vaikka meillä on yhteinen lapsikin.
Syy on se, että poikaystäväni on patologinen valehtelija, ei tosin lääkärin diagnoosi, mutta mitä diagnooseja siihen tarvitaan, jos hän kärähtää joka päivä vähintään viidestä valheesta?
Hän siis valehtelee kaikille, ei pelkästään minulle.
Jos joku tuttava kysyy, miksi ei voida tehdä jotain, mun pitää aina sanoa, että kysy mieheltäni. Koska mitä yleisemmin hän on jo kysynyt ja mieheni on valehdellut jotain, mutta en tiedä mitä.
Tämä tosissaan hankaloittaa elämääni kaikin puolin. En voi luottaa mihinkään mitä hän sanoo edes minulle.
En ole ennen tavannut vastaavaa.
Syy on se, että poikaystäväni on patologinen valehtelija, ei tosin lääkärin diagnoosi, mutta mitä diagnooseja siihen tarvitaan, jos hän kärähtää joka päivä vähintään viidestä valheesta?
Hän siis valehtelee kaikille, ei pelkästään minulle.
Jos joku tuttava kysyy, miksi ei voida tehdä jotain, mun pitää aina sanoa, että kysy mieheltäni. Koska mitä yleisemmin hän on jo kysynyt ja mieheni on valehdellut jotain, mutta en tiedä mitä.
Tämä tosissaan hankaloittaa elämääni kaikin puolin. En voi luottaa mihinkään mitä hän sanoo edes minulle.
En ole ennen tavannut vastaavaa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minulla taas edellinen tyttöystäväni oli patologinen valehtelija, oli jotenkin hieman nöyryyttävää kun vanhemmat, sisarukset ja jopa ystävät hienovaraisesti kertoi minulle että tiedätkö sinä että tuo tyttöystäväsi valehtelee ihan kokoajan. Tiesinhän minä.
Sinun miehesi ja minun edellinen tyttöystäväni voisi olla aika hauska pariskunta.
Voin hyvin kuvitella.
Niillä on kai joku miellyttämisen tarve?
mitä muuta "oireita" tuossa "sairaudessa" ilmenee?
Ajattelin, että jos osaisin paremmin suhtautua tähän
suhteeseen, joka tosin on nyt kiikun kaakun, ja syytä ei liene kovin vaikea arvata. :(
Kyllähän tuohon liittyi vaikka mitä muutakin mutta en viisi sanoa että ei kukaan tunnista täältä sitten ko. henkilöä. Mutta sanotaan näin että ei tuo valehtelu ollut ainoa ongelma vaan neidillä oli kyllä koko värisuora kaikenlaisia ongelmia, niin henkisiä kuin fyysisiä.
varasteluun, pettämiseen, välinpitämättömyyteen kaikkea sitä kohtaan, mikä ei ole omaa...? jne.
nyt utelin liikaa. :)
Ei tuossa ollut liikaa, ei vaan ihan kaikki osunut kohdalleen ja edelleenkään ei halua kovin paljon tarkemmin kertoa noista muista oireista koska jos tätä lukee yksikään joka tuntee hänet niin tunnistaa välittömästi sekä minut että hänet. :)
se taitaa olla paljon, paljon yleisempää kuin uskotaan.
Olen vain niin neuvoton, etten tiedä mitä tekisin.
Tänäänkin, vaikka kello on vasta noin vähän, kuulin jo kaksi valhetta, mistä hän jäi kiinni, ja se on paljon, jos ajattelee, että ehdimme nähdä vain tunnin, kun olemme eri paikoissa ja tällä kertaa eri aikaan töissä.
jos saan kysyä, oliko se (ero) oikea ratkaisu?
Tämä nainen pakkas kamansa ja häippäsi. Ero oli oikea ratkaisu, kyllähän se masensi silloin kun tämä tapahtui mutta tavallaan olen helpottunut että minulla on nyt mahdollisuus ihan oikeaan, aitoon ja rehelliseen suhteeseen (vaikka sekin näyttää olevan tosi vaikeasti saavutettava asia nykyään).
