Muutamat asiat jotka ovat tulleet esiin meidän suhteessa negatiivisessa muodossa ovat seuraavat:
- Kun tulee jotain erimielisyyttä tai sanottavaa, niin mieheni vaikenee ja "on vaan". Minä olen aina ollut puhuva osapuoli.
Tämä on alkanut ottamaan mua NIIN PÄÄHÄN, että olen aloittanut tekemään saman hänelle, heti kun huomaan hänen hiljentyvän... Sitten ei puhuta pitkään yhtään mitään ja sisällä raivo kasvaa niin isoksi, että se "räjähtää" käsiin. Keskustelu käydään sitten niin negatiivisesti ja huutaen, sekä syyttäen, että hermo menee.
Lopulta tulee itku ja halataan ja rakastetaan, mutta lopputulokseen aika harvoin päästään.
Jotenkin mä en enää jaksa olla sovitteleva ja puhuva osapuoli, koska suurin osa näistä riidoista johtuu siitä, että mieheni on tehnyt väärin mua kohtaan ja loukannut... eikös se olisi silloin hänen VELVOLLISUUTENSA lähestyä mua.
Mulle on äärettömän tärkeää, että multa pyydetään anteeksi, jos mua on loukattu. Itse pyydän aina anteeksi, jos huomaan loukanneeni ihan ketä tahansa. Ei sen pitäisi olla vaikeeta.
Sama ongelma oli exälläni. Onko tämä kaikkien miesten perusvirhe geeneissä asti, ettei osata peruskäyttäytymissääntöjä??
Sitten esimerkki, joka yleensä johtaa kohtaan yksi:
- Mieheni käy joukkueensa kanssa silloin tällöin KESKELLÄ VIIKKOA "joukkuepalavereissa" eräässä pubissa. Asia on ihan ok, paitsi miksi ihmeessä mieheni ilmoittaa mulle että tulen sitten viimeistään yhdeksältä ja sitten ei osaakaan tulla..? Sitten lähemmäs kymmentä ilmoittaa, että vähän venähtää, tulee kohta... loppujen lopuksi joudun soittamaan hänelle 23.30, että missä hän on ja onko kaikki hyvin? (jolloin saan siis "nalkuttavan akan" maineen hänen kavereidensa silmissä, joka soittelee aina perään).
Kun sanon, että olisi aika tulla kotiin, koska hänen pitää olla aamulla kuudelta töissä, niin eipä sekään mene jakeluun vaan hän tulee joskus reilusti puolenyön jälkeen TOLKUTTOMASSA HUMALASSA ja ihmettelee, miksi minä olen vihainen.
Äskeisessä tilanteessa mieheni on siis itse asettanut itselleen takarajan, jolloin tulee kotiin. LUPAA mulle olla viimeistään yhdeksältä kotona (jolloin siis mun tekemä ruoka on valmis).
Ilmoittaa reilusti myöhässä, että venyy HETKEN. Ei itse ymmärrä vastuutaan kännissä, että aamulla pitäisi olla kuudelta töissä, vaan tietää MUN pitävän siitä huolen, että hoidan hänet kotiin, nukkumaan ja ajoissa töihin, koska eihän hän nyt mitään herätyskelloa päälle laita. Jos laittaa niin ei siihen herää, kun on vielä ihan tokkurassa aamullakin.
Mitä minuun tulee, niin illalla tunnen itseni erittäin vähän arvostetuksi, jolle voi luvata maat ja taivaat ja pettää lupaukset kerta toisensa jälkeen. Nukun yöni erittäin huonosti, koska tulen luonnostaan huolestuneeksi, että onko miehellä kaikki hyvin. Kun varmistan, että kaikki on hyvin, niin palkaksi saan kännistä "paskapuhetta"/örinää, jolloin luonnollisesti huoli muuttuu vihaksi. Saan leikkiä hänen äitiään, koska hän ei itse osaa ottaa vastuuta teoistaan kännissä.
Itse olen koko seuraavan päivän töissä väsynyt, kun en ole saanut nukkua, surullinen, loukattu ja pahalla päällä.
Kotona myöhemmin mies EHKÄ huomaa että mulla ei ole kaikki hyvin ja silloin tajuaa pyytää anteeksi. Aika laiha lohtu, kun tietää että hän tekee saman kerta toisensa jälkeen.Taas kerran hän LUPAA, ettei tuollainen touhu toistu, kunnes taas seuraavan kerran.
Tämä on niin kauheaa, kun sanoo ja lupaa hän ihan mitä tahansa, niin en voi ikinä hänen sanaansa luottaa. Miksi täytyy luvata, jos ei voi lupauksiaan pitää?
Miksi täytyy olla niin saatanan tyhmä ja kaataa omaa elämänvastuuta tyttöystävälle, joka saa leikkiä äitiä aika ajoin??
Tämä on NIIN väsyttävää jo.
Hulluinta tässä on, että muuten meillä menee aivan kadehdittavan hyvin... eikös tunnukin hullulta?
Voisiko joku mies myös mulle vähän selventää, että miksi te teette näin? Jos jollakulla on "nalkuttava akka" kotona, niin se taitaakin johtua siitä, että hänen miehensä on aivan helekutin TYHMÄ ja aiheuttaa tuollaisen äskeisenkaltaisen reaktion.
Onko se tosiaan niin, että ainoastaan naisilla on tässä maailmassa edes jotain tolkkua päässä ja vastuuntuntoa ihan maalaisjärjestä asti?
Ei ihme että maailman touhu on päin helvettiä, kun johdossa olleet miehet.
Onneksi tuohonkin asiaan on tulossa jatkuvaa edistystä.
Voimia vaan teille muillekin naisille, jotka joudutte kestämään tuollaista jatkuvaa lapsellista vastuutonta avopuolisoanne.
- Kun tulee jotain erimielisyyttä tai sanottavaa, niin mieheni vaikenee ja "on vaan". Minä olen aina ollut puhuva osapuoli.
Tämä on alkanut ottamaan mua NIIN PÄÄHÄN, että olen aloittanut tekemään saman hänelle, heti kun huomaan hänen hiljentyvän... Sitten ei puhuta pitkään yhtään mitään ja sisällä raivo kasvaa niin isoksi, että se "räjähtää" käsiin. Keskustelu käydään sitten niin negatiivisesti ja huutaen, sekä syyttäen, että hermo menee.
Lopulta tulee itku ja halataan ja rakastetaan, mutta lopputulokseen aika harvoin päästään.
Jotenkin mä en enää jaksa olla sovitteleva ja puhuva osapuoli, koska suurin osa näistä riidoista johtuu siitä, että mieheni on tehnyt väärin mua kohtaan ja loukannut... eikös se olisi silloin hänen VELVOLLISUUTENSA lähestyä mua.
Mulle on äärettömän tärkeää, että multa pyydetään anteeksi, jos mua on loukattu. Itse pyydän aina anteeksi, jos huomaan loukanneeni ihan ketä tahansa. Ei sen pitäisi olla vaikeeta.
Sama ongelma oli exälläni. Onko tämä kaikkien miesten perusvirhe geeneissä asti, ettei osata peruskäyttäytymissääntöjä??
Sitten esimerkki, joka yleensä johtaa kohtaan yksi:
- Mieheni käy joukkueensa kanssa silloin tällöin KESKELLÄ VIIKKOA "joukkuepalavereissa" eräässä pubissa. Asia on ihan ok, paitsi miksi ihmeessä mieheni ilmoittaa mulle että tulen sitten viimeistään yhdeksältä ja sitten ei osaakaan tulla..? Sitten lähemmäs kymmentä ilmoittaa, että vähän venähtää, tulee kohta... loppujen lopuksi joudun soittamaan hänelle 23.30, että missä hän on ja onko kaikki hyvin? (jolloin saan siis "nalkuttavan akan" maineen hänen kavereidensa silmissä, joka soittelee aina perään).
