Minä kysyisin,onko muilla äideillä tai "anoppi" ehdokkailla vastaavia kokemuksia.Poikani on todella fiksu,mutta kun naiset astuvat hänen elämäänsä,hän menettää järkensä täysin ja antaa kaiken vallan naiselle ja on täysin naisen tossun alla.Äitinä minun on tuskallista katsoa tätä ja jos sanon jotain,minä olen ongelma.Miten miehet voivat olla näin sokeita "rakastuessaan"?Onko mitään tehtävissä vai onko vain alistuttava näitten hirmu "miniöitten" valtaan?Mielessä on käynyt tehdä pesäero pojan kanssa,koska itse en taistelutta alistu jonkun tytön heitukan vallan alle.Minne ovat suomesta kadonneet vanhempien kunnioitus?Niin ja tämä "miniä" ehdokas nöyryyttää minua olemalla hyvää kaveria ex-mieheni "vaimokkeen" kanssa.Olen kyllä sitä mieltä että jos ei pidä oikeasta äidistä ei pidä oikeasti pojastanikaan.Vallanhimo kun ei ole rakkautta!
Päinvastainen kysmys
hämmentynyt
684766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 68
Vanhimmat
Miten sinusta miniän sitten pitäisi suhtautua tähän ex-miehesi vaimokkeeseen? Onko ex-miehesi poikasi isä samalla?
Sivusta olen tuollaista seurannut. Siis että muuten oikein mukava, fiksu ja kaikin tavoin kunnon tyyppi - joka huomioi äitinsä erinomaisella tavalla - muuttuu täysin vaimokkeen ohjailtavaksi, kun sellainen kuvioon putkahtaa. Ja kun vaimokkeelle ei tunnu kelpaavan mikään - kärjistettyä kyllä, mutta käytännössä ei mikään - mikä liittyy miehen elämään ennen häntä ja hänen "ulkopuolellaan", niin ne kaikki asiat saavat lähtöpassit. Yhtäkkiä miehellä ei ole enää mielenkiintoa mihinkään omiin entisiin juttuihinsa, mutta sen sijaan morsion harrasteet muuttuvat molempien jutuiksi. Niin, arvasit jo varmaan, että "anoppikokelas" ei ole tämän naisen suosikkilistan kärjessä. Eikä miehen entisiksi jo muuttuneet ystävät, jne. jne.
Toivoisin voivani sanoa jotain positiivista, mutta ainakaan tässä tapauksessa, jota olen päässyt sivusta seuraamaan, ei ole tapahtunut mitään lientymistä. Ja mieshän kuviossa on se, joka antaa vaimokkeen pistää kaiken uusiksi eikä pistä mihinkään hanttiin.
Minua ainakin tämä avioliittoni on muuttanut, tapojani ja tottumuksia, suunnitelmia, ja kummastuisin, jos äitini ehdottaisi paluuta entiseen, yksinelon ajan tapoihin.
Oletko närkästynyt siitä, että poikasi ei näe sinua enää niin paljon kuin aikaisemmin? Närkästynyt siitä, että poikasi ei tapaa ystäviään niin usein kuin ennen? En näe tässä mitään kovinkaan omituista, että elämä muuttaa ihmistä, omituista olisi, jos se ei muuttaisi.
Jos minulle vastasit, niin itse en ole kenenkään anoppi enkä edes kokelas. Alkuperäisen närkästyksistä en osaa sanoa.
Kun sanoit, että "elämä muuttaa ihmistä, omituista olisi, jos se ei muuttaisi", niin siinä olen periaatteessa samaa mieltä. Minä kuitenkin kuvailin tilannetta, jossa mies on jättänyt vaimokkeen vaatimuksesta lähes kaiken entisen elämänsä. Onko siis mielestäsi normaalia, että ihminen muuttuu, koska toinen ihminen niin VAATII, vaikka avopuolisokin? Että ihminen jättää ennen äärimmäisen tärkeät harrastuksensa, ei pidä enää yhteyttä ystäviinsä, muuttaa jopa ruokavaliotaan, koska vaimokokelas niin MÄÄRÄÄ? Ja alkaa harrastaa vain vaimokkeen harrastuksia vaimokkeen ystävien kanssa, koska vaimoke niin määrää? Nämä asiat on kuultu mieheltä itseltään ja hänen lähipiiriltään, karkeimmat esimerkit (jotka jätän kertomatta) on päästy näkemään itse. Luonnollisestikin miehen yhteydenpito äitiinsä on supístettu minimiin. Sellaista olen seurannut ja pidän todella ihmeellisenä, että joku, mies tai nainen, haluaa antaa toiselle ihmiselle niin suuren vallan elämässään.
Näissä teksteissä on monesti tullut ilmi että joku (anoppi, morsian, sulhaspoika, appiukko tai muu suku ) yrittää vaikuttaa ihmisten tekemisiin ja ajatuksiin. Jos kyse olisi ideaalisesta parisuhteesta olisi molemmilla osapuolilla oikeus ja mahdollisuus itse päättää tekemisistään omien mieltymysten mukaisesti mutta molempien osapuolten luottamuksella ja luvalla. Näin ei vain oikeesti kovinkaan usein käy. Perheisiin muodostuu aina ns. johtajarooli.. Siihen vaikuttaa raha, rakkaus, tahto hallita / pitää omasta reviiristä kiinni ja jopa ihan vain seksi. Kun kaksi ihmistä ei ole samanlaisia.. tulee toiselle enemmän tarpeita ja haluja kuin toiselle..
Ns. vanhemmat ja kokeneemmat ihmiset yrittävät oman elämän kokemuksensa siivittämänä kertoa niitä "oikeita" ja ainoita keinoja ratkaista parisuhteen ongelmat. Varmasti valtaosa tekee sitä pyytettömästi ja hyvää ajatellen.. mutta keinovalikoima voi silti olla aika suppea.
Tuossa alkuperäisessä tekstissä anoppi valitti miniän käytöstä ja sitä miten hän hallitsee miestään. OK.. varmasti voi olla näin.. voi olla että ko miniä on juuri sitä mitä mies on halunnut. Onko mies valittanut siitä, että häntä manipuloidaan vaimon osalta.. onko valittanut sitä, että vaimo kiristää jollain? Jos näin ei ole niin sit se on heidän asiansa.. tai oikeestaan muutenkin heidän asiansa.
Kuten tuossa aikaisemminkin totesin.. ns johtajatyyppi voi kiristää mm. seksillä.. rahalla tms. ja silloin toinen on pulassa ja silloin toki voi olla ulkopuolinen ihmeissään miksi suhteessa mennään näillä ehdoilla.
Kai se sanonta sekä miesten että naisten osalta pitää paikkansa.. "parempi tossun alla kuin taivasalla"
Jos et ole tämän kyseisen puheenaiheena olevan miehen äiti, sukulainen tai anoppi, niin miksi kirjoitat tästä miehestä? Jos vain sivusta seuraat tuota tilannetta? Miten tämä asia liittyy sinuun, eikö tämä mies enää vieraile miehesi, teidän perheenne luona? Jos hän kertoilee teille vaimonsa edesottamuksista, etkö edes vähän ihmettele tällaista selän takana puhumista?
Varmaan on ihmisiä, joilla olisi sanansa sanottavana teidänkin perheen järjestelyistä, mutta ne eivät kuulu heille. Ei vaikka olisivat sukua, jos eivät kerran asu saman katon alla.
Ja ihmettelen sellaista miestä, joka valittaa vaimostaan muille, ovat nämä sitten ystäviä tai muita sukulaisia, upeeaa lojaalisuutta mieheltä. Ja taas tässä, kuten useissa muissakin viesteissä, vika on vain siinä naisessa, eli miniässä.
Kumma, mies ei saa sanottua naiselle, että mä haluan mennä nyt pelaan sählyä, kun nainen ehdottaa golfia, mutta muille marmattaa kyllä. Jos nainen vie, ja mies ei edes vikise naiselleen, ei se ole naisen vika, ettei mies saa sanaa suustaan, kuin muiden edessä, naisensa selän takana.
Se, joka valittaa, että tuo Matti tekee väärin, että se Matti kuuntelee väärää ihmistä, oikeasti ajattelee, että sen Matin pitäisi kuunnella minua. Ehkä.
Ei, en ole sukulainen. En tiennyt, että täällä saa keskustella vain, jos on jollain tavoin "auktorisoitu". Ajattelin vain kertoa alkuperäiselle, ettei hän tosiaan ole tilanteessaan yksin. Pahoittelen syvästi, jos loukkasin jotain etikettiä; ehkä olisit kuitenkin voinut liittää samaan viestiisi muutkin etiketin kohdat, niin en mokaisi uudestaan.
