Elikkä siis, toi edellinen keskustelu ei antanut minkäänlaista vastausta kysymyksiin joten aloitetaan uusi ja tänne voi tulla antamaan neuvoja asialliset ihmiset ja jotka ei lähde haukkumaan ohi aiheen turkkilaisia miehiä.
Jos olen siis valintani tehnyt ja haluaisin naimisiin Turkissa niin minkälaisen paperisodan se vaatii, mitä papereita ym. Toivon että naiset (miksei miehetkin) jolla on kokemusta asiasta tai muuten vaan tietävät (esim ystävän kautta) niin kertoisivat kokemuksia ja neuvoja.
En halua kuulla "joudut alempaan helvettiin kun menet turkkilaisen kanssa naimisiin" tai mitään muutakaan vastaavaa. Menkää edelliseen keskusteluun jauhamaan siitä. Toivon siis saavani vain ASIALLISIA vastauksia, jotka eivät mene OHI AIHEEN!
Jos olen siis valintani tehnyt ja haluaisin naimisiin Turkissa niin minkälaisen paperisodan se vaatii, mitä papereita ym. Toivon että naiset (miksei miehetkin) jolla on kokemusta asiasta tai muuten vaan tietävät (esim ystävän kautta) niin kertoisivat kokemuksia ja neuvoja.
En halua kuulla "joudut alempaan helvettiin kun menet turkkilaisen kanssa naimisiin" tai mitään muutakaan vastaavaa. Menkää edelliseen keskusteluun jauhamaan siitä. Toivon siis saavani vain ASIALLISIA vastauksia, jotka eivät mene OHI AIHEEN!
Vastaukset 6
Vanhimmat
*Kaivelee muistiaan...* Ainakin tarvitset Suomesta mukaasi...
- esteettömyys- ja virkatodistus josta pitää löytyä vanhempiesi nimet
-apostillen käännettynä tietty myös turkiksi.
- Turkissa otatte passeista lukemattoman määrän kopioita... :D
-värillisiä passikuvia
- pitää käydä verikokeissa molempien (HIV testi)ja todistus niistä
-Tärkein eli kannattaa varata siihen paerisotaan sunsaasti AIKAA ja RAHAA. Välttättä 2 vkon loma ei riitä kaikkeen. Rahaa saattaa palaa ehkä 200€, en tiedä tarkkaan nykyhintoja. Muistakaa sitten rekisteröidä liitto viemällä ns. Perhekirja Ankaran suurlähetystöön ja Suomessa näytät sen kirjan maistraattiin. Tarkista Suomesta onko ok, eli riittääkö sen kirjan näyttäminen. Onko siis "laillinen" dokumentti. Aiemmin oli, en tiedä nyt.
Paljon lehmänhermoja ja tsemppiä! Kyllä se on mahdollista ;)
P.S. Poliisi saattaa ottaa mielellän lahjuksia, asiat hoituvat nopeammin...?!
Vuosi sitten menin naimisiin Turkissa.
Käytin vihkitodistuksen vain täällä Suomessa maistraatissa ja se riitti. Avioliitto rekisteröitiin sen perusteella. Ei tarvinnut käyttää Ankaran konsulaatissa. Soitin ja varmistin asian maistraatista. Kannattaa tarkistaa miten nyt toimitaan.
Vaihtoehtona olisi ollut käyttää vihkitodistus Ankarassa ja silloin sieltä olisi tullut tieto Suomen maistraattiin hieman viiveellä.
Mutta koska aika oli kortilla ( kotimatka kolkutteli) ja meidän molempien olisi pitänyt olla konsulaatissa päätimme että käyn täällä rekisteröimässä liiton.
Lääkäristä sen verran että meiltä otettiin myös keuhkokuvat.
Aikaa kyllä vierähtää ja varata kyllä voi sen pari viikkoa. Jo pelkkien verikokeiden ja röntgenin tuloksiakin jouduimme odottelemaan muutaman päivän.
Papereiden määrä on uskomaton. Kannattaa selvittää etukäteen mitä kaikkia papereita Turkin viranomaiset vaativat mieheltä. ( Ja nekin tuntuvat vaihtelevan päivittäin) On lomakkeita joita joutuu yhdessä täyttelemään. Ja kaikki käytiin leimaamassa notaarilla joten rahaa rahaa.... Meillä sitä paloi lähes 400€
Ja voih sitä valokuvien määrää....
