Mutta kuka hitto sen siis tekee? Ero aivan alkutekijöissä ja ositus edessä yhteisen talolainan vuoksi. mutta kuka siis osituksen tekee? Pankkivirkailijako?
Paljon puhutaan osituksesta...
N..
71055
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinä ja puolisosi teette sen osituksen. Tarkistatte avioehtosopimuksen (jos sitä on) sekä mikä on yhteistä omaisuuttanne. Sitten sovitte jaosta. Henkilökohtainen omaisuus ei ole jaettavaa, yhteinen on. Kyse on sopimusmenettelystä. Sovitte keskenänne mitä kumpikin saa. Mielessä kannattaa pitää tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus. Osituksen laitatte paperille jonka kumpikin allekirjoituksellaan hyväksyy. (varmistus)
Jollette pääse sopuun ja yksimielisyyteen omaisuutenne jaosta, voitte pyytää käräjäoikeutta määräämään teille pesänjakajan. tai selvittäjän, tarkkaa termiä en tiedä. Sellainenkin pyrkii ensisijassa sopuositukseen. Jollei muuta, asia viedään oikeuden käsiteltäväksi. Mainittakoon että ulkopuolisen jakajan pyytäminen on kallista, eikä tulos välttämättä miellytä. Siksi keskenään sopiminen on suositeltavaa ja yleisintä.
Pankkivirkailijaa voitte tarvita jos toisen pitää hakea lainaa lunastaessaan toisen omaisuutta. Mutta eroon pankkivirkailijalla ei ole mitään sanomista, eikä siihen kenelle omaisuus tulee.
Niin sitten kun olette osituspaperin tehneet ja todistajineen allekirjoittaneet niin sen toimitatte maistraattiin rekisteröitäväksi. Mainittakoon vielä, että maistraatti ei mitenkään tarkista sopimusta, kunhan vaan rekisteröi sen.
Ja osituspaperi on oltava siellä pankissa, jotta omaisuuksien siirrot ja lainhuudatukset hoituvat. Ilman sitä tulee hankaluuksia.
Ja ositushan tehdään näin:
Miehen varat (talot, autot, mökit, sijoitukset, talletukset yms. yms.) - miehen velat.
Naiset varat (talot, autot, mökit, sijoitukset, talletukset yms. yms.) - naisen velat.
Sitten lasketaan yhteen ja saadaan nettovarallisuus, mikä jaetaan 50/50% eli "rikkaampi" maksaa "köyhemmälle" tasinkoa siten, että omaisuudet tulevat laskennallisesti yhtä suuriksi. Se maksaja saa päättää millä omaisuudella tai rahalla tuon tasingon suorittaa.
Muuten noin mutta minusta maistraattiin ei tarvi toimittaa yhtään mitään sopimusta.
Olet oikeassa, yleensä ei ole mitään syytä rekisteröidä ositussopimusta. Avioehdon kanssa asia on eri, se pitää jotta olisi lainvoimainen.
Ositussopimukseen riittää asianomaisten allekirjoitukset, ja kaksi esteetöntä todistajaa.
Mutta on tilanteita joissa ositussopimuskin kanntaa rekisteröidä (haittaa siitä ei koskaan ole, maksaa joitakin kymppejä).
Jos esim. osituksessa saatu omaisuus on ollut puolison firman velkojen vakuutena, tai velkojilla konkurssissa on ollut syytä olettaa niin ... voivat kyseenalaistaa onko ositus tehty "oikeesti" esim. 4 kk sitten, vai onko paperi vain päivätty niin "eilen", jotta velallinen saadaan varattomaksi. Rekisteröity ositussopimus "todistaa" milloin ositus tehty.
teidän tapauksessanne ei ole merkitystä rekisteröinnillä, pankki kyllä varmistaa jopa konkurssitapauksessa milloin omistus on siirtynyt (ja jos asunto-osake, osakekirjaan laitetaan siirtomerkintä päiväyksineen). Heille jää myös kopio ositussopimuksesta, jossa tietenkin on päivämäärä.
Yleensä on riittävän vahva todiste...
täältä:
http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Esitteet/Avioliittolaki/Puolisoidenomaisuudenjako
tuo kyseinen kohta:
Miten omaisuuden ositus toimitetaan?
Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko siten, että
* osapuolet toimittavat osituksen itse keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti (sopimusositus) taikka
* osituksen toimittaa tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja, tavallisesti asianajaja (toimitusositus).
Kun ositus toimitetaan sopimusosituksena, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava sekä kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi. Jos taas pesänjakaja toimittaa osituksen, laaditaan toimituksesta asiakirja, jonka pesänjakaja allekirjoittaa.
Puolisoiden omaisuussuhteita selvitettäessä ja omaisuuden ositusta suunniteltaessa on aina syytä kääntyä asianajajan, valtion oikeusaputoimiston tai muun asiantuntevan lakimiehen puoleen. Tällöin on myös aiheellista tiedustella mahdollisuutta saada korvausta oikeudenkäyntikuluista oikeusturvavakuutuksen (kotivakuutus) perusteella tai valtion varoin kustannettua oikeusapua.