Asutaan emännän kanssa avoliitossa ja hänellä on kouluikäinen tytär luonnollisesti meidän kanssamme. Tyttö on nyt viimeiset 3-4 vkoa ollut todella änkyrä, kyseenalaistaa kaiken, on kaikkea vastaan, nimittelee meitä, saattaa potkiakin ja lyödä ja jos asiat ei mene hänen pillin mukaan niin alkaa itku ja tuntikausia kestävä juonittelu ja huutaminen. Varsinkin äitiään kohtaan hän tuntuu kapinoivan ihan v***sti. Eilen sitten lähdettiin kaupassa käymään ja hän halusi välttämättä istua autossa edessä kun muija halusi ajaa. Sanoin ensin nätisti että lasten paikka on takapenkillä. Tyttö aloitti sellasen metelin että naapurikämpistäkin kurkattiin verhojen takaa. Tartuin tyttöä tukasta ja raahasin väkisin takapenkille ja lähdin omalla autolla kaupungilla käymään. Olin ylimääräiset pari tuntia reissussa ja koko ajan aattelin että saatana nyt muija suuttui kun kuritin hänen tyttöään oikein kunnolla ja olin kylillä rauhoittumassa vähän pidempään (en baarissa).
Tulin kotiin joskus alkuillasta, muija itki ja sanoi että ethän jätä meitä, ethän oo kyllästynyt meihin yms.yms.? Meikä ihan kuutamolla...odotin aivan päinvastaista reaktiota. Voi vittu tätä elämätä. Tyttö oli kyllä ihmeen kiltisti koko loppuillan.
Eli teinhän oikein?? täytyyhän lapsilla kuri olla! En puolustele tekoani sillä tytöllä lähti vähä tukkakin päästä mutta kyllä siinä alkaa hermot loppuun kun kuuntelee kapinointia ja ilmanaikusta kitinää miltei kuukauden!
Tulin kotiin joskus alkuillasta, muija itki ja sanoi että ethän jätä meitä, ethän oo kyllästynyt meihin yms.yms.? Meikä ihan kuutamolla...odotin aivan päinvastaista reaktiota. Voi vittu tätä elämätä. Tyttö oli kyllä ihmeen kiltisti koko loppuillan.
Eli teinhän oikein?? täytyyhän lapsilla kuri olla! En puolustele tekoani sillä tytöllä lähti vähä tukkakin päästä mutta kyllä siinä alkaa hermot loppuun kun kuuntelee kapinointia ja ilmanaikusta kitinää miltei kuukauden!
Vastaukset 95
Vanhimmat
No ei se ole hyvä fyysisellä tavalla laittaa nuorta kuriin.
Mutta totta se on että välillä meinaa pinna palaa välillä itselläkin.
Sillä itsellänikin tyttö joka käyttäytyy samalla tavalla,kuuluu ikään. :D
Minä odotan myös avomieheltäni myös tämän tapaisiin arkisiin asioihin puuttumista,elelläänhän me samankatona alla,meillä pyritään keskustelemaan ja rangaistukset ovat seuraavanlaisia:Kotiaresti sekä tietsikka -ja tv katsomis kielto, hyvin ollaan pärjätty.(mitä nyt pikkasen ääntä mökissä riittää ;)...
Tytär tykkää kuitenkin elellä kanssamme ,tietäähän kuitenkin että rajat ne on oltava, rakkautta ja huolenpitoa nuori kaipaa ja kuuntelijaakin,vaikka välillä yrittävätkin esittää asioiden olevan toisin.
Mitä emäntäsi käytökseen tulee,Varmaan väsynyt ja epävarmaolo,kuten välillä kaikilla vanhemmilla.
Oisit vaan halannut ,kertonut reilusti että lähit ajelee ja "tuulettaa tunteitas",kerro avoimesti mitä tunsit,ihan niinkuin tänne kirjoitit.
Tsemppiä vaan teillekin yhteiseloon!
Niin en minäkään tykkää rajusti kurittaa mutta kyllä välillä menee hermot. Pari kertaa aiemmin olen tukistanut nätisti mutta silti että tietää "iskän" olevan nyt vihainen.
Ja siitä kun tulin takaisin kotiin niin kyllä näytin emännälle että en oo mihinkään lähössä, ihan oikeasti kävin vaan kaupassa ja sen jälkeen vanhempieni tykönä pidemmän kaavan mukaan kahvilla. Saipa olla 2-3 h ilman ininää!
Vai ei ole hyvä laittaa lapsia fyysisellä tavalla kuriin?? Kerronpa pari sanaa omasta lapsuudestani: Olen 8-lapsisen perheen keskimmäinen, vanhimmat sisarukset liki 10 v vanhempia, nuorimmat taas 10v. nuorempia. Kyllä meillä isä ja äiti kurittivat niin fyysisestikin jos oli tarvetta siihen ja silti meistä lapsista tuli ihan yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Ei oo ollu kukaan meistä putkassa, kaikilla on työpaikat ja perheet ja ihan hyvin menee vaikka joskus selkäänkin saatiin. On se kumma perkele kun nykyajan penskoja vaan hyysätään ja hyysätään vaikka silmille hypitään vähän väliä! Itsekin olen omia kakaroitani aikanaan kurittanut fyysisestikin eikä noista ole mitään yhteiskunnan vihollisia nro.1 tullut! Kun aina se painava sana ei saa järjestystä taloon, on myös toimittava! Ymmärrän täysin tämän kirjoituksen aloittajaa.
Rikoslain pahoinpitelyä koskevat pykälät (rl 21. luku 5 §, 6 § ja 7 §) eivät jätä vanhemmille oikeutta käyttää minkäänlaista väkivaltaa lapsiaan kohtaan. Rangaistavaa on tahallinen kivun tai vamman aiheuttaminen. Väkivallan käyttö ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että sen käyttäjä nimittää sitä kuritukseksi. Laki lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta kieltää ruumiillisen kurituksen.
Katso lisää täältä
http://www.alalyolasta.fi/index.phtml?c=www&l=fi&s=244
Toivottavasti lapsi hakee apua kouluterveydenhuollon tai koulukuraattorin kautta, jos äiti on niin välinpitämätön ettei välitä. Murrosikä on tytölle tulossa ja miten silloin aiotte reagoida, lisäämällä kuritusta vai?
Niinpä niin, siellä taitaa olla taas joku sosiaalitantta asialla jolla ei omia laopsia ole. Kyllä se kuule alkais sullakin pinna kiristymään jos kuuntelet vittuilua ja juonittelua aamusta iltaan joka päivä kuukauden ajan. Että silleen. eikä meillä lapsia pieksetä, meillä kuritetaan. Jos sana ei tehoa, niin tukkapölly tehoaa. Ja se EI ole lapsen pahoinpitelyä. Se on , jos hakkaa sitä että jää mustelmat iholle. Sen tiedän minäkin vaikka en säätele lakeja enkä hyssyttele sosiaalitanttana.
