Alempana on viesti, jossa kysytään millainen on miesten mielestä nainen, joka ei tarvitse miestä.
Onko rakkaudentarve hävettävä asia? Mä myönnän kaipaavani rakkautta mieheltä, vaikkei mulla miestä juuri tällä hetkellä olekaan. Jos mä kiellän tuon tarpeen itsessäni, niin se tekee musta jotenkin vähemmän naisen. Lisäksi se estäis mua löytämästä itselleni miehen ja saamasta rakkautta.
Mitä rakkaus antaa sinulle ja voiko rakkauden kaipuu kasvaa liian suureksi? Mitä silloin tapahtuu? Miten toimit jos haet epätoivoisesti rakkautta ja mistä se epätoivo on peräisin?
Miehilläkin on varmaan rakkaudentarpeita siinä missä naisillakin, siksi kysyn asiaa myös miehiltä.
Onko rakkaudentarve hävettävä asia? Mä myönnän kaipaavani rakkautta mieheltä, vaikkei mulla miestä juuri tällä hetkellä olekaan. Jos mä kiellän tuon tarpeen itsessäni, niin se tekee musta jotenkin vähemmän naisen. Lisäksi se estäis mua löytämästä itselleni miehen ja saamasta rakkautta.
Mitä rakkaus antaa sinulle ja voiko rakkauden kaipuu kasvaa liian suureksi? Mitä silloin tapahtuu? Miten toimit jos haet epätoivoisesti rakkautta ja mistä se epätoivo on peräisin?
Miehilläkin on varmaan rakkaudentarpeita siinä missä naisillakin, siksi kysyn asiaa myös miehiltä.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Puoliunessa tunnen exäni yhä vierelläni ja vielä hereillä käteni tuntevat hänet, vaikka tiedän että hän on kaukana - on ollut jo vuosia. Keväät ovat vaikeita, sillä silloin kaikki on jotenkin niin paljon lähempänä, enkä kykene koskemaan muihin sillä hän on vielä läsnä. Muutenkin tuntuu että minulle vain kävisi taas huonosti. Liikaa annoin periksi ja ymmärsin, sillä sekään ei näköjään ole oikein.
Taitaa olla, ettei minusta enää näihin asioihin ole. Se mikä ennen tuntui rakkautena keskellä rintakehää, on siirtynyt kämmenen leveyden alemmas ja tuntuu tyhjänä aukkona. Eikä sille aukolle ole täyttäjää, sillä avain sinne on hävinnyt.
Voihan se rakkauden kaipuu herättää tuskaakin varsinkin, jos ei päästä menneestä irti.
Miten voisit löytää takaisin itseesi niin, että se aukko sisälläsi täyttyisi? Auttaisko, jos kävisit niitä suhteen herättämiä tunteita läpi, muitakin kuin vain sitä kaipuuta?
"Onko rakkaudentarve hävettävä asia?"
Ei mitenkään, päin vastoi musta se kertoo että ihminen tuntee tuntehin...
"Mitä rakkaus antaa sinulle?"
No aika laaja juttu mutta yritetään vaikka nää on semmosia asioita että ne koetaan loppujen lopuksi tuntehin , ei paperilla... No... omien tunteiden vastakaikua... ja auttaa huomaamaan että ei sitä nyt niin yksin ole omien tunteidensa kanssa, vahvistaa suhdetta lisäämällä ymmärrystä toisesta ihmisestä ja etenkin toisen ihmisen tunteista..., helpottaa näkemään asioita yhdessä, j.n.e Tietty se rakkaus ajan mittaan muuttaa muotoa, mutta kaipa se perusolemus on aika samanlainen loppujen lopuksi... eli tunteiden välistä keskustelua kahden ihmisen välillä...
pyörittää maailmaa ja varsinkin positiiviset tunteet on parasta, mitä elämästä voi saada. Mut ei kai niitäkään niin osais arvostaa ilman väliaikaisia kitkeriä ja katkeria fiilistelyjä. Rakkaudelta odottais kai enemmän niitä positiivisia tunteiden vaihtoja tai ainakin positiivisessa hengessä vaihdettuja tunteita.
Ihminen haluaa vastakaikua omille tunteilleen!!
Susta tulis hyvä myyntimies. :)
harmi vaan ettei sydän pahemmin pampppaile miesmäisille suominaisille
Eikö tuosta toisestakin viestiketjusta käynyt ilmi, että nainen joka ei tarvitse miestä, on jotenkin abnormaali?
Ja täytyy totuuden nimessä sanoa, että kyllä sitä varmaan itse kukin sinkku kyselee silloin tällöin itseltään, että onko minussa jotain vikaa kun olen tyytyväinen näinkin.
Jotenkin tuntuu, ettei saisi olla.
Mä olen ollut hyvinkin rakkaudenkaipuinen ihminen, mutta sitten sain elämääni vielä suuremman kaipuun ja ikävän, joten sitä romanttista rakkautta ei osaa oikein nähdä puuttuvana palasena, vaan pikemminkin bonarina, joka tulee jos on tullakseen. Mä luulen, että tämä kaikki johtuu siitä, että mä osaan nykyään arvostaa elämää an sich niin paljon, että alitajuisesti varmaan ajattelen, että olisi törkeää pyytää tai kaivata jotain lisää, kun kaikki on niin hyvin. Tai no, en tiedä, mutta tällaisia ajatuksia mulla on asiasta tullut.
Ihmiselle lienee luonnollista kaivata seuraa ja asioiden jakamista. Ylipäätään olen sitä mieltä, että tarpeiden kieltäminen ja blokkaaminen mielestä ei ole tervettä, eikä sillä tee kuin hallaa itselleen. Olivat ne tarpeet sitten mitä hyvänsä.
