Hei!
Haluaisin kommentteja/kokemuksia seuraavanlaiseen asiaan tai pikemminkin kysymykseen?
Voiko parisuhde toimia ilman seksiä ja ylipäätänsäkkin seksuaalisuutta?
Olen noin kuusi vuotta seurustellut kumppanini kanssa. Omien pskykoanalyysieni mukaan hän on erittäin epävarma omasta seksuaalisuudestaan. Esimerkiksi heillä kotona ei ole ikinä puhuttu mitään vähänkään henkevää.
Suhteessamme ei käytännössä ole lainkaan seksiä. Joskus (noin 2kk:n välein) saatamme harrastaa yhdyntää, mikä on pikemminkin sitä varten, jotta mieheni voi purkautua. Hän ei ole kovinkaan halukas tyydyttämään minua, alkuaikoina hän teki sitä joskus, mutta jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että ei edes niin kovin mielellään.
Seksiä oli hieman enemmän suhteemme alkuvaiheessa, mutta ei juuri nimeksikään silloin.
Välillämme on jonkin verran läheisyyttä, mutta se tuntuu pikemminkin niinkuin ystävien väliseltä läheisyydeltä. Erotiikka väliltämme puuttuu täysin. Kumppanini ei esim. kehu minua tai anna rohkaisevaa palautetta minusta seksuaalisena henkilönä ja tuntuukin, että oma itsetunto on osittain laskenut. Totta puhuen, en enää koe miestäni seksikkääksi ja haluttavaksi ja tilanne on äitynyt siihen pisteeseen, että jos hän jokus tekee aloitteen yhdyntään (huom yhdyntään, ei mihinkään muuhun seksuaaliseen toimintaan), saatan jopa tuntea lievää vastenmielisyyttä. Nimittäin yhdyntämme eivät ole tydyttäviä minulle, kumppanini ei arkikielellä sanottuna ole kummoinen sängyssä. Hän käytännössä masturboi itsensä minuun. Yhdynnöissä ei ole mielestäni hellyyttä tai rakkautta, eikä vaihtelevasti välillä sellaista "hurjuutta", ja molempia kaipaisin. Joskus yhdyntöjen jälkeen olen jostain tuntemattomasta syystä purskahtanut itkuun.
Minä pystyn mielestäni puhumaan avoimesti seksistä kun taas kumppanini "rajoittuneesti". Kaikki hänen toiveensa, mitä olen saanut pumpattua on lähinnä suoraan pornoelokuvista. Hänellä ei ole kuin pari seksikokemusta ennen minua.
Kumppanini on muilta osin mainio mies. Hän on fiksu, taloudellisesti toimeentuleva, kohtelee minua hyvin, hyväkäytöksinen, ei juo paljoa, on "sivistynyt", keksii paljon mukvaa tekemistä meille ja arkemme sujuu hyvin.
Mutta voiko tälläinen suhde toimia? Alan olemaan toivoton, sillä itse olen seksuaalisesti aika vilkas tyttönen.. =)
Haluaisin kommentteja/kokemuksia seuraavanlaiseen asiaan tai pikemminkin kysymykseen?
Voiko parisuhde toimia ilman seksiä ja ylipäätänsäkkin seksuaalisuutta?
Olen noin kuusi vuotta seurustellut kumppanini kanssa. Omien pskykoanalyysieni mukaan hän on erittäin epävarma omasta seksuaalisuudestaan. Esimerkiksi heillä kotona ei ole ikinä puhuttu mitään vähänkään henkevää.
Suhteessamme ei käytännössä ole lainkaan seksiä. Joskus (noin 2kk:n välein) saatamme harrastaa yhdyntää, mikä on pikemminkin sitä varten, jotta mieheni voi purkautua. Hän ei ole kovinkaan halukas tyydyttämään minua, alkuaikoina hän teki sitä joskus, mutta jälkeenpäin ajateltuna tuntuu, että ei edes niin kovin mielellään.
Seksiä oli hieman enemmän suhteemme alkuvaiheessa, mutta ei juuri nimeksikään silloin.
