Millä lailla huono isäsuhde vaikuttaa mieheen? Siis jos isä on miehen lapsuudesta saakka ollut perheen tyranni, alistava, ja oikea hirviö käyttäen fyysistä ja henkistä väkivaltaa. Ja jos vielä aikuisenakin mies vihaa isäänsä niin ettei tahdo olla missään tekemissä. Millaisia vaikutuksia näillä voisi olla? Tuleeko miehestä helposti isänsä kaltainen? Kun ei näitä naisena oikein ymmärrä, jos joku mies voisi kertoa...
Alistava isäsuhde, millainen mies?
pohdiskelija*
152932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Riippuu miehestä. Jotkut taipuvat ja jotkut murtuvat, mutta jälkensä se lapsuus jättää aina.
kysäistä veljeltäsi tätä asiaa?
mikäli asia on miehelle käsittelemätön, hän helposti toistaa saamansa kohtelun. Käsitellyt kokemukset ohjannevat miehen päinvastoin välttämään vanhaa mallia kuin ruttoa.
Jälkensä se varmaan aina jättää, mutta millaisen...kuka tietää.
Osa pelkää ja "kunnioittaa" väkivaltaista isäänsä koko ikänsä, jotkut vain "odottavat" sitä päivää jolloin kokee olevansa riittävän iso ja rohkeita ottaakseen isältään "turhat luulot" pois.
Tiedän kaksi tapausta joissa isä on saanut puukosta, kun poika on kasvanut isoksi ja kerännyt riittävästi rohkeutta vastustaa isäänsä.
Tiedän myös tapauksen, jossa isä on (ilmeisesti) se mailman ylin auktoriteetti, jota pelätään ja kumarrellaan lopun elämää.
Normaalisti isä-poika-suhde sijoittuu jonnekin tuolle välille, mutta ainakin omassa tuttavapiirissäni useimmat ovat jossakin vaiheessa ja jollakin tasolla joskus selvittänyt välejä ja arvoasetelmia isänsä kanssa. Muuten ei mielestäni isä-lapsi-suhde voi muuttua kahden tasa-arvoisen aikuisen väliseksi suhteeksi.
Siitä miten nuo kokemukset vaikuttavat miehen ja naisen väliseen parisuhteeseen tai miehen tulevaan isärooliin, ei minulla ole mitään tietoa. Naiset tuohon osaisivat varmaan paremmin vastata.
Kokemusta kahdesta miehestä joilla molemmilla oli täysin p..ka faija, väkivaltainen tyranni. Toinen omaksui samanlaisen käytöksen jota sovelsi sitten omassa perheessään ja toisesta tuli alistuva nössö joka ei pysty unohtamaan kokemaansa vaan on lopun elämäänsä katkera. Saman isän toinen poika puolestaan veti faijaansa turpaan kun sai tarpeekseen hakkaamisesta. Siihen loppui isänvalta.
Riippuu siis miehen luonteestakin miten lapsuudessa koettu huono kohtelu vaikuttaa. Jokaiseen se jättää jälkensä.
äiti, ja sellainen poika kuin isänsä.
Pitää musta hyvin paikkansa, varsinkin vanhemmalla iällä (kun ei jaksa enää yrittää olla muuta kuin on) alkaa tulla isän tai äipän piirteet esiin.
Joillain voi olla aluksi käänteisesti niin, että halutaan olla mukavia isiä kun oma isä oli hanurista...sit se menee kuitenki mönkään liikoina paineina isänä olemisesta tms -> huono isä.
Olis hyvä käsitellä ja tunnistaa nuo lapsuudenperheen asiat ennenkuin perustaa omaa perhettä.
Äitini on katkeroitunut alkoholisti enkä mielestäni ole perinyt näitä puolia äidistäni. Tunnen itseasiassa olevani hyvinkin kaukana äidistäni mikä on johtanut väliemme viilenemiseen viime vuosina. Johtuu varmaan suurelta osin myös siitä että alkoholismi muuttaa luonnetta mutta niin surulliselta kuin se kuulostaakin, teen kaikkeni jotta minusta ei tule äitini kaltaista.
Jokainen on oma persoonansa eikä se automaattisesti mene niin että luonteet periytyy suoraan vanhemmilta. En sano etteikö sillä olisi merkitystä millaiset luonteet vanhemmilla on mutta silti on epäreilua ajatella ettei omena kauas puusta putoa. Joskus se putoaa hyvinkin kauas.
alkoholia, meuhkaat alkoholin vaaroista, kyttää juoko sun mies tai kaverit minkä verran alkoholia, niin et voi sanoa sinulla olevan terve suhtautuminen alkoholiin. Terve suhtautuminen on suht neutraali suhtautuminen ilman intohimoisia mielipiteitä. Se että on parantunut alkoholin aiheuttamista ongelmista, ei ole sitä ettei ole samanlainen kuin alkon käyttäjä vaan se, ettei asialla ole sen kummempaa merkitystä sun elämässä. Eli että et yritä olla vastakkainen kuin äitisi (eli alko vaikuttaa sun elämääsi), vaan oot ihan se mitä oot, juot tai et mutta teet sen täysin omista lähtökohdistas et muiden vaikutuksesta.
