Minulla on serkku, suunnilleen saman ikäinen kuin minä. Muutin 3 vuotta sitten nykyiseen asuntooni. Kun olin saanut kaikki tavarani siirrettyä entisestä kodistani nykyiseen ja laitettua ne paikoilleen sukulaiset tulivat kaikki käymään tupareissa, paitsi tämä ikäiseni serkku...
Eikä serkkuni ole vieläkään käynyt vierailemassa kotonani. Muut sukulaiset käyvät edelleen vierailemassa aina silloin tällöin, mutta ei tämä serkkuni. Ja hän asuu vain 15 minuutin kävelymatkan päässä kodistani!
Serkkuni sanoo että hän ei tule käymään luonani koska "hänellä ei ole mitään syytä". Mutta hän on kuitenkin käynyt veljeni kodissa vierailemassa...
Mielestäni tuo on aika ilkeää. Jos kyseinen serkkuni muuttaisi omilleen (asuu nykyisellään vanhempiensa luona) niin ainakin minä haluaisin käydä serkun uudessa kodissa vierailemassa ja kurkkaamassa millainen asunto on ihan mielenkiinnosta.
Kyseinen serkkuni ei myöskään yleisesti tunnu välittävän minusta tippaakaan. Jos käyn serkkuni luona vierailemassa hän ei puhu minulle ellen minä puhu hänelle ensiksi. Ja useimmiten hän ei vastaa ollenkaan kun puhun hänelle. Joudun kysymään useammin saman kysymyksen että saisin jonkinlaisen reaktion.
Hän ei myöskään tunnu välittävän minun jutuista ollenkaan, häntä ei kiinnosta mitä elämässäni tapahtuu. Normaalistihan ihmisillä on ihan sellainen perinteinen kiinnostus muita ihmisiä kohtaan. Jos joku joutuu onnettomuuteen niin kysytään esim. "olet sä kunnossa?", "mitä tapahtu?" jne. Mutta jos minä joutuisin onnettomuuteen niin serkkuni kommentti olisi suunnilleen ".....aha" tai "...jaa." Häntä ei kiinnostaisi edes tietää mitä tapahtui tai olenko kunnossa. En väitä itsekkäästi että hänen kuuluisi olla kiinnostunut minusta ja minun asioistani mutta kyllä ihmisillä se normaali uteliaisuus pitäisi olla muita ihmisiä kohtaa.
Pitäisikö vain unohtaa koko tyyppi kun häntä ei selvästi kiinnosta olla missään tekemisissä kanssani?
Eikä serkkuni ole vieläkään käynyt vierailemassa kotonani. Muut sukulaiset käyvät edelleen vierailemassa aina silloin tällöin, mutta ei tämä serkkuni. Ja hän asuu vain 15 minuutin kävelymatkan päässä kodistani!
Serkkuni sanoo että hän ei tule käymään luonani koska "hänellä ei ole mitään syytä". Mutta hän on kuitenkin käynyt veljeni kodissa vierailemassa...
Mielestäni tuo on aika ilkeää. Jos kyseinen serkkuni muuttaisi omilleen (asuu nykyisellään vanhempiensa luona) niin ainakin minä haluaisin käydä serkun uudessa kodissa vierailemassa ja kurkkaamassa millainen asunto on ihan mielenkiinnosta.
Kyseinen serkkuni ei myöskään yleisesti tunnu välittävän minusta tippaakaan. Jos käyn serkkuni luona vierailemassa hän ei puhu minulle ellen minä puhu hänelle ensiksi. Ja useimmiten hän ei vastaa ollenkaan kun puhun hänelle. Joudun kysymään useammin saman kysymyksen että saisin jonkinlaisen reaktion.
Hän ei myöskään tunnu välittävän minun jutuista ollenkaan, häntä ei kiinnosta mitä elämässäni tapahtuu. Normaalistihan ihmisillä on ihan sellainen perinteinen kiinnostus muita ihmisiä kohtaan. Jos joku joutuu onnettomuuteen niin kysytään esim. "olet sä kunnossa?", "mitä tapahtu?" jne. Mutta jos minä joutuisin onnettomuuteen niin serkkuni kommentti olisi suunnilleen ".....aha" tai "...jaa." Häntä ei kiinnostaisi edes tietää mitä tapahtui tai olenko kunnossa. En väitä itsekkäästi että hänen kuuluisi olla kiinnostunut minusta ja minun asioistani mutta kyllä ihmisillä se normaali uteliaisuus pitäisi olla muita ihmisiä kohtaa.
