On kyllä todettava, että nykyään kukaan ei välty parisuhteen ongelmista, se on sanomattakin selvää. On vain hyvin outoa lukea sellaisten teini-ikäisten kirjoituksia, jossa he valittavat etteivät ole vielä löytäneet elämänsä miestään.
Mitenkäs tämä nyt sitten menee... teini-ikäisenä mietitään sitä, että miten pääsisi eroon neitsyydestään/poikuudestaan. Parikymppisenä kadutaan nuoruuden typeryyksiä ja hairahduksia. Kolmekymppisenä toivoisit vielä olevasi se nuori ja estoton maailmankulkija. Ja sitten nelikymppisenä taas kadut tekojasi, kun kerrot nuoruudestasi lapsillesi..
Mitään muuta en voi sanoa kuin, että elämä on täynnä toivoa ja katumusta, siitä et pääse eroon kirveelläkään. Vai mitä?
Mitenkäs tämä nyt sitten menee... teini-ikäisenä mietitään sitä, että miten pääsisi eroon neitsyydestään/poikuudestaan. Parikymppisenä kadutaan nuoruuden typeryyksiä ja hairahduksia. Kolmekymppisenä toivoisit vielä olevasi se nuori ja estoton maailmankulkija. Ja sitten nelikymppisenä taas kadut tekojasi, kun kerrot nuoruudestasi lapsillesi..
Mitään muuta en voi sanoa kuin, että elämä on täynnä toivoa ja katumusta, siitä et pääse eroon kirveelläkään. Vai mitä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mä olen 24 tunnin aikana vuoroin katunu, vuoroin toivonu, sitten pettyny jne, jne...oravanpyörä pyörii...hulluks tätä menoo ainaki tulee.
Ei kaikilla voiolla yhtä huonosti kuin minulla haluun eroon tästä...Kukaan ei kuitenkaan vastaa todella tärkeisiin kysymyksiin kaikki olette vain typeriä keskenkasvuisia nörttejä, jotka huijaavat keski-ikäisiä naisia
Jos se kerta on niin hanakalaa, ja "pitää" päästä pois poikuudesta/neitsyydestä kiireellä pois jne, niin olisi varmaankin aika ruveta pohdiskelemaan, että mitenköhän se järki ja sydän oikein voisi toimia yhdessä...