on sanonut että meuhkaan alkoholin vaaroista? Ehkä ilmaisin itseäni hiukan liian dramaattisesti, en siis elä elämääni ainoastaan sitä varten jotta en olisi äiti kaltainen mutta toki tulen muistamaan aina sen mitä alkoholi voi tehdä ihmiselle ja hänen lähipiirilleen. Elän kuitenkin omaa elämääni enkä todellakaan kyttää muiden juomisia eikä alkoholilla ei ole mitenkään valtaisaa merkitystä elämässäni. Äitini kohdalla sillä on hyvinkin suuri merkitys, koska en voi unohtaa sitä mitä alkoholi on tehnyt äidilleni ja se sattuu vieläkin.
Ehkä en ole päässyt tästä asiasta täydellisesti yli mutta omassa suhtautumisessani alkoholiin ei ole mitään ihmeellistä. Juon sitä ajoittain, annan muidenkin juoda mutta en koskaan tunne pakonomaista tarvetta juoda. Kirjoituksessani on totta sen verran että sietokykyni ns juoppoporukoita kohtaan on alhainen, en koskaan suvaitsisi esim kodissani jokailtaista humalaisten kokoontumista mutta tämä on kai suht normaali piirre kenellä tahansa vaikkei perheessä olisi ollutkaan alkoholismia.
saada etäisyyttä ongelmanaiheuttajaan, kunnolla irti ja sen jälkeen rakentaa uusi suhde kohteeseen, joka tietenkään ei ole samanlainen kuin ennen. Hyvä, että asioita miettii ja tekee minkä sisin sanoo oikeaksi tavaksi toimia, rohkeita tekoja tarvitaan hyvään päämäärään pääsemiseksi. Kaikilla ihmisillä on omat taistelunsa, varmastikkaan sinulla on hyvin jotkut asiat jotka toisilla on huonosti ja toisilla on jotkin asiat paremmin kuin sinulla. Tsemppiä ja hyvää jatkoa!
Jokaisella meistä on taakkamme, se on totta ja niiden kanssa on vain elettävä ja tehtävä parhaansa. Kiitos rohkaisevista sanoista ja mukavaa jatkoa myös sinulle!
mun faija on häiriintynyt narsisti.sairas paska joka on potkinut ja lyönyt mua.olen tullut araksi ja kysyn kaikesta saanko tehdä tätä ja tätä. mulle on tullu kammoja esim. varokki jos toi ruoka menee vanhaksi nii vittu sit lähtee, oon tottunukki syömää kaiken vanhan paskan sen tieltä ettei alkais se huuto mistä en pidä. tai no tarkemmin katottuna, taitaa äijällä olla skitsofrenia. kerran sai kohtauksen, oli eka mukava, sit alko tavarat lentää ku ei kuunneltu sen kaa tvtä. oli ottanu hieman olutta, mutta samanlainen on selvinkipäi. ei huumoria kännissä taikka selvipäi. kerran vitutti ja otin pois roskapöntön useamman kerran pois maasta ja syytin kaveria leikkimielisesti nii tää nakkas perseesee. ei jumalauta on sairas ihminen. liikenteessä on yhtä helvettiä kumi laulaa ja kone huuta, jos joku tulee eteen. ja tarinaa riittäs. oisko diagnoosia, ampuis ittesä ? kunpa pääsis pois tästä maanpäällisest helvetistä.
Usko pois joku päivä se loppuu. Pidä vaan huolta, että tuo kaikki päättyy sinuun. Ymmärsithän? Tarkoitin sitä, että toivon, ettei sinusta tule samanlainen, vaan juuri päinvastainen.
Nojaa-a meillä ainakin faija inhosi omaa isäänsä hautaan asti. Eikä vieläkään montaa hyvää sanaa löydä sanottavaksi isäukostaan, vaikka on maannut mullissa jo vuosia.
Isänä taas mun faija on ollut mulle varmasti sitäkin parempi, kun tiesi mimmosta isää olis itse joskus kaivannut. Hän ei ollut isänsä kopia vaan vastakohta. Ei kaikki miehet kosta huonoja vanhempisuhteitaan onneksi omille lapsilleen. Toiset kyllä varmaan kostaa kaikki kokemansa väärydet eteenpäin omalle perheelleen ja ipanoilleen.
Vähän kuin ettei kaikkien alkoholistien lapsista tule alkoholisteja, vaan raittiita. Kun taas toisista tulee alkoholisteja vanhempien jatkeeksi.
Munasta voi siis tulla paljon kanaa viisaampi ja vastuullisempi, vaikka kana olis täysin umpihullu ja tyhmä kaikinpuolin.