Pitäisikö vain unohtaa koko tyyppi kun häntä ei selvästi kiinnosta olla missään tekemisissä kanssani?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ja minun suruni on se, että sisareni ei suostu tulemaan minun luokseni. Hän on ainoa sisarukseni ja asuu samassa kaupungissa n.15 km:n päässä.
Vanhemmat asuvat kaukana.
Muutama vuosi sitten ostin uuden asunnon keskikaupungilta. Sisko ei suostunut kertaakaan käymään luonani, vaikka käy kylässä tuttavansa luona väh. kerran viikossa alle puolen kilometrin päässä.
Nyt vaihdoin asuntoa. Ostin uuden kivan osakkeen, josta tosi paljon tykkään. Tässä olen asunut puolisen vuotta. Mutta nytkään sisareni ei ole suostunut millään houkuttelulla käymään luonani.
Minä en kyllä käsitä asiaa.Siis mikä voi olla syynä, että melkein saman ikäinen sisar lakkaa käymästä, vastaa kutsuihin vain jotain että "joo", "niin", "tule sä ensin meille".
Olen vuosien aikana vartavasten ajanut hänen ja miehensä luokse, mutta kohtelu on ollut viileän koleata.
Eniten mailmassa haluaisin tietää, miksi siskoni käyttäytyy noin. Olen tutkiskellut itseäni, mutta en keksi yhtään syytä, miksi hän olisi loukkaantunut noin syvästi.
Meillä on molemmilla tietääkseni asiat ok, molemmilla hyvä työpaikka jne. Joskus viestitän hänelle puhelimella tai tekstarilla, mitä minulle kuuluu. Kun kysyn hänen kuulumisiaan, vastauksena tulee vain: "Ei mitään."
Ei käsitä. Mutta tilanne vie yöunet.
Miksi roikut kiinni kynsin hampain ihmisessä, joka ei ole kiinnostunut sinusta tippaakaan? Kai sulle muutakin seuraa löytyy?
Yksikään sukulainen ei ole käynyt yksissäkään tupareissani, vaikka ovatkin kai ihan mukavia ihmisiä. En ole heitä tosin kutsunutkaan, vaan annan heidän elää omaa elämäänsä ja itse elän omaani omine ystävineni. Ei voisi vähempää kiinnostaa, jos joku ei kävisi kylässä tai vaikka inhoaisikin minua. Kaikkia ei voi miellyttää, enkä edes pyri miellyttämään kaikkia.
Kateeksi käy ap. kirjoittajaa, sillä meillä aikuisilla ihmisillä on ihan oikeita ongelmia ja murheita ihan tarpeeksi ilman, että sellaisia tarvitsisi tyhjästä keksiä.
On paljon asioita, jotka ovat yhteismitattomia. Asioita ei verrata yks yhteen. Joku suree kahta kissaansa, toinen lastaan. Kuka murheen mittaisi? Tai ilon tai rakastumisen?
Serkulla saattaa olla erityinen asema kirjoittajalle - sitähän hän ei mainitse, puhuu vain pettymyksestään ja surustaa.
Samoin toinen kirjoittaja puhuu ainoasta (?) sukulaisestaan, sisarestaan. Onhan nyt kumma, että meidän aikamme ei millään myönnä lähisukulaisten menettämisestä johtuvaa murhetta "oikeaksi" murheeksi.
Mikä muuten voisi olla syynä, että esim sisar ei halua seurustella ainoan sisarensa kanssa? Jokin menneisyyden haamuko? Miksei siitä voi puhua? Ei toinen välttämättä käsitä.
Koska, kuten jo sanoin, murheet ja loukkaantumisetkin, ovat yhteismitattomia. Me koemme ne eri tavoin.