Pistetäänpäs tähän vielä lisäystä äskeiseen kirjoitukseen. Olet tervetullut meille katsomaan pariksi päiväksi, minkälaista perhe-elämämme on. Saat nähdä että meillä on koti täynnä rakkautta josta osansa saavat myös naapurin lapset, jotka varmaan eivät meillä kävisi jos olot olisivat kuin sota-tantereelta. Naapurin skidit nimittäin vierailevat meillä päivittäin ja sitä saattaa kestää aamusta iltaan, varsinkin näin vkonloppuisin. Nytkin on kaksi tyttöä kylässä, molemmilta puolilta seinää. Saat olla meillä yötä, peti löytyy ja ruokaa samalla lailla kuin meillekin. Huomaat että meillä on lasten hyvä ja turvallinen olla. Tervetuloa. Jos vastaat, annan sinulle yhteystietoni niin voimme sopia milloin tulet katsomaan "hulttioperhettä" niinkuin varmasti aluksi luulit.
hulttioperheestä niinkuin itse luulet sinua syytettävän. kyse on ruumiillisesta kurituksesta.
älkää ottako sinne naapureitten lapsia jo yhdestäkin on vaikea selvitä!
palkkiona hyvästä käyttäytimisestä voisi olla tuo että saisi kaverit tulla kylään. laittakaa järkeviä rajoja sille tytölle.
en epäile yhtään teidän rakkautta tytölle mutta teidän pitää osoittaa se sillä tavalla että se tyttökin tajuaa. kiukuttelemalla ei saa mitään. vaikka kiukutellakkin saa joskus. ei aikuisetkaan aina osaa kertoa miksi kiukuttelee. miksi lapsen pitäisi osata? lapsilta vaaditaan joskus ihan turhan paljon! lasten pitäisi osata kertoa syynsä pahaan oloon vaikka ei edes aikuiset osaa sitä tehdä!
Itsekin olen ihan yhteiskuntakelpoinen, on työpaikka, asunto jne. Vaikka meitä ei fyysisesti kuritettu. On niitä muitakin tapoja saada lapsi kuriin. Eri asia, jos lapsia ei voi lainkaan komentaa ja rangaista jollain tavalla. Jos lapsi tekee jotain, suljetaan vaan silmät. Näitäkin tapauksia on. Ei voi sanoa mitään, kun lapselle tulee pahamieli ja voi kamala kun se itkeekin... Annetaan sen nyt tehdä kaikkee mitä tykkää ja ostetaan sille kaikki mitä haluaa. Heti kun vähän itkeä tirauttaa tai hyppii tasajalkaa.
Ja mihin sen fyysisen kurittamisen rajan vetää? Onko ok vetää turpaan? Sitten he vetelevät vaimoaan/miestään/lapsiaan/muita aikoinaan turpaan. Jos selviävät hengissä aikuiseksi... ja eipä tuo kaikkiin tejoa edes se fyysinen kurittaminen. Joskus se voi vaan pahentaa asioita. Kaikista ei kyllä tule ns. yhteiskuntakelpoisia.
Toki se joistakin on helpompi antaa selkään, kun muut kasvatusmenetelmät on liian vaikeita.
Ja se tosiaan vastoin lakia.
Kyllä mielestäni voi laittaa rajoja, mutta kyllä se on niinkin, että ei lapset tykkää uusisistä ja äideistä. Ei kertakaikkiaan. Ne näyttää tunteillaan, kuinka hukassa ovat, kun kotiin on tullut asumaan vieras ihminen. Hyvin harvoin lapset hyväksyvät ei biologisen vanhemman.
joko poliisille tai lastensuojeluun näkemästään tilanteesta.
Suomessa kaikenlainen väkivalta lapsia kohtaan on kielletty. Väkivaltaa ovat myös luunapit ja tukistukset. Väkivalta ei ole perheen sisäinen asia. Lapseen kohdistuva väkivalta on rikos.
Perheenjäsenten välisiä asioita on totuttu pitämään yksityisasioina. Rikokset eivät kuitenkaan ole yksityisasioita. Ei varsinkaan lapseen kohdistuva väkivalta, joka on virallisen syytteen alainen rikos.
Tässä kaikille, jotka näkevät vastaavia tilanteita:
Hyvät suhteet tuttaviin, naapureihin tai omaisiin ovat tärkeitä. Sekaantuminen toisten asioihin voi tuntua kiusalliselta. Mutta mieti asiaa lapsen kannalta. Mitä jos olisit hänen tilanteessaan? Toivoisitko jonkun estävän, kun sinua pahoinpidellään? Asiallisesti ja jämäkästi toimimalla voit auttaa lasta.
Monet vanhemmat katuvat jälkikäteen sortumistaan väkivaltaan. Puuttumalla autat myös vanhempia. Kaikkien aikuisten on mahdollista oppia toimimaan lasten kanssa rauhanomaisesti.
Jos et uskalla sekaantua tilanteeseen itse, tee lastensuojeluilmoitus, kun näet lasta kohdeltavan kaltoin. Ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa ja sen voi tehdä nimettömänä oman kunnan lastensuojeluviranomaisille.
Lastensuojeluviranomaisten yhteystiedot löytyvät puhelinluettelosta tai internetistä oman kunnan sosiaalitoimiston kohdalta. Ilmoita kiireelliset tapaukset poliisille.
keski-ikäinen , kahden pojan äiti. Lapset jo aikuisia.
Itse lapsena sain ruumiillista kuritusta, josta olen hyvin murheellinen vielä nyt aikuis-iässä. Se on jättänyt lähtemättömät vaikutukset spyykkiselle puolelle. Saatiin selkään, tukkapöllyä, kopsautetiin...vanhemmat olivat huonoissa väleissä ja se heijastui väkivaltana lapsiin. Ei ollut keinoja eikä voimavaroja kasvattaa lapsia rakkaudella.
Kuri...se kuuluu jokaiseen perheeseen, sitä täytyy olla kun lapsia kasvatetaan. Se tuo lapselle turvallisuuden tunteen, että välitetään.Japsella on rajat ja hän tietää ne.
MUTTA..se ei tarkoita ruumiillista kurittamista, vaan että perheellä on säännöt, mitä noudatetaan ja jos niin ei tapahdu, tulee rangaistus, esim. tietokoneen käyttökielto.
Ja murrosikä voi olla hyvin vaikeeta aikaa lapselle, kaikki muutokset mitä se tuo tullessaan, tekee lapsesta epävarman. Ihan parasta on jutella, sovitaan vaikka aika etukäteen, jolloin lapsi tietää, että nyt puhutaan. Itsekin olin murkkuikäisenä kiukkunen ja paiskoin ovia...ja olisin halunnut jutella aikuisen kanssa. Lievittää epävarmuutta.
Ja mikä kannattaa muistaa...murkkuikäinen ei ole enää lapsi, vaan kaipaa jo vanhemmilta tietynlaista "huomaamista", vähän tasavertaistamista.
Juttelu ja puhuminen..se on kaiken avainsana. Ja silloin, kun lapsi ei ole kiukkunen :)..tukistaminen vaan lisää uhmaa ja tulevaisuus on vielä vaikeenpaa.
Juuri tuollainen hyysääminen johtaa siihen että nuoret/lapset eivät tajua mikä on oikein ja mikä väärin. Ennen vanhaan hyvään aikaan kun lapsilla oli kuri, ei tullut lapsista huumekoukussa riutuvia luusereita joilla ei ole juuri minkäänlaista otetta elämään. Ja sitten heitä hyysätään vielä lisää että varmasti rikollisuus ja narkomaanius jatkuu. Kyllä se näin on että minä ainakin napsautan luunapilla lasta jos alkaa näyttään siltä että pennut määrää, en minä tai muija. Sanokoot sosiaalitantat mitä haluaa.
ei tullut mun lapsista luusereita eikä huumehörhöjä, vaan töissä ovat molemmat, armeijat hyvällä mallilla, toinen poika sai armeijassa kunniamainintaa!! ja harrastavat sekä kavereita piisaa...heillä on itsetuntoa ja katsovat tulevaisuuteen.Ovat menestyjiä...