Noh. Olen siis tämän miehen nykyään entiseksi muuttuneen ystävän puoliso. Samassa ystäväpiirissä on muitakin, jotka ovat kokeneet saman kohtalon, eivät ole tervetulleita. Ja ennen kuin epäilet, oikein fiksua porukkaa, eli avokki ei tässä tapauksessa ole esim. estänyt ryyppyporukan vierailuja tms. Seuraan tilannetta sivusta, koska ihmissuhteet ovat joskus moninaiset, ja vaikka tämän miehen kanssa yhteydenpito onkin käytännössä päättynyt, muita ihmisiä hänen ympäriltään tapaamme edelleen. Mainitsin myös, että juttuja olemme kuulleet paitsi häneltä itseltään, niin myös näiltä muilta ihmisiltä, ja olemme siis päässeet todistamaan itsekin.
Jos luit aiemmat viestini, niin molempien lopussa mainitsin, että mielestäni "syypää" tilanteessa on se mies, joka antaa toisen ihmisen määräillä elämäänsä tuolla tavoin. Kuvaamassani tapauksessa miniäkokelas käyttäytyy kyllä kuin hirmuitsevaltias kuningatar, mutta mies on se, joka antaa siihen mahdollisuuden. Ehkä huomaat tämän, jos lukaiset viestini uudelleen?
Ei, taas meni pseudopsykologiasi pieleen. Mielestäni Matti tekee kyllä väärin muita läheisiään kohtaan, kun kuuntelee liikaa Maijaansa ja varsinkin antaa Maijan määrätä. Jopa asioissa, jotka eivät ole Matin ja Maijan välisiä vaan Matin ja muiden ihmisten välisiä. Mutta en ajattele, että Matin pitäisi kuunnella minua. En ole koskaan ollut Matille siinä asemassa, eikä minulla ole koskaan ollut siihen tarvetta. Kunhan nyt lakkaisi niin kovasti pyllistämästä muiden läheistensä, mukaanlukien äitinsä, suuntaan nuolleessaan avokkinsa varpaita. Kuvaannollisesti.
Minuakin on kovasti syytelty appivanhempien puolelta siitä, miten muka määrään miten kaikki tehdään. Olen luonteeltani hyvin kiltti ihminen, ja niin on muuten miehenikin. Meillä on tapana keskustella ihan yhdessä miten erilaisia asioita ratkaisemme. Kuitenkin koska mieheni käytös on muuttunut appivanhempieni mielestä (en voi tietää, koska en ole tuntenut miestäni ennen kuin aloin olemaan hänen kanssaan) sen jälkeen kun hän alkoi olla kanssani. En tiedä tarkoittaako tämä sitä, että mieluusti jaamme harvat yhteiset hetket kahdestaankin kun töiltämme ehdimme, ja suunnittelemme menomme ja elämämme kummankin aikataulujen mukaan - että minä sitten tossutan miestäni ja hän on muuttunut? Onko se huono muutos, jos haluaa ottaa puolisonsa huomioon? Samalla tavoin minulla menee yhteisen aikamme suhteen mieheni kaikkien muiden edelle. Koska mikä parisuhde sellainen sitten on, jossa ei ehditä koskaan olemaan myös yhdessä, ja välillä ihan vain kahdestaankin? Tai kun lapsia tulee, niin perheen kesken? Tämä ei tarkoita, etteikö yhä kummankin vanhempien luona vierailtaisi, ehkä sitten kerta viikossa tai kahdessa ei ole riittävästi, mutta todellisuudessa meillä ei ehditä enempään. Omasta kodistakin on huolehdittava, eihän se käy, että ramppaa kaikki päivät vierasilla, jos kotona kaikki repsottaa. Tätä mieltä olemme kumpikin.
En sitten tiedä millä perustein mieheni olisi tossun alla, koska samalla tavoin voisi sitten minun vanhempani puhua minusta mieheni suhteen.
Mitä ystäviin tulee, osa ystävistä on jäänyt samoista syistä vähemmälle, kuin vanhempammekin. Ja kyllä vanhempamme tulevat taas ennen kuin ystävät, kun ajan jakamista mietitään. Osa kummankin meidän ystävistä ovat ajoilta, jolloin olemme eläneet edellistä elämäämme, eli mieheni on eronnut, minä ollut aiemmin kerran kihloissa. Joidenkin näiden vanhojen kaverien kanssa ei vain ole miellyttävää olla tekemisissä, koska on selvästi huomattavissa, että se edellinen kumppani on heidän mielestään ollut parempi vaihtoehto. Näin on ihan suoraan sanottukin, joten kyse ei ole mututunteesta. On aika selvää, että meillä on tämän jälkeen kovin vähän yhteistä sellaisten ystävien kanssa.
Ja mitä tulee perheiden perustamisiin ja ystävyyteen ylipäätään, mielestäni ihmisten aikuistuessa ja vanhetessa ja lasten tultua mukaan kuvioihin, sekin asia muuttuu. Nuorena oli helppoa ravata ravintoloissakin (esim.) ystävien kanssa ja pitää nuoruuden hauskaa, mutta entäpä jos siihen jossain vaiheessa puutuu? Me olemme keskustelleet siitä mitä elämältämme ja siinä mukana vapaa-ajaltamme haluamme, ja kumpikin meistä on sitä mieltä, että esim. joka kuukautiset ravintolareissut tai ryyppämisen puolelle menevät juhlinnat ovat elämässämme historiaa ja jo koettua. Ei tarkoita sitä, etteikö joskus voisi irroitella, ja missään tapauksessa emme ole ryhtyneet absolutisteiksi, mutta jos vietämme vapaa-aikaa ystävien(kin) seurassa, emme halua ainakaan joka kerta herätä krapulassa seuraavana aamuna ja parannella oloa koko seuraavaa päivää, pilallehan se harva yhteinen vapaapäivä siinä menee.
Mielestäni ystävyyden tulisi kestää sekin, jos ystävä haluaa muuttua tavoiltaan tai harrastuksiltaan vaikka sitten sen vuoksi, että haluaa jakaa aikaansa ihmisen kanssa, jota rakastaa, ja johon haluaa sitoutua loppuiäkseen. "Vuosisadan rakkaustarinaa" kun harvemmin syntyy ainakaan siten, että parisuhteen osapuolet pitävät täysillä kiinni kaikesta omastaan, eivätkä jousta yhtään yhteisen hyvän saavuttamiseksi. Tasa-arvoiseksi asian tekee se, että kumpikin joustaa.
Tiedätkö varmasti, että ihminen josta puhut (nainen) ei ole samalla tavoin joustanut jostain omista asioistaan kuin koet miehen joustaneen?
Kaikkea kun toisten keskinäisistä asioista ei voi tietää, vaikka kuinka olettaisi ja mitä, ja kuulisi "joitain juttuja joltakulta".
Luitkohan sinäkään, mitä kirjoitin? Jos sinulla on paha mieli, että melko normaalissa suhteessanne et ole miehen vanhempien ja ystävien "lemmikki", niin älä sotke asioita, kun kirjoitin ainakin omasta mielestäni ihan erilaisesta tilanteesta. Mikä siinä onkin, että kun kirjoitan ääriesimerkistä, niin tuntuu kalikka kalahtelevan yhteen jos toiseenkin?
Jos teillä tavataan vanhempianne kerta viikossa tai kahdessa, niin minäpä sanoin jo aiemmin, että kuvaamassani tapauksessa yhteydenpito miehen äitiin on supistettu minimiin. Siis kaikki yhteydenpito, kattaen tapaamiset ja puhelut. Vaimokkeen sukua ja ystäviä tavataan kyllä. Ja mitä taas tulee ystäviin, niin en väitä, että kenenkään tarvitsisi ystäviään tavata jatkuvasti - en halua kenenkään roikkuvan meilläkään kiusaksi asti. Mutta ehkä sinunkin mielestäsi on eri asia, jos miehen ystävien vierailut on selväsanaisesti kielletty? Mies kyllä tosiaan "ottaa puolisonsa huomioon", se vain ei ole vastavuoroista.