Olen jälkeenpäin saanut tietooni vielä enemmän kaikkea mitä tämä on valehdellut ja on se aika silleen nöyryyttävää kun vieläkin paljastuu sen valheita ja kun mun omat ystävät kertoo niistä. Ne ei olisi edes niin noloja jos voisivat teoriassa pitää paikkaansa mutta kun ne valheet on aivan käsittämättömiä, tulee vaan mieleen että mitäköhän tämän neito oikeen ajattelee, pitääkö se tosiaan ihmisiä niin helvetin tyhminä että uskoo noihin asioihin vai haluaako se tahallaan että sitä pidetään valehtelijana?
niin tutulta toiminnalta.
Pitävät tod.näk. muita niin tyhminä.
Ehkä ne ajattelevat valehdellessaan, että ups, valehtelin, mutta siitä ei ole enää paluuta, ja sitten vedetään ihan överiksi.
Mulle kyllä näin jälkeenpäin ehkä kovin paikka on siinä kun kaikki mulle avautuu ja kertoo siitä miten helvetisti se valehteli, tunnen itseni idiootiksi kun olen sitä kuunnellut naiselta. Minä en vain näytä tyhmältä vaan myös olin tyhmä :)
Mutta mitäpä tässä menneitä surra, semmoista sattuu ja elämässä oppii kokoajan uutta. Eipä tule vastaavaa enää mun elämään, jos ei pysty olemaan oma itsensä niin voi mennä jonkun muun syliin.
mutta ainahan väitetään, ettei saa syyttää ennen kuin on todettu syylliseksi. Joten oli kai luonnollista, että luotit hänen sanaansa.
Mun vaisto sanoo kyllä mun tapauksessa, että osa voi olla ihan puhdasta sattumaakin, jolle löytyy luonnollinen selitys, huonoa tuuria jne., mutta uskon että jotain pahempaakin on tapahtunut, jotain mitä en pysty todistamaan.
Sana sanaa vastaan.
Mutta täytyy ajatella kaikkea avoimin mielin.
Sitten kun aika on, vaihdan. :)
Olisihan sitä voinut heittää vaikka vastavedoksi joskus jonkun "me käytiin ylä-asteella marssissa luokkaretkellä, siellä ei voinut kuvata eikä ollut silloin kameroita ja se oli tosi iso salainen projekti joten siitä ei löydy netistä mutta mars on kiva paikka, usko mua".
Jotain tommosta olisi voinut heittää suoraan päin naamaa silloin kun tuli näitä kaikkein räikeimpiä valheita suusta missä ei tiennyt pitikö hymyillä vai itkeä.
esim:mun sisko on just tollanen samanlainen valehtelee sen,kun kerkee ja se on sairaus ihminen ei vaan voi itelleen mitään.se antaa tulla pokkana kaikenmaailman palturia asioista eikä välitä tuon taivaallista jääkö kiinni vai ei.käskisin ukkos mennä terapiaan ennen kun saa vahinkoo tosissaan aikaseks.
Musta todella tuntuu, että kohta mä oon terapian tarpeessa, kun ei todellakaan pysyty luottamaan mihinkään mitä toinen sanoo. Eikä tää mun mies edes juokse koskaan ravintoloissa, mutta silti.
Se esim. koheltaa joskus niin paljon, ja rikkoo vahingossa esim. antiikkiesineen, niin se piilottaa sen johonkin jemmaan, etten huomaisi, että on rikkonu. Ihan ku se pelkäis mun reaktioa, vaikka en edes suuttuis. Olen monesti miettiny, että onkohan sen lapsuudessa tullu selkäsauna, jos on tehny jotain pahaa.
että hänen isänsä on aivan samanlainen, mutta sen lisäksi vielä kauhea naistenmies! Siis hänen jutuissaan tarina muuttuu joka kertomiskerta yhä hurjemmaksi.