Mun lapset on kasvatettu kurissa, muttei millää luunapeilla tai tukkapöllyillä, vaan lapsiin on ollut henkinen ote vanhemmilla.
Jos sinun kasvatustaidot jää luunappiin, voi lapsi parka. Hän turhautuu ja tulee itsekeskeinen, toisia huomioon ottamaton yksilö..ja kun aikuisena ne sosiaaliset taidot esim. työelämässä on tärkeitä.
Millaisen itsetunnon kasvatat lapsellesi? Juuri tälläisistä perheistä tulee ne häirikkölapset kouluihin...kannattaa miettiä.
Kysymys hän on keinoista eikä kurittomuudesta.
Luulenpa, että se mitä teit, on juuri sitä mitä lapsi tarvitsi! Kyseessähän on avio/avoeron kokenut lapsi, jok aperusturvallisuus on siis sitä kautta järkkynyt. Hänen kiukuttelunsa on todennäköisin peräisin esim. huomion/rakkauden tarpeesta, rajojen(=turvallisuuden) tarpeesta, aikuisuuden tarpeesta! Lapsi on huutaessaan täysin poissa tolaltaan; sellaisessa tilanteessa on aikuisen hyvä toimia siten, että lapsi tuntee, että asiat ovat hallinnassa.
Lapsi koettaa omalla kiukuttelullaan/huonolla käyttäytymisellään hallita todellisuutta ja aikuisia, mutta tosiasiassa se olisi huonoin mahdollinen tulos... että lapsi saisi sellaisella käyttäytymisellä tahtonsa periksi!
Eli olit todella hyvä isäpuoli. Keskustelkaa vaimosi kanssa tästä asiasta ja hankkikaa ihmessa apua ja tukea vaikka perheneuvolasta: nyt se olisi mahdollista ja tehoaisikin vielä hyvin, kun tyttö on noin nuori. Muussa tapauksessa 5-6 vuoden päästä tilanne saattaa olla huomattavasti pahempi!!!
avioerolapsi tarvitsee hiusten repimistä? Ei todellakaan tarvitse. Väkivallalla et saa mitään hyvää aikaan. Jos aikuinen hermostuu lapseen niin että käy käsiksi, kyse on vaarallisesta impulssikontrollin menettämisestä, johon pitää hakea apua.
Mies on tullut asumaan lapsen kotiin asumaan "ulkopuolisena" ja nyt jo käy tyttöön käsiksi kasvatuksen nimissä. Uusperhettä ei näillä opeilla rakenneta. Toivottavasti lapsella on omakin isä, eikä hänen tarvitse ajatella tyyppiä minään isäpuolena vaan äidin miesystävänä.
Uusperheellisenä tiedän, miten lasten on vaikea hyväksyä kaikkea mikä uuteen perheeseen liittyy ja rajoja haetaan pitkään. MUTTA aina ilman väkivaltaa, lapset saavat huutaa ja riehua ilman että aikuinen käy käsiksi. Tämä on lasten laissa turvattu perusoikeus.
Lapselle kannattaa kyllä selvästi kertoa mikä on sallittua ja mikä ei. Isojen lasten kanssa voi keskustelmalla selvitellä rajoja. Kannattaa myös varmistaa, että lapsi ymmärtää rajat.Rajojen on syytä olla johdonmukaiset ja määrätietoiset, ja niistä kannattaa pitää kiinni (esim. kotityöt ja kotiintuloajat), tämä kyllä onnistuu väkivaltaa käyttämättä.
Meillä on muija samaa mieltä että toimin oikein. Onhan meitä muitakin jotka ovat sitä mieltä että lapsilla on oltava kuri. Kyllä minuakin on lapsena kuritettu eikä mitään "henkisiä arpia" ole jäänyt! Eikä tämä tarkoita sitä, että meillä lapsia pieksetään harva se päivä. Meillä ei lapsia pieksetä ja niinkuin yhteen kirjoitukseen vastasin, luunapin anto ei ole pieksämistä. Se on pieksämistä että isäukko antoi remmiä aina kun oltiin ERITTÄIN inhottavia sisarusten kanssa. Kyllä, olet oikeassa, avovaimoni tytär on avioerolapsi. Mutta huolenpitoa, huomiota ja rakkautta olemme hänelle antaneet erittäin paljon. Rajat olemme pitäneet ja siitä kai se kiukuttelu sitten lähteekin, tyttö on nimittäin aikas omapäinen. Isänsä ei kyllä alapsestaan huolehdi kun hän on siellä, vaan sysää tytön hoitoon äidilleen (asuu naapurissa) ja lähtee itse ryyppäämään. Meillä hänellä (eli omalla äidillään) kuitenkin on superturvalliset olot. Ärsyttää nuo sosiaalitantat jotka hyppivät heti nenille kun lapselle vähän isommalla äänelläkin pauhaa. Perkele. Ja vielä, mitään tukeja ja virallisia tahoja emme tarvitse tytön kasvatukseen, osataan kyllä tulla toimeen ilmankin.
mutta perheväkivalta ei ole mielipidekysymys. Suomessa kaikenlainen väkivalta lapsia kohtaan on kielletty. Väkivaltaa ovat myös luunapit ja tukistukset. Väkivalta ei ole perheen sisäinen asia, ei siis ole yksityisasianne hyväksyttekö väkivallan kotona vai ette. Lapseen kohdistuva väkivalta on rikos.
Perheenjäsenten välisiä asioita on totuttu pitämään yksityisasioina. Rikokset eivät kuitenkaan ole yksityisasioita. Ei varsinkaan lapseen kohdistuva väkivalta, joka on virallisen syytteen alainen rikos.
Ehkä sen sosiaalitantankin vielä saat kotikäynnille. Esittele vaan silloinkin noita mielipiteitäsi, niin tukitoimet tulee automaattisesti.
sillä aikoinaan kun lapsenlapseni tuli isäinpäivänä meille, oli hänellä naama mustelmilla ja kaulassa kuristusjäljet, hän "oli pudonnut sängystä" vanhempien mukaan, oli 8 kk vanha silloin, oli varmaan lapsella tuskat silloin!
Just, soitin heti maanantaina sossuun, sieltä käytiin sit vasta perjantaina kotona, on sillä vähän mustelmia, seuraillaan!
Paljon muitakin juttuja sattui, ei mitään sossuun mennyt jos vanhemmat joi ja kulki missä milloin ja naapuritkin valitti
!
Esim. kun lapsi oli 6v, isä heitti pojan päin keittiön ovia, kun lapsi ei pukenut heti päällensä!
Ei ne sossut välittänyt, kun lapsi kasvaa ja syö ja vanhemmat on just silloin kotona kun he käy ja on siistii siellä silloin, tottakait kun sovitaan, miks ei voi yllättäen mennä, nähdään todellinen tilanne silloin!
No, sinähän kunnat säästää mania, kun ei tarvi huostata lapsia, vaikka syitä vois olla monenmonia
Joltain viedään jo pienimmästäki syystä lapset!
silloin asia olisi tutkittu heti. Poliisi tekee yhteistyötä sosiaalitoimen ja lastensuojelun sekä terveydenhuollon kanssa. Lääkäri tutkii mustelmat ja kuristusjäljet.