Tiedän myös, ettei kyseinen vaimoke ole joustanut omista jutuistaan vastaavasti. Kuten joku aiemmin mainitsi, että mies on itse syypää, jos ei osaa sanoa, että haluaisi mennä nyt sählyttelemään, kun vaimoke vie tukasta golfaamaan. No, tässä tapauksessa mies ei enää pelaa sählyä lainkaan koskaan, sillä se ei ole avokille mieleinen harrastus. Nyt pelataan golfia. Vain ja ainoastaan.
Jo aiemmin mainitsin, että karkeampiakin esimerkkejä löytyy, joita tiedän myös omakohtaisesti asian todenneena, ei pelkästään kuulopuheina. Mainitsin myös, että en aio niitä tarkemmin kertoa, enkä siis tee niin nytkään.
Joten sovitaanko, että palautetaan tilanne alkuunsa, jossa vain lohdutin ap:tä, että on vastaavia miniäkokelashirviöitä muillakin? Nyt tuntuu siltä, kuin jokainen kynnelle kykenevä loukkaantumisentarpeinen miniä, ja kaiketi yksi mieskin siinä sivussa, haluaa vetää mattoa jalkojeni alta. Tämän enempää ja mehukkaampaa "likapyykkiä" en kuitenkaan tule kirjoittamaan, joten en pysty ketään teistä vastaanväittämishaluisista vakuuttamaan.
Silti olen sitä mieltä, että jokin peruskunnioitus kuuluu meille jokaiselle. Jotkut vain eivät halua sitä osoittaa esimerkiksi kaikkein tärkeimpänsä, valitsemansa puolison muille tärkeille ihmisille. Eivätkä silloin kyllä osoita sille valitulleenkaan, mielestäni. Sen on ansainnut jokainen meistä, myös se anoppi, joka keskustelun aloitti.
--mistä sikiää näitä ämmiä, jotka jaksaa vahtia mitä muut ämmät "saa/ ei saa miehiä tekemään" jne..
..etunenässä ollaan määrittelemässä miten miesten pitäisi olla ja käyttäytyä -jopa syödä ja harrastaa : DD.. --ihan kun miehet itse olis pieniä lapsia, jonka oikeuksia jonkun ämmäaikuisen täytyy vaalia.. antakaa nyt helvetti niitten miesten elää ja olla ihan niinkus itse valitsevat -vaimon tossun alla tai päällä.. mitä hemmettiä se kellekkään muulle kuuluu -edes omalle äidille!
Kyllä luin, ja ymmärrän, että kyseessä on sinun subjektiivinen kokemuksesi asiasta. Siksi halusin tuoda oman subjektiivisen kokemukseni esiin, kuinka helposti toisaalla taas syyllistetään "tossuttajaksi", vaikka en ajattelekaan kenenkään sen takia olevan "hirviön". Ihmiset ovat vain ihmisiä, ja kuten mainittu, jos mies itse antaa asioiden mennä niin, niin kaipa hän siitä jotain myös itselleen saa. Ei kukaan voi toista pakottaa, jos on kyseessä mieleltään terve ihminen.
En voi tietää, mitä kenellekin merkitsee tapaamisten supistaminen minimiin, siksi kerroin miten meillä on, koska valitusta tulee aina myös siitä asiasta, ettei olla tarpeeksi tekemisissä.
Kuulostaa melko mielipuoliselta, jos joku todella kieltää toista tapaamasta ystäviään, yhtä lailla mielipuoliselta kuin se, että joku siihen suostuu. Liekö vakka löytänyt kantensa, vai miksi joku alistuu tuollaiseen vallankäyttöön? Kuten kerroin, minusta vastavuoroisuus tarkoittaa molempien joustamista asioissa, siksi kysyin tiedätkö asian varmaksi, ettei vaimoke jousta. Näitä kysyin koska minusta tuo kuulostaa todella uskomattomalta ja vaikealta ymmärtää. Onko nainen joku Pamela Andersson tyyppinen ilmestys, vai miksi mies sellaista peliä sitten katselee? Että mies ei sitä golfiakaan todella halua itse opetella pelaamaan, lyökö vaimoke pallotkin puolesta? :D
Minua henk.koht. ei vaivaa yhtään, jos joku parisuhteeni ulkopuolinen ihminen ei minusta pidä. Mieheni kanssa minä naimisissa olen, en ystävien tai suvun. Kerroin edelleenkin vain siitä, kuinka helpolla ihmistä aletaan sanomaan tossuttajaksi, vaikka parisuhde toimii tasavertaisuuden pohjalta. Ikävää että koit viestini hyökkäykseksi, se ei suinkaan ollut tarkoitus, kunhan ihmettelin että voiko asia todella noin olla.
Jos mies nyt sitten kuitenkin on onnellinen naisensa kanssa, missäs sitten on vika? Voitko rehellisesti sanoa tietäväsi toisen ihmisen parisuhteen asiat paremmin kuin ne ihmiset itse? Vai onko mies kertonut olevansa todella onneton naisensa kanssa, mutta on nyt sitten, ettei tule tukkapöllyä? Heh. Ymmärrät kai, että tarina vain kuulostaa kovin omituiselta. Mukavaa illan jatkoa, toivottavasti asiat rauhoittuvat ja selkiytyvät kaikkien osalta.
Vastaan, kun suoraan kysyit, vaikka muuten alkaa jo tuntua, että juttu kiertää kehää.
Kyse ei ole mistään Pamela Anderssonista ulkoisesti tässä avokissa, ihan tavallinen suomalainen nainen vaan. En usko, että erityinen ulkomuoto saisi ketään jäämään toisen luokse, jos muuten olisi kovin mahdoton. En tiedä, mitä mies tilanteesta saa, koska sen tiedän, että hän ainakin osittain kärsii tästä limbotilastaan - ei voi sanoa avokille vastaan, joka tarkoittaa pakollista muiden, ja itsensä, jättämistä huomiotta. (Ok, sinusta kärsimys on minun subjektiivinen mielipiteeni, ja sellaiseksi jää, koska en edelleen aio kertoa enempää yksityiskohtia.)
Mutta, en varsinaisesti ole sanonut, että missään olisi vikaa. Tuntuu tosin sivullisesta pahalta katsella, kun toisia ihmisiä väheksytään (miehen äiti, hänen entiset kaverinsa...), mutta muuten olen vain tyytyväinen, ettei kyse ole omasta perhepiiristäni.
Aloitin kertomalla ap:lle, että todella määräileviä miniäkokelaita ja todella "tossukoita" miehiä on muuallakin kuin hänen esimerkkinsä. Sen jälkeen olen vastaillut parille, jotka ilmeisesti sinun tavallasi olettavat, että katselen asiaa vääristyneesti. En katsele, minulla ei ole henkilökohtaisia intressejä asiassa. Puolisoni ja hänen kavereidensa loukkaantuminen siitä, että heidät on kokonaan "poistettu" miehen elämästä, on jo mennyttä, eikä asia ole enää akuutisti inhottava.
Jostain syystä se, että rohkenen olla eri mieltä, tuntuu herättävän muissa kirjoittajissa närää. En tiedä, onko keskustelukumppaneina pelkkiä turhautuneita miniöitä (ja pari keskenkasvuista rääkyjääkin näyttää koko viestiketjua pommittelevan), vai miksi herättää vastustusta, etten pidä järkevänä sellaista suhdetta, jota olen kuvannut. Jos ajattelee vaikka siltä kannalta, että avioerotilastot ovat Suomessa mahtavat, avoerotilastoista en tiedä. Entäpä jos tälle kuvaamallenikin parille tulee ero. Mitä miehellä on silloin jäljellä? Omat harrastukset välineitä myöten pitää haalia kasaan ja jos ei halua ihan yksin jäädä (jos ei avokin ystäväpiiri enää silloin huolisikaan), pitäisi lähteä "hattu kourassa" kiertelemään hylkäämiään läheisiä ja ystäviä, että "tuhlaajapoika tulisi kotiin..."
Eiköhän se riitä tästä aiheesta minun osaltani. Illanjatkoja vaan sinnekin päin.
Olet kai tietoinen siitä, että tämä on anoppi ja appi -palsta? Ja ei, tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että tänne et saisi kirjoittaa, mikään, edes etiketti, ei estä sitä. Asiasi vain kuuluisi ehkä hieman eri palstalle, sisältönsä ja sukulaisuussuhteesi perusteella. Sinähän et ole anoppi, etkä appi, etkä miniä, kirjoitat miehesi ex-kaverin puolison edesottamuksista.
