Tapasin n.3v sitten mukavan tytön,taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä,hän tuli melko nopeasti raskaaksi suhteen alussa ja perustaa perheen,kuten itsekkin halusin,koska pidin hänestä ja kaikki tuntui olevan hyvin!kaikki meni hyvin kunnes lapsi syntyi ja arki tuli vastaan,ainaisia riitoja ja ongelmia,ja niiden päätteeksi hän halusi aina erota,ei keskustella!koitin joustaa ja ymmärtää,enkä varmasti itsekkään aina ollut helppo tai täydellinen,mutta rakastin kuitenkin häntä ja lastani,vaikka vaikeaa olikin!!riidat,huudot ja haukkumiset jatkuivat puolin ja toisin,ja jossain vaiheessa tilanne meni niin huonoksi,että muutimme erilleen(hänen tahdostaan)!Suhdetta kuitenkin jatkettiin,mutta lähes hänen ehdoillaan,ja hän lupaili että muuttaisimme yhteen kun asiat näyttäisivät paremmilta,jaksoin odottaa ja aloimme käymään perheterapiassa,jonka hän jätti kuitenkin kesken,jonkin ajan kulutttua hän päätti muuttaa aivan toiselle puolelle kaupunkia,jossa hänen sukulaisensa asuivat,kysymättä tietenkään minulta mitään,koitin jaksaa tätäkin asiaa,mutta huomasin että sukulaiset ja heidän elämänsä olivat hänelle tärkeämpiä kuin oma perhe,ja suhteemme alkoi kariutua,koitin puhua,puhua ja taas puhua hänelle,mutta en saanut mitään vastausta miksi hän tekee näin minulle,ja sotkee perheen elämän?Eroonhan asia päätyi(hänen halustaan,vaikkei hän tuntunut olevan siitäkään varma) ja olimme erosssa puoli vuotta.tapasin rakasta tytärtämme kuitenkin eron koko ajan.Yhtäkkiä hän alkoi puhumaan minulle että haluaisi meidän palaavan yhteen,pyysin häntä miettimään asiaa tarkasti ja miettimään onko hän valmis tekemään suhteen eteen enemmän kuin ennen?tottakai hän oli,mutta vain puheissaan,palasimme yhteen,muutama kuukausi meni hyvin ja aloin puhumaan hänelle yhteen muutosta,hän suostui,muttta taas joka ongelman jälkeen hän alkoi taas miettiä tuleeko tästä mitään ja keskustelut suhteesta ja elämästä jäivät lähes minun yksin puheluiksi,ja sukulaisten elämä tuntui olevan hänelle numero yksi!!jaksoin taas aikani ja koitin puhua hänelle,mutta turhaan,jonkin ajan kuluttua hän ilmoitti minulle sangen epäselvästi,ettei meillä taida olla yhteistä elämää,eli oletin hänen haluavan erota,suoraan hän ei sitä sanonut,mutta eipä hänestä mitään ole kuulunutkaan.Mietinpä vain että mitä hän näillä asiolla hakee ja miksi??ja mikä saa naisen kohtelemaan puolisoaan ja perhettään näin,tuntuu kuin millään ei olisi mitään väliä?Että näin täällä pohjanmaalla,kertokaa mielipiteitänne asiasta hyvät ihmiset että löydän ratkaasun!!!
Miksi taas näin...
M--30v
1583
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
voi että... nainen tuntuu olevan aika hakoteillä omista tunteistaan, ei tiedä mitä haluaa.. soutaa ja huopaa...
välillä tuntuu että ero on paras ratkaisu ja sitten kun ollaan erossa, tuleekin kaipuu ja ikävä miehen luo, että jospa sitä sittenkin vielä yrittäisi.
mutta ei siitä mitään tule, jos ei ole tunteistaan selvillä. ikävä sanoa.
ehkä se vielä lapsen takia yritti.
mutta pahoin pelkään, että teillä enää olisi yhteistä tulevaisuutta - minusta sitä ansaitset parempaa! ei tuo ole naiselta hyvää käytöstä (lapsenkaan takia)