Anna palautetta ilmoituksen vastaanottajan menettelystä esim. sosiaalijohtajalle. Sitä varten ne virkamiehet siellä on.
entäpä kun puhe ei auta...eikä mikään muukaan?
Onko parempi näin kuin meillä että "äiti" (minä)
ei puutu ollenkaan isän lasten tekemisiin ja olemisiin vaikka asutaan saman katon alla.
meidän tapauksessa äiti on kuin taloudenhoitaja, siivoaa ,tiskaa,pesee pyykkiä...jne. mutta mitään sanomista ei ole toisen lapsiin nähden. mistään ei saa sanoa eikä komentaa .(lapset täysihoidossa , omaltakaan en voi vaatia mitään kun toistenkaan ei tarvi osallistua kotitöihin tms.) kaikki kääntyy oman lapsen syyksi tai vaan sen täytyy noudattaa sääntöjä...mitä ne sitten ovatkaan.
jos erehtyy sanomaan niin se on sotatilanne heti päällä ja oma lapsi arvostellaan maan rakoon. miehen lapset on niin hyviä ettei mitään. siispä yritän viimeiseen asti olla hiljaa , samalla suojelen omaa lastani joka kyllä muuttaa pois heti omilleen kun mahdollista. saas nähdä mitä tästä sitten tulee.
sen olen tehnyt selväksi miehelleni etten tule hyväksymään peräkammarin poikia enkä tyttöjä, kun koulut on käyty, mennään töihin ja hommataan oma kämppä ja sen jälkeen me muutetaan niin pieneen asuntoon ettei sinne alivuokralaisia sovi. (vaihto ehtona se että minä muutan sitten omilleni, sitä en ole ääneen sanonut miehelleni mutta niin käy jos täysihoito alkaa pitkittyyn)
luin tuon kirjoittamani tekstin ja tuntuu kuin katselisin ulkopuolelta omaa elämääni voimatta vaikuttaa siihen mitenkään,kaikki vaan tapahtuu enkä mahda millekään mitään, ihan kuin se olisi jonkun muun elämää. huh huh onko se näin parempi.
Tiedoksi vaan: lapsen ruumiillinen kurittaminen on Suomessa rikos!"lähti vähän tukkaakin päästä" = pahoinpitely.Jos muijas on niin miehen kipee, että sallii sun lastansa pahoinpitelevän niin toivottavasti edes verhontakaa katsojat älysivät tehdä lapsensuojeluilmoituksen paikalliseen sos.toimeen.
Voi hellanlettas, ei ois pitäny alun perinkään kirjoitella tänne mitään kun tästä tällanen kiista lähti! Ensinnäkään, vaimoni ei ole miehen kipeä, on sanonut että tietyt asiat jos tapahtuu, niin juttu loppuu heti siihen. Itse olen samaa mieltä ns. tietyistä asioista. Hänkin vain on sitä mieltä että lapsilla täytyy olla kuri ja rajat. Eilenkin hän antoi luunapin naapurien nähden kun tyttö nukkumaan mennessä kiukutteli, enkä usko että naapurit ryntää huomenna soskutätien tykö kielimään, koska kyseessä oli lapsen kurittamnen, ei pieksäminen, kuinka monesti se pitää sanoa?? Olen nähnyt kun naapurit pitävät järjestystä lapsilleen tukistamalla enkä kyllä itse jaksa valittaa yhtään mihinkään. Hyysäämällä ei kuule mistään tuu mitään. Äläkä jaksa arvostella vaimoani jota et ole edes nähnyt. Hommaa omia lapsia ja tule sitte tänne illistelemään.
Pyyhi soskutantta niillä soskupapereilla se paskanen läskipersees ja anna muiden olla rauhassa.
uraputki katkeaa, jos käyttävät mitä tahansa ruumiillista kuritusta. Lapsiryhmän koko suuri, rajat ja järjestys täytyy pitää muilla keinoin. Eikö kotona kaksi aikuista todellakaan pärjää yhden lapsen kanssa ilman fyysistä väkivaltaa?
hmm.. kun olin pieni ehkä jotian 7-10 äitini löi minua... no se hetki on palannut mieleeni monesti ja siitä tulee hyvin surullinen olo=(
mietin sitä aika ajoin... tiedän että tein sillon ehkä väärin kun kitisin tms, mutta mietin aina "miksi minua lyötiin" koska ei lapsia saisi lyödä.
lyöminen aiheuttaa vain vihaa sitä koshtaan joka on lyönyt.
mieletäni rajat pitää asettaa jollain muulla tavalla. itse aloin miettimään tekosiani siinävaiheessa, kun huomasin että äitini oli pettynyt minuun, ei esim puhunut yms...siinä tietää itse tehneensä väärin. toisin kun siinä että itse tekee ensin väärin esim kitisee yms mutta sitten vanhemmat tekevät isomman virheen lyömällä.
kun kyllä lapsi sen tietää että ei saa lyödä tai satuttaa.
mutta mielestäni tuossa kohtaa molemmat ovat tehneet virheen.
mutta toisaalta ymmärrän molempia.. välillä ei vaan jaksa vinkuvaa kakaraa ja välillä nuorikaan ei jaksa. mutta nuoren kanssa kannattaa jutella ja huomioida häntä...itse aina kaipasin huomiota, en sitä koskaan saanut ja sekin harmitti..
Kyllä kyllä mutta kun EN OLE lyönyt. Meillä ei lapsia lyödä. Mikä vittu siinä on kun tänne sitten pillitetään omia traumaattisia kokemuksia vaikka lasta ei ole lyötykään. Olen huomannut että tässä asiassa ihmisillä on todella ihmeellisiä mielipiteitä! Itse olen saanut remmistä ja yhtään ei tunnu pahalta, hyvä vaan kun kävi niin. Ei nimittäin oltu ihan helppoja ja meitä oli monta. Tiedä minkälaisia hulttioita olis tullut.
omalle kohdallesi? Miksi kiroilet täällä? Odotitko että sinua kehutaan ja ymmärretään? Miksi?
Suomalaisessa yhteiskunnassa on hyväksytty tietyt pelisäännöt ja sinä toimit niiden vastaisesti.
Ennen oli toisin, silloin toimittiin sen aikaisten käsitysten varassa eikä lakikaan kieltänyt. Kehitys kehittyy, et varmaan lapsena käyttänyt turvavöitäkään ja silti nykylapsille ne täytyy laittaa.
Kouluissa kerrotaan lapsille oikeudesta väkivallattomaan elämään ja rohkaistaan puhumaan omalle kohdalle osuneesta väkivallasta kotona. Sitä kautta lapsi voi saada tukea ja apua vaikka oma äiti ei ymmärtäisikään lastaan tukea.
Joo hyville tavoille ainakin olet oppinut. Ja varmaan sitä itsehillintääkin...
"Mikä vittu siinä on kun tänne sitten pillitetään omia traumaattisia kokemuksia vaikka lasta ei ole lyötykään."
siitä et pääse mihinkään..muuta tyyliä, hyvä mies.Ne luunapit...ja niillä annetaan vielä hyvän yön toivotus, miettikääs vähän...
Luunapeilla meillä ei ole annettu hyvän yön toivotuksia. Mistä olet sellaista saanu päähäs? Idiootti.
vastaus oli ap:lle, vai kirjoitatko useammalla nimmarilla... ja aikaisemmassa viestissähän niin sanottiin. Hei..tosi hyvän kuvan annat itsestäsi..lue viestiketjua, ennenkuin alat ketään nimitellä.
