Kuunvarjon reunalla kulkiessani mietin menneitä suhteita, niitä joissa naisilla oli elämä muualla. Ei samassa paikassa kuin minulla. Paljon kauempana ja siten ettei ollut mahdollisuutta irtiottoon. Olisiko pitänyt tehdä enemmän, luopua omasta elämästä enemmän toisen hyväksi. Tehtyjen ratkaisujen raskaus noiden hyvien ihmisten kohdalla ohjaa elämän suuntaa eteenpäin mutta toiseen suuntaan. Olen kuitenkin iloinen että tunsin heidät.
Peilimäisestä ja kosteasta haavanlehdestä tulee mieleen seksiseuran saamisen helppous mutta paremman seuran löytämisen vaikeus. En halua olla kännissä läpi elämän joskin teen lauluja siitä, ne eivät kuitenkaan ole totta. Välitän niissä vain toisten ihmisten tarinoita.
Toisenlaisissa lauluissa ihmettelen onko kohtaamisen vaikeus perinnöllisyyttä; ei varmaan koska vanhempani ja heidän isovanhempansa osoittavat teorian vääräksi.
Onko ulkonäkö katastrofaalinen ongelma; ei, pitkä ja hoikka, vertailen itseäni eteisen seinään ja olen mielestäni sata kertaa halutumman näköinen. Miehenä on toki vaikea eläytyä naiseksi objektiivisen arvioinnin tekemiseksi ja naista minusta ei saa kun tekemällä vaikeiden leikkausten ja hormooneihin sekä voimakkaasti psyykkeeseen vaikuttavien aineiden avulla jos silloinkaan. Lopputuloksena muutoksesta olisi varmaan kolmas sukupuoli.
Ihan tavallisen mukavan naisen löytämisen vaikeus täytyy siis johtua jostain tuntemattomasta geenistä. Voimme kutsua sitä vaikka NoStdNainen geeniksi eli Ei Standardi Naista-geeniksi. Kyseessäolevaa geeniä on aika paljon liikkeellä minkä huomaa lukiessaan palstalla olevia viestejä ja ne tuntuvat koskevat myös naisia jolloin geeni on tietenkin NoStdMies-geeni.
Huolimatta voimakkaista yrityksistäni olla samaan aikaan seksuaalisesti haluttavan näköinen ja hauska ei majakkani ilmeisesti kuitenkaan tuota riittävästi valoa sopivan uhrin löytämiseen.
Uppoan siis työhön, teen sitä aamuisin, päivisin, iltaisin ja öisin ja kun aikaa jää teen lauluja näistä kaikista. Ehkä se tyydyttää ja turruttaa tämän turhautuneisuuden tunteen jota koen kuunvalossa kahvia juoden aina silloin kun on pimeää ja pihallani kuuluu vain sammakon kurnutus sekä yksinäisen jäniksen liikkumisen kahina ruohikossa. Ehkä näin ei tarvitsisi olla. Nyt kuitenkin on. Näitä ajattelen, kaadan lisää kahvia.
Peilimäisestä ja kosteasta haavanlehdestä tulee mieleen seksiseuran saamisen helppous mutta paremman seuran löytämisen vaikeus. En halua olla kännissä läpi elämän joskin teen lauluja siitä, ne eivät kuitenkaan ole totta. Välitän niissä vain toisten ihmisten tarinoita.
Toisenlaisissa lauluissa ihmettelen onko kohtaamisen vaikeus perinnöllisyyttä; ei varmaan koska vanhempani ja heidän isovanhempansa osoittavat teorian vääräksi.
Onko ulkonäkö katastrofaalinen ongelma; ei, pitkä ja hoikka, vertailen itseäni eteisen seinään ja olen mielestäni sata kertaa halutumman näköinen. Miehenä on toki vaikea eläytyä naiseksi objektiivisen arvioinnin tekemiseksi ja naista minusta ei saa kun tekemällä vaikeiden leikkausten ja hormooneihin sekä voimakkaasti psyykkeeseen vaikuttavien aineiden avulla jos silloinkaan. Lopputuloksena muutoksesta olisi varmaan kolmas sukupuoli.
Ihan tavallisen mukavan naisen löytämisen vaikeus täytyy siis johtua jostain tuntemattomasta geenistä. Voimme kutsua sitä vaikka NoStdNainen geeniksi eli Ei Standardi Naista-geeniksi. Kyseessäolevaa geeniä on aika paljon liikkeellä minkä huomaa lukiessaan palstalla olevia viestejä ja ne tuntuvat koskevat myös naisia jolloin geeni on tietenkin NoStdMies-geeni.