Kun sanon, että olisi aika tulla kotiin, koska hänen pitää olla aamulla kuudelta töissä, niin eipä sekään mene jakeluun vaan hän tulee joskus reilusti puolenyön jälkeen TOLKUTTOMASSA HUMALASSA ja ihmettelee, miksi minä olen vihainen.
Äskeisessä tilanteessa mieheni on siis itse asettanut itselleen takarajan, jolloin tulee kotiin. LUPAA mulle olla viimeistään yhdeksältä kotona (jolloin siis mun tekemä ruoka on valmis).
Ilmoittaa reilusti myöhässä, että venyy HETKEN. Ei itse ymmärrä vastuutaan kännissä, että aamulla pitäisi olla kuudelta töissä, vaan tietää MUN pitävän siitä huolen, että hoidan hänet kotiin, nukkumaan ja ajoissa töihin, koska eihän hän nyt mitään herätyskelloa päälle laita. Jos laittaa niin ei siihen herää, kun on vielä ihan tokkurassa aamullakin.
Mitä minuun tulee, niin illalla tunnen itseni erittäin vähän arvostetuksi, jolle voi luvata maat ja taivaat ja pettää lupaukset kerta toisensa jälkeen. Nukun yöni erittäin huonosti, koska tulen luonnostaan huolestuneeksi, että onko miehellä kaikki hyvin. Kun varmistan, että kaikki on hyvin, niin palkaksi saan kännistä "paskapuhetta"/örinää, jolloin luonnollisesti huoli muuttuu vihaksi. Saan leikkiä hänen äitiään, koska hän ei itse osaa ottaa vastuuta teoistaan kännissä.
Itse olen koko seuraavan päivän töissä väsynyt, kun en ole saanut nukkua, surullinen, loukattu ja pahalla päällä.
Kotona myöhemmin mies EHKÄ huomaa että mulla ei ole kaikki hyvin ja silloin tajuaa pyytää anteeksi. Aika laiha lohtu, kun tietää että hän tekee saman kerta toisensa jälkeen.Taas kerran hän LUPAA, ettei tuollainen touhu toistu, kunnes taas seuraavan kerran.
Tämä on niin kauheaa, kun sanoo ja lupaa hän ihan mitä tahansa, niin en voi ikinä hänen sanaansa luottaa. Miksi täytyy luvata, jos ei voi lupauksiaan pitää?
Miksi täytyy olla niin saatanan tyhmä ja kaataa omaa elämänvastuuta tyttöystävälle, joka saa leikkiä äitiä aika ajoin??
Tämä on NIIN väsyttävää jo.
Hulluinta tässä on, että muuten meillä menee aivan kadehdittavan hyvin... eikös tunnukin hullulta?
Voisiko joku mies myös mulle vähän selventää, että miksi te teette näin? Jos jollakulla on "nalkuttava akka" kotona, niin se taitaakin johtua siitä, että hänen miehensä on aivan helekutin TYHMÄ ja aiheuttaa tuollaisen äskeisenkaltaisen reaktion.
Onko se tosiaan niin, että ainoastaan naisilla on tässä maailmassa edes jotain tolkkua päässä ja vastuuntuntoa ihan maalaisjärjestä asti?
Ei ihme että maailman touhu on päin helvettiä, kun johdossa olleet miehet.
Onneksi tuohonkin asiaan on tulossa jatkuvaa edistystä.
Voimia vaan teille muillekin naisille, jotka joudutte kestämään tuollaista jatkuvaa lapsellista vastuutonta avopuolisoanne.
Vastaukset 39
Vanhimmat
olen elänyt samanlaisessa suhteessa,mutte siihen ei kuulunut anteeksi pyytely missään asiassa.Ukko eli poikamies elämää ja ryyppäs minkä sielu sieti ja enemmänkin.Lähdi HETI,kun sain asunnon.Luehan edellinen kirjoitus(mieheni elää valheessa) ja kommentoi...Voimia sinulle ja harkitse eroa...tuskin tilanne tulee ikinä muuttumaan.Ikävä kyllä.
Oletpa tiukkis! Mitä ihmettä se sinuun kuuluu kuinka myöhään mies on ulkona kavereidens kanssa? Ei hän ilmeisesti ole pyytänyt sinua leikkimään mitään äidinroolia, lopeta se siis, jos se kerran tuntuu itsestäsi kurjalta. Kumma ettei ajatus ole tullut sinulle mieleen...
Jos mies vaikenee riitatilanteessa, hän ei varmaankaan tee sitä ilkeydestä vaan siksi, ettei yksinkertaisesti juuri sillä hetkellä pysty puhumaan. Anna hänelle aikaa miettiä ja yritä itse rauhoittua.
Sun parisuhteesi kenen hyvänsä kanssa voi muodostua aika ongelmalliseksi, jos aina mietit tykönäsi, mikä kenenkin velvollisuus on. Onko siinä mielestäsi oikeasti mitään järkeä? Miehesi on sellainen kuin on, joko hyväksyt sen ja koetat elää hänen kanssaan sovussa, tai sitten lopetat suhteenne. Ihan turhaa kiukutella siksi, ettei mies tee asioita sinun tahtosi mukaan.
Sinulla on vielä paljon, paljon opittavaa parisuhteesta, tyttöseni...
Ensinnäkin, en ole tiukkis. Toiseksi, uskon olevani vanhempi kuin sinä... tyttöseni.
Eli sinä haluat meidän suhteessa asioiden olevan näin:
- Mies lupaa jotain... minä en välitä koskaan, että hän ei pidä LUPAUKSIAAN (siis huom: Silloin ei luvata mitään, jos ei niitä osata pitää).
- Miehellä on selkeä ongelma... minä en välitä, antaa olla. Mitäs se mulle kuuluu. Olen vain "ymmärtävä avopuoliso"
- Mies tulisi saamaan töistänsä potkut toilailujensa takia, mikäli minä en joutuisi "leikkimään äitiä"... Niin, ei sillä mitään väliä ole. Silloinhan hänellä onkin enemmän aikaa ryypätä keskellä viikkoa eikä tarvitse ehtiä aamulla töihin. Niin ja hyvinhän me tullaan toimeen vaan mun palkalla.
Kunnon toimivassa suhteessa arvostetaan toista osapuolta. En minä ole missään vaiheessa kieltänyt häntä menemästä poikien kanssa ulos. En vain jaksa aina olla se, joka JOUTUU olemaan vastuussa, että toinen pääsee aamulla töihin!
Sitä paitsi, hän on aina kiitollinen siitä että passitin hänet aamulla töihin... Hänellä kun ei enää olisi sitä työpaikkaa, jos olisin sellainen nainen kuin sinä.
Niin ja siitä vaikenemisesta. Siinähän se ongelma onkin tullut, kun minä annan hänelle aikaa miettiä. Siinä vain käy niin, että hän ei halua enää koskaan puhua asiasta, vaan lakaisee asian maton alle, ikäänkuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, jos minä en asiaa loppujen lopuksi ota esille.
Oletko sinä oikeasti ihminen, jolla ei ole mitään velvollisuuksia ketään kohtaan?? Silloin se tarkoittaa sitä, ettei sulla myöskään ole minkäänlaisia oikeuksia kenenkään suhteen.
Aika ainoa ihminen olet kyllä maailmassa tuon mielipiteesi kanssa... tai sitten et ymmärtänyt kokonaan mun kirjoitustani, tai et ymmärrä itse valitsemiasi sanoja.