Välillämme on jonkin verran läheisyyttä, mutta se tuntuu pikemminkin niinkuin ystävien väliseltä läheisyydeltä. Erotiikka väliltämme puuttuu täysin. Kumppanini ei esim. kehu minua tai anna rohkaisevaa palautetta minusta seksuaalisena henkilönä ja tuntuukin, että oma itsetunto on osittain laskenut. Totta puhuen, en enää koe miestäni seksikkääksi ja haluttavaksi ja tilanne on äitynyt siihen pisteeseen, että jos hän jokus tekee aloitteen yhdyntään (huom yhdyntään, ei mihinkään muuhun seksuaaliseen toimintaan), saatan jopa tuntea lievää vastenmielisyyttä. Nimittäin yhdyntämme eivät ole tydyttäviä minulle, kumppanini ei arkikielellä sanottuna ole kummoinen sängyssä. Hän käytännössä masturboi itsensä minuun. Yhdynnöissä ei ole mielestäni hellyyttä tai rakkautta, eikä vaihtelevasti välillä sellaista "hurjuutta", ja molempia kaipaisin. Joskus yhdyntöjen jälkeen olen jostain tuntemattomasta syystä purskahtanut itkuun.
Minä pystyn mielestäni puhumaan avoimesti seksistä kun taas kumppanini "rajoittuneesti". Kaikki hänen toiveensa, mitä olen saanut pumpattua on lähinnä suoraan pornoelokuvista. Hänellä ei ole kuin pari seksikokemusta ennen minua.
Kumppanini on muilta osin mainio mies. Hän on fiksu, taloudellisesti toimeentuleva, kohtelee minua hyvin, hyväkäytöksinen, ei juo paljoa, on "sivistynyt", keksii paljon mukvaa tekemistä meille ja arkemme sujuu hyvin.
Mutta voiko tälläinen suhde toimia? Alan olemaan toivoton, sillä itse olen seksuaalisesti aika vilkas tyttönen.. =)
Vastaukset 20
Vanhimmat
on tainnu poika pian saada kotonta niin negatiiviset jutut seksistä ettei uskalla kunnolla sitä harrastaa,vanhemmat iskostanu sen päähän ties mitä kauhu tarinoita miten voi käydä jos seksiä harrastaa.kysy siltä mistä moinen käytös johtuu?mulla ainakin alkais kiristään pipoo pahasti jos seksi elämä olis noin vaikeeta...
En usko että mieheni pelkää mitään bakteereja tms =), vaan hän ei vaan ole kiinnostunut seksistä eikä pidä sitä kovinkaan suuressa arvossa. Eipä muuten ole naisena kovinkaan mukavaa tuntea itsensä sellaiseksi, ettei kumppani halua. Aikasemmissa suhteissa minulla on seksipuoli ollut onnistunutta. Enkä vaadi mitää älytöntä, että olis jatkuvaa hekumaa, aina kaikki sujuis niinkuin pitäis ym ym. vaan sellasta edes tyydyttävää seksielämää.
Joo ja pipa on kireellä mullakin!
Puhu sille hemmetti. Sano suoraan mitä haluat ja kuinka usein. Ei meille purkautiminen teidän suhdetta paranna. Yeidän täytyy itse selvittää omat ongelmanne. Nyt vaan kertomaan mistä sä tykkäät ja että sua ahdistaa kun et saa kikulia ja hellyyttä.
Kyse olikin lähinnä oman olon helpottamisesta ja ajattelin josko olisi saman kokeneita.
Ikää minulla on jo sen verran, että olen tietoinen että kumppanille puhuminen on avain asia. Arvaa olenko kokeillut sitä jo? Vastaus on, että kyllä vain ja useaan otteeseen. Mutta kun ei se auta! Kumppanini kyllä myötäilee ja on "samaa mieltä", mutta mitään ei silti tapahdu.
Eikös tämän palstan tarkoitus sitäpaitsi ole tietynlainen avautuminen? Vai mistä täällä mielestäsi kuuluisi keskustella?
Eikö sen kanssa voi sitten sopia mistään erotiikkaan liittyvästä? Että vaikka pari kertaa viikossa riittäisi sulle..jne? Sääli sinänsä jos mies on noin muuten oikein ihana ja tulette hyvin juttuun. Seuraavan miehen kanssa voi taas mennä henkiset asiat päin persiitä. Johonkinhan ne sun edellisetkin suhteet kaatui, vaikka seksi oli kuinka hyvää.
