olen toisaalta onnellisessa ja toisaalta surullisessa tilanteessa. olen jokin aika sitten muuttanut miesystäväni luo (hän on minua n. 15 vuotta vanhempi). olemme seurustelleet vuoden verran.
aloimme siis seurustelemaan ja aloin yöpymään hänen luonaan usein, ja puolen vuoden kuluttua huomasin etten ollut omalla asunnollani ollut yhtään yötä. päätimme muuttaa yhteen. turha maksaa kalliita vuokria molempien kun kuitenkin ollaan aina saman katon alla.
ongelmani ei ole suhteessa eikä miehessä. rakastan häntä älyttömästi enkä koskaan jättäisi häntä tämän ongelman takia. ongelma on minussa ja ajatusmaailmassani...
siis, olen kai vainoharhainen, mutta jotenkin kuvittelen että mieheni viimeisin exä elää tämän ajatuksissa vieläkin. kerran hän vahingossa kutsui minua exänsä nimellä... ei tuntunut kivalta. monesti mieleeni tulee sairaita mielikuvia miehestäni rakastelemassa exänsä kanssa ja syleilemässä tätä. hoen itselleni että lopeta, ei kuulu sinulle mitä hänen aikaisempi elämänsä on ollut. monesti kun mieheni on ajatuksissaan ja kysyn häneltä, mitä mietit, hän vastaa en mitään, vaikka ilmiselvää on että hän ajattelee jotain.ja, tottakai, mieleeni tulee heti ensimmäisenä, että hän ajattelee exäänsä.
en tiedä mistä tämä johtuu. aikaisemmissa suhteissani en ole ollut ollenkaan, en tippaakaan mustasukkainen, olen jopa katsonut asioita sormien läpi, mutta nyt on eri tahti kellossa. välillä pelkään tulevani hulluksi...
onko tämä jotain sairaalloista mustasukkaisuutta vai mitä? yhteenmuuttamisen jälkeen ajatukset ovat hieman vähentyneet, ehkä koska suhde vakiintui ja syventyi. tämän perusteella voisin toivoa että joskus pääsisin eroon tästä kokonaan.
toinen asia, mistä tämä saattaa johtua, on huono itsetuntoni. muut kehuvat minua kauniiksi ja hoikaksi, mutta omissa silmissäni olen ruma, epävarma paksukainen. itsetuntoni on hieman parantunut iän myötä, mutta ei ole lähelläkään normaalia.
myös menetysen ja petetyksi tulemisen pelko saattavat aiheuttaa tämän. minua on petetty ja huijattu, enkä sen jälkeen uskaltanut aikoihin luottaa yhteenkään mieheen. (minun exä petti minua oman exänsä kanssa) vaikuttaakohan tämä...
sisimmässäni tiedän, että voin luottaa mieheeni, että hän on äärimmäisen ihana ja luotettava, rakastaa vain minua (ja paljon rakastaakin!) kuten minäkin häntä. tiedän, ettei minulla ole aihetta miettiä tällaisia juttuja, mutta en voi niille mitään. aina kun alan ajattelemaan niitä tai näen kuvia mielessäni, sanon itselleni; lopeta nyt heti lopeta! ja yritän kääntää ajatukset pois.
mieheni tietää jossain määrin tästä ongelmastani. hän tietää mustasukkaisuuteni (on hän itsekin). jos mainitsen asiasta jotain ääneen, hän vain sanoo että hölmö rakas, olet minun ainoa nainen jota ajattelen ja rakastan.
olen välillä todella masentunu asian suhteen. mitä minun kannattaisi tehdä? olen harkinnut psykologille menoa, ehkä ammattilainen osaisi selittää minulle mitä tämä tarkoittaa.
kiitos jos joku vain jaksoi lukea tämän läpi. vielä kiitollisempi olisin, jos joku osaisi neuvoa minua!
ilman tätä ongelmaa olisin maailman onnellisin nainen. en uskonut ikinä että kohdalleni voisi osua tuollainen ihana mies. rakkautta ei kyllä enää elämästäni puutu!
aloimme siis seurustelemaan ja aloin yöpymään hänen luonaan usein, ja puolen vuoden kuluttua huomasin etten ollut omalla asunnollani ollut yhtään yötä. päätimme muuttaa yhteen. turha maksaa kalliita vuokria molempien kun kuitenkin ollaan aina saman katon alla.