Jos miehesi kaveri on todella niiiin ex-ystävä teille nyt, olet silti aika hyvin perillä tämän ja tämän naisen nykyisistä asioista. Onko vaan niin, että et(te) välitä tästä ex-kamun puolisosta, (ei ole oikea tälle miehelle teidän mielestänne), ja tämä miehesi ex-kaverin puoliso ei välitä teidän seurastanne? Miksi te edes haluatte olla tekemisissä miehen kanssa, joka vain motkottaa vaimostaan ja siitä, ettei pääse tonne ja tänne, koska vaimo kieltää? Mitä iloa siitä teille on?
Kaikki me varmaan olemme välillä miettineet, että mitä ihmettä tuo Pirkko näkee tuossa Jukassa, mutta yhdessä ne vaan lompsivat eteenpäin, vaikka sitten ihan väärään suuntaan meidän mielestämme. Mutta mehän ulkopuoliset emme heidän asioista päätäkään. Kuten eivät hekään meidän muiden asioista. Onneksi.
En ole pohtinut netissä kaveripiirimme parisuhdekiemuroita, anoppi ja appi -palstalla olen toki useasti vääntänyt sanan säilää.
Kaveripiiriimme kuuluu eräänlainen pariskunta, johon miehelläni, meillä on on/off -tuttavuus. Tilanne muistuttaa jollakin lailla kuvaamaasi, eli tuttavuussuhde on väljähtänyt. Olen kuullut vaikka mitä tuosta naisesta, tämän miehen kerrottua tästä miehelleni, ja olen vaan sanonut, että ihminen elää omassa suhteessaan siten kuten elää, en puutu siihen, ellei ala vinkua rahaa, autokyytiä, jne. Niitä vinkumisia on kuulunut. Ja niihin olen puuttunut mieheni kautta.
Enkä minä edes halua olla tekemisissä tuon pariskunnan kanssa enää. Mutta eipä ole tullut kutsujakaan. Eikä meiltäkään. Miehet käyvät välillä kahvilla ulkona, ja vaihtavat kuulumisia jääkiekosta, ja toinen marmattaa naisestaan jada jada jada jne. Emme enää vietä saunailtoja yhdessä, aikaa on liian vähän kulutettavaksi ihmisten kanssa, jotka vain vievät energiaa.
He ajattelevat varmaan samalla lailla meistä, mutta miksi ihmeessä, minähän olen niin herttainen ihminen?
Varmastikin tilanne josta kerroit on hyvin erikoinen, koska se on herättänyt noin suuria tunteita ja läheisten ihmisten hylkäämistä. Monet parit kyllä alkuaikoina suhteessaan uppoutuvat pelkästään toisiinsa, jolloin muut jäävät vähemmälle, mutta ei tuo nyt ihan siltäkään kuullosta.
Edelleen ihmettelen, miksi mies siinä suhteessa sitten suostuu olemaan, mutta se jää varmastikin arvoitukseksi, ellei hän itse satu tänne tulemaan vastaamaan.
Yleensä totaalisen tekemisissä olemisen lopettamisen takana täytyy kyllä olla paljon asioita, loukkaantumisia ja eripuraa, että mikäli ilman mitään sellaista on yhteydenpito lopetettu, niin saattaapi olla, että mies on seonnut.
Mitä tulee oletuksiin vääristyneestä näkökannasta, en olettanut niin automaattisesti, vaan halusin vain kertoa näkökulmaa toiseltakin puolelta - kun sellaista väitetään aiheettomasti. No kertomassasi esimerkissä ilmeisesti aihetta on. Eri mieltähän täällä rohkenevat samalla tavoin olla muutkin, sehän on hyvä asia vain miettiä asioita monilta kanteilta, sitä kautta niitä voi oppia ymmärtämään. Samalla tavoin minun asennoitumiseni mihin tahansa kirjoitukseen on se, että purematta en niele, haluan valottaa muita näkökulmia, jotta kokonaisvaltaisempi kuva syntyisi. Siis silloin kun jokin kirjoitus tuntuu mielenkiintoiselta. Eli kiitos mielenkiintoisesta keskustelusta, toivottavasti et nyt kokenut kovin henkilökohtaisina kyseenalaistamisia ja joidenkin huuteluja, eihän täällä loppu viimeksi kukaan kuitenkaan tiedä kenen kanssa keskustelee.
Eipä muuta minullakaan tästä aiheesta.
Olen nainen. Minulla oli eräs melko hyvä ystävä, jonka luona myös yöttelin silloin tällöin. Hänen miehensä oli eräänä iltana juhlimassa ja tuli kotiin hieman ottaneena. Minä heräsin siihen kun hän yritti raiskata minut. Ja vaimo ja pienet lapset olivat nukkumassa lähellä, eri huoneessa vain! Jotenkin puhumalla sain miehen irrottamaan kätensä ranteistani ja nousemaan ylös.
En vain koskaan kyennyt kertomaan kaverilleni hänen miehensä tempusta. Pidin jollain lailla parempana vain panna välit poikki mieluummin, kuin kertoa hänelle hänen miehensä hirvittävästä käytöksestä. (Tuskinpa olin ainoa nainen jota hän yritti raiskata, olikohan jo onnistunutkin ottamaan muita.)
Ikäväähän tuollainenkin on, ja koko asiasta jäi paha maku suuhun. Kuulin myöhemmin, että sekin pari oli eronnut. En tiedä yhtään, mistä johtui. Ei ainakaan siitä, että olisin kertonut miehen touhuista.
vierestä, mutta mielestäni todella vastuutonta olla kertomatta muiden tulevien uhrien kannalta sekä myös vaimon ja lasten kannalta.
Ei sitä äidin kanssa naimisiin olla menossa. Väisty vaan sivuun. Asia ei kuulu sinulle lainkaan. Vai odotatko sinä, että poikasi on edelleen sinun tossusi alla. Sinähän hänestä olet tohvelisankarin kasvattanut. Aika antaa hänen jo itsenäistyä. Alkuun sekin on tietysti haparoivaan sinun hirmuvaltasi jäljiltä.
Siis kukakohan on opettanut poikasi alistumaan naisen tahtoon? Olet ajatellut tehdä pesäeron poikaasi - jollei hän ala totella sinua! Harmittaahan se varmaan vietävästi kun et pysty manipuloimaan enää poikaasi yksinoikeudella.
Mieluummin "hirviö-miniäsi" (heh) on varmaan miehesi (ai niin siis EX!) naisen kanssa ystävää kuin sinun - miksiköhän?
"vallanhimo ei ole rakkautta"
Ei niin, siinä olet aivan oikeassa, se on rakkauden puutetta, tunne, että ei ole rakastettu, se saa ihmisen manipuloimaan ja pyrkimään vallankäyttöön.
..ei voi kun nauraa näille pöntöpääanopeille : DD ..ai että ihanko miniä n ö y r y y t t ä ä olemalla ex-miehen puolison ystävä : DD..?! --minkähän takia mies mahtaa olla EX..
Olet varmasti hyvin hyvin nuori tai alikehittynyt tunnetasolla(täällä on paljon sellaisia)!Vaikka asia ei sinulle kuulukaan,niin ex on ex koska en viitsinyt ottaa turpiini.Niin nyt sinun vastaus on varmasti että se lyöminen oli ihan oikein.Säälin todella tuollaisia epäinhimillisiä.....!Mutta eiköhän se maailma sinuakin kouli vielä tai ainakin keräät huonoa karmaa itsellesi,se on tasa varma!Muutenkin täällä poiketaan aiheesta eikä tajuta asioitten pointtia,mutta suomalaisten älykkyysosamäärä ei voikaan olla kovin häävi,kun tietää monien lähtökohdat.Alkoholihan tappaa aivosoluja ja sehän on tämän kansan kingi!
Pitäisiköhän pojankin laittaa se miniäkokelas nyrkin ja hellan-väliin.vai tulisikohan hänestäkin "ex-poikaystävä"?
Sitähän tietysti toivotkin,että saisit poikasi taas paapottavaksesi.
MISSÄ näitä äitejä/anoppeja kasvaa,jotka ei tajua päästää irti lapsistaan....IHAN NAURATTAA taas;)
..no nyt kyllä paljastit oman älykkyysosamääräsi : DD..
Miten konkreettisesti tuo miniäntekeleen vallan alla oleminen näkyy?
Näillä asioilla kun tuppaa olemaan kaksi puolta, niin noin yleisen kertomuksen perusteella on paha mennä sanomaan mitään.
