Vaikuttaako vuodenajat laihdutukseen? Nyt kun tulee pimeä syksy ja kylmä talvi niin silloin ei varmaankaan tee mieli laihduttaa. Vai onko päinvastoin.
Ainakaan talvitakin alla ei ne makkarat tule esiin=)
Ainakaan talvitakin alla ei ne makkarat tule esiin=)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla vaikuttaa niin, että kesällä painonputoaminen stoppaa melkeinpä täysin. Ehkä tulee sittenkin syötyä enemmän ja liikuttua vähemmän, en tiedä... On niin paljon kiireitä kesällä, että menee ruoka-ajat ihan sekaisin, vaikka ei pahemmin ylimääräistä söisikään. Huomaan myös, että talvisin nukun paremmin kuin kesällä, jolloin uni on jotenkin pätkittäistä ja herkempää.
En tiedä onko noilla asioilla mitään tekemistä keskenään, mutta muutoin kuin kesällä paino putoaa vähintään kilon kuussa. Tykkään liikkua viileämmällä enemmmän ja toisaalta on mukava sulatella makkaroita talvitakin alla, niin on sitten hauska taas vetäistä keväällä paksu takki keventyneen olemuksen päältä pois ja huutaa "tadaa!". :D
Eiköhän se ole ihan itsestä kiinni miten syö ja milloin ja kuinka paljon...
"Kesällä menee ruoka-ajat sekaisin..." Ja sekö muka lihottaa, ne väärät ruoka-ajat, ei suinkaan ylimääräiset kalorit ;)
Eikä kuulosta mitenkään järkevältä että joka kesä lihotaan ja joka talvi laihdutetaan.
Kesällä on tuoreet vihannekset ja edulliset. On uudet sipulit, porkkanat, kaalit. Saa tehdä kesäkeittoa, mustikkapiirakkaa, ihan mitä ihanuuksia tahansa. On marjat ja muut ihanat terveelliset jutskat. Syksyä kohti vain paranee kun kalliit eurohinnat hiukan halpenee.
Kesällä on helpompi harrastaa liikuntaa, pyöräillä, uida patikoida ihailemassa luontoa.
Ja samoin painonpudotuksen tarkoitus ei ole ikuinen dietti vaan opettelu syömään oikein. Sen tarkoitus ei ole, että ihminen elää vain kesän ihan läskiksi ja lopun vuotta hankkii itselleen bikinikunnon seuraavaksi kesäksi.
Siis missä kohtaa sanoin, että lihon joka kesä ja laihdutan aina talvella?! Mulla on kyllä ihan "ikuinen" projekti tää laihduttaminen. Kesäisin vain oon huomannut, että painonPUTOAMINEN hidastuu selvästi!
Teen kesäisin useampaa työtä, joten en ehdi kunnolla kauppaan ja tekemään ruokia niin ahkerasti kuin esim. talviaikaan. Samoin säännöllinen liikkuminen jää kesällä pois ja liikun silloin, kun töiltäni ehdin. Toki töissäkin tulee liikuttua, mutta eihän se ihan sama asia ole.
Joskus ärsyttää ihmisten likinäköisyys, kun ei tajuta, että on erilaisia ihmisiä ja elämäntilanteita. Sellaisesta taidosta on elämässä monesti hyötyä, joten kannattaa opetella!
Terv. bmi ennen 43, nyt 36...
Makkarat eivät näy takin alta. Jossain kai kuitenkin talvellakin ollaan ilman takkia =)
Eikö kuitenkin ole talvella laihtuessa mukava tietää ja huomata, että terveys paranee? Sitäpaitsi sittenhän sitä on keväällä valmiiksi hyvässä kunnossa, niin voi käyttää tarmonsa johonkin muuhun mukavaan. Talvi on vain tekosyy siirtää asiaa taas puoli vuotta.
millään mullakaan vastaavalla. Kysymys on tavallaan outo.
Mitä oikein meinaat "laihduttamisella"?