"Mies on sellainen kuin on"... joo niin olen minäkin "sellainen nainen kuin olen", mutta kun ollaan parisuhteessa, niin silloin kuuluu molempien tulla toista puoliväliin vastaan, vaikka minkälainen olisi.
Itse asiassa juttusi läpi hohkaa aika kovin, että sinä et ole nainen... mikäli olet, niin et ainakaan parisuhteessa oleva.
Luepa tuo tekstini vielä kerran kokonaan ajatuksella läpi ja ota tällä kertaa huomioon kaikki sanat, mitä sinne olen kirjoittanut.
Asia on nyt niin, että kaikki, mitä minä teen, niin teen sen rakkaudesta ja välittämisen takia.
Muutoin suhteemme on parempi, josta et voi edes haaveilla. Halusin tähän saada keskustelua näistä kahdesta asiasta, joissa meidän suhteessamme on ongelmia.
Eikös se ongelma nimeltä: Alkoholi voikin aiheuttaa ikäviä asioita?
Kyllähän sitä juoda saa ja pitää hauskaa, mutta vastuu itsestään on silti pidettävä, eikö?
Älä nyt tuohdu, ei siihen ole aihetta, emmehän me edes tune toisiamme.
Olen kyllä nainen ja elän parisuhteessa, vieläpä erittäin onnellisessa. Uskon vahvasti, että suhteeni on niin onnellinen juuri siksi, että a) olen varlinnut oikean miehen, sillä itse tiedän mistä olen valmis tinkimään ja mistä en, eli mitä olen valmis sietämään ja mitä en, ja b) annan mieheni olla sellainen kuin hän on ja kannustan häntä siinä samoin kuin kannustan häntä menemään pitemmälle henkilökohtaisessa kehityksessään siihen suuntaan, jonka hän itse (=en minä) on valinnut.
Sinun valintasi on se, että siedät tuollaista käytöstä mieheltäsi. Toisaalta valintasi on myös se, että teet siitä ongelman. Sinä suostut äidin rooliin - ehkä siksi että rakastat miestäsi, ehkä jostain muusta syystä. Oletko kuitenkin aivan varma, että käytökselläsi edistät miehesi vastuullistumista? Siitä kai oikeasti kuitenkin on kysymys, miehesi muuttumisesta mieheksi.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi, kun sanot, että itsestä on otettava vastuu, mutta lisäisin vielä, että vain itsestä (ja pienistä lapsista). Mies seisoo omilla jaloillaan, vaikka oma mies olisikin.
Mieti mikä ongelmasi oikeasti on. Alkoholiko? Siihen et voi vaikuttaa ainakaan narisemalla, vaan pikemminkin tukemalla miestäsi ja antamalla hänen olla se, joka sisimmissään on. Vai onko ongelmasi todella se, että miehesi "lupaa" tulla kotiin tiettyyn aikaan? Miksi se on sinulle ongelma? Ei kai ole kovein vakavaa, jos sinä syöt telkkarin ääressä ja miehesi ruoka jäähtyy? Ihan vakavasti, koeta löytää ongelmasi ydin.
Kaikkea hyvää.
Pyydän anteeksi, että tuohduin sulle. Ei ole syytä sun päällesi kaataa.
Olen onnellinen, että olet löytänyt hyvän miehen.
Juttu mun kohdallani on niin, että olen itsekin onnellinen mieheni kanssa.
Minä tiedän myös, mistä olen valmis tinkimään ja mistä en... sen takia pistänkin hanttiin noiden tapausten takia.
Minäkin annan mieheni olla sellainen kuin on, paitsi näinä kertoina, jolloin hän typeryyksissään ja alkoholin vaikutuksen alaisena ei osaa ottaa vastuuta mistään...silloin minä teen sen, rakkaudesta häneen. Siksi, koska välitän.
Silloin kun näyttää siltä, että toisella on ongelma, minkä aiheuttaa alkoholi, niin eihän silloin toista saa jättää touhuamaan omiaan ja joutumaan syöksykierteeseen... mikä tapahtuu, jos menettää työnsäkin alkoholin takia... näin ei ole käynyt, eikä näin saa tapahtuakaan.
Sitähän sanotaan aina ohjeeksi alkoholistin lähipiirille, että se on suoraan sanottava, miten asia on ja olla kuitenkin tukena. Niin olen tehnyt, mutta kun ongelma jatkuu silti. Alkoholistiksi en häntä vielä sanoisi, mutta ongelmakäyttäjäksi kylläkin, mikä tarkoittaa sitä ettei osaa lopettaa juomista ajoissa... tai kun saa yhden, niin pakko saada paljon lisää (tuttua). Ei hän muutoin onneksi viikolla juo.
Aion jatkaa tätä kunnes toinen tapa löytyy tähän.
Ei mun muuten tarvitse äiti olla hänelle. Muutoin meillä on todella hieno suhde.
En ymmärrä lainkaan lausettasi: "Sinun valintasi on se, että siedät tuollaista käytöstä mieheltäsi. Toisaalta valintasi on myös se, että teet siitä ongelman."
- En minä tuota siedä lainkaan!! Mistä sen olet saanut päähäsi? Koko ajanhan tässä toitotan että en sitä hyväksy, minkä johdosta puolestaan sinä tuomitset minut.
- En minä tee myöskään ongelmaa mistään. Minä vain sanon ääneen sen ongelman, jonka mieheni itse aiheuttaa.
Kysyit, mikä ongelmani oikeasti on?? Alkoholi, vai lupausten pettäminen.
Aluksi se oli lupausten pettäminen, jonka huomasin johtuvan alkavasta alkoholiongelmasta.
Niin, eli ei se ongelman ydin ole tosiaankaan se ruoan jäähtyminen.
Kyllä tiedän, mikä on ongelma ja tiedän tasan tarkkaan, että minä en ole sen aiheuttaja.
Kun sanot että siedät tuollaista käytöstä, tarkoitan sitä, että mielestäni osallistut tavallasi siihen, että mies ylipäätään voi käyttäytyä noin. Hänen on helppo tulla kotiin änkyräkännissä, kun tietää että sinä herättelet aamulla. Entä jos ensi kerralla jo etukäteen ilmoittaisit rauhallisesti ja kiihtymättä, ettei mitään kotiintuloaikoja tarvitse lupailla, koska sinä et ole miehesi vartija ja koska sinulle tulee vaan paha mieli, kun hän ei niitä yleensä pidä. Tekisit myös selväksi, ettet seuraavana aamuna todellakaan aio huolehtia hänestä, vaan elät omaa elämääsi - ja niin myös teet, silläkin uhalla, että mies nukkuu pommiin. Eukäteen voit myös sanoa, että sinua huolestuttaa se, että noista illoista voi olla seurauksena potkut, etkä sinä voi ottaa taloudellista vastuuta teistä kahdesta, mutta et toisaalta voi myöskään ottaa vastuuta (sanan yleisemmässä merkityksesä) miehestäsi. Tukena voit toki olla, mutta älä helpota miehesi alkoholinkäyttöä! Tee asiat selviksi ennen kuin mitään peruuttamatonta ehtii tapahtua. Mieti esimerkiksi, olisitko valmis olemaan parisuhteessa oikeasti alkoholiongelmaisen kanssa ja kuinka kauan. Mieti missä rajasi menevät ja pohdi myös, mikä on oikea tapa tukea miestäsi - holhoaminenko? Rakastaa, tukea ja ymmärtää toki saa ja pitääkin, mutta myös itsestä täytyy pitää huolta.