No eiköhän se ole aika konkreettista ja totaalista,jos toinen luopuu ystävistään,äidistään koko entisestä elämästään jonkun hupakon takia.Olen monesti kuullut sanottavan suomalaisten naisten liika vahvuudesta,mutta muuttaisin sen kyllä liialliseksi vallanhimoksi.Tyttöystäviä kun tulee ja menee ,mutta ihmisellä on vain yksi äiti!
Ahaa, sinulla on tämä tyhjän pesän kriisi. Et ole yksin tämän tunteen kanssa. Elämä on luopumista ja muutosta. Ottaa aikansa ennenkuin pystyy hyväksymään uudet tilanteet, toisilla vähemmän ja toisilla enemmän, jotkut eivät koskaan hyväksy. Viimeksimainittujen tilanne on surkea, he surevat, vihaavat, pelkäävät koko loppuelämänsä, eivätkä kykene tai halua luopua tunteistaan, eiväthän he edes myönnä itse aiheuttavansa tätä tilannetta -vaan joku muu. Ja odottaessaan ja vaatiessaan toisia muuttumaan he kärsivät.
Lapset eivät ole meidän. Lintu ei laskeudu kädelle, joka aikoo napata sen. Sinä olet vapaa, poikasi on vapaa. Luo suhde poikaasi tältä pohjalta ja voinet todeta välienne parantuneen, teillä on entistä mukavampaa yhdessä.
Onko tässä nyt kyse nuoresta, vasta omilleen muuttaneesta pojasta ja ensimmäisestä naisystävästä?
Ne nuoruuden ystävät eivät välttämättä pysy kenelläkään ja joskus on alettava elämään sitä omaa elämää.
Ja oma asunto ja uusi elämänpiiri tulee sitä myötä.
Aikuisten ihmisten suhde on kahden kauppa ja kolmannen korvapuusti. Parisuhteessa kun sitoudutaan toisiinsa.
Jos kyseessä on jo vanhempi, elämässään vakiintunut mies, ei yhtäkkinen ystävien ja äidinkin hylkääminen tunnu kovin vahvan itsetunnon omaavan miehen toiminnalta.
Mitä muuten pojan ystävät sanovat tästä miniästä ja tilanteesta? Tai pojan isä?
Eikö aikoinaan sinuun tytönhupakkoon ole kukaan mies rakastunut niin syvästi,että kaikki muu menettää merkityksensä?
No ainakin poika on lukenut Raamattunsa, kun on osannut "luopua isästään ja äidistään.." --jotkut tosin osaavat sen luonnostaan -toisille täytyy vääntää rautalangasta..
.. no voi herranjestas onko poika tosiaan valinnut jonkun TOISEN naisen ÄITINSÄ edelle..?? ei kai sentään -johan tuo olis likimain rikollista aikuiselta mieheltä..!
"Tyttöystäviä kun tulee ja menee ,mutta ihmisellä on vain yksi äiti!"
--päivän toiseksi paras : DD:.
Mistä näitä t-paitoja voi ostaa?
Girlfriends come and go, but I only have one mommy.
Käsi pystyyn se äiti, joka haluaa painattaa pojalleen tämän tekstin rintapieleen? Mitä sitä turhaan häpäilemään, jos äidinrakkaus on sitä kaikkein aidointa?
Pesäero pojan perheeseen tarkoittaa sitä, että et enää näe poikaasi etkä hänen mahdollisia tulevia lapsenlapsiaan. Jäät häviölle, sillä poikasi valitsee tietenkin oman perheensä eikä sinua. Oma elämä hänellä on elettävänään. Ei hän jää sinun nurkkiisi, jos on kunnon mies eikä mikään nössö. Ei se äiti ole enää ykkönen, se kannattaa hyväksyä ja tulla toimeen miniä kanssa. Muut panet vain oman elämäsi pilalle, kun et ole sen verran aikuinen, ettetkö voisi tulla toimeen toisen ihmisen kanssa.
Aloin miettiä omaa parisuhdettani ja kait se minäkin olen itsekäs hirviöminiä, jonka sukulaisia ja ystäviä pääasiassa tapaamme. Kun alan analysoida tätä tilannetta, niin muutama syykin tähän löytyy. Minä olen meillä se, joka pitää yhteyttä ja tottakai se on luontevampaa omien ystävieni suuntaan. En ole koskaan kieltänyt ja mieheni kaverit puolisoineen ovat olleet aina tervetulleita meille. Vuosien saatossa vain on käynyt niin, että mieheni ei ole ollut kovin aktiivinen ystävyyssuhteissaan ja elämäntilanteet ovat olleet ehkä liian erilaiset ja tiet ovat eronneet. Sama tilanne sukulaissuhteissa eli minä aktiivisempana pidän tietysti yhteyttä omiini päin. Miehet eivät kai yksinkertaisesti koe niin tärkeänä tuota suhdetoimintaa ja solahtavat helpommin naisen kuvioihin mukaan.
Mielenkiintoista seurata kuinka anopit täällä haukkuvat miniöitään. Meissäkin varmasti on paljon vikaa - mutta anopeittenkin on joskus aina hyvä katsoa peiliin. Itse omaan anopin, joka on mukava ja fiksu ihminen. Mieheni eli hänen poikansa on taas nykyään melko etäinen äitinsä kanssa. Minusta voisimme olla enemmänkin tekemisissä, mieheni mielestä nykyinen riittää. Miehelläni on myös yksi ystävä, joka ei voi sietää minua (oma ystäväni oli seksisuhteessa hänen entiseen avomieheensä). Mieheni ei halua olla myöskään hänen kanssaan enää juurikaan tekemisissä, koska tämä naistuttava käyttäytyy niin tökerösti minua kohtaan.
Mutta käytännössä minun anoppini voisi nähdä asian niin, että MINÄ en anna mieheni enää tavata äitiään ja ystäviiän, vaikka minulla ei sitä ole mitään vastaan - päinvaistoin. Eli asia on niin moninainen, kuin on katsojiakin.
haukkuvat anoppejaan ja hyökkäävät silmille. Missä vanhemman ihmisen kunnioitus ja kunnon kotikasvatus?
Niin, olet osin oikeassa, miniät haukkuvat täällä anoppejaan, aivan samoin kuin anopit haukkuvat täällä miniöitään. En ole sanonut anopilleni vastaan juuri ollenkaan, ei ole tarvinnut, koska ei puutu elämäämme sillä laajudella kuin muiden vastaavat. Jos alkaa puuttua, kerron mielipiteeni miehelleni, ja tämä hoitaa asian kuntoon vanhempiensa kanssa.
Uskon, että useimpien miniöiden toimia hillitsee juuri se sinun peräänkuuluttamasi kotikasvatus, siksi he täällä netissä purkavat tuntojaan, eivätkä kilju tahtoaan anopille ulkomaailmassa. Ehkä pitäisi, sen sijaan, että pitää sen kaiken sisällään, kuten on opetettu.
Harvempi miniä ihmettelee tosielämässä anopille, miksei appi saa kunnon kotiruokaa, miksi appi kulkee likaisissa vaatteissa, missä miniän antama lahja on, kun se ryjy ei roikukaan enää seinällä. Veikkaan, että perusanoppi se useimmiten ihmettelee, miksi poikansa ei saa ruokaa, miksi miniä ei pyykkää tämän sukkia, miksi lapsen vaippa on taas aivan väärällä tavalla vaihdettu.
Useimmat riidat anopin ja miniän välillä johtuvat varmaankin siitä, ehkä, että anoppi luulee miniän tarvitsevan sitä kotikasvatusta, vaikka miniällä on ihan omatkin vanhemmat, samaa ikäpolvea kuin anoppikin muuten. Eikö näiden -40 luvulla syntyneiden kotona heilunut vitsa ja koulussa karttakeppi useimmiten kuin nykypäivänä?
Eikö sen luvun naisille opetettu pitämään koti puhtaana, vaikka lapset pyörivät jaloissa? Entä sitten kun nämä lapset lähtevät kodista, mitä tämä nainen sitten tekee? Kun ei ole enää äiti, joka huolehtii lapsensa hyvinvoinnista, ja päivittäisestä ruoasta, kun tämän "äidin" paikan ottaa se toinen nainen?
Ehkä siinä syy näihin huutoihin, omaa tuskaansa ehkä purkavat ulos nyt? Kun huomaavat, että eivät enää pystykään hallitsemaan, hillitsemään itseään?
Olet osin oikeassa, useimmat miniät täällä netissä haukkuvat anoppejaan ja hyökkäävät silmille, sitä tosin harrastavat myös useimmat palstan anopit. Molemmille osapuolille kai sallitaan, että tuulettelevat tuntojaan täällä, olisi hyvä, että he voisivat tehdä sen myös tosielämässä, mutta se ei ole aina mahdollista. Sen kun yleensä estää se sinun kaipaamasi kunnioitus.