Mitä tällaisia ylipääsemättömiä sisarussuhteen esteitä teillä on? Minulla on se, että sisareni vei mieheni.
provoooooooooo
Jos ketjun aloittaja olisi valittanut, että kun veli tai sisko tai vanhemmat ei tule millään käymään, niin sit vois hiukan ymmärtää. Mutta serkku! Ja miksi juuri se serkku olisi tälle tyypille niin hirveän tärkeä, kun se ei kerta ole osoittanut mitään kiinnostusta?
Aloittaja ei varmaan ole ihan terve. Ehkä hänellä on Aspergerin oireyhtymä tai jotain.
Kateus todennäköisesti ohjaa serkkusi elämää. Jospa hän vain on yksinkertaisesti niin katkera siitä, etttä sinulla on elämäsi ja hänellä omansa. Jätä moinen ilkimys omiin oloihin. Huonoon käytökseen ei kannata vastata.
Olisipa minullakin samanlaisia sukulaisia, vaan nämä kyllä käyvät kylässä aivan riesaksi asti. Olen yrittänyt pitää useamman vuoden väliä kylässä käynnissä, että käytäisiin ns. vuoroin vieraissa, mutta ei aina ovat tunkemassa. En välitä sukulaisista, aina käydessään ovat kateellisia ja katkeria. Sitä jäkätystä ei hyvita kuunnella. Toisinaan on tuntunut kuin ei olisi omaa elämää ollenkaan, aina on joku tulossa tai menossa, jatkuvaa kokkaamista ja jälkein siivoamista. Ole onnellinen, että olet edes yhdestä päässyt eroon.
vaikka unohtaa mokoman tyypin kokonaan.
Turha sun tätä on yrittää mielistellä tai kaveerata tällaisen kanssa missään ja koskaan.
Näitä on kuule aina ollut ja tulee aina olemaan, näitä hällä väliä tyyppejä suvussa ja koulussa ja muualla jossa pitää olla sosiaalisessa kanssakäymisessä ihmisten kanssa. Unohda tuollainen paska elämästäsi, hän ei ilmiselvästikään pidä sinusta jostain syystä. Ja älä missään nimessä ole missään tekemisissä sittenkään joskus kun huomaa tarvitsevansa apuasi jostain syystä. Näin kun aina pakkaa tapahtumaan myöhemmin elämässä... Sanot vaan että; "sori" "nyt pukkaa kiirettä, ei kerkiä."
Hänen siis pitäisi haluta olla kanssasi siksi, että olet hänen serkkunsa? Sekö on ainoa motiivisi pitää yhteyttä muihin ihmisiin? Jokaisella ihmisellä on oikeus itse määritellä ns. läheiset ihmiset omassa elämässään. Ne joidenka kanssa haluaa olla tekemisissä aktiivisesti ja ketä ei halua tavatakaan. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta kaveerata esim. serkkunsa kanssa. Jotkut ihmiset haluavat olla omissa oloissa tai pienemmissä piireissä joissa viihtyy ja jotkut haluavat kaveerata jatkuvasti vaikka kumminkaimankissanhoitajan kanssa.
Miksi muuten tuppaudut serkkusi elämään oikein väen vängällä. Oletko utelias? (se on muuten aika rumaa)
Ehkä serkkusi on kiinnostunut erilaisista jutuista- ehkä elämäntyylinne eivät vedä
yksiin. Ja toisaalta teillä on erilaiset vanhemmat malleina. Syitä on kovin monta.
Muistan tuon ikäisenä tiettyjä
porukoita lähipiirissä, joissa ei juuri
muusta puhuttu kuin autojen moottoreista y.m.
Itselläni oli tavattoman tylsää niissä porukoissa. Itseäni kiinnosti tuolloin enemmän ihmisläheisemmä jutut ja vasta myöhemmin
oppi ajattelemaan vähän avarammin.
Vaikea kenties uskoa, mutta tuossa iässä
monen maailmankatsomus on vielä kovin mustavalkoinen. Ainakin itselläni oli.
Hän on ylimielinen kusipää, ja en ole itsekään pitänyt häneen yhteyksiä kohta kymmeneen vuoteen.
Sukujuhlissa näkeminen lähinnä tympii, koska häntä tuntuu suuresti huvittavan kaikki mitä teen tai sanon. Siis lähinnä naureskelee minulle, ei minun kanssani.
Siispä en käy enää edes sukujuhlissa ellen tiedä varmasti että hän ei ole tulossa sinne.