ongelmani ei ole suhteessa eikä miehessä. rakastan häntä älyttömästi enkä koskaan jättäisi häntä tämän ongelman takia. ongelma on minussa ja ajatusmaailmassani...
siis, olen kai vainoharhainen, mutta jotenkin kuvittelen että mieheni viimeisin exä elää tämän ajatuksissa vieläkin. kerran hän vahingossa kutsui minua exänsä nimellä... ei tuntunut kivalta. monesti mieleeni tulee sairaita mielikuvia miehestäni rakastelemassa exänsä kanssa ja syleilemässä tätä. hoen itselleni että lopeta, ei kuulu sinulle mitä hänen aikaisempi elämänsä on ollut. monesti kun mieheni on ajatuksissaan ja kysyn häneltä, mitä mietit, hän vastaa en mitään, vaikka ilmiselvää on että hän ajattelee jotain.ja, tottakai, mieleeni tulee heti ensimmäisenä, että hän ajattelee exäänsä.
en tiedä mistä tämä johtuu. aikaisemmissa suhteissani en ole ollut ollenkaan, en tippaakaan mustasukkainen, olen jopa katsonut asioita sormien läpi, mutta nyt on eri tahti kellossa. välillä pelkään tulevani hulluksi...
onko tämä jotain sairaalloista mustasukkaisuutta vai mitä? yhteenmuuttamisen jälkeen ajatukset ovat hieman vähentyneet, ehkä koska suhde vakiintui ja syventyi. tämän perusteella voisin toivoa että joskus pääsisin eroon tästä kokonaan.
toinen asia, mistä tämä saattaa johtua, on huono itsetuntoni. muut kehuvat minua kauniiksi ja hoikaksi, mutta omissa silmissäni olen ruma, epävarma paksukainen. itsetuntoni on hieman parantunut iän myötä, mutta ei ole lähelläkään normaalia.
myös menetysen ja petetyksi tulemisen pelko saattavat aiheuttaa tämän. minua on petetty ja huijattu, enkä sen jälkeen uskaltanut aikoihin luottaa yhteenkään mieheen. (minun exä petti minua oman exänsä kanssa) vaikuttaakohan tämä...
sisimmässäni tiedän, että voin luottaa mieheeni, että hän on äärimmäisen ihana ja luotettava, rakastaa vain minua (ja paljon rakastaakin!) kuten minäkin häntä. tiedän, ettei minulla ole aihetta miettiä tällaisia juttuja, mutta en voi niille mitään. aina kun alan ajattelemaan niitä tai näen kuvia mielessäni, sanon itselleni; lopeta nyt heti lopeta! ja yritän kääntää ajatukset pois.
mieheni tietää jossain määrin tästä ongelmastani. hän tietää mustasukkaisuuteni (on hän itsekin). jos mainitsen asiasta jotain ääneen, hän vain sanoo että hölmö rakas, olet minun ainoa nainen jota ajattelen ja rakastan.
olen välillä todella masentunu asian suhteen. mitä minun kannattaisi tehdä? olen harkinnut psykologille menoa, ehkä ammattilainen osaisi selittää minulle mitä tämä tarkoittaa.
kiitos jos joku vain jaksoi lukea tämän läpi. vielä kiitollisempi olisin, jos joku osaisi neuvoa minua!
ilman tätä ongelmaa olisin maailman onnellisin nainen. en uskonut ikinä että kohdalleni voisi osua tuollainen ihana mies. rakkautta ei kyllä enää elämästäni puutu!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heh... luepa mun keskustelun aloitus tältä päivältä. Huvittava tarina, joka jotenkin liippaa sun juttua läheltä. Varmasti se ajattelee exäänsä ja saakin ajatella, mutta eri asia on, miten sen antaa näkyä elämässä sun kanssa ja pitääkö esim. yhteyttä exään. Yhteyden pitäminen on se vihoviimeinen juttu. Silloin oikeasti se vaikuttaa jo nykyiseen suhteeseen. Aina välillä jää juurikin miettimään jotain, tuijottaa kaukaisuuteen, jne. Varmoja merkkejä. Nää on ikäviä juttuja. Itse en pidä koskaan mitään yhteyttä entisiin, poistan numerot ja viestit, kaikki lahjat jne. heitän pois. Tämä on ehkä turhaakin vainoharhaisuutta, mutta en halua, että entinen suhde missään vaiheessa häiritsisi tulevaa.
