Sain tänään s-postia exältä jossa kertoi että on tapaillut pari viikkoa jotain tyttöä.Tiesin että tämä tulee tapahtumaan,en vain koskaan kuvitellut että hän ehtisi ensin.Lamaannuin täysin ja sitten tulivat kyyneleet...Miksi musta tuntuu näin pahalta vaikka tiedän että eromme oli paras ratkaisu.Tuntuu siltä,että minä saan kyllä flirttailla kaikkien kanssa mutta exäni ei saa kenekään.Tiedän, että se on epistä mutta...
En osaa olla iloinen exäni puolesta...
Itkeminen helpotti,mutta mitä sitten kun näen ne yhdessä??Jos minullakin olisi jo uusi en varmastikaan tuntisi näin...:(
En osaa olla iloinen exäni puolesta...
Itkeminen helpotti,mutta mitä sitten kun näen ne yhdessä??Jos minullakin olisi jo uusi en varmastikaan tuntisi näin...:(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse olen ajatellut 1.5 vuotta että exä unohtuu kun löydän uuden. Ja pah, uutta kun ei ole vieläkään vaikka erilaisia yrityksia ja pettymyksiä on ollut enemmän tai vähemmän.
Itse olin se jolla oli joku ekana, mutta tämähän loppui muutamien treffien jälkeen. Mutta sitten kuulin että exällä on toinen, sattui... ei ihan hirveesti, mutta sitten se vasta sattui kun näin ne yhdessä. Kyllä vitutti! Ja oikeastaan vielä tiesin (ja tiedän) ettei tämä nainen(olen siis mies) välittänyt musta läheskään yhtä paljon mitä minä hänestä. Uskon kyllä vieläkin että se unohtuu, mutta vaivalloisesti...
jooo.. just... sä et tiedä miten hyvin tiedän tunteen.. itekki oon miettiny miten pystys kattelee exsää ja sen uutta... en mä silti valita ettenkö mä olis saanu paaljo seurustelu ehdotuksia mutta ain mä olen lyöny jarrut pohjaa... en vaan pysty..ex mieles vaikka se särki mut iha hajaal.. mut ei vaan osaa ajatella että näin paras..koska musta näin ei ole paras... mut en voi mitää..!!! kyllä me jotain keksitää, että noi exsät unohtuu..kesä ja rannat kutsuu... ei vaan sovi päästää niitä mieleen..vaikka hankalaa se onki.. ja kyllä kyyneleet viraa jo monista yhteisistä lauluista jota kuunneltii exsä kans ni mix ei sillo ku se kävelee uus kainalos...eikä se tunne mitään..ja mä tukehdun paskaa.. mutta pää pystyy ja ja muistot lokeroo jossa ne pysyy aina.. mutta vain muistoina..!!!! elämä on joskus todella hankalaa..:(
Tulipa niin oma kokemukseni puolen vuoden takaa mieleen kun luin juttusi. Kyllä sä selviät siitä, niin mäki tein. Vaikka se näytti hyvin epätodennäköiseltä sillon. Itse lamaannuin myös ihan täysin kun kuulin exäni uusista kuvioista. Sitä tuskaa on vaikea kuvailla mikä siitä aiheutui. Ja voi sitä kyynelten määrää...Mutta hengissä edelleen. Muista; aika parantaa haavat. Se pätee tässä tapauksessa erittäin hyvin. TSEMPPIÄ! Aurinkoisia ja iloisia kesäpäiviä!
"Miksi musta tuntuu näin pahalta vaikka tiedän että eromme oli paras ratkaisu."
- Taisit todella välittää entisestä poikaystävästäsi. Ehkä et vain ole vielä pystynyt irtautumaan hänestä ja koet jonkinlaista "omistamisen halua". Et voi hyväksyä sitä, että näet EX-poikaystäväsi iloisena toisen tytön kanssa ja itse olet yksin. I feel so bad... :(
Sinun olisi hyvä tehdä itsellesi selväksi, että haluatko todella jatkaa elämääsi vai saada takaisin EX:än.
Mulla ja exällä oli tosi myrskyisä suhde ja erottiin ekaa kertaa vuosi sitten.Oltiin erossa vähän yli puoli vuotta (jonka aikana oltiin taas pari kerttaa)ja sit alettiin seukata taas syksyllä ja nyt helmikuussa erottiin taas,tasan vuosi siitä ekasta erosta (kuitenkin oltiin taas n. kuukausi sitten).Eli ei ole ollut helppoa erota...En halua jatkaa exäni kanssa koska se ei toimi henkisesti...Kuvittelin aina että minä olisin se joka ekana löytäisi toisen ja nyt musta tuntuu etten ehkä koskaan löydä ketään.
Kuitenkin niin plajon yhteisiä muistoja ja juttuja.Miten se mun exä voi tosta vaan aloittaa jonkun uuden kanssa-kuitenkin itse tuntuu että minä voisin!?Ristiriitaisia tunteita pää täynnä.