Oma käsitykseni laiduttamisesta on se, että päätetään tiputtaa painoa hieman alas. Päätös tehdään ja se pidetään. Eli laihdutetaan tavoitteeseen.
Ei se muuten ole laihduttamista. Se on enemmänkin jotain oman painon tarkkailua, nouseeko se vai laskeeko se nyt tänä kesänä.... Mutta kyse ei ole laihduttamisesta. Enemmänkin itsensä huijaamisesta ja ns. jojo-laihdutuksesta, josta on vaan haittaa.
Eli jos alat laihduttamaan, niin silloin kaikki peliin. Se on laihduttamista. Kun on päässyt tavoitteeseen, on kyse painontarkkailusta jne.
Vuosia kestävä jatkuva laidutus kuihduttaa lopulta ihmisen hautaan. Mutta siinä taitaa olla välillä lihotuskuurejakin. Ei muuten voi laihduttaa jatkuvasti.
Laihdutuskuuri voi ja kannattaa olla tietenkin useamman vuodenajan pituinen, mutta siihen pätee samat säännöt mielestäni. Mikään ei saa haitata tai muuttaa kuuria tai sen edistymistä. Ei sitä muuten laihdu. Jos välillä lihoo, niin on kyse lihotuskuurista ja homma on mennyt pieleen. Laihdutuskuuri on silloin tökännyt eli loppunut kuin seinään. Ei vuodenajat voi vaikuttaa mitään.
Tilanteita tulee, jolloin se hidastuu, mutta käyrää piirrettäessä se edistyy silti kokoajan hieman, mutta tasaisesti.
Varmaankin laihduttamista tapahtuu vuodenaikojen mukaan eli keväällä rantakuntoon ja kesällä löysemmin, syksyllä kesäkilojen pudotus ja taas lihotus kohti joulua. Mielestäni laihduttaminen on itsensä huijaamista, kaikki nämä kaalisoppakuurit ja lentoemodieetit. Paino kyllä putoaa, mutta kun paluu arkeen koittaa, lihotaan ennalleen ja vähän ylikin.
Paras tapa pudottaa painoa, on muuttaa elämäntapojaan kevyempään ja aktiivisempaan suuntaan. Pienistä puroista kasvaa suuri virta ja kilot karisevat pysyvästi. Paluuta menneeseen ei ole, mutta kukapa kaipaisi sokerihumalaa ja jatkuvia itsesyytöksiä. Oma remonttini onnistui, koska en keskittynyt painoon ja laihtumiseen, vaan terveyden ylläpitämiseen. Retkahduksiakin sattui (ja sattuu), mutta kun perusateriarytmi ja liikunta on säännöllistä, ruotuun on helppo palata. Koin myös todellisia elämyksiä, kun jätin liian kerman, suolan ja sokerin pois.
Kaikenmoisia selityksiähän ihmiset keksii syyksi läskeilleen: pimeys/masennus/liukkaus/kuumuus/sade/kesäloma...
Säätä ei voi syyttää, koska silloin kun ei pääse liikkumaan niin silloin syödään vähemmän!
Kesää ja lomaa ja juhlia ei voi syyttää, koska ei ole tarkoitus herkutella joka päivä. Lomallakin voi syödä terveelisesti.
Jos syksy masentaa, on itsensä pettämistä ruveta sillä verukkeella mässäilemään, ikäänkuin se tilapäinen hyvänolon tunne poistaisi kaikki murheet. Liikuntakin parantaa masennusta, joten pitää lähteä liikkeelle.
Itseään vaan voi syyttää, omaa tyhmyyttään, ajattelemattomuuttaan, heikkouttaan.
Jojolaihduttajat on kummallisia. He tietävät että miten kilot tulee, miten raskasta on kannella ylimääräistä, miten hankala niitä on saada pois... Sitten kun he ovat vaivalla saavuttaneet normaalipainon, niin antavat kaiken läskin tulla takas. En tajua.