Suomesta mukaan riittää esteettemyys ja virkatodistus joissa on vanhempien nimet liitettynä Apostolillen kirjeellä. Todistukset on käännettävä Turkin kielelle.
Lykkyä tykö ap:lle
Poliisi EI ota lahjuksia. Tyhmintä mitä Turkissa voi tehdä, on lahjusten tarjoaminen santarmeille (Jandarma) tai poliisille. SILLOIN saatat todellakin joutua liemeen.
Muuten, missä vaiheessa poliisia edes tarvitaan naimisiin mennessä? Muistaakseni muuta ei tarvita kuin notaarilla oikeaksitodistetut paperit (apostillen käännös) ja verikoetulokset. Vihkiviranomaisella kaikki sujuu täysin automaattisesti ja nopeasti ilman venkoiluja ja lahjomisia ja halvalla, jos otat halvimman vaihtoehdon.
Suurin työ oli englannin kielisten paperien käännättämisessä ja hyväksyttämisessä. jos kaikki paperit ovat kunnossa, ei tarvita lehmän eikä sonnin hermoja. Naimisiin meneminen on niin standardi homma, että se sujuu hyvin kaikkialla Turkissa.
Merhaba, "evlenmek ile Turkce erkek"!
Korkunc bu Finline acilik ve kötuluk.
Mutta ei välitetä mokomista, vaan nautitaan omasta elämästämme ja rakkaistamme.
Olen tuntenut oman mieheni viisitoista vuotta ja naimisissa olemme olleet yhdeksän vuotta. Olemme saaneet kaksi ihanaa lasta. Asumme osan vuodesta Suomessa toisen Turkissa, riippuen työtilanteistamme. Tällä hetkellä olemme Suomessa.
Yhtään sekunttia en näistä viidestätoista vuodesta pois antaisi enkä vaihtaisi.
Sydämellisesti Onnea Sinulle ja rakkaallesi.
Saygilaria tum bizim aile
sanotte. Mutta turkkilaiset mihet ovat IIIHANIA! Kannattaa lomailla siellä rannikolla. Todella mukavia ja sööttejä. Varsinkin nämä sisäänheittäjät.
Niin. Jokaisellahan se tällä telluksella on oikeus onneen. Osa kommenteista aikaslailla raakoja, mutta voihan niissä pieni hiven olla totuuttakin mukana.
Ensinnäkin, on selvääkin selvempää että uusi kulttuuri ja maa uskontoineen, ei taatusti tule hyväksymään millinvertaa suomalaisen naisen "elämäntapoja". Jos kykenet muuttumaan ihmisenä olet varmasti oikean valinnan tehnyt. Jos taasen odotat että miehesi (tuleva)muuttuu, se on mielen harhaa. Niiden kasvatus metodit ym ovat oikeasti toista maata kuin täällä kotomaassamme. Miehen ego nostetaan pilviin, ja he ovat saaneet nähdä sen oman "oikean käsityksensä" miehen asemasta suhteessa naiseen koko lapsuutensa ajan-nainen ei ole mitään, ja naimisiin menon jälkeen olet sen miehen omaisuutta.
Tiedän mistä puhun ja toivon että olet pitkän harkinnan jälkeen hakeutumassa avioliittoon. Ei suomessakaan kaikki täydellistä ole, mutta enemmän kuin sääntö on että turkkilainen mies kohtelee sinua kuin konsanaan "omaisuuttaan", vieläpä sillä edellytyksellä että jos hän päättää, sinä kannat rahasi ja tulosi hänelle.
On totta, jos on koulutus (muukin kuin pizzan paistaja), yleis-sivistävä tieto taito hänellä pohjalla, voi hän kyetä käytännössä toimimaan kohtaasi inhimillisesti, sillä tuskin haluaisi menettää kasvojaan mahdollisesti hyvässä työpaikassaan, varsinkin jos sattuu "olemaan eliitimpää" turkkilaista porukkaa, mutta siinäkin kyse siis hänen maineestaan miehenä. Sitten ovat nämä vuoristojen kasvatit ja peruna kauppiaat jotka näkevät suomalaisen naisen vain mahdollisuutena rikkauksiin.
Toivotan onnea, ja toivottavasti teet oman ja oikean ratkaisun-et toisen tahdosta, vaan omastasi.