Muutin miesystäväni kanssa ulkomaille. En ollut varma halusinko muuttaa, mutta en siinä vaiheessa ainakaan ollut valmis lopettamaan suhdetta, joten lähdin mukaan. Nyt en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt itselleni innostavaa tekemistä(olen hakenut sinne sun tänne, töihin ja opiskelemaan). Kiteytettynä suhde on hyvä, mutta en viihdy täällä maassa missä asumme. Kaipaan Suomeen ja ystäviäni, ja minua ahdistaa se, että olen vain toisen "avec". Kaukosuhde ei tule kysymykseen.
Olen niin nuori, että en ehkä osaa arvostaa suhdetta tarpeeksi. Se ei vaan enää tunnu menevän enää kaiken muun eteen. Mies on yleensä minulle todella hyvä, huomioiva jne. On hänessä huonot puolensakin, mutta tiedän että tämä mies olisi monelle naiselle löytö. Minä taas olen alkanut haaveilemaan täydellisestä vapaudesta, vastapainoksi tämänhetkiselle tilanteelle, missä olen joustanut niin paljon hänen vuokseen.
Päätin sitten mitä tahansa, joudun luopumaan asioista. Joskus sitten, kun olisin valmis perhe-elämään, tulen varmaan harmittelemaan että jätin hänet.
Pari vuotta olemme olleet yhdessä.
Olen niin nuori, että en ehkä osaa arvostaa suhdetta tarpeeksi. Se ei vaan enää tunnu menevän enää kaiken muun eteen. Mies on yleensä minulle todella hyvä, huomioiva jne. On hänessä huonot puolensakin, mutta tiedän että tämä mies olisi monelle naiselle löytö. Minä taas olen alkanut haaveilemaan täydellisestä vapaudesta, vastapainoksi tämänhetkiselle tilanteelle, missä olen joustanut niin paljon hänen vuokseen.
Päätin sitten mitä tahansa, joudun luopumaan asioista. Joskus sitten, kun olisin valmis perhe-elämään, tulen varmaan harmittelemaan että jätin hänet.
Pari vuotta olemme olleet yhdessä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hei nuori nainen!
OLisi hyvä, että keskustelisit hänen kanssa ja asia selvittää, puhukaa, että miltä susta tuntuu.
Samassa tilanteessa, mutta lähtö vasta edessä, tosin Suomen sisällä.
Pelkään, löydänkö lainkaan ystäviä, entä sitten jos on perhe, olenko kotona yksin lapsen kanssa, haudonko jopa itsemurhaa vieraassa paikkassa vailla minkäänlaista tukiverkkoa...kaikenlaista käynyt mielessä. Kun ei ole ihan aina siitä miehestäkään varma, jos nyt kenestäkään voi olla ikuisesti varma. Miettii, että onko hän todella sen väärti, että jätän kaiken vanhan ja totutun taakseni.
Sinun täytyy kehittää jotain itsellesi, kai ainakin voit aloittaa jonkun harrastuksen? Menet työväenopistoon, kai siellä on jotain vastaavaa aktiviteettia...taidepiiriin, jumppaan, uimahalliin jne. Oletko yrittänyt netin kautta saada sieltä ystäviä? Ota juna toiseen kaupunkiin, tutustu paikkoihin avoimin mielin, käy museoissa ym. Usein se viihtyminen on myös omasta halusta kiinni. Jos ei edes halua alkaa viihtyä siellä, niin ei sitä itsestään tapahdu. Aikoinaan kun muutin kaupungista toiseen, niin kesti reilusti yli vuoden ennen kun aloin viihtymään ko. kaupungissa. Sitä ennen olo tuntui aika tyhjältä ja irtonaiselta.
Helposti tuo toisen vuoksi "uhrautuminen" tulee puheenaiheeksi riitojen yhteydessä. Nyt se tuntuu vielä enemmän uhraukselta sinun puolesta, kun et kerran ole löytänyt vielä omaa paikkaasi. Asiat ottavat aikansa, kaikessa.
Osaan aavistaa tilanteesi, samoja asioita pelkään itse. Ei tämä elämä mihinkään etene, ellei uskalla ottaa riskejä. Vaikka sieltä lähtisit pois, älä missään nimessä jää haikailemaan että olisiko sittenkin pitänyt...se ratkaisu, mikä sillä hetkellä tuntuu oikealta, on yleensä se oikea. Ei se ole järkevä syy jatkaa suhdetta, että joku muu ajattelisi suhteen olevan täydellinen, tai sen miehen. Onko hän sinulle hyvä, sinulle SOPIVA? Ei täydellinen, mutta sopiva, tietyllä tavalla oikea? Vai oletko kuitenkin väärän ihmisen kanssa, kunnollisen ja hyvän mutta sinulle kuitenkin väärän ihmisen kanssa? Jonka kanssa ei ole koskaan syntynyt sellaista kontaktia ja rakkautta, kuin ehkä olisit odottanut..? On hyvä osata tyytyä joskus vähempään, mutta jos siitä tulee tapa kaikessa, ei hyvä. Jos aina vain tyydyt tai seuraat jotain muuta kuin itseäsi ja omia tarpeitasi, sinusta tulee ajan myötä ahdistunut ja katkera.
Mieti, johtuvatko ongelmat tosiaan enemmän ympäristöstä, vai siitä että olet lähtenyt väärän miehen matkaan. Raja voi olla häilyvä, mutta itseäsi tutkiskelemalla, kenties hiukaksi aikaa pois matkustamalla voit löytää vastauksen, ajan kanssa.
Kiitos todella paljon vastaamisesta! Kyllä minä taidan täällä yrittää selviytyä. Luulen, että mies on minulle paras mahdollinen. Muuten en jäämistä edes harkitsisi. Hän sanoi, että on valmis joustamaan maassaolo-ajassamme ja auttaa minua kaikin mahdollisin tavoin. On jo auttanutkin. Kyllä rakkaudella pääsee jo pitkälle, mutta ei se kotikissakaan kiitoksella elä... :)
Siellä sinä hengailet toisen elätettävänä ja kiitokseksi siitä valitat! Kivat sulle!
Jospa hankkisit itsellesi töitä, niin ei olisi liikaa aikaa pohtia joutavia!