Voi kiesus.. sinun kuuluisi olla miehesi nainen ei äiti!! Kun kerran olet jo monesti häntä holhonnut kuin pikkulasta ja soitellut vielä perään kuin lapselle, että tuleppa nyt kotiin niin lopeta nyt ihmeessä. Aikuinen mies kantaa itse vastuun teoistaan - jos hän myöhästyy töistä niin se on hänen ongelmansa, ei sinun. Tottakai tuntuu pahalta kun toinen pettää lupauksia ja ryssii, mutta sun on itse lopetettava tuo hirveä holhoaminen. Jos minun mieheni soittelisi perääni, että tuleppa nyt kotiin voi elämä..
Kiitos... tuota voisin kokeilla.
Täytyy vakavasti keskustella ja kertoa, etten ole herättelemässä ja hoitamassa töihin tällä kertaa. Ehkä se auttaa, kun etukäteen ilmoittaa kun hän on selvin päin....
Ensinnäkin, teillä EI mene hyvin. Miehesi ryyppää työpaikkansa, kun silmäsi välttää. Ai noinko hyvin teillä menee?
Anna miehen toilailla. Sit vaan sanot, I told you so ja jätät sen. Tai oot fiksumpi ja jätät keskenkasvuisen miehen nyt kun teillä ei vielä ole mitään rahaongelmia ja muuta pahempaa. ELi sun ei tarvi korjata omaa elämääsi kun sen aloitat.
On hienoa, että olet vastuuntunoinen ja huolehtiva. Ne on hyvin ominaisuuksia. Mutta eikös olisi mukavempaa, jos toinen käyttäytyisi sua kohtaan samoin. Nyt sulla on väärä kohde, jolta et tuu niitä asioita näköjään koskaan saamaan. Nyt silmä käteen nainen ja katsomaan asiaa silmästä silmään.
Eli hän saisi potkut jo yhdestä myöhästymisestä? Ehkä hän ryhdistäytyisi, jos tietäisi ettet sinä huolehdi ja hän voi saada potkut? Oletko varma, että kävisi niin, että hän jatkaisi samaan rataa ja saisi potkut? Voithan laittaa sen kellon edelleen soittamaan, mutta älä soita, että nyt on kotiintulo aika. Eikö mies todellakaan menisi väsyneenä töihin vaan jatkaisi nukkumista? Sitten jo epäilisin, että miehellä on alkoholiongelma. Jos työtkin alkaa kärsimään juomisesta. Miten ne kaverit pääsee töihin? Ei kai hän siellä yksin istu niin myöhään? Vai menevätkö paljon myöhemmin töihin?
Tottakai pitää huolehtia, mutta tuo menee mielestäni liiallisuuksiin.
En laittanut aikaisempaan kirjoitukseeni nimimerkkiä, mutta olen siis se jonka mies kanssa aikoinaan lupasi tulla tiettyyn kellon aikaan ja ei tullutkaan. Ja sitten sanoin, että älä lupaa mitään.
Olen ihan samaa mieltä kuin kirjoittaja "eräs nainen". Että sinä mahdollistat miehen vastuuttoman käytöksen. Hän voi rauhassa lähteä viikolla ryyppäämään ja vaikka ilman kelloa, koska tietää että sinä soitat jossain vaiheessa ja muistutat, että on aika tulla kotiin ja huomenna on työpäivä. Laitat kellon soittamaan ja herättelet. Hyvä ettet vielä pue päälle ja vie häntä töihin...?
Ei mies opi tuolla menolla koskaan. Onko mies sitten myöhästynyt useinkin töistä? Kun olet niin huolissasi, että ilman apuasi niin kävisi. Vai oletko aina alusta asti huolehtinut miehestä?
Älä odota miestäsi kotiin, älä tee sitä ruokaa siihen mennessä kun mies on ilmoittanut tulevansa vaan tee se ruoka silloin kun sua huvittaa..Älä soittele sen perään, rupea välinpitämättömäksi..
Tämä n muuten hyvä neuvo, mutta älä rupea välinpitämättömäksi, siitä ei seuraa kuin pahaa mieltä kummallekin. Rupea sen sijaan iloiseksi, rakastavaksi ja suvaitsevaksi!
Samaa mieltä kuin "eräs nainen". Minä sanoisin, että saat leikkiä aikuisen miehen emoa juuri niin kauan kuin itse haluat ja valitset. Itse olet opettanut hänelle, että "kyllä äiti pitää huolen". Ja eipä ole ensimmäinen kerta, kun lapsi "äidilleen" napisee nalkuttamisesta. Suhtaudut itsekin häneen enemmän vastuuttomana teini-ikäisenä kuin aikuisena miehenä.
Jos mies ei osaa olla vastuullinen työstään, niin et sinä voi sitä tehdä hänen puolestaan. Jos ei mene töihin tai menee kännissä/krapulassa, niin kyllä yleensä alkaa tulla pian noottia pomolta. Voipi lähteä työpaikkakin. Mutta ovat miehen valintoja, eivät sinun.
Tunnut olevan täynnä "pyhää vihaa" siitä, kuinka huonosti hän sinua kohtelee ja kuinka hänen tulisi pyydellä anteeksi. En oikein tiedä, mitä voi olla se "muuten meillä menee aivan kadehdittavan hyvin...". Ehkä sinun pitäisi opetella rakastamaan miestäsi (ei siis poikaa, jollaisena miehesi näet ja hän käyttäytyy). Silloin voisit osoittaa uskovasi häneen, että hänestä on miehistymään. Jos niin valitsee. Jos hän ei halua miehistyä, et millään maailman hoivaamisella ja nalkuttamisella saa sitä aikaan. Sinun on silloin tehtävä valinta, haluatko jatkaa hänen käytöksensä mahdollistamista vai etsiä elämääsi jotain, joka antaa sinullekin enemmän.
Taitaa se aika pitkältään noin olla.
Mieheni on selvin päin ihana mies... todella ihana ja hyväntahtoinen. Hän rakastaa aidosti ja osaa olla hellä, sekä ottaa mut huomioon (paitsi näissä tilanteissa, joista kirjoitin).
Itse olen häntä kohtaan rakastava, kannustava ja reilu... ymmärtänet, kuinka kauheaa on nähdä miten vastuuntuntoinen rakastamani mies muuttuu kännissä tuollaiseksi..?
Haluan vain kynsin ja hampain tolkuttaa hänelle, että ottaisi näissä tilanteissa sen verran vähemmän sitä alkoholia, jotta osaisi tulla kotiin niin ettei jäisi työpäivä väliin. Sitä hän yleensä häpeääkin, kun näin pääsee käymään.
Mun mielestä se olisi vastuutonta mun jättää toinen pulaan ja antaa hänen menettää työpaikkansa vain siksi, että haluan antaa "näpäytyksen näpeille". Kyllä hän itsekin siis tajuaa myöhemmin tekevänsä väärin ja on kiitollinen mulle, että pidän hänestä huolen.
Ongelma on siinä, että kun saa eteensä sen oluen, niin sitä ei osaa lopettaa, ennenkuin niitä on juonut 20. Tiedän, että on kivaa mennä "poikien kanssa oluselle" jne. mutta kun se hänen todellisuudentajunsa hämärtyy enemmän, kuin keskivertomiehellä kännissä.
Niin... ja ei mun mies ole missään vaiheessa valittanut mulle "nalkuttamisesta". Itse asiassa, en minä ole nalkuttanut. Jos mulla on asiaa, niin sanon suoraan... eikös miehet tuota aina naisessa valita, ettei sano mitään..? Sitten kun sanon, niin se jotenkin käännetään nalkuttamiseksi...
Sanoin vaan alkuperäisessä tekstissäni, että jos huolissani soitan 2,5h LUVATUN kotiintulon jälkeen vain kysyäkseni, onko kaikki hyvin, niin ne KAVERIT kutsuvat tällöin naista nalkuttajaksi, vain koska huomaavat mieheni puhelimen soivan.
