Olen tässä muutaman viikon pohtinut, mitä tekisin nykyiselle suhteelleni. Seurusteltu on pian vuosi ja ikää kummallankin 40 ja risat.
Puhumisen vaikeus on ollut koko ajan suuri ongelma. Mies kyllä puhuu konkreettisista asioista, on seurallinen ja hauska, mutta kaikenlainen tunteista puhuminen saa hänet kiusaantumaan. Tässä en nyt tarkoita mitään rakkaudesta ja toisen ihanuudesta lepertelyä vaan ihan arkisia juttuja. Itse olen spontaani ihminen ja tuon sanallisesti esiin niin iloni kuin surunikin. Hänen seurassaan tunnen joskus olevani jotenkin epänormaali, mikä on minulle ihan uutta. Muutaman paukun jälkeen mies kyllä muuttuu, mutta en ota humalassa - pienessäkään - puhuttuja asioita kovin vakavasti.
Seksikin tahtoo olla kortilla. Alkuaikoina rakastelimme useita kertoja viikossa, mutta nyt kerrat ovat harventuneen eli kerran viikossa tai kahdessa tuntuu hänelle riittävän. Minä olen koko ajan ollut se aktiivisempi osapuoli, vaikka yritänkin pitää varani, etten painostaisi häntä. Kyllä hänkin aloitteita tekee, mutta ei varmasti useammin kuin kerran viikossa. Sinänsä rakastelu hänen kanssaan tuntuu hyvältä. Läheisyyttä on kyllä väliaikoina paljon, mikä tuntuu olevan tärkeää myös hänelle.
En tiedä onko yhtälö mahdoton? Monenlaista nähneenä ja kokeneena tiedän, että toista ihmistä en voi muuttaa. Tiedän, että minun on hyväksyttävä hänet sellaisena kuin hän on. Mielessäni on kuitenkin epäily, että en pidemmän päälle jaksa tällaista. Toisaalta hänessä on paljon hyviä puolia ja pidän hänestä todella paljon. Jokin ratkaisu tässä on kuitenkin tehtävä, koska hän on ehdottanut yhteen muuttamista. Tosi vaikeaa on!
Puhumisen vaikeus on ollut koko ajan suuri ongelma. Mies kyllä puhuu konkreettisista asioista, on seurallinen ja hauska, mutta kaikenlainen tunteista puhuminen saa hänet kiusaantumaan. Tässä en nyt tarkoita mitään rakkaudesta ja toisen ihanuudesta lepertelyä vaan ihan arkisia juttuja. Itse olen spontaani ihminen ja tuon sanallisesti esiin niin iloni kuin surunikin. Hänen seurassaan tunnen joskus olevani jotenkin epänormaali, mikä on minulle ihan uutta. Muutaman paukun jälkeen mies kyllä muuttuu, mutta en ota humalassa - pienessäkään - puhuttuja asioita kovin vakavasti.
Seksikin tahtoo olla kortilla. Alkuaikoina rakastelimme useita kertoja viikossa, mutta nyt kerrat ovat harventuneen eli kerran viikossa tai kahdessa tuntuu hänelle riittävän. Minä olen koko ajan ollut se aktiivisempi osapuoli, vaikka yritänkin pitää varani, etten painostaisi häntä. Kyllä hänkin aloitteita tekee, mutta ei varmasti useammin kuin kerran viikossa. Sinänsä rakastelu hänen kanssaan tuntuu hyvältä. Läheisyyttä on kyllä väliaikoina paljon, mikä tuntuu olevan tärkeää myös hänelle.
En tiedä onko yhtälö mahdoton? Monenlaista nähneenä ja kokeneena tiedän, että toista ihmistä en voi muuttaa. Tiedän, että minun on hyväksyttävä hänet sellaisena kuin hän on. Mielessäni on kuitenkin epäily, että en pidemmän päälle jaksa tällaista. Toisaalta hänessä on paljon hyviä puolia ja pidän hänestä todella paljon. Jokin ratkaisu tässä on kuitenkin tehtävä, koska hän on ehdottanut yhteen muuttamista. Tosi vaikeaa on!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen miettinyt, että pitääkö tällä aikuisella iällä tyytyä ihanaan suhteeseen ilman seksiä. Kun on luotettava, auttavainen, kotonaviihtyvä jne mies, niin pitääkö sitä enempää pyytää. Arki menee mukavasti. Seksiä vain haluaisin enemmän. Tyydynkö tähän??????