Olen joskus kysellyt tuota samaa itseltäni, että onko mussa jotain vikaa kun olen tyytyväinen elämään ilman miestäkin. Uskon kuitenkin, että joskus sinkut kyselevät itseltään myös sitä, että onko hävettävää tuntea rakkauden kaipuuta, siitä huolimatta että miestä tarvitsematonta naista pidetään epänormaalina.
Mun mielestä elämältä voi pyytää ihan mitä haluaa, vaikka asiat olisivatkin hyvin. Se on tietty eri asia, että saako elämältä niitä asioita, mutta jokainen on niiden arvoinen kuitenkin. Eihän elämä ole reilua muutenkaan, vaikka kuinka itse yrittäisi olla reilu, joten ihan hyvällä omallatunnolla voi kaivata mitä sielu halajaa.
Liian suurta rakkauden kaipuuta. Olen kokenut jätettynä ja yksinäisenä murehtiessani maailmaa, joka kolhi enkä löytänyt ulospääsyä yksinäisyydestäni.
Tartuin heinänkorteen ja kuvittelin kaiken ratkeavan hyväksi kunhan saan osoittaa jollekulle naiselle sen, että minä olen hyvä ja kykenen rakastamaan ja kykenen kuitenkin olemaan hyvä ihminen.
Taustalla tais olla harha siitä, että tarvitsin itselleni rakkauden kohteen todisteeksi kyvystäni elää elämääni "kunnon" heteromiehen tapaan: auto tallissa, koti ympärillä ja nainen/vaimo kiltisti kuvioissa käsikirjoitukseni mukaisesti.
Huijasin itseäni hyvin ja koin mieletöntä rakkauden tuskaa. Siis itsesääliä kun mielessä luomani kuvio ei toteutunutkaan.
Aika auttoi ja paranin (?). Nyt haluan rakastaa itseäni ja arkeani. Ja tuota arjessa olevaa naista. Tuota peikkomaista omituisuutta haluan rakastaa.
...peikkomaista otusta... =)
Hyvä että paranit, tuo kuulostaa paljon hauskemmalta kuin: "auto tallissa, koti ympärillä ja nainen/vaimo kiltisti kuvioissa käsikirjoitukseni mukaisesti."
Aika jännä juttu, että miehilläkin voi olla tuommosia mielestäni niin naismaisia parisuhteeseen liittyviä ulkoaohjautuvia "täydellisyyden"tavoittelu-ongelmia päässään.
vaikka kysymys taitaa kuulua nihhin ns. iäisyyskysymyksiin joihin sitä yhtä ja ainoata oikeata vastausta ei löydy..
Rakkauden tarve lienee sukupuolesta rippumaton..
samoin kuin iästä riippumaton tarve tai halu.
samoin kuin sen puute..
itse koen tarpeen rakastaa ja tulla rakastetuksi..
lienee ihan kaikilla ihmisillä samanlainen. mutta ilmenee eri tavoin..
kukin itse säätelee tai ajatuksissaan ajattelee sen omalla tavallaan..toiselle saattaa yksi ja ainoa ihminen olla se rakkauden kohde, toinen ajattelee jos ei muuta niin omaksi ilokseen ja hyödykseen (mies) minulla on laaja sydän jonne mahtuu monta naista,,jos ne vain antaa..
kukin tavallaan...
eikös sitä niin sanota että hyvä antaa vähästäänkin :)
"toinen ajattelee jos ei muuta niin omaksi ilokseen ja hyödykseen (mies) minulla on laaja sydän jonne mahtuu monta naista,,jos ne vain antaa.."
Miksi me naiset emme osaa arvostaa laajasydämistä miestä? On se väärin!
naisille ei riitä sitten mikään! :)
tarvitsevat rakkautta. Sekä itseltään, että myös muilta ihmisiltä :)
Mietin tässä vain, että tarvitsevatko toiset ihmiset vähemmän rakkautta vastakkaiselta sukupuolelta kuin toiset. Nimittäin koen niin, että voin olla kutakuinkin yhtä onnellinen kuin joku ystäväni, jolla on hyvä suhde mieheen. Voi olla, että he eivät olisi sinkkuina yhtä onnellisia kuin mä. Myös sinkkuystävissäni osa melkeinpä kärsii miehen puutteesta, mitä mä en koe tekeväni, vaikka kaipaankin rakkautta. Onko niillä sinkkuystävilläni liian suuri rakkauden kaipuu vai onko onnellisemmilla sinkuilla suurempi rakkaudentarpeen kieltäminen syynä siihen, ettei yksinolo tunnu pahalta lainkaan?
Joo... tosiaan rakkauden kaipuu... se voi olla hyvinkin tärkeä asia löytää itsellensä kumppani jonka kanssa jakaa elämän tuomat onnet ja surut valitettavasti kaikilta tuo oman kumppanin löytäminen ei ole niin helppoa... varsinkin jos kokemusta ei ole kovinkaan paljoa.. yksinäisyyteenkin pystyy tottumaan mutta pidemmänpäälle sekin alkaa syömään voimia. se ei riitä että olisi paljon kavereita sillä se on pinnallisempaa. lopulta tunne voi käydä sietämättömäksi ja siitä voi seurata masennusta. moni on sanonut mua "söpöksi" ja "hyvän näköiseksi" mutta kysymys onkin että miksi sitten tulee näitä hylkäämisiä jos kysytään jotain syvällisempää (suhdetta) olen monesti jäänyt siihen kaverin rooliin. minulla on 2 pikkusiskoa ja yksi isosisko joten luulen tietäväni mitä naiset suurinpiirtein ajattelevat. olen nyt 20v voisiko joku edes vihjaista mitä teen väärin