Minä en voi elää anopin elämää, eikä hän minun, enkä edes yritä vaikuttaa hänen elämäänsä, eikä hän minun, meidän elämäämme. Enää. Olemme kaksi aivan eri ihmistä, eri taustoineen, miksi edes pitäisi yrittää elää hänen laillaan, tai hänen minun laillani?
Peräänkuulutat vanhemman ihmisen kunnioitusta ja kunnon kotikasvatusta. Sitä kunnioitusta pitäisi osoittaa myös sitä nuorempaa polvea kohtaan. Kunnioitusta ei saa, jos sitä ei ansaitse ensin. Eikä tämä tarkoita sitä, että pitäisi aina olla mielinkielin, kunhan vaan pitäytyy omalla reviirillään. Anoppi ei tuppaa miniän alueelle, eikä miniä anopin. Tähän miniän alueeseen kuuluu myös se anopin poika. Miniä ei tule käskyttämään anopin puolisoa, eikä anoppi miniän puolisoa. Miniä ei tivaa, miksi appi ei saa kunnon kotiruokaa, eikä anoppikaan tee samaa.
Olet osin oikeassa, useimmat miniät täällä netissä haukkuvat anoppejaan ja hyökkäävät silmille, sitä tosin harrastavat myös useimmat palstan anopit. Molemmille osapuolille kai sallitaan, että tuulettelevat tuntojaan täällä, olisi hyvä, että he voisivat tehdä sen myös tosielämässä, mutta se ei ole aina mahdollista. Sen kun yleensä estää se sinun kaipaamasi kunnioitus.
Minä en voi elää anopin elämää, eikä hän minun, enkä edes yritä vaikuttaa hänen elämäänsä, eikä hän minun, meidän elämäämme. Enää. Olemme kaksi aivan eri ihmistä, eri taustoineen, miksi edes pitäisi yrittää elää hänen laillaan, tai hänen minun laillani?
Peräänkuulutat vanhemman ihmisen kunnioitusta ja kunnon kotikasvatusta. Sitä kunnioitusta pitäisi osoittaa myös sitä nuorempaa polvea kohtaan. Kunnioitusta ei saa, jos sitä ei ansaitse ensin. Eikä tämä tarkoita sitä, että pitäisi aina olla mielinkielin, kunhan vaan pitäytyy omalla reviirillään. Anoppi ei tuppaa miniän alueelle, eikä miniä anopin. Tähän miniän alueeseen kuuluu myös se anopin poika. Miniä ei tule käskyttämään anopin puolisoa, eikä anoppi miniän puolisoa.
kahteen kertaan.Etkö osaa lukea kirjoitusta vai missä mättään.Jos mielestäsi kunnioitus on sitä että tuuletat tuntojasi hyökkäämällä ja räyhäämällä anopillesi on todellakin oikea ratkaisu että pysyt kaukana anopistasi.Olisi kamala olla tuollaisen hapan-naama miniän anoppi. Mistäpä sitä kotikasvatusta löytää jos sitä ei koskaan ole ollutkaan? Jos miniän täytyy olla anopin perseen-nuolija näyttelijä feikki, niin olet kyllä totaalisesti hakoteillä kunnioituksen suhteen. Ja mitä tulee tohon loppupuolen kirjoitukseen, niin voi jesus sentään miten lapsellista. Toivottavasti olet vielä nuori niin tämän voi laskea sen piikkiin.
jo lähtökohdat ovat noin pielessä.Kirjoituksesi on ylipäätänsäkin tosi lapsellinen ja luultavasti olet niin nuori että sen voi katsoa johtuvan siitä.Ja ehkä opit sitä kunnioitustakin kun nyt vähän aikaa pyöriskelet siinä katkeruuden ja ilkeyden liemessä.
Jos palstan tekniikka ei toimi, ei suostu lähettämään viestiäni puolen tunnin aikana, ja pamauttaa sitten kolme luonnostani yhtä aikaa ruutuun, onko sekin ongelma siis minun, miniän vika? Ilmeisesti.
Kirjoitin, että miniät ja anopit tuulettavat tuntojaan täällä palstalle, eivätkä tee sitä tuolla ulkomaailmassa, koska kotikasvatus sen estää. Useimpien, ei tietenkään kaikkien kotikasvatus sen estää, tosin minulle ainakin opetettiin lapsena ja nuorena, tai ei opetettu, ihan itse opin kokemusteni pohjalta, että ei ole oikein lytätä toista, vain auktoriteettiin vedoten. Anoppiushan ei ole muuta kuin kuvitteellista auktoriteettia. Kun miniä koettaa haastaa sen, saa vastauksenna ylläolevia kommentteja. Toivon, etten ole anoppini iässä samanlainen kuin yllä. Toivon sitä todella. Uskon, että minulla on enemmän kuin toivoa, eräille se on jo liian myöhäistä.
Toivon, että sinun kotikasvatuksesi estää sinua kutsumasta miniääsi ulkomaailmassa anopin perseen-nuolija näyttelijä feikiksi, koska se ei todellakaan estänyt sinua sanomasta sitä netissä. Useimpien kotikasvatus muuten tähtää siihen, että toinen luulee toisen todella kuuntelevan toista. "Että hei, todella upea ajatus, en tiennytkään, että pitäisi käyttää huuhteluainetta mieheni sukkien pehmittämiseen?
Luuletko olevasi parempi ihminen kuin minä, koska ilmeisesti olet asenteeltasi aivan anoppimainen? Sinulle tuottaisi varmaan tuskaa olla minunlaiseni hapannaaman miniän anoppi, mutta sitähän ei sinulta kysyttäisikään. Useimmat miniät eivät varmaan kysy anoppinsa lupaa saadakseen seurustella näiden pojan kanssa. Joten ota ja kestä. Luuletko, että miniäsi on oikeasti samaa mieltä kaikesta kanssasi? Elä luulossasi.
Sinun mielestäsi olisi siis hyvä, että miniä ei kirjoittaisi palstalle anopistaan eikä puhuisi anopille edes ulkomaailmassa, ainakaan vastaan? Jos puhuisi, pitäisi pysyä kaukana anopista. En yleensä veljeile muutenkaan sellaisten kanssa, joiden kanssa en tule toimeen. Anoppini kanssa minulla ei ole ongelmia, sinun kanssasi niitä ehkä olisi, mutta sinä et olekaan anoppini, ehkä siunaus sinulle, mutta muista, en ole ainutlaatuinen. Useimmilla miniöillä on sanansa sanottavana anopille, ja jos eivät sano sitä, feikkaavat. Sinäkään et tiedä feikkaako miniäsi vai puhuuko sinulle täyttä totta?:)
Jos olisin hiljaa, samalla kun anoppi lyttäisi minua, haukkuisi minua, samalla kun kuuntelisi sitä hiljaa, passiivisena, antaisin hänelle vapauden tuhota itsetuntoni. Antaisin hänelle oikeuden uskoa siihen, että mitä hän sanoo, on ainoa ja oikea totuus, ja että uskon sen, Kuten sanoin, vaikket ymmärtänyt sitä, minä ja anoppini olemme kaksi aivan eri ihmistä, se taisi tulla sinulle suurena yllätyksenä.
Luuletko muuten, että kaikki muut ihmiset, vaikka muka myötäilevät sinua, oikeasti ovat kanssasi aina samaa mieltä, esim. työpaikalla? He voivat olla muka samaa mieltä, mutta tekevät niin kuin haluavat omassa kodissaan. Se ei ole feikkeilyä, vaan kohteliaisuutta, joka opitaan kotona, koulussa, muiden ihmisten parissa.
Jos kuuntelisin aina kaikkia, noudattaisin aina kaikkien muiden mielipiteitä, minusta tulisi sekava skitso, joka pomppisi kaikkien muiden pillien mukaan, enkä kehittäisi omaa luonnetta, omia ajatuksia. Miniä ei ole anopin, eikä oman äidin talutusnuorassa aikuisena omassa kodissaan, ja sehän teitä anoppeja kismittää.
Ikäni ei kuulu sinulle pätkääkään, en kysynyt sitä sinultakaan.