Oma mies sentään huomaa joskus kysyä, että mitä mä viimeks vastasin... :DD
Juu, ei se valehtelu loppunut meillä, saan edelleen kuulla asioita menneistä joita exä valehdellut itselleni sekä muille. Erosta jo kaksi vuotta ja kaksi lasta. Vanhempi lapsi valhtelee jo sujuvasti myös, mukava tapa kitkeä kun toisessa päässä asian kanssa eletään tyyliin lapsille valehdellaan asioista. Valehtelu=koskaan ei voi tietää milloin toinen puhuu totta ja milloin valehtee, epäilys tekee (siis teki silloin) ihan kahjoksi ja en enää suostu ihmistä lähelleni ottamaan joka jatkuvalla syötöllä valehtelee. Selittely toisen puolesta, ei kiitos enää! Omat läheiseni onneksi tietävät missä mentiin eivätkä uskoneet utopistisia tarinoita exän suusta. Oman edun tms tavoittelun vuoksi oltu oikeudessa, sos.toimessa ym. Toisen suusta tulee ihan mitä tahansa, se on vielä erittäin karismaattinen ja miellyttävä ihminen, ihmiset yleensä uskovat sen puheita:( Tän päivän keino pärjätä, kaikkesta mustaa valkoisella ja vieläpä siinä muodossa ettei mitään voi "ymmärtää väärin", pilkulleen on oltava oikein.
Semmoinen tarina. Muita ongelmia kyllä, mm työnarkomania, peliriippuvuus, seksiriippuvuus, ympäristön täydellisyys (täydellisyyden tavoittelu tms), hallinta tms. Ja minä tyttö alistuin.. Oikeasti sellainen ihminen on sen täydellisen kuoren alla ihan toisia hyväksikäyttävä luuseri, ihan pikku-poika miehen koossa. Mun kokemus siis tämä. Lievempiäkin varmasti löytyy.
Apua!
Meillä hän kyllä pelaa salaa, siis laittaa vetoja ja kieltää laittavansa. Seksiriippuvuus? No ehkä lievä.
Työnarkomaani, no palkallisessa työssä laiskempi, mutta kotona koko ajan tekemässä jotain. Haluaa kyllä kovin päättää muittenkin asioista, kysymättä edes muilta. Just sellainen - niin kuin sanoit - karismaattinen, miellyttävä ihminen, ärsytettynä lievästi väkivaltainen, muuten.
Uhkaillut itsemurhalla yms. jos jätän. Luulee olevansa hyvä näyttelijä, mutta kaikki vilunki "paistaa läpi".
Lapsemme on oikein rehellisyyden perikuva, mutta pelkään milloin se alkaa häneenkin tarttua.
Se on totta, että kahjoksihan tässä kohta tulee.
seurustellut miehen kanssa joka ensimmäisen puolen vuoden aikana oli valehdellut minulle ihan kaiken, ja sitten puolitoista vuotta selviteltiin niitä valheita. Kenkää annoin monesti, ja aina otin takaisin. Joka kerta selvisi taas joku uusi valhe ja kaikenlisäksi tuli uusia lisää. Lopulta uskoin että mies on kertakaikkiaan vaan niin kieroutunut ja sairas ettei sitä voi muuksi muuttaa. Minun oli tosi vaikea uskoa että joku valehtelee koko ajan ihan solkenaan vaikka tietää jäävänsä kiinni ja siitä on puhuttu monta kertaa, silti jatkaa vaan. Aina uskoin että se parantaa tapansa. Ja paskat. Lopulta sentään annoin sille kenkää sen viimeisen kerran.
Miksi siis pitää roikkua suhteessa miehen kanssa, joka hankaloittaa elämääsi kaikin puolin?