Kärsin takertuvasta miehestä. Kerron nyt tilanteen mahdollisimman selkeästi ja lyhyesti: olemme olleet yhdessä vuodesta 95, nyt tulee toinen vuosi avioliittoa. Tilanne on sikäli muuttunut, että hän alkaa rajoittaa entistä rankemmalla kädellä tekemisiäni; en saisi mennä yksin minnekään, en esim. kavereiden kanssa baariin juhlimaan - yhden kerran ilta venähti puoli viiteen saunaillan takia, mutta siitä on jo kohta vuosi aikaa ja mieheni jaksaa jauhaa asiasta. En tiedä, miten kauan jaksan sulattaa tätä hommaa; eikö avioliitossa saakaan olla itsenäinen? Pitääkö koko ajan mennä ja tulla yhdessä joka asiassa, tilanteessa? En minä ainakaan - olenm tavattoman itsenäinen ja nautin yksinolosta, nyt mieheni on kahdeksan päivää kertaamassa ja aion nauttia täysin siemauksin "levosta". Mieheni "itkee" ja natisee, kuinka tylsää hänellä on ja olettaa ilmeisesti, että minullakin pitäisi olla tylsää. Harmi, ettei hänellä oikein ole ystäviä, minulla niitä nimittäin on - ja sellaisia, joiden kanssa myös viihdyn, kun en ole kotona (eli opiskellessa!) Mitä ihmettä sanon ja teen miehelleni, joka ei kohta haluakaan päästää minua kämpästä pihalle - olen kuitenkin sitä mieltä, että MOLEMMILLA tulisi olla myös OMAA, SOSIAALISTA elämää. 24 h/7vrk ukon kanssa hajoittaisi minut kyllä täysin.
Yliriippuvainen mies?
peetu
3391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mukaan menoihin jos voit ja tutustuta ystäväpiiriisi. Jos ei halua mukaan niin ei kannata omaa elämää pilata tuollaisella. Nimittäin pahenee vuosien myötä ja et pääse kohta minnekään.
Voi ola että mies on eri tyylinen, ei niin sosiaalinen...
Miksi menit naimisiin kun nautit yksinolosta?Miehesi tarvitsisi kotona viihtyvän naisen ja sinä sellaisen miehen, joka antaa mennä sinun minne haluat ja menee itsekin.
olla.
Itselläni on mies, joka viihtyy kotona, mutta "antaa" minun mennä minne lystään. No enhän nyt tietenkään IHAN jokapaikkaan lystää ja kaikenaikaa.