Sun pitää tehdä ajatuksillesi jotakin. Parasta olisi jutella. Ammattiapu on erittäin hedelmällistä. Siinä saa samalla selvitettyä monenlaisia ongelmia ja solmuja omasta itsestään. Joskus pari kertaakin riittää.
Ei nimittäin kannata uhrata hyvää suhdetta ja hyvää kumppania tuollaiseen. Vika on sinussa itsessäsi ja sinun ajatuksissasi. Vain sinä voit tehdä itsesi onnelliseksi tässä asiassa.
Ehkä se johtuu myös teidän ikäerostanne, toisella on tukka takana ja toisella edessä.
Eli miehesi takuulla miettii eksäänsä joskus,
se on normaalia ihmisen elämää. Ja miettimistä varmaan on joskus paljonkin, myös muita kuin rakkausasioita.
Sitä kun ihminen kantaa menneisyttä mukanaan. Siihen ei auta kuin paha dementia.
paha kömmähdys jos sanoo nykyistään exän nimellä... Siitä täytyy vaan päästä yli ajan kanssa, ellei virhe tapahdu uudestaan.
Samoja vinkeitä minullakin. Mutta onneksi tuollaiset pahat ajatukset ja mietteet valtaa vain harvoin. Silti ne vaivaavat!Nyt ne ovat tietenkin taas pinnassa, kun vertailin tarinaasi omaan elämääni. Jospa saan mielikuvat karistettua ennen kuin lähden töistä miehen tykö.
Koita kestää, pure hammasta. Älä sorru ainakaan uteluun, vakoiluun, jankuttamiseen, nalkuttamiseen tms. Jos asiat todella vaivaa, keskustele kypsästi asiasta, mutta älä vieritä miehesi syyksi mitään. Vaikka miehelläsi on ollut menneisyys muiden naisten kanssa, elämän tulisi olla ihanaa. Itsellä välillä tapana "haukkua" miestäni naisseikkailujen vuoksi, mustasukkaisuus tekee ihmisestä tymän ja julman...:/:/
että on joku muukin joka kärsii samaa kuin minäkin :)
alussa oli niin että saatoin kitistä ja valittaa jostain ihan typerästä aiheesta, mutta sitten tajusin itsekin että se johtui vain tästä ongelmastani. nykyään osaan olla valittamatta, koska tiedän että tämä on minun ongelmani, ei hänen.
täytyy vain toivoa että tämä menee ohi. jos ei mene niin sitten psykologille, joka toivottavasti osaa selittää mistä tämä johtuu. elämässäni on tapahtunut paljon ennen tätä suhdetta, ja nämä asiat saattavat myös osaltaan vaikuttaa ajatusten kulkuuni (esim. seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena, koulukiusaus, epäonnistuneet suhteet ym.ym.) jo nämä ovat asioita jotka saavat minut vielä aikuisenakin masentumaan. eräs päivä itkin monta tuntia näiden vuoksi. olisipa siis muutenkin syytä käydä ammattiauttajalla näistä puhumassa. mieheni ei näistä lapsuuden asioista tiedä.
no, jos jokin päivä tuntuu ettei kertakaikkiaan kestä, voin miehelleni sanoa että menen käymään psykologilla tämän ongelmani vuoksi, mutta samalla tulee myös muut solmut selvitettyä... hänelle en halua kertoa yhtään enempää kuin on pakko.
mutta kiitos kaikille jotka vastasivat! aina toisten mielipide lohduttaa ja antaa suuntaa!
Minäkin olen pari kertaa vahingossa käyttänyt nykyisestä exän nimeä. Kyse on jonkinlaisesta hajamielisyydestä, vaikken olekaan erityisemmin hajamielisyyteen taipuvaista sorttia. Sitä nimeä käyttäessänikään en ajatellut exääni vaan nykyistäni.
En todellakaan haluaisi exääni takaisin, nykyiseni on ihana ja exäni ei tosiaan ollut. Exän nimen käyttäminen johtunee enemmänkin siitä, että kumpaakin nimeä on tullut käytettyä rennoissa ja läheisissäkin tilanteissa isommin ajattelematta.
Minusta ihmisellä on oikeus muistoihinsa ja kyllä minäkin saisin aina joskus muistella niitä hyviäkin hetkiä exäni kanssa. Pitää vain tehdä se yksin ollessaan ja tehdä itselleen aina selväksi, että nykyinen on paljon upeampi ja tärkeämpi ihminen.