Jos sinulla on poikia niin luultavasti sinustakin tulee joskus anoppi. Mietipä vähän miltä tollainen kirjoitus tuntuisi sinusta. Etenkin loppuosa,miniä ei tivaa miksi appi ei saa kunnon kotiruokaa. Taidat olla sellainen uusavuton ressukka, joka ei osaa eikä ainakaan viitsi opetella laittamaan kotiruokaa, saahan sitä mäkkäriltä aina niin maittavaa roskaruokaa.Koitahan nyt vähän löysätä sitä pipon nauhaa ja ajatella asiaa uudemman kerran. Yks tuleva anoppi :).
Miniän kirjoittama viesti on muka lapsellinen, ja osoittaa kunnioituksen puutetta. Kunnioitusta ei teidän mielestä tarvitse ansaita hyvällä käytöksellä, vaan se saavutetaan ihan synnyttämällä. Kun ketjun aloittaja äiti/anoppi sanoo: jollei miniä pidä hänestä, pojan oikeasta äidistä, ei miniä pidä pojastakaan oikeasti, tämä on teistä erittäin tervejärkinen ajatus?
Miniän synonyymi on siis uusavuton ressukka, kiitos täsmennyksestä. Uskon, että sinusta tulee vielä hyvä anoppi, kun olet huolissasi ruoanlaittokyvyistäni. Kiva varmaan näin yksissä tuumin haukkua yhtä miniää, tuleva anoppi, onnea vain jatkamallasi tiellä. Jatka vaan, tarvitset vielä harjoitusta, ei hetkauta eikä lannista minua.
äitejä ja anoppeja pitäisi kunnioittaa? Vanhoja ämmiä, jotka eivät "jaksa tutustua" pojan valitsemaan puolisoon. Puolisoon, joka synnyttää lapsenlapset, 4kpl, askartelee näitten kanssa kortit joka juhlapäiviksi(vaikkei yhtään lasta tultu katsomaan syntymän jälkeen). Puolisoon, joka jaksaa soitella kuulumiset, mutta jolle ei soitella takaisin. Ja viidentoista vuoden jälkeen vain sanotaan, ettei miniää ikinä haluttu sukuun.
Ja kun välit sitten ovat poikki (tyhmempikin tajuaa viimeistään tuolloin vetäytyä)anoppi saa sympatiat kotipuolessaan kertomalla, ettei saa enää lapsia tavata, ja että surutyötä täytyy tehdä. Esikoinen uskalsi vasta tässä vaiheessa sanoa, että on aina pelännyt mummoaan. Hän kertoi myös,kuinka mummo oli udellut kotiasioistamme, esim. siivoojan käynnistä, ja oli paheksunut lapselle sitä, ettei äiti siivoa itse huusholliaan. Sairasta..
Kuulin jälkeenpäin yhdeltäsuvun miniältä, kuinka minua oli paneteltu. Eipä ollut pokkaa sanoa päin naamaa heti alussa.
Mutta eipä halua poikakaan tavata äitiään, mokomaa ilkeää, kaksinaamaista noitaa.
Ja sitten häntä pitäisi vielä kunnioittaa, miksi?
Onneksi minulla ei ole tuollaista ongelma-anoppia, alussa oli hieman pienimuotoista skismaa, kun ei osannut suhtautua siihen ajatukseen, että poikansa löysi minut, ja muutimme yhteen. Siinäkin vaiheessa nyrpeili pojalleen, eikä niinkään minulle. Voimia ja jaksamista sinulle ja perheellesi.
Tällä palstalla on anoppeja, jotka suivaantuvat ajatuksesta, että kehtaamme edes tunnustaa tuon ongelman olemassaolon, että on äitejä, joiden äidinrakkaus ei riitä edes omille lapsilleen, joiden feikki äidinrakkaus ilmenee vallanhimona, kaikenlaisina vaatimuksina. Nämä ihmiset haluavat kieltää, että on ennestään tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät tule toimeen keskenään kohdatessaan, eikä edes vuosien päästä.
Että on miniöitä, jotka kehtaavat edes kirjoittaa tänne nettiin ongelma-anopistaan, tai yleensä anopeista. Saati sitten, että nämä miniät kohtaisivat tämän ongelma-anoppinsa ja puhuisivat suunsa puhtaaksi, eihän niin saa tehdä, pitää kunnioittaa, jos ei kunnioita, on saanut huonon kotikasvatuksen.
Eli loukkaavat näin sanoessaan sekä minua että vanhempiani, jotka ovat kasvattaneet minut. Vanhempani kun ovat aivan samaa ikäluokkaa kuin anoppini ja appeni, kävivät koulua noin 50 km:n etäisyydellä toisistaan, taustoiltaan samantapaisia, ammatit tosin erilaisia. Lapsenkasvatustavoiltaan hieman eroavat, mutta lopputuloksena syntyi 2 3 melko normaalia ihmistä, joilla jokaisella myös kestävä ihmissuhde, myös minulla, vaikka en aina samaa mieltä anoppini kanssa olekaan. Kauhistus sentään.
Ongelmia on, ja ongelmaihmisiä on, eikä se ongelma poistu hautaamalla päätä hiekkaan. Kaikkein kanssa ei pysty puhumaan, sen tämä netti on näyttänyt toteen, väärinkäsityksiä syntyy, vaikka teksti on edessä kaikkien luettavissa, entä sitten ne arkipäivän ongelmat tosielämässä, kaikkine eleineen jne.
osui ja upposi.Säälittävää piipitystä mutta jos purkautuminen toi helpotusta oloosi niin hyvä.Koita nyt hyvä nuori ihminen löysätä sitä pipoa.Äläkä ainakaan kosta kirjoituksen tuomaan vihaasi omaa anoppiasi kohtaan. Hui kamala.
olla joskus kaksinaamainen vanha ämmä ja vielä kaiken kukkuraksi anoppi. Yleensä tuollaiset haukkumiset osuu ajan myötä omaan nilkkaan. Ei kantsi niin kauheesti räyhätä täällä, toki jos on noin paha olla se suotakoon. :-O
Tänne palstalle voi kirjoittaa ihan kenestä anopista tahansa, omasta tai muiden. Kuten olen sanonut, minulla ei ole ongelmia oman anoppini suhteen, te vain ette suostu tunnustamaan, että teillä vasta niitä ongelmia on. Miksi muuten saivartelisitte, kutsuisitte kirjoitustani säälittäväksi piipitykseksi, haukkuisitte minua nuoreksi ihmiseksi, pyytäisitte löysäämään pipoa. Et kuulosta kovinkaan tasapainoiselta yksilöltä.
Kyllä sinullakin niitä ongelmia miniäsi kanssa vielä tulee, sitä samaa on toivottu/toivotettu minullekin, joten noudatan esimerkkiänne arvoisat anopit. Jos olen kerran niiiiin nuori, kuin luulette minun olevan, en voi muuta kuin tehdä samoin kuin te arvoisat anopit ja saivarrella takaisin. Vetäkää ihan mitkä johtopäätökset mitä haluatte, minä jatkan kirjoittamista, on motiivini sitten teidän mielestä sitten mikä tahansa.
Koska et ole kieltänyt ketjun aloittaja-anopin ajatusta siitä, että miniän pitää tykästyä sekä anoppiin että anopin poikaan, voin vain päätellä, että olet hänen kanssaan täysin samaa mieltä. Eli sinäkin haluat tulevan miniäsi nuolevan saappaitasi ja pokkuroivan edessäsi. Tämä se vasta säälittävää onkin, anoppidear.
Jos miniä vielä tekee sen erehdyksen, hui kamalaa, että käy välillä mäkkärillä syömässä pipo päässä, tämä on merkki sinulle siitä, että hän on uusavuton ressukka, joka ei osaa tehdä kotiruokaa. Omien sanojesi mukaan. Sano se toki pojallesikin, jos olet sellaisen kyennyt synnyttämään.
Ja sinun ylläoleva viestisi, ei sitten yhtään ole haukkuva. Kumma, että näette vikoja vain muissa, vain miniöissä, ettekä näe niitä itsessänne. Jatka vaan, pidät yllä vain anoppimyyttiä, teitä todella on olemassa. Jokainen viesti, jossa haukutte miniää, todistaa, että me miniät olemme oikeassa.
Säälittävää, että on naisia, jotka eivät suostu irrottamaan otettaan omista lapsistaan, varsinkaan niistä poikapuolisista, ja kokevat miniän uhkana itselleen. Miten äiti-ihminen voi kokea miniän uhkana itselleen, se on aika pervoa, minusta? Äidillä ja miniällä kun on täysin eri roolit sen pojan elämässä, mutta sitähän te kadehdittekin: miniä pääsee paljon lähemmäs poikaanne kuin te, miniä asuu tuon poikanne kanssa, te vain toivotte, että voisitte aina olla vain äiti, koska muuta ette ole koskaan olleet.