Niinkuin kirjoitin, asiat on menny siihen pisteeseen, etten enää itsekkään halua miestäni. En halua, että hän masturboi itsensä kaksi kertaa viikossa minuun. En myöskään halua, että väenvängällä kaksi kertaa viikossa rakastellaan. Luulisi sen halun tulevan ihan spontaanisti. Ja tärkein pointti, en saa henkistä enkä fyysistä tyydytystä seksuaalisesta kanssakäymisestä. Niin ja muutahan ei ole kuin yhdyntä.. Ja vuosien saatossa minulla on itsellekkin tullut hirveen epähaluttava olo. Oon aina ennen luullut, että kaikki vähän alta kolmekymppiset haluavat seksiä usein! Niin ja bytheway, mieheni ei halua julkiesti osoittaa minulle minkäänlaista fyysistä huomiota, ei vaikka kuinka läheisiä ihmisiä olisi paikalla. Ja mies ei halua puhua poikapuolisten kavereidensa kanssa seksistä.
Ja omasta mielestäni en ole mikään petolinnun takapuoli, että minua pitäisi hävetä.
Minulla itselläni on samantyyppinen suhtautuminen seksiin kuin miehelläsi.En ole kovin kiinnostunut siitä,paitsi että homma saadaan pois alta.Tyydyn hyvin siihen(tarvitsenkin sitä!) enkä jaksa muuta,esim "esileikkiä".Olen siis nainen ja naisilla tämä tyyli lienee harvinaisempi.Aiheuttaa kyllä ongelmia jos toinen haluaa muutakin:koskettelua jne,kun EVVK : D
Minulla olisi sinulle hyvä kumppaniehdotus ;)
: D Niin,jospa kuitenkin punnitset asioita mielessäsi.Jos hyvät puolet miehessäsi ovat tuota negatiivista seikkaa suurempia.Toista ei voi muuttaa.Se käy vain todella rasittavaksi,jos toinen vaatii,jotain mikä tuntuu mahdottomalta tarjota.Hyvää jatkoa teille ; )
Jos olet miehen mielestä jotenkin ällö, ja öriset meikittömänä ja haisevana, että haluut munaa, niin ilmankos miestä ei huvita. Kyllä siinä joku on ongelmana. Ehkä sä et ole hänen mielestään tarpeeksi nätti ja tarpeeksi tyylikäs ja tarpeeksi seksikäs..jne. Ei voi mitään, osta leluja.
ja sano suoraan mitä haluat. Jos jätkä ei välitä, lemppaa pihalle. Ei siinä muu auta.
Miten olet voinut elää seksittömässä suhteessa kuusi vuotta ja miksi alat miettiä asiaa vasta nyt?
Ehkä juuri sen vuoksi olen elänyt suhteessa näinkin kauan, koska kaikki muut asiat ovat kohdallaan.
Ja olen sanonut suoraan mitä haluan, mutta edelleen, pointti on se, että en enää oikeen itsekkään tiedä haluanko seksiä juuri tämän ihmisen kanssa.
Tuntuu hyvin vaikealta lähteä tälläisestä suhteesta. Kuten jo sanoin, kumppanissani on lukuisia muita hyviä puolia ja uskon, että tulevaisuus hänen kanssaan olisi helppoa ja rauhallista.
Hankalaa on.
Ehkä juuri sen vuoksi olen elänyt suhteessa näinkin kauan, koska kaikki muut asiat ovat kohdallaan.
Ja olen sanonut suoraan mitä haluan, mutta edelleen, pointti on se, että en enää oikeen itsekkään tiedä haluanko seksiä juuri tämän ihmisen kanssa.
Tuntuu hyvin vaikealta lähteä tälläisestä suhteesta. Kuten jo sanoin, kumppanissani on lukuisia muita hyviä puolia ja uskon, että tulevaisuus hänen kanssaan olisi helppoa ja rauhallista. Hän olisi hyvä isä, ei ikinä pahoinpitelisi, taloudellinen tilanne olisi turvattu jne jne
Hankalaa on enkä tiedä mitä oikeen pitäisitehdä. Pystynkö olemaan kovinkaan uskollinen tälläisessä suhteessa..
Anteeksi sekoilu =)
p.s. Kun ihmetellään, miten voi elää seksittömässä suhteessa, niin onhan aina oma käsi..
Eipä täällä kovin ymmärtäväistä kannanottoa näytä saavan, toivottavasti itse pystyn edes vähän parempaan.
