Kyllä - elämänsisältöni on tällä hetkellä aika köyhä. Katsoin tuossa E! Entertainment - Matkalla naimisiin. Pariskunta oli kihlautunut kahden kuukauden kuluttua ensitapaamisesta ja avioitui kuukauden kuluttua kihlauksesta. Häiden alla morsmaikku tuhersi itkua ja mies paineli viihteellä omiaan.
Olenko ainoa, jonka korvaan tuo on älytöntä? Voiko sinun mielestäsi noin suuren ratkaisun tehdä parissa kuukaudessa...? Voiko ihmiseen muka tutustua niin nopeasti? Vai tunnistaako sen oikean heti ensitapaamisella, ja syvemmin ehtii tutustua myöhemminkin?
Olenko ainoa, jonka korvaan tuo on älytöntä? Voiko sinun mielestäsi noin suuren ratkaisun tehdä parissa kuukaudessa...? Voiko ihmiseen muka tutustua niin nopeasti? Vai tunnistaako sen oikean heti ensitapaamisella, ja syvemmin ehtii tutustua myöhemminkin?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se on onnen kauppaa, voi onnistua tai olla onnistumatta.
Jos hyvin käy 3kk seurustelun jälkeen voi löytyy se Oikea.
Jos huonosti, niin ei löydy.
Luulisi että lyhyen seurust.ajan jälkeen eroaminen olisi helpompi.
Mielestäni vain kaksi itselleen rehellistä ihmistä voi lyhyen tapaamisen jälkeen sitoutua.
Tarkoitan, että tietää mitä sietää, mitä haluaa.
Kirjoitit että - syvemmin ehtii tutustua myöhemminkin. Niin siinä käy joka tapauksessa.
Me seurustelimme 2 kk, olimme kihloissa 2kk ja nyt olemme olleet naimisissa 16,5 vuotta.
Tunsimme toisemme ennen seurustelua jonku tovin ja olimme parhaat ystävät.
Kyllä se niin on, että ihmistä oppi tuntemaan syvemmin vain elämällä ihmisen kanssa, eikä se avioliitto tai liitottomuus muuta sitä tilannetta mihinkään.
Muutama vuosi sitten minusta tuntui, etten tunne ollenkaan vaimoa, mutta se johtuu vain siitä, että aika ja elämä kasvattaa/muuttaa ihmistä, niin minua kuin vaimoakin, joten on jälleen tehtävä tutkimusmatkaa itseensä ja tutustuttava syvemmin myös vaimoon.
Avioliitossa/avoliitossa on pohjimmiltaan kyse tahdosta ja halusta elää yhdessä, vaikka elämä toisikin eteen karikkoja. Ei kukaan näiltä karikoilta välty ja näyttää siltä, että toisilla on vain parempi kyky/keinot mennä niiden yli ja jatkaa puhdistetulta elinpöydältä tulevaisuuteen.
Jos saisin mahdollisuuden valita toisin, niin valitsisin edelleen Hänet.
Me menimme naimisiin 4kk ja 2pvää ensitapaamisestamme. Olemme molemmat yli kolmekymppisiä ja minulla on yksi kariutunut avioliitto takana. Silloin ensi kierroksella asuimme varman päälle avoliitossa vuoden ennen kuin menimme naimisiin. Ei siitä alkuaikojen varovaisuudesta ollut paljoa hyötyä sitten kun mies vuosien varrella muuttui väkivaltaiseksi sadistiksi.
Tässä nykyisessä suhteessa oli vain ensitapaamisesta lähtien itsestään selvää että tuota ihmistä olen koko ikäni odottanut ja mitäs tässä turhia lisää odottelemaan. Meille ei pelkkä seurustelu riittänyt vaan oli kalvava halu sitoutua viimeisen päälle. Myös mies sanoi haluavansa kutsua minua vaimokseen eikä tyttöystäväkseen.
Olihan se vähän koomista joskus kysyä aviomieheltä että "ai muuten, käytkö sä joskus mielelläsi elokuvissa?" ja muita ns. seurusteluvaiheeseen liittyviä asioita. Meille nämä arkipäivän yksityiskohdat ovat kuitenkin sivuseikka. Heti aluksi kävi selväksi että toiveet uskollisuudesta, tasa-arvoisuudesta ja tulevaisuuden haaveista täsmäsivät. Sille perustalle on ollut hyvä rakentaa. Ajan mittaan meistä muutenkin on tullut aina vain enemmän toistemme kaltaisia. Nyt on hyvä olla!
kuulostaa aika oudolta mutta jossain tapauksissa kuitenkin ymmärrän.. olen itse uskossa ja tiedän muutamia pareja jotka ovat menneet naimisiin jo todella lyhyen seurustelun jälkeen ja ovat onnellisesti yhdessä viellä kymmenienkin vuosien jälkeen.(ovat myöskin uskossa.)
Jaa, tuosta uskosta en tiedä.
Mutta miehelläni on kristillinen vakaumus (pappi). Se ei estänyt kyllä häntä pitämästä rakastajatarta vuosiakausia (alainen).
Minä en kuulu mihinkään kirkkokuntaan. Minulla on paljon selkeämmät moraaliset ja eettiset periaatteet.
Mutta siihen aiheeseen. Tavattiin opiskelupaikan ensimmäisessä illanvietossa ensimmäisenä syksynä koulun jälkeen. Ehdittiin tavata muutama kerta, kun mentiin suinpäin naimisiin. Ja pysytty on. Täytyy sanoa, että vauhdikasta on ollut.
Jaa. Siitä taitaa kohta tulla 49 vuotta. Olen itse 67-vuotias.
Me päätettiin hääpäivä 4kk seurustelun jälkeen ja sitten haettiin myös kihlasormukset. Hääpäivään oli tuosta päättämisestä aikaa 1 vuosi ja 2kk. Nyt ollaan oltu naimisissa pian 2kk ja yhdessä kokonaisuudessaan siis 1 vuosi ja 8kk. Eihän sitä tiedä mihin elämä meitä heittelee ja aika vakavia asioita ollaan käyty ja käydään edelleen läpi, liittyen lapsettomuuteen. Mutta nämä asiat oli tiedossa jo jonkin aikaa ennen häitä, eivätkä vaikuttaneet siihen, että halusimme toisemme loppuelämäksi :)
vaimoni kanssa enkä usko, että toista oppii todella tuntemaan.. mullakin alkaa vasta lievä aavistus olla hänen todellisesta luonteestaan.
Tuskinpa se seurusteluajan pituus avioliiton onnistumiseen vaikuttaa. Seurustelin ex-mieheni kanssa 6 vuotta, josta 5 asuttiin avoliitossa. 12 vuoden avioliiton jälkeen tuli ero. Tosin numerot eivät kerro kaikkea. Ero olisi tullut jo kolmen vuoden avioliiton jälkeen jos itselläni olisivat rahkeet riittäneet.
Nyt tiedän, millaista aviomiestä en halua. Se selviää varmasti muutamassa viikossa. Loputhan jäävät aina elettäväksi arvoitukseksi. Ex-mieheni ei oppinut tuntemaan minua edes tuon 18 vuoden aikana, eikä edes yrittänyt, sillä siinä avioliitossa mies oli mielestään se tärkein.
Meilläkin mentiin 3kk:n kuluttua kihloihin,6kk kuluttua naimisiin,ja nyt ollaan oltu 11 vuotta naimisissa.Lapsiakin on.mutta ei tuo mies kyllä ennen häitä(tai sen jälkeen)oo kyllä missään viihteellä jatkuvasti huidellu..