Huolimatta voimakkaista yrityksistäni olla samaan aikaan seksuaalisesti haluttavan näköinen ja hauska ei majakkani ilmeisesti kuitenkaan tuota riittävästi valoa sopivan uhrin löytämiseen.
Uppoan siis työhön, teen sitä aamuisin, päivisin, iltaisin ja öisin ja kun aikaa jää teen lauluja näistä kaikista. Ehkä se tyydyttää ja turruttaa tämän turhautuneisuuden tunteen jota koen kuunvalossa kahvia juoden aina silloin kun on pimeää ja pihallani kuuluu vain sammakon kurnutus sekä yksinäisen jäniksen liikkumisen kahina ruohikossa. Ehkä näin ei tarvitsisi olla. Nyt kuitenkin on. Näitä ajattelen, kaadan lisää kahvia.
Vastaukset 10
Vanhimmat
the crap and show me your willy!
just top of your message tell's me the main object, streaming shout of all single persons: "Free Willy, free Willy!"
It's not enough, just a peanut and I want more world, bigger slice.
Trying to hear something from the crowd, silence hit's me all over my face, think; is it the wall I came, after all?
Aamuisin herään sängyn vasemmalta reunalta, vaikka vuoteessani tilaa olisi.
Aamuisin maalaan kasvoilleni kauneuden suojanaamion, jotta olisi helpompi kestää ihmisten tyhjäpäiväisyyttä.
Aamuisin toivon asuntoni ulko-ovella, että voisin lähtiessäni kuiskata uniselle rakkaalle "hyvää työpäivää"
Aamuisin kuurainen pihanurmi ritisee jalkojeni alla, ja mietin muistuttaako sen ääni kaipauksen alla säröilevän sydämen helinää?
pois jo kauan aikaa sitten koska en jaksa tyhjänpäiväisyyttä ja keinotekoisuutta. Tyhjänpäiväisille ihmisille annan tyhjänpäiväisiä vastauksia ja hymyilen tyhjänpäiväistä hymyä.
Viestisi sisältää paljon asiaa puettuna hienoon muotoon, hyvin sanottu.
ilman naamioita? Hulluutta! Sitä olisi alaston ja paljas, lyönneille ja haavoille altis. Parempi paeta ja piilottaa itsensä massaan. Tässä kaikessa tietenkin se riski ettei kukaan koskaan saa tietää että minussa on muutakin kuin mitä silmä näkee. Herkkää sisintä täytyy varjella, vaikka henkisen ulkopuolisuuden hinnalla. Vihaan tyhmyyttä ja tyhjyyttä joka monissa silmissä lyö vastaan, ja pelkään että kaunosielut ovat kuolleet... olenkohan lajini viimeinen?
...kai sentään.
kaikelle kuin elää valheessa. Reiluudella, suoruudella ja rehellisyydellä saa reiluja, suoria ja rehellisiä ystäviä. Peittäessään kasvonsa saa naamion takana olevia tuttuja joilla ei ole käyttöä. Ei ainakaan ystävänä.
Kaikesta huolimatta voi kaunosielu olla. Hyväksyköön ne ketä hyväksyy; jos joku ei hyväksy menköön pois. Ilman hyväksymättömiäkin tulee toimeen.
Tunnen monta kaunosielua ja rodun tilanne on ihan hyvä. Peiliin katsomalla näet varmaan yhden heistä.
...niin. On kuitenkin pitkä matka siihen että olen tarpeeksi kova uskaltaakseni olla julkisesti herkkä. Koska tiedän mitä naamion taakse voi kätkeä, katson muita ihmisiä aina hyvin tarkasti silmiin. Luotettava siihen että sydän tuntee kaltaisensa, ja epäröinnille on aina syy.
Vielä en luovuta ihmisten suhteen, vielä joskus joku ymmärtää.
Mistä kiikastaa? Huomasin että tytöt suorastaan inhoavat minua, elleivät saa jopa yökkäys-refleksiä läsnäollessani, joten annoin olla, ei väkisin, ei ahdistella, ei raiskata, ei mitään. Ensin tietty vitutti, mutta mitä nyt, opiskelen ja harrastan vihaten siinä sivussa naisia. Kohtalole ei voi mitään.
ettei kaikilla naisilla yökkäysreaktio ole niin herkässä. Ethän tarvitse kun muutaman hetken sananvaihtoon niin huomaat että jollakulla naisista sieraimet eivät osoitakkaan taivasta kohden ja näin ollen sateelle alttiina. Ja joku noista sieraimet alaspäin kulkevista saattaa ollakin ihan ok.