Tämä nyt on ihan "normaalia miesten juttua".
Kuten sanoin, mieheni on vain tyytyväinen että välitän.
Ehkä meidän pitäisi todellakin asiasta puhua selvin päin ja vakavasti ja pitkään... ei siihen muuten auta mikään.
Oikeassa olit pitkälti tuolla äitijutullasi.
Kyllä mä arvostan miestäni ihan miehenä ja ihailen häntä useasti. Se on vain näinä hetkinä, kun hän viikolla käy ulkona joukkuekavereiden kanssa. Ei niillä muilla meinaan ole vastaavanlaista ongelmaa... että näin.
Niin ja sulta haluaisin kysyä, että miksi mun pitäisi hyväksyä hänen käytöksensä näinä kertoina, joita hän itsekään ei hyväksy selvin päin???
Kuulutko ihmisiin, jotka kääntävät selkänsä ongelmatilanteissa?
Valitan, mutta minä en kuulu näihin ihmisiin. Rakastan häntä oikeasti sydämestäni. Ei tämä ole mitään leikkiä!
En vähättele tunteitasi, että miehen muuttuminen alkoholin ansiosta on ikävää ja kamalaa. Mutta siitä olen eri mieltä, että saisit mitään hyvää aikaan kun yrität "kynsin ja hampain tolkuttaa hänelle". Sitä voi jo pitää nalkuttamisena, kuten itsekin toteat että "sanon suoraan", niin se käännetään nalkuttamiseksi. Nyt on sinulla kasvun paikka: luuletko todella, että miehesi on niin keskenkasvuinen, että hän ei ymmärtäisi alkoholin haittoja, vaikka jättäisit ne "kynsin ja hampain" sanomatta? Vai onko hän oikeasti niin nuori, iästänne kun en sinun muista maininneen mitään?
Luulen, että mies on tavallinen suomalainen, mahdollisesti alkava alkoholisti - ehkä hänen tapauksessaan tuurijuoppo, jos ei juominen ole jatkuvaa. Mutta yksi alkoholistin määritelmistä on, ettei saa "korkkia kiinni". Ja juuri niin kuvaat miestäsi. Ja se taas on asia, joka ei koskaan ole alkoholistien perhesuhteessa ratkennut toisen nalkuttamisella, hyväätarkoittavalla kynsinhampain tolkuttamisella tms. Alkoholisti raitistuu tai saa alkoholinkäytön hallintaan, jos niin haluaa. Ja vain siten.
Kaikki muu on toisen ihmisen alkoholin liikakäytön mahdollistamista. Siis se, mitä sinä teet "pitäessäsi huolta". En ole sanonut, että sinun pitäisi "näpäyttää" ja "jättää pulaan". Nuo ovat omia tulkintojasi, jotka kuvastavat sinun ajatusmaailmaasi, jonka myönnän, että varmaan on jo aika väsynyt. Sanoin, että sinä et voi olla vastuussa miehesi elämästä, et siitä, meneekö hän työpaikalleen, kenties vain lorviakseen siellä krapulaisena, jos noin paljon kuin 20 olutta pitää ottaa. Se tapa, jolla sinä otat vastuun miehesi asioista, on juomisen mahdollistamista. Tästä asiasta on olemassa hyviä kirjoja, joissa juttua selitetään paljon paremmin, en vain tähän hätään muista yhtäkään, mutta kirjastosta löytynee.
Ja mitä tarkoitit, kun puhuit hänen käytöksensä hyväksymisestä? Sait vielä samaan syssyyn ympättyä ongelmille selän kääntämisen, jollainen itse et sanojesi mukaan ole. En ole sanonut mitään käytöksen hyväksymisestä, sen mahdollistamisesta kylläkin. Tosiasiassa mielestäni kyllä teet juuri sitä eli hyväksyt kerta toisensa jälkeen hänen käytöksensä ja osoitat sen huolehtimalla hänen pärjäämisestään. Sinä olet se, joka kääntää selän ongelmille osoittamalla miehellesi, että hän saa toimia niin kuin toimii ja "äiti hoivaa" hänet kyllä ajoissa töihin.
Viittaan ensimmäiseen viestiini, kun sanot "Rakastan häntä oikeasti sydämestäni", niin rakastatko aikuista, itsenäistä miestä, vai ajoittaista poikaa, jota "äiti saa hoivata"? Miksi rakkautesi ajaa sinut mahdollistamaan hänen käytöksensä, joka pidemmän päälle voi olla hyvinkin tuhoisaa hänelle?
Taitaa miehesi sopia kellon ajan sinun haluamallasi tavalla, jotta pääsee sinun ruikuttamiseltasi pakoon. Iso mies pitää huolen itsestään ja jos jotain sattuu siellähän on joukkueellinen niitä illan vieton arvoisia kavereita, jotka huolehtivat.
Älä nyt hyvä ihminen alennu vahtimaan toista. Anna mennä ja tulla ja hoida itsellesi myös mukavaa tekemistä ja seuraa. Kyllä se routa possun kotiin ajaa. Myös sinulla on vastuu parisuhteessa antaa toiselle tilaa kuin antaa toisen olla oma itsensä. Eikö olisi jo paras naureksia ja pilailla tuolle kapakkirutiinille. Huijaatte vaan raukat toisianne.
Vastaavassa tilanteessa ( mieheni on aina myöhässä ) minä teen omia hommiani tai olen vaan. Kun toinen saapuu aloitamme tai lähdemme sitten kun molemmille sopii, mutta en myöskään kostoksi vetkuttele. Tiedän ja tunnen hänen tapansa, ja rakastan häntä kokonaisuutena, joten en nostata verenpainettani hänen luonteensa mukaiselle myöhästymiselle. Haluan elää nauttien ja nauttia eläen tasavertaisessa suhteessa.
ps, Äitinsä hän jätti suhteemme alkumetreillä eikä äitikään täysiikäisen poikansa kotiintuloaikoja vahdi tai vaadi niistä tilitystä.Tämä on sitä aikuisten oikeesti.
Kun luen tekstisi, niin olen samaa mieltä kanssasi. Ehkä, jos tuntisit meidät ja suhteemme, et olisi kirjoittanut noin.
Ei kahta eri suhdetta voi verrata toisiinsa, koska ihmiset niissä suhteissakaan eivät ole samanlaisia.
Kuten jo aikaisemmille kommentteja antaneille olen vastannut, niin laitan sullekin... lyhkäsemmin kuitenkin, että siis tämä ongelma johtuu siis alkoholista.
En ole vahtiva ihminen. Hän saa muuten tulla ja mennä, miten tykkää. Kannustan häntä hänen harrastuksissaan (on siis hyvä urheilija) ja meillä menee kaikin puolin hyvin muuten. Käydään useesti yhdessä ulkona, koska viihdytään hyvin yhdessä ja osataan pitää yhdessä ja porukalla hauskaa.
Ongelma on siis silloin, kun on "joukkuekokoukset" keskellä viikkoa (ei joka viikko). Hänellä ei ole minkäännäköistä vastuuntuntoa, kun on juonut yhdenkin oluen ja hän voi vaikka ryypätä kerralla loput rahat, mitkä piti säästää esim: ruokaan.
Hän voi tuon ryyppäämisen takia näinä kertoina jättää menemättä töihin...
En minä ainakaan voi kääntää selkääni moiselle ongelmalle.
Voisitko sinä??
Niin ja ei se mieheni lupaile vain mulle sopivia kellonaikoja... hän on ihan tosissaan, kun sen sanoo. Ymmärrätkö, kun mieheni ei ymmärrä sen alkoholin jälkeen enää mistään mitään.