Ensinnäkin nämä keskustelupalstat ovat nimenomaan huolien purkamista, neuvojen kysymistä yms varten!
Mutta asiaan. Lähentelen itse neljääkymppiä, ja kokemusta seurusteluista on mielestäni ihan riittävästi.
Ainakin sen olen alkanut tajuamaan, että toista ei voi muuttaa, ainakaan mitä seksuaaliseen halukkuuteen ja luonteeseen tulee.
Paljon puhutaan naisten haluttomuudesta, mutta jostain syystä olen lähdes aina itse ollut se halukkaampi osapuoli.
En usko omassa seksikkyydessäni kuitenkaan olevan moittimista, kun pidän huolta puhtaudestani, liikun paljon ja huolehdin ulkonäöstäni. Olen ystävällinen ja hauska, enkä marmata turhista.
Kehuja olen paljon saanut, mutta missä vika kun alkuinnostuksen jälkeen miehet alkavat käyttää naista vain omien halujensa helpottajana?
Näin minullakin tuntuu olevan tällä hetkellä.
Mies heittäytyy sängylle ja odottaa, että minä hoidan kaikki hommat. Ja minähän hoidan. Siinähän se syy kai onkin.
Olisi pitänyt alun alkaenkin tehdä selväksi, että minäkin tarvitsen lämmittelyä, muuten ei huvita ryhtyä mihinkään.
Ai kuin kaiholla muistan alkuajan hetkiä, kun hän kiiheänä ja kuumana huohotti kimpussani ja Halusi minua.
Silloin tunsin oikeasti itseni haluttavaksi, nyt usein mietin, onko minussa jotain vikaa.
Tuskin vuodessa kuitenkaan mitään muuta on muuttunut, kuin että olen muuttunut itsestäänselvyydeksi.
Ymmärrän toki työpaineet yms. mutta jos seksiä on vain kerran viikossa, ei sen luulisi liikaa stressaavan.
Teidän tilanteessa, kun on noin pitkään jo yhdessä eletty, kannattaa ongelman ratkomiseksi ainakin yrittää tehdä jotain. Kun ei se vaihtamalla välttämättä parane kuin hetkeksi.
Teillä on paljon hyvää, ja siksi sitä katsoo joitain huonoja puolia läpi sormien.
Olisikohan miehen itsetunnossa mitään korjattavaa? Uskooko hän itse olevansa täysi luuseri sängyssä? Jos uskoo, ei hän silloin kykene kovin kummoisiin suorituksiin.
Kehu ja kerro että haluat häntä. (Vaikket juuri nyt haluaisikaan). Mutta kun hän alkaa taas uskoa iteensä, ja kun sinä suostut seksiin vain kun hän huomio myös sinua, niin kuin sinä haluat, voi ongelma pikkuhiljaa alkaa raueta.
aikaa se vaatii, varsinkin jos miehellä on aina ollut sama käsitys seksistä.
Ei kai hänelle ole lapsena tehty mitään väärin seksuaalisesti?
Jotkut traumat nimittäin voi tarvita ihan seksuaaliterapeutin apua selvitäkseen.
Luulisin kuitenkin, että hänkin haluaisi seksielämän olevan molemmille tyydyttävää, tuskin kukaan mies tuntee ylemmyyttä siitä, että oma nainen elää puutteessa.
Jaksamista sinulle ja toivotaan, että tämäkin sotku selviää.
Minulla on vajaa vuoden suhde, mutta sama ongelma. Tällä aikuisella iällä haluaisin seksiä, läheisyyttä ja hellyyttä vaikka kuinka paljon. Ei ole lapset enää häiritsemässä eikä työelämäkään.
Nykyinen miesystäväni ei kuitenkaan ole kiinnostunut asioista. Halailu ei onnistu kotona sen enempää kuin ihmisten ilmoillakaan, mutta hän on kiltti ja huomaavainen. Hän leipoo ja laittaa ruokaa eikä suutu koskaan mistään.
Olen yrittänyt saada keskustelua aikaiseksi. Onhan hänellä kolme lasta eli seksiä on harrastettu. Yhdynnässä hänen ongelmansa on varmasti liika herkkyys ja johtuuko siitä, ettei hän halua kosketella minua. Minä saan kyllä kosketella häntä, mutta pidemmän päälle se ei riitä.
