Beethovenista alkoi eurooppalaisten säveltäjien "writer's block", eli säveltämisestä tuli yhtäkkiä hankalaa ja tuskallista, kun se aiemmin oli ollut helppoa ja vaivatonta. 1700-luvulla keskinkertainenkin säveltäjä kykeni luomaan tilauksesta parempaa musiikkia kuin 1800-luvun parhaat säveltäjät suuressa luomisen tuskassaan (ja tiedämme miten vähän 1900-luvun suurin säveltäjä Webern sävelsi). Minne katosi luomiskyky, iloinen musikanttius, käytännöllinen suhde musiikkiin? Mikä oli mennyt vikaan? Oliko jossain vaiheessa ymmärretty pahasti väärin taiteen olemus?
Rappio alkoi Beethovenista
Näin on!
10727
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Njaa, ehkä joku keksi lisää sointuja Vivaldin kolmen lisäksi ja hapatus alkoi siitä. Säveltäjät alkoivat myös kuvitella olevansa jotain keskivertopalkollista parempaa, luovia yksilöitä, pöh.
Ai että Webern oli menneen vuosisadan suurin, aha. En olis koskaan mennyt arvioimaan noin, mutta mitäs sillä on väliä ku kaikki on pilalla muutenkin. Kielletään kaikki iloisten musikanttien jälkeen tehty ja lallatellaan heidän kivoja tilausrallejaan.
Rappio alkoi tietoliikenneyhteiskunnasta, kun kaikki pässinpäät alkoivat oksentaa nettiin omia traumojaan ja puhua epäkunnioittavasti maailman historian parhaimmista muusikoista. Nämä haukkujat eivät itse kykenisi edes ukkonooaa säveltämään/laulamaan/soittamaan. Mutta on se vaan niin kiva arvostella. On tämä sitten hieno foorumi, täällä on niin "asiallista" keskustelua.
Vapaamuurarit tappoivat rehellisen musiikin ja rakensivat aidon kulttuurin tilalle epärehellisyyteen ja politiikkaan perustuvan temppelin. Sitä valheellista, julmaa ja jäykkää paskaa tekin olette palvoneet vuosikymmeniä. Teidät on pakotettu siihen. Mutta muuttuu muuttuu. Vapaamuurareiden paikka on helvetissä. Jokainen vapaamuurari on valehtelija ja rikollinen, kulttuurin ja ihmisyyden päällepaskantaja.
Hyvä oivallus. Mutta on tullut aika jolloin tuo valtapaska ja siihen liittyvä keskustelu on aika heittää helvettiin. Se kuuluu sinne oikeasti.
Jos yleisömäärillä asiaa mitataan, rappio alkoi Schönbergistä. Musiikki muuttui tieteeksi ja säveltäjät nuotti-insinööreiksi.
Webern sinetöi rappion. Hitler yritti pelastaa maailman dodekafonian kiroilta, mutta se estettiin. Miksi? Aatuhan oli taiteen asiantuntija.
Hitler kaatoi dodekafonian päälle saavillisen isänmaallista marssimusiikkisontaa ja viimeisteli sotkun raiskaamalla Wagnerin ja muiden suurten saksalaissäveltäjien henkisen perinnön.
Kun Hitleristä oli äästy eroon, dodekafonia palasi entistä voimakkaampana ja pilasi kokonaan yhden säveltäjien sukupolven. Myös yleisö uskotteli jonkin aikaa itselleen, että säveltäjien riitasoinnut ovat hurmaavaa kuunneltavaa. Ajateltiin niin, että koska Hitler inhosi tätä, täytyy tämän olla jotain tosi fiksua ja syvällistä...
...liittyy musiikkiin? Tajusko se muka jotain siitä?
Hitler rakasti musiikkia. Hän oli taiteen rakastaja. Hän rakasti ja ihaili ylvästä taidetta. Hän kunnioitti taiteen klassikoita ja syvällä sielussan toivoi että kauniin ja moraalisesti kestävän taiteen tekijät ja heidän suuren hengen tuotteensa saisivat vahvan aseman ihmisten sielunelämässä ja sitä kautta maailman historiassa.
musiikin historia oli jo pitkä Beethoveniin tultaessa ja ideat/keinot aika pitkälle läpikoluttuja. Sellaisessa tilanteessa on saavutus tulla suureksi säveltäjäksi kuten Beethoven.