Kun päiväkoti-ikäisenne tai pikku koululaisenne sairastuu, kuka jää lapsen kanssa kotiin? Minä aloitin vasta usean vuoden hoitovapaan jälkeen opiskelun ja hetimiten lapsemme sairastui, kuumetta on 39 astetta. No, ilmoitin miehelleni että poika on sairaana johon hän vain voivotteli. Pyysin häntä ilmoittamaan työnantajalleen, koska minulla on pakollisia seminaareja huomenna eli läsnäolopakko; mikäli en ole paikalla en pääse kursseille ja opintoni viivästyvät. Jatkossa minä kyllä pystyn joustamaan. No, mieheni vaan tokaisi että huomenna hän ei voi olla millään töistä pois. Mainittakoon että hän on kirvesmies. Meillä ei asu ketään sukulaisia tai tuttuja (jotka joutaisivat päiväksi)lähellä, lähimmät mummutkin ovat vielä itse työelämässä. Riitahan tästä tuli, kun kumpikaan ei voi joustaa. Minä yritin tuoda näköknataani esille, että pakollisia opintoja onneksi on vähän eikä miehen ole tarvinnut vuosikausiin joustaa töistään lasten sairauden takia. Lopulta hän käski minun soittaa pomolleen ja pitkin hampain soitti itse, syytteli pomolleen minua ja sanoi että tulee varmasti ylihuomenna töihin. Pomo kuului tokaisevan että eihän tälle mitään mahda. Tunnen suurta ärtymystä miestäni kohtaan, minusta velvollisuudet ja joustaminen kuuluvat vain isälle. Hän pitää näköjään minun opiskelua ihan toisarvoisena "harrastamisena" josta voin aina olla tarvittaessa poissa. Käy mielessä, että kunpa en olisi aloittanut koko opintoja vaan jäänyt työttömäksi kotiin...
kumpi sairaan
lapsen kanssa?
7886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
eli kirjoitusvirheen takia viestiin pääsi virhe; velvollisuus joustaa ei kuulu vain isälle tietenkään, mutta se kuuluu yhtälailla isyyteen kuin äitiytyeen. t.alkuperäinen
tilannetta ollut,mutta ystävättäreni perheessä ovat pois töistä puoliksi.Eli kumpikin tekee oman osansa.
Tämä johtuu siitä, että isän työ on sellaista, että se joustaa helpommin, ja myöskin työnantaja kannustaa isiä siihenkin. Lähimmät pomot ovat naisia itse, se voi selittää tuota kannustusta perheen hoitoonkin. Kun mies on reissussa jään kotiin minä, tai sitten joskus tulee mummo.
Nyt asia korjaantuu kokonaan sillä, että vaihdan työpaikkaa, ja vaikka lapset sairastaisivatkin, voimme hoitaa heitä vuorotellen, ainakin teoriassa pääsääntöisesti. Toivottavasti myös sairastelukin vähenee, kun ei tarvitse enää päiväkodissa pöpöjä keräillä.
Mutta periaatteessa kannatan jakamista tässäkin asiassa, vaikka usein onkin käytäntö monissa perheissä se, että äiti hoitaa.
ja vielä yksityisyrittäjänä en jää työpäivinä pois töistä. Mies on aina pois minun työpäivinä. Sitten tietenkin hoidan lapset jos olen kotona. Toisaalta miehellä on työreissuja, joiden takia joudun perumaan/järjestelemään omia töitäni.
Joskus harvoin on käynyt niin että ei ole kummallekaan oikein sopinut. Silloin muistaakseni puolitimme päivän (miehen joustavat työajat sallivat sen). Mannerheimin lastensuojeluliitto välittää suurilla paikkakunnilla hoitajia juuri tällaisiin tarpeisiin. Panee miehenkin miettimään, kun joutuu maksamaan hoidosta. Voitko löytää jonkun opiskelijan/ koululaisen/ eläkeläisen joka olisi palkattavissa tällaisissa tapauksissa? (Minusta on sitä paitsi epäreilua että jos joudutaan hankkimaan ulkopuolinen hoitaja, jostain syystä minä olen se joka joutuu sen järjestämään.)
Suostui sentään soittamaan pomolle. Se voi olla aika kynnys joillekin. Ehkä hän pelkää, että työkaverit ajattelevat hänen olevan tossun alla, nössö tai muuten vain hintahtava epä-äijä kun "naisten töitä" tekee. Tähän kulissinpitoon liittyy se sinun syyttämisesi pomolle soittaessa.
Tai jos hänestä tuntuu epäluontevalta olla hoitamassa sairasta lasta, siis siten että ei oikein osaa ja tiedä mitä tehdä. Ei miehet välttämättä tällaisia syitä kerro , vaan ulospäin näkyy pelkkä kieltäytyminen.
Tuskin hän opiskelujasi vähättelee, luulen että hänen mielestä sinun on vain luontevampi hoitaa sairasta lasta.
Aiemmin ei ole miesten ollut tapana jäädä kotiin hoitamaan sairasta lasta. Miehelläsi voi olla kotoa perityt vanhanaikaiset asenteet tässä asiassa. Nykyään kyllä pitäisi mennä 50/50, ellei toisella ole sellainen työ, josta on helpompi jäädä kotiin.
Nyt kun on pää saatu auki, voi miehesi varmaan jäädä joskus toistekin. Toisaalta voitte jakaa työt niin, että sinä jäät aina sairaan lapsen kanssa kotiin, ja miehesi ottaa jonkun muun työn kontolleen. Juttele hänen kanssaan miten haluatte tehdä jatkossa.
Enpä näin naisena tunnut edes ajatelleeksi tuollaista "tossun alla" -ongelmaa. Minun korvaani kun kuulosti siltä, että LAPSI tarvitsi isäänsä eikä vaimo miestään, ei kai siinä voi mitään nolosteltavaa olla. Ja jos on, kannattaa miettiä montako niitä lapsia maailmaan pukkaa.
Mutta tosiaan, en tullut edes ajatelleeksi, hyvä kun laitoit tuollaisenkin näkökulman esille.
Hyvä opiskelukaverini (nainen) valitteli kerran järjestelmää, kun heillä lapsi sairastui. Miehen työnantajan (jossa siis hyödynnettiin lakia siitä, koska on velvollisuus korvata poissaolot) sääntöjen mukaan työntekijä ei saa palkkaa, jos jää sairaan lapsen kanssa kotiin, mikäli toinen puolisoista on opiskelija. Eli jos molemmat olisivat töissä, niin mieskin voisi jäädä kotiin, ja saisi palkan sairaslomalta. Mutta koska vaimo on opiskelija, työnantaja ei maksa penniäkään, eli tulee lovi kukkaroon. Ensisijaisesti siis opiskelijan pitää jäädä kotiin... Oli sitten mies tai nainen. Tympeä juttu.