Kertokaa kokemuksianne siitä, kun olette kirjoitelleet ja ehkä soitelleet ennen ensimmäisiä treffejä ja vastapuoli tuntuu niin hyvältä tyypiltä, että sitä on jo tietävinään ennen treffejä jatkosta, nimittäin että sitä on tiedossa? Voiko ihastua tuntemattomaan? Ja mitä se on?
"harhaako vain"
"harhaako vain"
Vastaukset 17
Vanhimmat
kokenut.
Mulle kävi niin, että ihastuin naiseen ihan kirjoittamalla. Suomi24 treffeillä aloitettiin kirjottelu. Toki samalla kirjoittelimme ja saimme kontakteja muiltakin. Pikkuhiljaa tuon yhden naisen kirjoitukset, kirjeet ja viestit alkoivat tuntua läheisiltä, aloin odottaa, josko juuri häneltä tulisi viestiä tavalla tai toisella. Pienikin tervehdys treffipalstalla tai sähköpostissa sai aamun tuntumaan vähän paremmalta.
Asia eteni suht nopeasti. Pari-kolme viikkoa kirjoiteltiin tuohon malliin - sitten siirryttiin siihen vaiheesenn, että alettiin puhua keskinäisistä tunteista - ja ihastuminen iski kuin hyökyaalto yhden päivän aikana - aamulla oli vaan kivaa, mutta illalla olin jo ihan lätkässä, kun annoin sen tunteen tulla.
Seurasi viikon verran kirjoittelua asian tiimoilta: kuinka tyhmää, kuinka epätodennäköistä, kuinka ihanaa - ihastua nyt vieraaseen ihmiseen vain kirjeiden perusteella! Tässä kohdassa fiksu lukija ihmetteekin, miksi emme jo olleet tavanneet - no just siksi, mikä netissä voi tapahtua jos on tapahtuakseen - välimatkaa meillä oli 300 km. Sitäkin pohdimme kirjeitse.
Treffit piti kuitenkin järkätä: minulla oli muutenkin asiaa sille suunnalle Suomea ja ehdotin että nähtäisiin. Treffit menivät oikeastaan niin, että molemmat vain varmistimme, että toinen on just niin kiva ja ihana kuin olimme kuvitelleetkin. Ja oli.
Nyt olemme seurustelleet 7 kk. Suhde on vieläkin etäsuhde. Se aiheuttaa toki ongelmia, mutta tuo myös sellaista väljyyttä elämään, mikä saattaa olla hyvä. Ikävä iskee välillä väärään aikaan, mutta onneksi autot on keksitty ja valtatiet vie kaupungista toiseen. Yhden illan tapaaminenkin onnistuu, kun tarvis on.
Vietämme aika paljon aikaa yhdessä, työelämä on molemmilla sellainen, että voimme myös viikolla kyläillä toisissamme, eli emme ole sidottuja pelkästään viikonloppuihin.
Tämmöinen tapaus. Aikaa tuohon meni sillai, että ekasta vastauksesta toisen profiiliin meni noin kuukausi, että olimme ihastuneet ja tavanneet kerran, sekä päättäneet kokeilla, kuinka tykkääminen onnistuu etätyyliin. Toistaiseksi se on toiminut loistavasti.
Kumpikaan ei käynyt muilla treffeillä: profiilitkin laitettiin suunnilleen yhtäaikaa, vain n. viikkoa ennen ensimmäistä kontaktia. Ja ne profiilit on poistettu myös aikaa sitten.
tuolla lailla..=(
aina matkan pituus on esteenä, vaikka sanon, että muutto pidemmälle, myöhemmin, käy..
Minäkin haluun jo aloittaa vakavan suhteen, asukoon äijä vaikka timbuktussa
kiinni, että tosiaan onnistuu.
Että juuri semmoset ihmiset, jotka tykästyvät toisiinsa, ovat sillä tavalla avoimia, että hyväksyvät etäisyydenkin tykkäämisen hintana. Aika moni aattelee, että enpä rupee, etin lähempää... ja siinä voi tietty mennä kaunis romanssi sivu suun. Toisaalta, jos ei kerran tahdo seurustella kuin samalta kylältä, niin siihenkin on kaikilla tietty oikeus.
eihän ihmisestä tiedä vielä yhtään mitään nettikirjoittelun ja parin tapaamisenkaan jälkeen???
Voisin väittää, että nettikirjoittelussa saattaa tutustua ihmiseen todella hyvin kun vain sopiva ihminen osuu kohdalle. Siinä hommassa tulee yleensä käytyä läpi koko elämä ja kerrottua aroistakin asioista joista ei tulisi puhuttua naamat vastakkain...
Olen kokenut saman, että kun hyvän kirjoittelukumppanin löytää, niin kirjoittaminen on todella hyvä tutustumisen väline. Kirjeellä tulee kerrottua asioista syvällisemmin kuin sanoilla. Varmaan siksi, että kun kirjoittaessa eleet, halukset ja sen semmoiset puuttuvat, niin kaikki asia on pakko pukea sanoiksi. Silloin tutustuu myös eri tavalla ihmiseen, kuin livenä.
En tietenkään tarkoita, että se korvaa oikeita tapaamisia. Mutta pitkähkö kirjoittelu tuo etua niihin tapaamisiin, toisesta tiedetään sellaista, mitä ei pelkillä tapaamisilla tulisi tietämään. Se tietenkin edellyttää, että molemmilla on edes kohtalainen kyky ja halu ilmaista itseään kirjallisesti.