Alan olla kyllä tasan tarkkaan sitä mieltä, että pitäs olla vanhemmuuskoulu ennen lasten hankintaa ja varsinkin uusioperheille sopeutumis-valmennuskurssi. Ei avopuolisoilla ole välttämättä taitoja ja keinoja kasvattaa lasta, yhdessähän siinä ollaan ja toimitaan.
Sitten täällä anonyymisti kukkooillaan ja haetaan hyväksyntää hävettävälle teolle..siis aloittajaakin selvästi hävettää, ei vaan tunnusta sitä itselleenkään!
Sulle olis suotavaa tunkea pesäpallomaila perseeseen. Ja poikittain.
"fiksuuttasi". Raahessako näitä pesisidiootteja kasvaa? Olet tainnu saada lapsena pallon päähäs liian lujaa. Älä silti muille kosta.
Lapsiin kohdistuvasta väkivallasta käytetään monia eri nimityksiä. Puhutaan lasten pahoinpitelystä, ruumiillisesta kurituksesta, lasten kaltoinkohtelusta ja hoidon laiminlyönnistä.
Tavallisessa elämässä kasvattajan eteen tulee tilanteita, joissa itsehillintä on koetuksella ja lapsen läimäyttäminen ja tukistaminen, joskus vakavampikin väkivalta on lähellä. Tällaisia tilanteita on jokaisen kasvattajan hyvä ajatella etukäteen ja miettiä, miten välttää sortuminen väkivallan käyttöön.
Aihetta on käsitelty monissa kasvatusoppaissa ja mm. Lastensuojelun Keskusliiton julkaisussa Kekseliäs kasvatus. http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=50
ihmistä voi oikeasti olla.
liian rajua. ei lapsi ilkeillessään protestoi.
protestoi rajojaan ja milloin mitäkin. ilkeydestä ei kuitenkaan ole kyse.
antakaa lapselle huomiota ja omaa aikaa päivittäin.
äitin pitäisi oman lapsen saada sinne autoon eikä sinun. voi tukea kyllä äitiä toistamalla saman.
itse antaisin varoituksen että jos et kolmen minuutin päästä istu auton takapenkillä niin sitten jäät kotiin. ja jättäsin myös.
ja minua ei myös potkita eikä lyödä. lapsen kunnioittaminen on myös sitä että kuunnellaan. ei käydä käsiksi eikä huudeta. nostaa saa sinne autoon jos haluaa mutta se ilman väkivaltaa.
aikuisen ihmisen PITÄÄ hillitä itsensä. jos alkaa huutamaan niin lapsella menee kunnioitus. AIKIUNEN on kuitenkin se jonka pitää tilanne hallita.
kyllä ne rajat pitää pitää ja kuri. muuten lapsesta kasvaa ihan mitä vaan. mutta lapsikin oppii hyvin äkkiä käyttämään tilanteita hyväksi. jos jossain kaupassa huutamisessa vanhemmat antaa periksi niin sehän on siinä.
itse uhkasin että kun lapsi kävi kaupassa huutamaan ja lattialle makaamaan niin teen samalla tavalla. ei enään ikinä tehnyt sitä.
samoin kun lapset syljeskeli pitkin katuja niin aloin tehdä samaa. siihen loppui sekin.
anna lapsen huutaa. sano että katoppas kun naapuritkin kattelee ikkunasta. pane vaikka tupakaksi tai ota pala suklaata. anna lapsen huutaa. ei se lapsi traumoja siitä saa. sinähän niitä saat. kun pari kertaa huutaa niin oppii ettei se huutaminen auta.
minä kyllä tuon lapsen äitinä olisin suuttunut. mutta jos hän on jo osiltaan sen kasvattamisen on jättänyt sinun varaan niin en ihmettele.
Sinäkin olet tervetullut meille katsomaan miten meillä lapsia kasvatetaan. Huomaat että tytöllä on rakastava koti jossa lapsesta pidetään huolta ja rajat pidetään. Mitä muijan periaatteisiin tulee, hän on luottavaisin mielin jättänyt tytön minun kanssa kahden kun on ollut esim. töissä ja hyvin on pärjätty. Että tere tulemast meille vaan, saat yöpaikan pariksi päiväksi ja arvostele sitten tarviiko ottaa vaikka lapsia huostaan. Olisit enemmän huolissasi minkälaista porukkaa päiväkodeissa täteinä nykyään pyörii, ei paljoa huolehdita onko pipot päässä kylmällä yms. Tänään sattui sellanen tapaus. Olemme Raahessa. Tule käymään.
uskottomuuspalstalla. Kovin olet uskottava? Joko uusikin muija pettää?
Ai Raahessa pidetään jo pipoja? heh
Kyllä, olen sama henkilö. Muutama vastaus sulle. Ei, en ota enää samanlaista hutsua mikä aikaisemmin oli.
Ja toisekseen, oletko kuullut että pienet lapset ruukataan pukea lämpimästi jos ulkona on kylmä?? Taitaa siellä teilläpäin olla vähän löysemmät rajat penskoilla vai?
PS. Ootko itte varma omasta muijastas...
siis että ei koskaan ole oikeutettua lyödä tai tukistaa lasta. eikä aikuistakaan.
itse olen sortunut siihen kerran kun maalla asuttiin ja tielle taikka kaivolle ei ollut lupa mennä. kyseessä oli siis se että lapset olisivat voineet kuolla! kerran annoin piiskaa (yhden räväyksen kiellon uhmaamisesta. en ole siitä ylpeä). lapset olivat 3-vuotiaita.
näin jälkikäteen ajateltuna oli idioottimaista antaa nuin pienten lasten olla yksikseen siellä pihalla.
mutta mistään kiukuttelusta ei koskaan ole ollut kysymys. kiukuttelut on osa lasten elämää.
minun lasten kohdalla oli se että eivät vaan muistaneet. ja aika kamalaa olikin että sitä niiltä edes vaadin. ei ne lapset kyllä hyppinetkään tiellä sen jälkeen. käytiin rajoja läpi mihin saa mennä. ja katsottiin perään paremmin. ihan joka kerta pihaan mennessä muistutettiin.
muistivat sen jälkeen. kaivo pantiin kyllä lukkoon. (tai oli se ollutkin haassa jo sitä ennen mutta keksivät että jonkun päälle seisoessa sen sai auki).
niin ja vielä että asuttiin tosi korvessa. kaikki naapurit tiesivät että talossa on lapsia ja ajoivat hiljaa. kylttikin oli laitettu että "aja hiljaa".
Huomaan, että lasten kurittaminen on nostanut pintaan monenlaisia tunteita. Osa kertoo nähtävästi vuosikymmenien takaisista omista kokemuksistaan ja perustelee myöhempää käytöstään sillä, että minä voin kurittaa koska minuakin kuritettiin ja hyvä ihminen tuli.
Mahtoiko tulla? Mitähän läheiset mahtaisivat sanoa?
Olin hiljakkoin viiskymppisen kaukana asuvan entisen naapurin hautajaisissa. Vainajan pojat seisoivat haudalla hiljaa kiroten, ääneen he sanoivat siinä kummun vierellä: Toivottavasti me opittiin jotakin. Meidän lapsia ei lyödä!
Ja muistin, että monet kerrat olin puhunut tämän entisen naapurin kanssa kurittamisen oikeudesta. Hän sanoi, että koska häntä kuritettiin, hänelläkin on oikeus kurittaa poikiaan.
