Tapasin nykyisen poikaystäväni kun olin 15-vuotias, hän oli 16. Olemme seurustelleet 5 vuotta, olleet kihloissa 2½ vuotta ja olemme asuneet yhdessä vajaan vuoden.
Ongelma on siinä, että hän on minun ensimmäinen (ja nähtävästi viimeinen) seurustelukumppani ja minä hänen. Minulla on nyt herännyt mielenkiinto toisia miehiä kohtaan. Miltä sen tuntuu toisen kanssa?
Olemme puhuneet tästä aiheesta, mutta jotenkin asia ei vain etene mihinkään suuntaan. Ja kaiken huipuksi olen tutustunu kaverin kautta yhteen jätkään, joka sitten meni ja ihastui minuun.
Olen miettinyt, jos pitäisimme poikaystäväni kanssa taukoa. En kuitenkaan halua lopullisesti jättää häntä, koska näen tulevaisuuteni hänen kanssaan. Ja jos me nyt eroaisimme, se olisi hyvin vaikeaa ja likaista.
Niin kuin jokaisessa suhteessa, meilläkin on ollut ongelmia ja melkein eroamisia. Silloin kun menimme kihloihin, hän oli intissä. Silloin olisin suostunut vaikka mihin, mutta minua silti vaivasi tunne siitä, että edetäänkö liian nopeasti?
Niin nyt mietin... Olen 20-vuotias ja en halua välttämättä herätä 10 vuoden päästä siihen, että en ole tehnyt niin kuin olisin halunnut. Nyt olisi mahdollisuus ja olisi ollut jo aikaisemminki, mutta en halua pettää häntä.
Ongelma on siinä, että hän on minun ensimmäinen (ja nähtävästi viimeinen) seurustelukumppani ja minä hänen. Minulla on nyt herännyt mielenkiinto toisia miehiä kohtaan. Miltä sen tuntuu toisen kanssa?
Olemme puhuneet tästä aiheesta, mutta jotenkin asia ei vain etene mihinkään suuntaan. Ja kaiken huipuksi olen tutustunu kaverin kautta yhteen jätkään, joka sitten meni ja ihastui minuun.
Olen miettinyt, jos pitäisimme poikaystäväni kanssa taukoa. En kuitenkaan halua lopullisesti jättää häntä, koska näen tulevaisuuteni hänen kanssaan. Ja jos me nyt eroaisimme, se olisi hyvin vaikeaa ja likaista.
Niin kuin jokaisessa suhteessa, meilläkin on ollut ongelmia ja melkein eroamisia. Silloin kun menimme kihloihin, hän oli intissä. Silloin olisin suostunut vaikka mihin, mutta minua silti vaivasi tunne siitä, että edetäänkö liian nopeasti?
Niin nyt mietin... Olen 20-vuotias ja en halua välttämättä herätä 10 vuoden päästä siihen, että en ole tehnyt niin kuin olisin halunnut. Nyt olisi mahdollisuus ja olisi ollut jo aikaisemminki, mutta en halua pettää häntä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jos haluat pitää suhteessa taukoa. Luulen että miehesi ei halua sinua ottaa enää takaisin jos saa tietää että olet hänen kaverinsa kanssa pelehtinyt. Itse en ainakaan antaisi sellaiselle naiselle enää mahdollisuutta palata elämääni ja samoin tein kyllä lentäisi tämä ystävänikin pellolle elämästäni.
Tämä kuka minuun on ihastunut, on minun kaverin kaveri. Poikaystävälläni ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan, onneksi :)
-pidempi kuin poikakaverisi
-onko hän rikkaampi kuin poikakaverisi
-onko hänellä enemmän piiriä kuin poikakaverillasi
-puhuuko hän enemmän kuin poikakaverisi
Se olisi todella likaista pitää paussi suhteessanne että pääsisi muhinoimaan sen toisen kanssa.Siitä on jokatapauksessa kyse.Mutta toki olet kertonut kihlatullesi todellinen syy paussiin.
Siinä jätkässä on vain jotain. En kuitenkaan sanoisi, että olen siihen ihastunut. Tiedän myös sen, että on härskiä pitää tauko näinkin pitkään kestäneessä suhteessa. Siks mitään en ole tehnyt.
Ja se tauko olisi myös sitä varten, että näkisin (tyhmä kun olen) onko nykyinen Se Oikea. Mielenkiintoa riittää liiaksikin. Enkä todellakaan halua pettää...
ei sitä nussimalla näe onko oikea vaiko ei :)
Eihä sitä näekkään. Taidan vain olla niitä ihmisiä, jotka ei tajua mitä omistaa ennenkuin sen menettää.