Terveisiä miehellenne, vieläkö hän katsoo ja sietää teitä?
Turha alkaa urputtaa kielenkäytöstäni, noudatan vain esimerkkiänne.
kun esim. sinä miniänä haukut anoppeja?
En sinällään hauku anoppeja, aivan tyhjän takia, kukaan ei varmaan hauku ketään aivan turhan takia. Kismittää vain ihmiset, jotka eivät näe, mitä tekevät omille lapsilleen, ja ne aikuiset lapset, jotka eivät osaa sanoa ei äidilleen ja isilleen. Eikä kyse ole nyt miehestäni ja minusta, tässä suvussa ei pelätä yhteenottoja ja mielipiteiden lausuntaa, mielestäni se on terveempää, kun kaiken sisällä pitäminen, kuten omassa vanhassa suvussani. Ovet paukkuivat silloin aiemmin, kun mieheni tapasin, ja kun tämä kertoi minusta äidilleen, mutta se on ollutta ja mennyttä. Se, että näkyviä ongelmia ei ole, ei tarkoita, että pitäisin anopistani, en anna hänelle anteeksi sitä, miten he ovat miestäni kohdelleet lapsena ja aikuisena.
Lähipiirissäni on monia äitejä, jotka ovat myös anoppeja, jotka tuppaantuvat lapsensa elämään, kun nämä antavat heidän tuppaantua. Ihmettelevät myös muiden lasten tekoja, ja haluavat tietää melkein kaiken näiden elämästä, vaikka itse eivät ole valmiita kertomaan yhtään mitään. Loukkaantuvat, kun kuulevat muka kauhean tärkeistä asioista toisen, kaukaisemman sukulaisen kautta.
Yksi tekee lapsen, mutta ei mene naimisiin, koska äidin mielestä naimisiinmeno se vasta sitovaa on, vaikka asunut miehensä kanssa iät ja ajat yhdessä. Jos haluaa jäädä mahdollisen eron ja miehen kuoleman jälkeen puille paljaille, niin... Toinen kertoo kaiken äidilleen, niin että vaimokin ihmettelee, että miten anoppi voi tietää enemmän miehensä menemisistä kuin vaimonsa. Kolmas myötäilee äitiään täysin, eikä uskalla tehdä päätöksiä, peläten jäävänsä yksin/ perinnöttömäksi...
Ihmisten selkärangattomuus ja itsenäistymisen pelko kismittää minua.
taas täällä räyhää. Hyvät anopit en todellakaan ole tuollainen miniä vaan mallikelpoinen ja osaan laittaa kotiruokaa. Tänään tein kaalilaatikkoa ja keitin viinimarjoista mehua rakkaalle perheelleni.t: Malliminiä :)P.s. Mikä on mäkkäri?
koska en enää ole jaksanut vetää kivirekeä perässäni.Toisinsanoen en ole enää hoidellut suhdetoimintaa mieheni sukulaisiin ja ystäviin,sillä omissakin on tarpeeksi "töitä" plus lastenhoito ja palkkatyö.
Nyt anoppi vihoittelee minulle,etten "päästä"miestäni mihinkään.
En minä,vaan ne muut-tyyppi.
Työpaikkani on täynnä tuollaisia,ja siksi ilmapiiri on p:stä.
Miten anoppi muuten liittyy siihen,että huolehdit perheestäsi?
Mikä sinusta muka tekee mallikelpoisen miniän?
Ennemmin olisit sellainen äiti\vaimo.
Minun ei tarvitse vakuutella palstan anopeille olevani mallikelpoinen miniä, minun ei tarvitse lytätä muita miniöitä anoppien kehuja saadakseni, minun ei tarvitse vakuutella, että osaan tehdä kaalilaatikkoa ja marjamehua rakkaalle perheelleni.
asiasi miten perheesi hoidat, minä teen sen omalla tavallani,enkä halua yhtään peitellä sitä että rakastan perhettäni huom. myös anoppiani. Häneltä saan hyviä neuvoja esim. ruuanlaiton suhteen. Kysynkin aina hänen maukkaiden ruokien reseptejä, niitä kun ei muualta saa ja KUNNIOITAN hänen elämänkokemustaan ja viisauttaan. Anoppini myös kunnioittaa minua ja kehuu taloustaitojan. Miksi siis minä en saisi kehua anoppiani kun kerran asia on näin. Ei kaikilla ole hirmuanoppia, mutta muista, miten haluat itseäsi kohtelevan, kohtele samoin muita.
ilmapiiri on p..stä jos siellä on tuollainen kateellinen, kunnon perheenäideille vihotteleva työntekijä. Pitäisi vamaan katsoa peil.... ai niin se oliskin se kulunut fraasi, jota ei sovi käyttää. Minun anoppini on vain niin ihana ihminen ettei pahaa voi hänestä sanoa. Se minkälainen olen äitinä ja vaimona on täysin oma asiani, sanon nyt kuitenkin että vietimme perheeni kanssa tosi rentoututtavan ja ihanan loman, josta on taas mukava jatkaa arjen aherrusta.
mitään. Makaile vaan rauhassa iltapäivään asti. Kömmi sitten sohvalle katselemaan telkkua. Tilaa pitsataksi ja syötä se päivälliseksi perheellesi.
ap:lle kirjoittajalle vaan tolle joka aina hyökkää melkein ruudusta läpi. Katso viestiketju.
pidä miniääni minään uhkana, päinvastoin. Hän on oikein fiksu ja filmaattinen tyttö. Minä ainakin haluan pojalleni kaikkea hyvää. Nyt hänen vain pitää tehdä elämästään sellaisen, joka on hänen näköisensä. Lähtökohdat, kotoa saadut, ovat mitä parhaimman.
Selvä tapaus! Anopin tyttöhän sinä oletkin, siis oikein äidin lellikki. Olet mustasukkainen/kateellinen veljesi vaimolle eli äitisi minijälle jota yhdessä äitisi kanssa seläntakana haukutte! Muuta motiivia en keksinyt noin järkyttävän huonolle puolustuspuheenvuorolle. Näinhän se menee; "Se koira älähtää mihin kalikka kalahtaa"
Eihän tää oo enää totta, En voi ku nauraa sun jutuille. Varmaan on hei tosi ihana perhe sulla, mies niin tossuan alla kun voi ja itelläs ei oo muuta sosiaalisia suhteita kun mies-lapset-anoppi. Harrastat varmaan myös Tupperware-kutsuja, joihin osallistuu äitis lisäksi anoppis, mies ja ne lapset. Ps. Mäkkäri on eräs tunnettu hampurilaisravintolaketju, kannattais sunki kokeilla joskus!
kaaliin kun joillakin menee hyvin.Joo kannattaa hakea joka päivä hampurilaisia ja muuta rasvaista roskaruokaa siitähän se maha kasvaaaa...
Minkä takia pitää mainostaa, että tekee kunnon kotiruokaa, eikä syö mäkkärissä harva se päivä? Jokainen tekee ruokaa kotona joka päivä, muuten ei ihmisen lapsi pysy hengissä, ja ne jotka eivät ehdi kokata, joilla on siihen varaa, syövät ulkona. Kotiruokakin muuten voi olla epäterveellistä, mutta tämä menee jo muutenkin toisen palstan puolelle.
ei saa mainostaa ruuanlaittotaidoillaan? Kyllä se niin on että kunnon kotiruoka on sata kertaa parempaa kuin joku hamppari.Kunnon kotiruokaan kuuluu tietysti salaatti, eikä niitä lihoja käristetä rasvassa ja perunatkin keitetään eikä tehdä mitään rasvaisia ranskalaisia.Lisäksi rasvatonta maitoa ja näkkäriä. Voi toki ulkonakin syödä terveellisesti kun valitsee vain oikeat ruuat.
katsoisin peiliin. Miten sinä olet kohdellut omaa aviomiestäsi poikasi ollessa lapsi? Sieltä hän on ottanut mallin miten tulee miehenä suhtautua naisiin.
ja toisaalta...jokainen äiti joutuu jossakin vaiheessa antamaan periksi toiselle naiselle, tulla ns. poikansa jättämäksi. Se on NORMAALIA, ja sinun kuluu sallia poikasi jättää sinut toisen naisen takia. Sina et voi olla nainen Nr. 1 poikasi elämässä hamaan loppuun asti.