Olen muuten miespuolinen sosiaalitantta, vaimoni on lastenlääkäri. Molemmat olemme työssämme joutuneet tekemisiin lasten "kurittamisen" kanssa. MUtta kotona kurittamiseemme - lapsia on neljä - ei koskaan kuulu käsiksi käyminen.
Lasten fyysinen kurittaminen on rikos. Jos joku sanoo vetäneensä lasta tukasta ja myöntää, että tukkaakin lähti, hän on tehnyt rikoksen.
Perheväkivalta ei ole yksityisasia. Sanon saman mitä joku muukin on täällä yrittänyt toistaa.
minua itseäni on ihan siis hakattu (äitini) ja hiuksista revitty. vieläkin päässä on pieni kalju läikkä.
en todellakaan puolusta lasten lyömistä. itse siihen kerran sorruin ja katunut olen.
se tilanne tuli niin yllättäen ja luulin jo lasten hukkuneen kaivoon.
isäni antoi kerran minulle luunapin kun en toistuvista käskyistä uskonut. sen luunapin kyllä muistan vieläkin vaikkakin se oli ainut isäni puolelta.
onneksi lapseni eivät kyllä tuota "piiskan saantia" muista ollenkaan vaikka olen sen kyllä kertonut heille.
aikana ehtinyt vierestä seurata mitä fyysinen kuri on saanut aikaan minua kuusivuotta nuoremmassa serkussa. Kaverilla on ollut lapsuus ja nuoruus todella hankalaa aikaa, on todellakin ihme, että mies on pysynyt kaidalla tiellä. Ensimmäinen (kahdesta) "isäpuolesta" kuritti aika-ajoin kovallakin kädellä.
Fyysisellä kurituksella ei saa muuta aikaan kuin kovapäisen lapsen, jonka itsetunto on lähes nolla. Huonon itsetunnon kanssa on hankala elää ja kun se alkaa rakentumaan kunnolliseksi niin se vie aikaa. Eihän sitä lapsen paras kaveri tarvitse aina olla ja tietyt rajat pystyy ylläpitämään ilman fyysistä kuritusta.
Fyysinen kuritus on aikas helppoa toteuttaa, mutta pidemmällä aikavälillä se ei tuota positiivista tulosta molemmille osapuolille.
Se on tiukka tilanne, kun joutuu elämään lähes murrosikäisen lapsen kanssa, joka ei ole edes oma. Vaikea kuvitella, miten kyseisessä tilanteessa toimisi itse.
Voi vittu mikä herkkis. Muistaa vielä luunapin minkä isi anto joskus ennen sotia.
Ja minä muistan kun Kekkonen oli vielä presidentti.
Voin kertoa omasta lapsuudestani jotain.
Minua kuritettiin tukistamalla ja luunapeilla. En saanut ikinä piiskaa. Tänä päivänä en muistele ko. kuristusta mitenkään pahalla. Se ei siis herätä minussa minkäänlaisia tunteita.
Sitten myöhemmällä iällä äitini löi minua kerran. Se ei sattunut juurikaan, mutta herättää vielä tänäkin päivänä ikäviä tunteita.
On aivan eri asia kurittaa fyysisesti, kuin tehdä väkivaltaa. Itse ainakin koin niiden kahden asian eron hyvin voimakkaana, kuten kokemistani tunteista voi päätellä.
En kyllä oikein tiedä tuosta tukasta repimisestäsi. Toisaalta se oli siinä mielessä hyvä, että tyttö näki rajat ja olikin sitten kiltimmin, kun huomasi ettei voi uhmata sinua loputtomiin.
Toisaalta taas tuo saattoi mennä hieman liian pitkälle, jos tukkaa lähti.
Pidä kuitenkin huoli, ettet mene liian pitkälle. Siinä todella on ero kurittaa fyysisesti kuin käyttää väkivaltaa.
fyysinen kurittaminen on väkivaltaa. Se voi olla lievää tai törkeää, mutta väkivaltaa anyway ja sellaisena tuomittavaa. Rajojen opettaminen käy paremmin muilla keinoin.
Aikuisen tulee säilyttää itsehillintänsä, sitä voi ja pitää opetella. Ap. perusteli väkivaltaa hermojensa pettämisellä.
En kyllä ymmärrä tuota määritelmää väkivallalle. Miten ihmeessä pieni napsaus otsalle voi olla väkivaltaa? Entä se, jos painan sormeni kevyesti lapseni otsaan? Entä jos teen sen normaalilla painolla?
En mitenkään voi pitää väkivaltana pientä napautusta otsalle, joka ei edes satu. Tai sitä, että hiuskiekura kierretään sormen ympärille.
Kutittaminenkin tuntuu enemmän, jos sattuu vaikka raapaisemaan (kuten kutitettaessa monesti käy). Onko kutittaminenkin väkivaltaa?
Naurettavaa "väkivaltaa" tuollainen. Eri juttu tietenkin antaa sellaista tukkapöllyä, että tukkaa lähtee. Tai lyödä. Mutta kaikki fyysinen kurittaminen ei totta vie ole väkivaltaa.
On sekin, että luunapin antavaa äitiä pidetään samalla viivalla kuin isää, joka hakkaa sairaalakuntoon...
...
.....
sfgt
kytbtf5vfb
.....
sfgtyfjnyryrjr ryurtuw
kytbtf5vfb
Sille, joka pari viestiä takaperin sanoi, että tyttö oppi tukistamisen jälkeen olemaan ihmisiksi, sanon: Väärin! Tyttö oppi toimintatavan, jota voi käyttää toiseen ihmiseen, esimerkiksi luokkakaveriin tai myöhemmin omiin lapsiin.
En jaksanut lukea kaikkia viestejä.
Kavereitten kanssa tuossa pohdittiin kun tuli tuo 4D dokkari, että miten ihmeessä onnistutaan kasvattamaan sitten joskus omista lapsista jotenkuten edes kunnollisia ihmisiä.
Fyysinen kurittaminen on ok. Se, että lapsi pistetään itse hakemaan pihalta vitsansa ja sillä kenties pari kertaa kosketetaan
(nimenomaan kosketetaan) peppua. Tämä rangaistus ei perustu siihen, että se tekee kipeää. Rangaistus perustuu HÄPEÄÄN. Ei ole tarkoitus antaa koivuniemen herraa niin ettei viikkoon istu. Sekin voi jo riittää, että lapsi hakee itse vitsansa joka laitetaan jonnekin pöydälle että "jos vielä kerran teet niin, niin tiedät mitä tuolla vitsalla seuraavaksi tehdään".
Toisaalta kannattaa miettiä, miksi lapsi ei enää kunnioita vanhempiaan. Meillä jos äiti pyysi miljoona kertaa viikon aikana että siivooppa huonees. Ei tapahtunu mitään. Ei yhtään mitään. Perjantai-iltana kun isä kävi huoneen ovella ja sanoi että voikko siivota nyt huonees niin johan alkoi tapahtua. Syy tähän oli se, että isä oli aina reilu ja jämpti. Ei ollut ristiriitainen, ei huutanut, kohteli sisaruksia kaikkia tasa-arvoisesti, ei suosinut ketään millään perusteilla.
