Olen aikoinaan ollut vuosikaudet ihastunut kauniiseen kamunaiseeni. Seurustelimmekin jopa muutaman viikon mutta suhde päättyi varsin pian. Silloin kyllä vitutti. Olen joskus miettinyt miksi nainen edes suostui seurustelemaan kanssani. Ainakaan mistään fyysisestä vetovoimasta ei varmaan ollut kysymys. Veikkaan että kyse oli siitä että nainen halusi tuntea itsensä vähemmän pinnalliseksi seurustelemalla vähän rumemman miehen kanssa edes hetken. En saanut edes pillua suhteemme aikana. Vai sainko? Senkös te haluaisitte tietää.
Minkäänlaista katkeruutta ei välillemme kuitenkaan jäänyt ja olemme taas kamuja niinkuin aina ennenkin. Siitäkin huolimatta että nainen otti heti tilalleni jonku toisen miehen. En tuntenut itseäni mitenkään nolatuksi. Tämän kamunaisen jälkeen ei minulla ole hirveästi naissuhteita ollut mutta kamunaisella on miehet vaihtuneet entiseen tyyliin. No eihän sekään mua harmita kún ollaan vaan niin hyviä kamuja.
Minkäänlaista katkeruutta ei välillemme kuitenkaan jäänyt ja olemme taas kamuja niinkuin aina ennenkin. Siitäkin huolimatta että nainen otti heti tilalleni jonku toisen miehen. En tuntenut itseäni mitenkään nolatuksi. Tämän kamunaisen jälkeen ei minulla ole hirveästi naissuhteita ollut mutta kamunaisella on miehet vaihtuneet entiseen tyyliin. No eihän sekään mua harmita kún ollaan vaan niin hyviä kamuja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...kun ihanaa että ootte edelleen kamuja!
Samat sanat voisin minäkin kirjoittaa, tosin miehelle...ja sellaiselle, jonka kanssa en viikkoakaan seurustellut.
Eihän mua hatuta, vaikka näin kävikin. Muuten vaan joskus kaipaan edelleen sitä ihmistä, muttei hän tunnu kaipaavan minua mitenkään, ei edes pulleana kamunaisena.
Päätin seurustella tästä lähtien vain sellaisten ihmisten kanssa, jotka välittävät minusta. Mitä suotta haikailla muiden perään?