Haluan mut en halua...;/
Sun kertomus kuulostaa niin tutulta, että tuntuu kuin olisit minä. Me ollaan just erottu poikaystäväni kanssa, ja olen muuttanut omaan asuntoon. Suhde oli tosi myrskyisä, olemme yrittäneet eroa aiemminkin, mutta aina rakkaus on vetänyt takaisin. Olen kuullut haukkumista ja olen hölmöillytkin, samoin kuin exäni. Mutta, sitten kun ote joskus lipeää, ja pääsee toista taas lähelle, kaikki tuntuu niin hyvältä, että oikein sattuu, läheisyys, seksi, toinen vieressä aamulla... Mutta kun arki ei onnistu. Silti sitä vaan ajttelee, että entäs jos, mitä jos en löydä enää ketään, joka tuntuu yhtä hyvältä!
Viikko sitten exä laitto välit poikki, ei vastannut puhelimeen.. ja oli jonkun akan kanssa. En tiedä mitä teki, mutta sattui niin pirusti että tuntui etten pysty hengittämään.
En tiedä miten tästä selviää, jotenkin toivon että tulisi joku, josta kiinnostuisin oikeesti joka auttaisi minut eron yli... exällä niitä tuntuu riittävän. Ja se sattuu. Ja vaikka tiedän, että se tekee niin, haluan vain hänen lähelleen, mutta silti olla vapaana ja katsella..koska en uskalla enää takaisin paskaan mennä.
Enkä minäkään tajua, miten exä voi aloittaa jonkun kanssa, miten se voi koskee jotain toista, katsoa telkkaria sohvalla sen kanssa.. eikö siitä tunnu miltään?
Voi olla, että ei sinun EX-poikaystäväsi olekaan niin helppo erota sinusta, mutta hän hakee korvikkeeksi uutta suhdetta nopeasti, kuitenkin vanhat asiat mielessään.
Aika parantaa haavat...
"Per aspera ad astra."
- Vaikeuksien kautta tähtiin
Sitä toivon sinulle :)
Kiva huomata että en ole "epänormaali" tai yksin tämän kaltaisen asian kanssa. Päätin tänään,monen ystävän -ja teidän- kanssa juteltuani,että ruikutus loppuu tähän!Tehkööt exäni mitä tahansa kenen tahansa kanssa, minä en rupea samanlaiseksi ja kostamaan en myöskään rupea. Minä en hänenä olisi "julkistanut" asiaa tunnettuani tytön vasta 1,5vkoa, sillä se sai aikaan vain pahaa mieltä minulle. Minusta ei ole järkevää kertoa suhteesta joka on vielä noinkin tuore ja uusi. Jos he eroavat,mitä sitten? Olenko vahingoniloinen vai surullinen hänen puolestaan?
Nyt ajattelin keskittyä omaan elämääni, uuteen työpaikkaan, uuteen kotiin ja ehkä sitten jonain päivänä...uuteen mieheen!?
olet nuori ja jotkut kärsii erosta useamman vuosia, mutta muista ne syyt mitkä vei eroon ja pyri eteenpäin....tsemppiä!
Just kun olin jotenkin jo tajunnut tosiasiat ja päättänyt jatkaa elämääni, hajoaa kaikki taas pirstaleiksi.
Sain eilen tietää että exäni ja mun yhteisellä kaverilla on la tuparit, ja minua ei ole kutsuttu koska exäni tulee sinne uuden tyttönsä kanssa.
Minua ei ole koskaan loukattu näin pahasti.Ensin puukotetään selkään ja sitten vielä käännetään veistä haavassa.
Soitin kyseiselle kaverille ja sanoin etten tarvitse hänen kaltaisiaan "ystäviä".Ystävyys ei ole sellaista et aina välillä ollaan ja sit ei olla.Ainakaan minulle...Hän yritti selittää ettei kutsunut minua koska ei halua "kohtausta".
Tuntuu pahalta, että minua "rangaistaan" siitä, että exälläni on uusi tyttöystävä.Juuri nyt kun tarvitsisin kaikkien ystävien tukea, en sitä voi saada!!
Kuinka jaksan eteenpäin kun kaikki vaan kaatuu niskaan, korkojen kanssa...:(
Mustakin tuntuu ihan samalta. Erosimme sopuisasti ja vakuutimme pysyvämme ystävinä ja toivovamme toisillemme kaikkea hyvää. Silti tuntui tosi pahalta, kun exäni kertoi olevansa menossa treffeille. Oikeasti haluaisin voivani olla iloinen exäni puolesta, mutta sisimmässä tuntuu tosi katkeralta.
Tilanne olisi tosiaankin varmasti helpompi, jos itsellä olisi joku. En oikein tiedä, kaipaanko exääni vai ylipäänsä jotain suhdetta. Mä mietin monesti suhteen aikana, tuleeko tästä mitään ja kuvittelin, että ero voisi olla helpottava ratkaisu, enkä todellakaan osannut ajatella, että se voisi olla näin raskasta.
Sovittiin kertovamme toisillemme, kun löydetään joku uusi, mutta nyt en todellakaan halua kuulla yhtään enempää mistään treffeistä. Tilanne on vähän ikävä, kun haluaisi pitää välit kunnossa, mutta nyt on kai pakko ottaa vähäksi aikaa vähän etäisyyttä.
Jaksamista sullekin, pieni flirtti parantaa aina oloa ainakin vähäksi aikaa :)