Äitini mielestä minä olin aina kaiken pahan alku ja juuri. Kaikki oli aina meikäläisen syytä, minuun purettiin paha olo, sisaruksethan eivät olleet tehneet mitään pahaa. Heidät jätettiin rauhaan. Koko elämäni ensimmäiset 20 vuotta elin varpaisillani. Aina valmiina kuulemaan huutoa ja puolustautumaan. Tekemään kotitöitä vaikka läksyjäkin olisi ollut. Ja sitten tietysti kauhea saarna siitä, miksi kokeesta tuli huono numero.
Aloin elämään, siis ihan oikeasti nauttimaan elämästä vasta sitten, kun muutin pois kotoa. Huolimatta siitä, että meillä oli kotona aineellisesti kaikki oikein hyvin. Äitiäni en edelleenkään oikein kunnioita. Ei kiinnosta.
Toivottavasti edes joku katsoi tuon 4D dokumentin. Fyysinen kurittaminen tai ojennus on joskus ihan kohdallaan. Väkivalta ei. Vitsalla tai tukkapöllyllä ei saa lapsen luottamusta eikä arvostusta. Päinvastoin.
Edellinen kirjoitus on ansiokas, mutta siinä on kuitenkin kohta johon kannattaa kiinnittää huomiota
Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta asetetaan kasvatukselle seuraava tavoite: "Lasta tulee kasvattaa siten, että
lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla
tavoin loukkaavasti."
Mietipä tätä edellisen kirjoituksen kohtaa tämän lain tavoitteen valossa (loukkaaminen, häpäiseminen, vitsalla pelottelu)
"Fyysinen kurittaminen on ok. Se, että lapsi pistetään itse hakemaan pihalta vitsansa ja sillä kenties pari kertaa kosketetaan
(nimenomaan kosketetaan) peppua. Tämä rangaistus ei perustu siihen, että se tekee kipeää. Rangaistus perustuu HÄPEÄÄN. "=> mielestäni todella kyseenalainen kasvatuskeino.
Miten se oikein on mahdollista, että ennen kun lapsia kuritettiin fyysisesti, lapset JA aikuiset käyttäytyivät hyvin? Puhun nyt siis mummoistamme ja jopa vanhemmistammekin.
Miten voi olla mahdollista, että pari sukupolvea sitten, kun lapset pidettiin "herran nuhteessa ja kurissa", oli paljon vähemmän nuorisorikollisia ja huonokäytöksisiä lapsia?
Miten se on mahdollista, että nyt, kun luunappikin on rikos, lapset eivät tottele enää mitään? Koulukiusaaminen ja -väkivalta kukoistavat aivan uudella tavalla...
Miten tämä on mahdollista? Onko se seitsemäs ihme? Vai kannattaisiko käyttää sitä maalaisjärkeä?
Ennen lapset opetettiin tavoille pienestä pitäen, ja ne tavat myös opittiin. Eikä kyse ollut väkivallasta, vaan kurittamisesta. Pahoinpidellyt ja laiminlyödyt lapset tietenkin voivat huonosti aina, se ei ole muuttunut mihinkään.
Loppuun vielä tällainen kysymys: Mitä olette mieltä poliisin pampusta?
Vääriä tekoja tulee hävetä. Jos lapsi ei häpeä niitä, se häpeä tulee herätellä.
Häpeään perustuu monesti myös yhteiskunnan langettamat tuomiot.
myös sanallisesti. Vaatii enemmän vaivannäköä kuin alkeellisempi kiinnikäyminen.
Mietipä mikä meteli nousisi jos tuommoisia "isäpuolia" rangaistaisiin antamalla risua paljaalle ahterille julkisella paikalla. Tai jalkapuussa. Voisivat mieluummin ottaa päiväsakkoja. Häpeärangaistukset vaikuttavat itsetuntoon, ja se ei ole hyvä asia.
Siis jos vanhempi tarttuu lsta tukkapäästä kiinni niin että käteen jää hiuksia, on varmasti tytön päänahka kipeä ja saattaapa tulla vaikka aivovaurio tai niskavamma. Mistäs tietää mitä siinä tapahtui...miehen otteella vihapäissään kun kourasee, se ei ole mikään hellä puristus.
Ajatelkaahan hyvät ihmiset..on surkeeta, kun lapsia ei osata kasvattaa maalaisjärjellä eikä kuria ole perheessä, olen sen nähnyt tuttavaperheissä niin monesti. Tytöt varsinkin on vaikeita, lapset saa tehdä mitä haluaa, heihin ei ole otetta!
Kylässä kahvipöydässä lapsi(8 v) haukkuu pöydän antimia, kaikkia tavaroita kosketaan, vaikka kielletään, kun ne menee herkästi rikki ja lopulta jotain rikotaankin...eikä vanhemmat pyydä anteeksi tai osoita mitenkään korvaavansa tavaraa, vaikka se olisi ollut omistajalleen tärkeä. Tässä on hyvää kasvatusta ja esimerkkiä lapselle..ei hyvänen aika.
Ja mistä johtuu, vanhemmat ei jaksa tai viitsi pitää yllä kuria, vaan antavat lasten määrätä ihan miten vaan,..siis ei kielletä tai jos kielletään, kielto ei pidä.
Sitten lopulta ollaan tukkapäässä kiinni..
Lapset on kurittomia..!!
Ja se kuri ei todellakaan ole tukistamista, vaan sitä että perheessä on säännät ja ne PITÄÄ.
Jos niistä lipsutaan, on selvää, että vaikeuksia tulee ennen pitkää.
Tai sitten vanhempi menee itse lapsen asteelle, käyttää samoja käytöstapoja kuin lapsi itse..hyvästi turvallinen lapsuus.
Eli näin, tuleeko hyvästä kodista automaattisesti huono koti jos lapselle annetaan tukkapöllyä? Eikö se oo huono koti joka ei aseta lapselle rajoja vaan antaa pelleillä omin päin joka asiassa?
rajojen asettamisen ja kurittamisen välille. Rajojen asettaminen ei tapahtu kurittamalla vaan ohjaamalla ja kasvatuksellisin keinoin.
Muutaman pv:n tätä kirjoitussarjaa seurattuani huomaan että olet yksi nitä harvoja, jotka suhtautuvat järkevästi tähän aiheeseen, eli lasten kurittamiseen. Vastauksesi oli juuri sitä, mitä alun perin tässä varmaan on haettu:
Missä ennen olivat ne nuorisorikolliset?
Miten ennen kouluissa oli kuri?
Poliisin pamppu? Se jos poliisi lyö on laillista. Jos vanhempi ojentaa lastaan luunapilla, se on rikos.
VÄÄRIN!
Te jotka hyysäätte ja syytätte kirjoituksen aloittajaa sadistiksi tms., huomaatte että olemme kusessa kun nykypenskat kasvavat. Kyselläänpä sitte lisää.
Just joo näitä siveyden sipuleita heti soittelemassa poliisille, kun kakaroille pistetään rajat..
Oikein teit, kun pistit tytön ojennukseen --tosin raja olisi pitänyt vetää jo hyvin paljon aiemmin, niin ei olis mennyt kuppi nurin niin pahasti, että pitää tukasta raahata.. Lapset (huom! "kouluikäinen" on todellakin LAPSI!) tarvitsee selkeät rajat tunteakseen olonsa turvalliseksi --kiukuttelemalla rajoja haetaan ja testataan, että "onhan ne varmasti siellä, onhan.."..
Jatkossa suosittelen tiukkaa linjaa jo alkumetreillä, niin patoutunut viha ei ryöpsähdä noin yli äyräiden --siis sinulla.. niin ei sitten tarvitse kuunnella tällaisten "lasten kurittaminen on rikos.." -tekopyhien ällötysten paasaamista, eikä huonoa omaatuntoa itsesikään taholta..