Niin ja se on yksi niistä ongelmista, kun ne kaverit ei pidä huolta... lähtevät vain kotiin. Olen muutamille heistä siitä sanonutkin, että jos voisi sen verran pitää silmällä, että toinen pääsisi kotiin ja vielä, kun aamulla sillä on kuudelta töitä.
Itsekin mieheni aina selvin päin sanoo, miten tärkeää on työpaikka. En mä anna hänen ongelmatilanteessa syöksyä pohjamutiin... tuon takia nyky-yhteiskunnassa on niin hemmetisti avioerojakin, koska ei olla auttamassa siellä vastamäessä.
Niin myös hän valitessaan seurakseen herra alkoholin. Olen alkoholistiperheen kasvatti ja olin naimisissa yli 10 vuotta vapaa-aikansa ja lomansa alkoholilla maustavan henkilön kanssa. Ei siinä minun vahtimiseni, sanomiseni tai tahtomiseni merkinnyt yhtään mitään. Jokainen päättää kuitenkin itse rajansa. Voimme roikkua, paapoa ja ymmärtää, mutta joskus tulee "aikuisten oikeesti" maailmassa se tilanne eteen, että pitää kohdata itse ongelmansa ja puutteensa. Et sinä voi sitä hänen puolestaan tehdä. Anteeksi nyt vaan.
Minun ratkaisuni avioliiton aikana oli erilliset tilit ja hänen palkastaan suoraveloituksella ruokarahaa tililleni. Itse sorruin siinä suhteessa äidiksi ja hoivaajaksi. 12 vuoden aikana mikään ei muuttunut, ei vastuuntuntoa, ei tapojen muutosta, joten kylmenin täysin. Olihan sitä hauskaa yhdessä pailata ja tavata ystäviä, seksi sujui ja oli nautinnollista, mutta jouduin myöntämään itselleni, etten halua olla äiti hänelle, omat lapset riittävät.
Erosimme vuonna 2003 ja nyt olen vihdoinkin vapaa kaikesta siitä ,mitä en edes halua enää muistella saati kokea. Nyt seurustelen tasapainoisen, luotettavan miehen kanssa, joksi silloin yritin ex:ni muuttaa. Olen erittäin onnellinen nyt.
Kirjoitit osuvasti etten voi tietää todellisuutta, mutta niinhän se on molemmin päin.
"joskus tulee "aikuisten oikeesti" maailmassa se tilanne eteen, että pitää kohdata itse ongelmansa ja puutteensa. Et sinä voi sitä hänen puolestaan tehdä. Anteeksi nyt vaan. "
Kun ongelma johtuu alkoholista, niin teen kaikkeni, jottei hän menetä työpaikkaansa typeryyden takia.
Mä herättelen häntä jatkuvasti tajuamaan, mitä tapahtuu ja yritän saada häntä kantamaan oman vastuunsa.
Mä olen tukena tässä vieressä niin kauan kuin se sen vaatii, enkä juoksemassa karkuun, toisin kuin monet näköjään ovat tehneet.
Tätä kutsutaan rakkaudeksi.
Mutta nyt kun se ongelma on olemassa ja mä sen tiedän mistä johtuu, niin kai minä nyt herranen aika toista herättelen siitä ongelmasta.
... ja siihen asti, kunnes hän sen ongelman pohjan todella ymmärtää niin, ettei toista sitä kerta toisensa jälkeen, niin minä en ole itsekkäästi antamassa toisen menettää työpaikkaansa, jotta voin nokkavasti sanoa: I told you so... ei se sitä ongelmaa poista, että työnsäkin menettää... se pahentaa sitä... IHAN AIKUISTEN OIKEESTI.
Oioi.. NIIN KAUAN kun jatkat tuota paapomistasi ja huolehtimistasi, asia ei muutu. Huolehdit kuin äiti pojastasi, huhhuh.
"Mutta nyt kun se ongelma on olemassa ja mä sen tiedän mistä johtuu, niin kai minä nyt herranen aika toista herättelen siitä ongelmasta."
Niin millä tavoin itse asiassa olet yrittänyt herätellä häntä ongelmasta? Viemällä hoitoon? AA-kerhoon? Todella keskustelemalla asiasta, niin että MOLEMMAT ymmärtävät toisiaan? Antamalla hänen itse kohdata omat virheensä? Kantapään kautta opitaan, niinkuin sanotaan. Anna hänelle mahdollisuus oppia.
"Hän voi tuon ryyppäämisen takia näinä kertoina jättää menemättä töihin..."
Niin voi, mutta onko tehnyt niin?
Minäkin muistan jossakin luennolla joskus mainitun, että puoliso, ystävät, työkaverit jne. luulevat auttavansa alkoholistia. Esim. peittelemällä pomolle hänen poissaolojen oikeaa syytä, vippaamalla rahaa, että saa laskut maksettua jne. Ettei hän joudu vaikeuksiin. Alkoholistilla ei ole syytä lopettaa juomista, koska siitä ei aiheudu esim. ongelmia pomon kanssa tms. Hänen ei tarvitse ottaa vastuuta itsestään ja teoistaan. Mahdollistaminen (jonka muut kokee auttamiseksi) olisikin lopetettava. Tavallaan hyväksyt miehen käytöksen auttamalla häntä siinä, että hän voi käyttäytyä niin. Huomaathan itsekin, että se ei ole paras mahdollinen keino? Koska käyttäytyminen vaan jatkuu samanlaisena?
Ei se ole selänkääntämistä, jos alkoholistia ei paapo, päinvastoin. Ei häntä tarvitse hylätä, mutta ei paapoakaan. (tämä sääntö pätee muihinkin ongelmiin kuin alkoholismiin, esim. jatkuvaan myöhästelyyn tms.) Tietenkään se ei ole helppoa, mutta muista että teet oikein, älä tunne syyllisyyttä. Eikä miehen kavereidenkaan tarvitse alkaa huolehtia miehestäsi. Eri asia, jos hän on siinä kunnossa, että voi sammua hankeen tms. Silloin pitää huolehtia toinen kotiin. Ei siksi, että hän pääsisi ajoissa töihin. (Voi hyvät hyssykät...?)
ne vaipatkin aikuiselle ihan oikeesti.
Koet naisen roolin suhteessa äidin rooliksi. Toteutat tätä äidin roolia suhteessa mieheesi. Nyt olet aikuisen ihmisen äiti.
Jos et halua olla aikuisen äiti niin älä käyttäydy kuin sellainen.
Jos luet tämän koko ketjun ja mun kaikki vastaukset, niin ymmärtänet ongelman paremmin.
Kyllä itsekin voin hatusta heittää ohjeita ja neuvoja kaikille ihmisille täällä, mut tuo ongelma vaatii mua tueksi hänen viereensä, mikä tekee mut todellakin "äidiksi" näinä hetkinä.
Ei meillä muutoin tuollaista ole, läheskään.
Siksi tämä niin kauhealta tuntuukin.
Näen tässä ison ongelman, mikä on saatava kuntoon.
Kunnes toimiva ratkaisu tulee eteen, niin niin kauan mun on pidettävä huoli, että hän lähtee töihin näinä aamuina.
En mä ole luovuttajatyyppiä, enkä halua, että mieheni menettäisi työpaikkansa. Ei hänkään halua.
Niin kauan kuin sinun on "pidettävä huoli, että hän lähtee töihin näinä aamuina" ongelma jatkuu ja pahenee. Miehesi voi toimia niinkuin toimii koska sinä itse teet sen hänelle mahdolliseksi.
