollut? Ja miksi yleensä annoit periksi? Onhan siinäkin jo rangaistusta että juodut nyt katumaan sitä tekemääsi pahaa. Itse vain en voi sitää valehtelijoita ja pettäjiä..