Minulla ei ollut aiempia kokemuksia nettitreffeistä ja olin suorastaan hämmästynyt siitä, kuinka hyvin voi toisen ihmisen persoonan oppia kirjeen välityksellä. Tietysti ihminen on livenä sitten erilainen, väkisin. Mutta sen peruspersoonan voi oppia jo ennen tapaamista.
tutustuin viime kesänä mieheen chatissa. Ensin kirjoiteltiin ja lopulta vaihdettiin numeroita ja puhuttiin yön läpi kestäneitä puheluita. Olin aivan rakastunut jo ennen ensimmäistä tapaamista, kyllä sen vaistoaa. Ajattelimme molemmat toisiamme joka hetki vaikka emme olleet tavanneetkan.
koin hänen kanssaan mahtavan rakkaus-suhteen jonka hän kuitenkin pilasi yhdellä valheella tänä kesänä...
Oliko valhe vai väärinkäsitys? Oliko valhe anteeksiantamaton?
Valhetta ja hyväksikäyttöä. Anteeksiantamatonta. olen pettynyt ja surullinen, mutta elämä jatkuu silti...Olen onnellinen kaikista ihanista hetkistä hänen kanssaan.
harhaa se on vain. Pää täytyy pitää kylmänä kaikesta huolimatta. Nimim. kokemusta on
Harhaa se on, mutta kivaa niin kauan kuin kestää. Kannattaa ottaa siitä kaikki irti!
Nämä treffipalstat ovat sitoutumiskyvyttömien ihmisten harrastuspaikkoja.
Kukaan koskaan ei hae näiltä palstoilta muuta kuin yhden illan huumaa tai jos hakevat, niin silloin karvaasti pettyvät.
Näihin seuranhaku palstoihin ei kannata luottaa eikä uskoa ikinä.Nämä ovat hetken hurmaa.
Parhaimman kumppanin löydät, kun lähdet live-elämään. Silloin ulkonäkökysymykset eivät tule esteeksi tutustumiselle.
Näillä sivuilla ihmiset haluavat tutustua muka rauhassa, tarkoittaa sitä, että halutaan tutusutua mahdolllisimman moneen muuhunkin. Tulee sellainen olo, että täytyy saada tutustua vielä tuohon ja tuohon. Se ei ole oikeaa kiinostusta toista ihmistä kohtaan.
Seuranhaku palstoilla ihmiset ovat tuotteita, eivät persoonia.
Täällä olette kertakäyttökamaa, jo haluatte olla tai mitäänsanomattomia hyödykkeitä monella eritavalla.
Kukaan näistä ihmisistä, joita tulette tapaamaan, ei kiinnostu teistä, vaan vain siitä, mitä he itse tulevat saavuttamaan/saamaan teidän avullanne.
Tämä suhteilu johtaa syvään suohon, josta on vaikea päästä ylös.
Oikeastaan voisin aloittaa tästä aiheesta ihan uuden keskustelun, jollei tämä aihe olisi jo niin tuttua kamaa tällä palstalla. Siksi en viitsi enkä jaksa.
Jokainen kokekoon omat karikkonsa ja miettiköön minkälaisilla kokemuksilla haluavat omaa itseään loukattavan.
Ja onnea niille harvinaisuuksille, jotka todella ovat löytäneet puoliskonsa näiltä sivuilta! :)
Exäni ihastui treffeissä naiseen kirjeitse. Välimatkaa oli 400km. Yhteenmuuttoa siinä suunniteltiin, talon rakentamista ja koko tulevaisuutta, vaikkeivat olleet livenä tavanneetkaan. Exä kertoi, että tämä nainen on täydellinen.
Erosimme tämän kaukorakkauden takia. Jo silloin sanoin exälleni, että nainen on liian erilainen hänelle. Eipä exä uskonut. Noh...laastariksi se suhde jäi, mutta pääsinhän minä exästäni eroon ja nyt elän elämäni onnellisinta aikaa. :)
Kyllähän se voi kolahtaa jo ennen treffejä, ainakin minulle on käynyt niin kerran. Oleellista on tietysti että molemmat ovat täysin rehellisiä, omaavat hyvän ilmaisukyvyn, eivätkä rakentele täysin epärealistisia pilvilinnoja. Rivien välistä lukutaito on myös oleellista, erään naisen kanssa kirjoitellessa ihmettelin mikä ihme minussa kiinnostaa kun en oikein muulla kuin älykkyydelläni vastannut hänen toiveitaan. No, treffit olivatkin sitten ensimmäiset ja viimeiset.
koska naisilla haku päällä koko ajan, vaikka olisi jo lähes seurustelusuhteessa ja kaikkea yhdessä suunniteltaisiin, yks kaks onkin löytynyt jokin toinen.. vähän ajan päästä kysellään takaisin, kun se toinen olikin vain valehdellut ja halunnut vain yhtä asiaa.. mutta eipä ole silloin enää asiaa takaisin.
Kyllä voi :)
itse en olisi ikin uskonut, että niin voi käydä, että näkemättä voi ihastua ja olla 99% varma toisesta. Itse laitoin ilmoituksen nettiin pari vuotta sitten ja siihen vastasi muiden lisäksi HÄN. Vastaus erottui heti joukosta ja jotenkin päätin ekana kirjoittaa vain hänelle.
Kävi vielä ilmi, että asuimme samassa kaupungissa, mutta minulla oli edessä kahden viikon työmatka, emme ehtineet tavata ennen sitä.
Maileja lähetimme joka pvä työmatkani ajan ja ihastus kasvoi pvä päivältä, vaikka yritinkin järkeillä, että 'tämä on ihan tyhmää, enhän ole edes tavannut häntä'.
Lopulta näimme ja se oli siinä! Yhteiseloa on jatkunut pian 3v ja en ikinä olisi tavannut häntä muuten kun netin kautta, kiitos internetin keksijälle ;)
Eli joskus uskomattomat tarinat todella tapahtuvat!