Et taida kertakaikkiaan kyetä näkemään tätä? Okei. Oletetaan, että kertoisit miehellesi, että seuraavalla reissulla hän saa olla niin pitkään kuin haluaa. Hän on aikuinen mies, joka luonnollisesti selviää pitkän illan jälkeen myös työpaikalleen. No, äijäpä ei sitten selviäisikään krapuloissaan työmaalle omin voimin. Nukkuisipa vielä silleen pommiinkin, että flunssaiseksi tekeytyminen menisi tuossa 12 aikaan hieman epäuskottavaksi.
Hän joutuisi ensimmäisen kerran(?) tilanteeseen, jossa on pakko myöntää alkoholin estäneen hänen työn tekonsa. Se on paha alkoholismin merkki. Olisiko tällaisen realiteetin kohtaaminen sinusta huono asia?
Tottakai voit jatkaa yhä syvemmälle alkoholismiin luisuvan miehesi kannattelua aina ihan sinne suon keskelle asti. Muista kuitenkin kun vesi nousee nenäsi yli, että kävelit sinne hänen kanssaan ihan itse.
Kyllä ymmärrän täysin mitä yrität sanoa... ja mitä muutkin täällä ovat kirjoittaneet.
Minä tarkoitan itse sitä, että samassa taloudessa kun asutaan, niin ei meillä ole varaa siihen, että toinen menettäisi työnsä. Sen takia olen apuna. Haluaisin kovin, että hän tajuaisi ongelman ennen, kuin työpaikka voi lähteä.
Mikäli se on siten ainoa vaihtoehto, niin vaarantakoon sitten duuninsa. Toivottavasti ei saa potkuja, jos / kun seuraava kerta tulee.
,että anna hänen itse ottaa vastuu omista tekemisista ja lopeta paapominen.
Mun miehellä oli vähän sama vika. Harvoin se kyllä oli ja on humalassa, mutta aina ilmoitti kellon ajan milloin aikoi tulla kotiin ja ikinä ei pitänyt sanaansa. On se tavallaan ymmärettävä, että jos viettä kaverien kanssa mukava iltaa jne, jne...
Ihan itseni takia tein säännön, että pitäköön omana tietona milloin halua tulla kotiin, eikä tarvitse tehä mitän lupauksia jos niistä kerran ei pysty pitämään kiinni.
Uusi sääntö on myöhemmiten osoittautunut ihan toimivaksi. Ja antaa se minullekin pikkuisen enemmän liikkumavaraa kun ei tarvitse hänellekään sitten ilmoittaa kauanko olen likkakavereideni kanssa ulkona kahvilla/drinkillä.
Mieheni aamuherätys oli myös useasti minun vastuulla. Oikein monta kerta on pistänyt niin vihaksi kun mieheni puoliunessa mumisee, että nukkuu vielä 5 min, herätä mut sitten ja taas vielä 10 min ja taas 5 min. Olen melko kärsivällinen ihminen ja harvoin nostan ääntä edes riitelyssä, mutta se viimeinen kerta kun kuuntelin hänen unista muminaa ajan venyttelystä, sai mut räjähtämään. Huusin rakkaalleni kesken sen unien, ettei ikinä enää pyytäisi minua herättämään itseänsä. Myöhemmin ollaan naurettu mun silloiselle purkaukselle, mutta on hän kyllä siitä lähtien huolehtinyt itse omasta heräämisestään.
Semmoinen pieni vuodatus sitten. Olen sitä mieltä, että sinunkin elämä helpoittuisi jos annat miehesi kasvaa aikuiseksi ja tehä omat virheensä. Vastuu se on loppujen lopuksi otettava jokaisen omasta elämästä.
Ihmiset ovat erilaisia. Eri ihmisille on tärkeätä eri asiat.
Sulle vastaan sen verran, että jos lukaisisit nuo kaikki mun aikaisemmat vastaukset tässä ketjussa, niin huomaisit sen tärkeimmän pointin tässä meidän ongelmassa.
Mulle itselleni on tärkeintä vaan, ettei petetä lupauksia. Jos ei osaa pitää lupausta, niin ei edes lupaa mitään... sillä selvä.
Toisen arvostus suhteessa on kaikkein tärkeintä.
riitelyt usein sellaseks (kun ollaan molemmat juotu vähäsen) että ei päästä sopuun ollenkaan ja ollaan jo eroamassa. Sitten kun mennään nukkumaan, niin joskus yöllä annan periksi ja menen kullan kainaloon nukkumaan. Aamulla pyydetään anteeksi, mutta riidasta ei muuten puhuta tai ratkaista sitä mitenkään. Ollaan me kaikista pahimmat riidat puhuttu kuitenkin aina läpi, mutta jotkin riidat menee tollai.
Tuosta keskellä viikkoa juopottelusta.. Siis meneekö miehesi jo yhdestä kaljasta vastuuttomaksi? Voisitko pyytää häntä olemaan jollain kertaa vaikka kuski? Joka siis tarkoittaa että hän EI joisi sitä yhtäkään.
Tuo on vähän vaikea ongelma, jos häneen ei voi luottaa enää yhden kaljan jälkeen... Luulisi aikuisen miehen osaavan huolehtia itsestään.
Voithan seuraavalla kerralla ilmoittaa hänelle, että et aio odotella häntä yöllä ja et aio herättää häntä aamulla. Se ei olisi ns. epäreilusti tehty, koska häntä olisi varoitettu etukäteen. Ja jos hänellä menee yöllä pitkään ja nukkuu pommiin, niin oma vika..
"vaan tietää MUN pitävän siitä huolen, että hoidan hänet kotiin, nukkumaan ja ajoissa töihin"
Älä anna miehelle tätä vaihtoehtoa. Luuletko että tilanne paranee, jos aina ANNAT miehen tehdä virheen ja korjaat sen HÄNEN PUOLESTAAN. Ei tietenkään ole hyvä juttu, jos hän menettää työpaikkansa, mutta jos se on AINOA keino, jolla saat miehen oikeasti tajuamaan virheensä ja tekemään jotakin sen estämiseksi, niin miksi et käyttäisi sitä. Et sinä ole siitä vastuussa, vaan mies itse.
Totta turiset ja asiaa. Osaan vaan olla sen verran kauaskatsoinen, että en halua meitä siihen tilaan, että hän saisi potkut.
Me ollaan kuitenkin samassa veneessä ja yhteisessä taloudessa.
Joo, eli kun hän saa oluen, niin seuraavaksi on niin hyvä olo, että haluaa sen seuraavan. Näin se vaan menee.... vastuu unohtuu, valitettavasti.
Sen takia tässä apua ja neuvoja kyselenkin.
Jos hän tietää sinun olevan kotona ja huolehtivan kuitenkin, todennäköisesti poju nappaa kaljaa ihan kaikessa rauhassa.
Jospa voisit mennä jonakin tällaisena iltana vaikka tyttökaverisi luo yökylään; miehesi ehkä tajuaisi erilailla olevansa itse vastuussa tulemisestaan ja menemisestään.
Teet jo päivällä etukäteen selväksi, että e t o l e kotona yöllä.
Tosin jos poissaoloja on ollut jo viinan takia useita, niin duuni saattaa olla katkolla jo yhdestäkin uudesta.
Onko hänellä varoituksia poissaoloista?
Jos ei tilanne ole hälyttävä sillä taholla, voisit kokeilla.
Ja ennenkaikkea, puhukaa ongelmasta; miehesi pitäisi saada ihan aikuisten oikeesti itse tajuamaan liikkuvansa todella heikoilla jäillä ongelmansa kanssa.
"Osaan vaan olla sen verran kauaskatsoinen, että en halua meitä siihen tilaan, että hän saisi potkut. "
Toistat tuota samaa asiaa joka vastauksessa - uskon että tuo on sinulle vain tekosyy. Et sinä miehestäsi huolehdi sen vuoksi että työpaikka menee alta, syyt ovat jossain muualla ja paljon syvemmällä.
