Kuinka usein sitä yrittääkään omia tunteitaan hallita- hallitsemalla toisia? Kun ottaa vastuun omista tunteista- ei tarvitse terapiaan lähettää miestään, anoppiaan, miniäänsä ym. läheisiä.
Aurinko paistaa, minkä sille voi ihminen joka aina vain näkee varjonsa.
Aurinko paistaa, minkä sille voi ihminen joka aina vain näkee varjonsa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Aurinko paistaa, minkä sille voi ihminen joka aina vain näkee varjonsa." Kaunis lause. Ei kuitenkaan toivottavasti tarkoita sitä, että ihminen ei saisi käyttää terapiaa avukseen, nähdäkseen jälleen sen auringon.
Olen sitä mieltä, että jos joku toisen passittaa terapiaan omien henkilökohtaisten tunneongelmiensa vuoksi, niin kyllä nuo terapeutit sen verran kouliintuneita ovat, että valaisevat asian sijaiskärsijälle. Sijaiskärsijäksi ryhtynyt saa silloin omaa vahvuutta, ja pääsee varjostaan, tavalla jos toisella.
Eikö siis ole hyvä asia, jos käy terapiassa? :) Näin valoisana minä senkin asian näen. ;)
Meni vähän ohi pointtini. Luepas uudelleen!
Toisin sanoin jos selittäisin, niin... Me yritämme hallita omia tunteitamme muuttamalla toisia. Odotamme että toiset muuttuvat, jotta meillä olisi hyvä olla. Se on vastuunpakoilua ja oman elämänsä vallan antamista toisille ja siinä tilanteessa tätä oman elämän valtaa pyritään saamaan takaisin taas toista muuttamalla, pyrkimällä hallitsemaan toisia. Kieroa, eikö totta. Mutta niin se vain useimmin menee, jollei sitä hoksaa.
Ei kukaan tee sinusta onnetonta, jos et itse anna siihen lupaa. Ei tilanteet, eivät ihmissuhteet. Siinä on avain "valaistumiseen", voi olla mielenrauhainen vaikka tilanne olisi mikä. Ja kuitenkaan tämä ei tarkoita kaikkeen alistumista tai kaiken jättämistä silleen vaan vasta silloin ihminen voi todella toimia. Jos vielä tuntee siihen tarvetta.
Ei pimeyttä saa huoneesta pois viemällä sitä, on päästettävä valoa sisään.
Aina ei voi tietää mitä toinen tarkoittaa, siksi kysyinkin. Kiitos vastauksesta! :)
Itse olen aina ajatellut, että ei voi tulla onnelliseksi kenenkään kanssa tai kenenkään kautta, ellei itse ole ensin onnellinen itsensä kanssa. Ja toiseksi mielestäni on turha mennä kenenkään kanssa yhteen jos vain odottaa tämän muuttuvan. On hyväksyttävä asioita jotka eivät aina miellytä, niin itsessään kuin kumppanissaankin. Täydellinen meistä kun ei ole kukaan.
Mielenkiintoisia sananparsia sinulla :)
AIKA HELVETIN HYVÄ POINTTI!!!
Olen tuon tiedostanut jo pitkään, mutta eipä se ole muuttanut mustaa valkoiseksi.
Jotain pitäisi osata myös tehdä...
Miten se vastuu otetaan?
On lakata syyttelemästä muita, olosuhteita tms. Todeta, että itsestä tuntuu nyt pahalta ja alkaa tutkailemaan itseään, tunteitaan, motiiveitaan ja ajatuksiaan. Sieltä se kaikki lähtee. Se ei ole helppoa, kun sen alkaa, mutta kyllä se pikkuhiljaa alkaa sujua. Palkinto on kuitenkin niin hieno, että se kannattaa. Sinussa ei ole enää "nappia", jota toiset voivat painaa mielensä mukaan, tänään teen sinut hyvälle tuulelle, tänään teen sinulle pahan mielen jne.