Olen henkisesti huonosti tyydytetty ja siksi mietin, kannattaako tällä iällä tyytyä hyvään kumppaniin ilman seksiä vai pitääkö antaa lähtöpassit ja hakea uutta suhdetta ja seksiä.
Ollako vai eikö olla, kas siinä pulma...
Sellainen suhde ei pidemmän päälle voi toimia, jossa toinen antaa koko ajan enemmän kuin saa. (koskee siis muitakin asioita kuin seksiä)
Minä olin yli 8 vuotta suhteessa, jossa en saanut seksistä mitään tyydytystä, koska mies "ei jaksanut yrittää". Eli käytännössä hän vain tyhjensi pussinsa ja käänsi kylkeä, jonka jälkeen minä yleensä hiivin jonnekin sohvalle hoitamaan itseni. Ja kun se alkoi olla minulle ongelma, siitä ei pääse koskaan yli, jos mies ei paranna tapojaan.
Sanon sinulle ystävänä, että lähde itsesi takia suhteesta, tai hanki rakastaja. Ihan oikeasti. Muuten et tule olemaan onnellinen. Minä erosin, ja olen ollut paljon onnellisempi nykyään.
Moi vaan,
ymmärrän turhautumisesi. Näin sinkkuna aina kuvittelee, että kaikilla pariskunnilla on upea seksielämä. Mutta omakin tuttavapiiri on osoittanut että elämä ei ole aina sellaista kuin haluaisi, tälläkään alueella.
Mietin vaan oletteko naimisissa? Avioliiton säilymisen puolesta kyllä mielestäni kannattaa "taistella". Toisaalta onhan avoliittokin sitoutumista, mutta itse en oikein tiedä, millä tasolla, kun en ole koskaan ollut avoliitossa, enkä aio mennäkään, koska olen uskovainen eikä sopisi vakaumukseeni. Näillä palstoilla vaan tuntuu, että avoparit miettii tosi paljon näitä lähteäkö vai jäädä -kysymyksiä. Siihen en voi ottaa kantaa.
Mutta muuten halusin sanoa, että olen seurannut vierestä juuri tuollaista tilannetta, ja nainen päätyi salaiseen suhteeseen toisen miehen kanssa. Mitä on seurauksena? Hyvää mieltä, pahaa mieltä, onnen tunnetta, huonoa omaatuntoa, epätietoisuutta, salailua, ja ainakin takuuvarmasti jonkinlainen pommi, sitten jos ja kun pitää alkaa tehdä päätöksiä miten elämänsä jatkossa järjestää. Tai en tiedä, toiset kai voi jatkaa kaksoiselämää vaikka kuinka kauan. mutta sitä vaihtoehtoa en suosittelisi.
Kiitos mukavista viesteistänne. Mietinkin jo, että enkö saa muunlaisia vastauksia kuin "avaa suusi" ym, sillä yritin painottaa ettei kyse ole siitä. Olen avannut suuni kerta toisensa jälkeen ja yrittänyt eri lähestymistapoja.
Tämä todellakin raastaa itsetuntoa ja jotenkin luhistaa. Koen itseni seksuaaliseksi naiseksi; olen kiinnostunut seksuaalisuuteen liittyvästä teoriatiedosta, keskustelen siitä mielelläni, sillä koen, että se on tärkeä asia. Nautin HYVÄSTÄ seksistä, koen, että se voi olla parisuhteen tärkeä komponentti ja minulla on siitä kokemusta kuinka loistava ja luottamuksellinen seksielämä heijastaa moneen muuhunkin asiaan. Mutta mieluummin olen ilman seksiä kuin harrastan huonoa sellaista, en sentään mikään nymfomaani ole. Mutta noin kerran kahdessa kuukaudessa -tahti ei kerrassaan riitä. Mieheni ei koe selvästi seksiä tärkeänä, hän kai ajattelee, että se on vain fyysisten paineiden purkamista. Siksi käytinkin ilmaisua "masturboi itsensä minuun", joka oli ehkä vähän karrikoitu. Seksin aikana hän vain ummistaa silmänsä ja tekee kaikkensa sen eteen, että laukeisi pian. Johan on itsetunnon kohotusta kerrakseen!
Emme muuten ole naimisissa, eikä meillä ole lapsia (tällä tahdilla sitäpaitsi taitaisi olla hyvin epätodennäköistä, että yhdystä osuisi ovulaation aikaan ;)).