Jos miehesi saisikin potkut, niin Suomessa pärjää aina. Sinulla ilmeisesti on palkkatuloja? Onko teillä lapsia? Antaisit miehesi edes kerran kokea se, että ei olekaan pikkuvaimo vierellä paapomassa. Katso, havahtuuko hän siihen että jotain pitäisi nyt tehdä, ettei työpaikka lähde. Sinun tehtäväsi ei ole säilyttää miehesi työpaikkaa. Se on jokaisen oma asia. Tuolla huolehtimisella teet luultavasti miehesi elämän tyhjäksi, kun hänellä itsellään ei ole kontrollia elämäänsä - eikä sinun myötä edes tarvetta/mahdollisuutta siihen.
No hemmetti anna miehen ryypätä ja nukkua pommiin! Vittuako sä sitä paapot -aikuista miestä! --eikä sille tarvii ruokaa laittaa ja sitten leikkiä marttyyria.. laittakoon itse omat sapuskansa tai olkoon syömättä!
Kaikenlaisia paapojaämmiä maailma pullollaan --ja sitten leikitään marttyyria, kun maailma ei kiitä ja kumarra "palveluista"..hohhoijaa.. jos olisin sun mies, niin takuulla en tulis ajoissa kotiin..
Ahdistaa ihan lukeakin tammoisia kun exa oli ihan samanlainen ja alkoholi todella ongelma. Onneksi tuli jatettya hanet silla nyt olen onnellinen uudessa suhteessa. Musta tuntuu etta olet jonkinlaisessa "denial" tilassa etka suostu nakemaan asioita miten ne oikeasti ovat vaan ajattelet etta kylla se rakkaus parantaa jne.
Saa potkut, etsii uuden työpaikan.
Tuo on muakin aikoinaan ärsyttänyt, että miksi mies lupaa tulla tiettyyn kellon aikaan ja sitten ei tulekaan? Miksi antaa kerta toisen jälkeen lupauksia joita ei voi pitää? Ymmärrän, että kun sitä viinaa ottaa tarpeeksi ei huomaa ajankulua tai aika menee nopeammin kuin etukäteen luulikaan. Tai on niin hauskaa ettei maltakaan lähteä. (itselläkin käynyt joskus niin, mutta lähes aina olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja lähtenyt vaikka olisi ollut kuinka hauskaa ja kotiinlähtö harmittanut) Mutta eikö sitä voisi edes soittaa, että hei olen sittenkin kauemmin? (sun mies kyllä ilmoittaa, ainakin kerran) Vai eikö muista, että mitä tuli luvattua? Jos lupaa tulla tiettyyn kellon aikaan niin sitä odottaa silloin toista ja pettyy, että ei se tullutkaan silloin vaikka lupasi. Ja voi jopa huolestua. Ei saa nukuttua vaan vilkuilee välillä kelloa jne. Itse olen sanonut, että älä sano koska tulet, kun et tule silloin kuitenkaan. Tuut sitten kun tuut. Sitten mies alkoi yllättämään positiivisesti ja tulikin monesti hyvissä ajoin? Mutta en tiedä mikä tähän vaikutti. Ja minäkään en siis koskaan ole asettanut takarajaa vaan mies itse sanoi aina, että tulen silloin ja silloin. Jos joku mies osaa tosiaan vastata tähän, että miksi teette näin niin kertokaa! Minuakin kiinnostaisi. Vaikka asiaan on tullit parannus.
Itse en jaksa huolehtia siitä, että jos miehellä on seuraavana päivänä työpäivä ja hän viipyy baarissa pitkään ja/tai ottaa kunnon kännit. Hän siitä eniten kärsii. Ei ole varmaan mukava olla kauheassa krapulassa töissä. Mitä minä aikuista ihmistä paapomaan, jos ei itse tajua olla juomatta yömyöhään niin kärsiköön. Omapa on asiansa. Saatan tietysti muistuttaa/mainita työpäivästä. Mutta en huolehdi. Tosin harvemmin mieheni silloin baarissa on pitkään, jos on seuraavana päivänä työpäivä. Ainakin hän varautuu ja hommaa esim. kyydin aamuksi töihin. Ehkä sinunkin pitäisi lopettaa huolehtiminen? Ilmoita, että et laita kelloa soittamaan, etkä soittele perään tai älä välitä, että mies on väsynyt ja krapuloissaan töissä. Ehkä mies oppii huolehtimaan sitten itse siitä? Eräs tuttavani huolehtii samanlailla aukuisesta lapsestaan jolla on tapana myöhästyä töistä yms. Hän soittaa, että joko olet herännyt jne. Aikooko hän tehdä niin kauankin?
Meillä kanssa asiat usein kääntyy niin, että minä sovittelen riidan jälkeen. Mies kyllä pyytää anteeksi jossain vaiheessa. Mutta aluksi hän hermostuu siitä, että olen vihainen. Vaikka olisin asiasta. Ainahan se pelkkä anteeksipyyntö ei tosiaan riitä vaan asia olisi hyvä selvittää. Ettei se jää painamaa mieltä. Eikä toistu taas kohta...
Hei! Tartun tässä nyt lähinnä tuohon miehesi työssäkäymiseen, jätän muun kommentoinnin välistä. :)
Luin tekstisi ja avopuolisoni myös. Hänen kommenttinsa oli sangen paljonpuhuva: Miehesi täytyy itse oppia huolehtimaan töihin menostaan vaikka sitten kantapään kautta ja menoistaan sitä ennen. Tällä hetkellä hänen ei tarvitse, koska sinä teet sen hänen puolestaan.
Jospa tekemällä vähemmän teetkin itseasiassa enemmän? Et herätä miestäsi, annat hänen itse huolehtia tai olla huolehtimatta. Jos aina pidät huolta, niin hyvää kuin tarkoitatkin, taidat tehdä karhunpalveluksen. Hän ei saa tilaisuutta kasvaa vastuuntuntoon, koska sinä tavallaan huolenpidollasi tukahdutat hänet. Eikös useimmat äiditkin anna viimeistään murkkuikäisten lapsiensa itse huolehtia kouluun lähdöstä, jotta oppivat? Miehesi on vähän kuin murkku, miksi hänen pitäisi muuttaa käytöstään, koska hänen näkökulmastaan kaikki sujuu vallan mainiosti? Miksi? Sanonta (koskien äitejä ja lapsia mutta pätee huolenpitoosikin) "On rakkautta pitää kiinni, mutta vielä suurempaa päästää irti."
Mainitsit ettet missään nimessä halua että hän menettää työnsä. Kyseessä on miehesi valinta, ei sinun. Jos hän valitsee olla piittaamaton niin että työ menee alta, mitä se kertoo hänestä?
Jos tämä yhtään kolahtaa, mieti mikä olisi se kaikkein pahin ja kamalin seuraus siitä, että miehesi jäisi työttömäksi. Mikä on se mitä eniten pelkäät? Kohtaa se pelko ja mieti mitä sille voit tehdä. Jos se esim. on tulojen alhaisuus niin voin sanoa kokemuksesta että hyvin vähällä rahalla pärjää, jos haluaa. :) Mutta jos pelkosi onkin jokin muu... No sinä itse tiedät. Tutki ajatuksiasi ja kohtaa pelkosi.
Sinun EI(!) kuulu olla suhteen ainut vastuun kantaja. Vastuulliseen suhteeseen tarvitaan kaksi tai metsään mennään niin että lepikot soi. Arvosta itseäsi, ei miehesi kuole vaikka sinä vähän hengähtäisitkin, ja ottaisit vapauden tuosta äidin roolista.
Tsemppiä, toivon että saatte nämä asiat selvitettyä ja tulisitte entistä onnellisimmiksi. :)