Haluaisin vain tietää mitä pitäisi tehdä. En osaa elää itseni ja ajatuksieni kanssa. Pitää kai vain kestää ja toivoa, että kiinnostus menee ohi...
on huono asia. Siinä jää vapaa nuoruus kokematta ja vaikka olisi löytänyt "sen oikean", siitä voi jäädä kaihertava tunne, josko elämä olisi jossain toisaalla. Harva on myöskään parikymppisenä riittävän kypsä tietämään mitä elämältään haluaa. Arvot ja tavoitteet ovat vielä hakusessa ja puolisosta "erilleen kasvaminen" hyvin todennäköistä. En suosittele kenellekään, mutta eiväthän nuoret kuuntele...
Se on minusta huono peruste, että lähtisit vanhasta suhteestasi uuden suhteen takia. Se on tyhmää ja sanoisinko moraalitonta. Se mitä sinä lähinnä tarvitsisit olisi itsenäistyminen, yksin asuminen ja elämän katseleminen sillä silmällä, että mitä on olla aikuinen, itsenäinen ihminen, mitä oikeasti elämältä haluat ym. Se ei olisi minusta huono ajatus. Välitön uuteen ihmiseen takertuminen ja entisen miesystäväsi loukkaaminen sillä motiivilla, että haluat "kokeilla" toisia miehiä, sen sijaan on tosi huono idea.
Joillekkin se sopii, että vakava suhde alkaa nuorena. Poikaystäväni on tätä tyyppiä.
Olin nuorena tosi ujo ja sulkeutunut. Nyt kun olen tullut avoimemmaksi ja huomannut, että vientiä voisi olla, niin pelkään todella sitä, että olisimme edenneet liian nopeasti. Toivon todella, että tämä on vain joku vaihe elämässäni ja mitään ei tapahdu...
Sinä olet vielä niin nuori. Aika vaikea antaa neuvoja toisaalata mutta ite aattelisin että eipähän tarvihteis katua sitten 10 vuoden päästä.
Minä olin saman ikäinen kuin sinä, tavattuani tulevan mieheni. Nyt on takana yhteistä taivalta jo 22 vuotta. Olimme ja olemme edelleen toistemme ainoat. Itse kävin kolmenkympin kriisin yhteydessä läpi noita samoja tuntemuksia kuin sinä nyt. Rakastan miestäni edelleen ja kakki on päällisin puolin hyvin. On talo,lapset, työpaikat, terveyttä....silti en voinut olla ajattelematta mitä voisi olla jonkun toisen kanssa. Sopiva mieskin käveli vielä vastaan ja ihastuimme toisiimme. Kävimme läpi todellisen kriisin aviomieheni kanssa. Hän sai tietää ihastuksestani. Silloin punnittiin kaikki elämän arvot, antaakko ihastuksen laimeta vai heittääkkö pitkä suhde menemään sen takia, että halusin kokeilla millaista seksi on toisen miehen kanssa. No, edelleenkään en tiedä millaista se olisi. Mutta nyt melkein nelikymppisenä ajattelen, ettei se voi parempaa olla kuin sen ihmisen kanssa, kun on yhdessä kaikki opeteltu, yrityksen ja erehdyksen kautta. Yhtä kaikki, kriisi asiasta iskee varmaan jokaiselle nuorena seurustelunsa aloittaneelle, jossain vaiheessa.
Voisin näin miehenä sanoa, että ei se seksi niin erilaista ole eri ihmisten kanssa... Tämä perustuu kylläkin paljon yhdenillan suhteisiin. Mielestäni seksiin kumpikin tuo itse sen 50% joten jos viet sen oman 50% jonkun toisen luo niin ei se kuitenkaan niin erinlaista ole. Itse olen saanut aina intohimoista seksiä kun olen itse niin intohimoinen ja "aistikas", mutta edelleen sitä saa mitä antaa.
Toki olisihan se hyvä "kokeilla" paria eri sänkykumppania nuorena, mutta uskoisin tunteiden sanelevan paljon kuka niistä paras on... Jos se yhteys toimii niin sekin jo kiihottaa.
Näin mielestäni.
-Pepe
Ihanaa tietää, ettei ole/ole ollut yksin tämän asian kanssa.
Kertomasi kosketti tosi paljon minua. Se, että tietää varmasti, että tulevaisuudessa on rakastava mies, mahdollisesti oma koti, lapsia ja miksei koirakin, tuntuu paljon mukavammalta kuin se, että jättäisi tuon kaiken vain tietääkseen miltä tuntuu olla toisen kanssa.
Kiitos sissi, annoit minulle voimia jaksaa eteenpäin ja kestää itseäni :)