Älä, muuten ihmeessä ala HYVITELLÄ tytölle kimpaantumistasi --keskustella kannattaa ja kertoa, että ASIASTA olet edelleen ( ja tulet olemaan jatkossakin!!) samaa mieltä, mutta että olet pahoillasi tytön satuttamisesta --ja kertoa, mitä omalta puoleltasi tapahtui --meni siis kupi nurin, kun äksteeraaminen oli jatkunut niin pitkään.. sopikaa aikaisemmasta puuttumisesta jatkossa ..lapset on yllätävän fiksuja ja näistä asioista voi puhua ja myöntaa omat virheensä!
kurittamisesta ihan muillekin.
Siveydestä tässä ei ole kysemys, vaan yhteiskunnan säännöistä.
..joo tekosyynsä kullakin, kun ei uskalleta käyttää maalaisjärkeä ja ajatella omilla aivoilla --halutaan, että aina on joku ulkopuolinen instanssi kertomassa mitä tehdä ja mitä ei.. lisää pykäliä ja maailma pelastuu : DD..!
jossa voidaan mitä tahansa "maalaisjärkeä" vapaasti soveltaa. Säännöt on heikoimpien turvaamiseksi ja myös ne pitää jokaisen kansalaisen tuntea. Kurittaminen ei ole mielipideasia. Oikeus väkivallattomaan elämään on ihmisoikeus, jota lailla suojellaan.
Ulkopuoliset instanssit säätelevät myös miten kuljetat lapsiasi autossa, vaikka maalaisjärki mitä sanoisi.
Uusi lastensuojelulaki on valmisteilla. En pidä sitä turhana.
Lapsen kurittaminen, ml. tukkapölly, on Suomen lain mukaan Rikos! On aivan sama, onko vanhemmat siihen oikeutettuja sinun mielestäsi vai ei, sillä sitä et voi lain mukaan tehdä.
Lapsellanne ei ilmeisesti ole rajoja, kun käyttäytyy uhmaikäisen tavoin. Rajojen asettelu on eri asia kuin pahoinpitely (joksi toimintasi lain mukaan katsotaan).
Lapselle kannattaa olla johdonmukainen (kun sanotaan, ettei hän etupenkille istu, sinne hän ei istu). Jos lapsi saa aina periksi sen mitä pyytää, hän on aikojen saatossa oppinut, että mitä kovemmin kiukuttelee, sitä helpommin saa periksi. Sekä sinun että vaimosi kannattaisi ottaa yhteys kunnan sos.viranomaisiin tai perheneuvolaan, jossa teille osattaisiin asia selittää rautalangasta, jos ette tätä vielä ole ymmärtäneet.
Lueppa viestit tarkemmin. Meidän lapselle on pidetty rajat eikä ole annettu kaikkea periksi. Eikä saa aina periksi kaikkea mitä haluaa. Ota asioista selvää ennen kuin morkkaat.
Ei tietenkään tarvitse vain kuunnella kitinää kuukausi tai vuosikaupalla ja antaa lapsen lyödä tai potkia. Itse olen ehdottomasti sitä vastaan, että lapset esim. lyö toista. Ja olen havainnoinut, että sellainen nyrkillä esim. käteen tai jalkaan tms. omaa äitiä, isää, sukulaisia yms. lyöminen on joistakin näemmä ok. Mitään ei sanota, kun lapsi lyö. Korkeintaan, että "ai toi sattu". Kyllä minä kiellän heti, jos kerrankin lyö.
Eikö voisi keksiä jotain muita rangaistusmenetelmiä? Mistä tyttö tykkää? Älkää antako katsoa telkkaria, käyttää tietokonetta tai ottakaa häneltä pois tietyksi aikaa jotain muuta mikä on hänelle tärkeää. Antakaa kotiarestia jne.
Pieni kevyt tukkapölly ehkä menisi, mutta raahaaminen tukasta takapenkille ei. Mitä seuraavaksi? Jos se ei enää riitä? Et itsekään hyväksy väkivaltaa eli potkimista ja lyömistä tytöltä. Aikuisetko saa harrastaa väkivaltaa? Olisit napannut tytön vaikka olkapäällesi ja vienyt takapenkille. Tai sanonut, että sitten ei lähdetä kauppaan. Ettekä olisi lähtenyt. Ainakaan tytön kanssa.
Äiti ei ole selvästi osannut yksin kasvattaa lastaan. Teidän tarvitsee nyt molempien olla jämäköitä ja sopia yhdessä tietyt säännöt. Ei se helppoa varmasti ole, kun tilanne on päässyt noin pitkälle. Jos ette selviä yksin, pyytäkää ammattiapua tarvittaessa.
Monet joita on kuritettu, sanovat että joo kyllä mäkin sain selkään pienenä ja se on ok. Mutta on niitäkin, jotka ovat päättäneet, että meidän lapsille ei selkään anneta. Tyttö ei välttämättä ole vain hemmoteltu tms. vaan hänellä on paha olo jostain tms. siihen ei pelkkä tukasta kiskominen tai selkäsauna auta.
Suomessa ruumiillinen kuritus yksiselitteisesti kiellettiin 1984.
Suomessa käytiin 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa laaja yhteiskunnallinen keskustelu lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja erityisesti kuritukseksi nimitetystä väkivallasta. Keskustelu johti merkittäviin lainmuutoksiin. 1979 poistettiin rikoslain pahoinpitelypykälistä poikkeus, joka antoi vanhemmille kuritusoikeuden. 1984 voimaan tulleessa laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta kiellettiin lapsen ruumiillinen kuritus täysin.
Ei sitä keskustelua nyt uudelleen tarvitse käydä. Päätökset on tehty jo. Menikö joltain ohi?
Muitakaan asioita ei tehdä "perimätiedon" varassa, huono perustelu on se että itseäkin on kuritettu "ja näin hyvä tuli". Menneet "hyvät" ajat eivät palaa takaisin ja lasten kurittaminen on ja pysyy kiellettynä.
Jos se ei ollut mielestäsi liian rajua, et varmaan olisi jäänyt sitä pohtimaan, etkä kirjoittanut tänne? Ja kysynyt oliko liian rajua. Etkä olisi pelännyt tytön äidin reaktiota. Ilmeisesti yrität nyt vain rauhoitella omaatuntoasi hakemalla täältä hyväksyntää, että teit oikein. Kun et ole itse kuitenkaan varma, että teit. Eikö se kerro jo jotain? Eli et tehnyt oikein.
Toivottavasti naiselle (muijalle) mies eli sinä et ole liian tärkeä ja jättämisen pelossa hyväksyy mitä vaan.
Haista vittu
Osaatko vielä muitakin sanoja? Tuleekohan tälläiset "aikuiset" perheestä, jossa on kuritettu vai ei ole kuritettu...?
Tässä keskustelussa on jo tullut lähes kaikki väärinkäsitykset kurittamisesta
1. ”Olen saanut lapsena selkääni, eikä siitä jäänyt traumoja. Minusta tuli hyvä ihminen.”
Monet ovat selviytyneet kurituksesta huolimatta kunniallisiksi kansalaisiksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vankeusrangaistukseen tuomituilla on usein taustallaan väkivaltainen lapsuus. Sekä käyttäjät että uhrit ovat aikanaan kokeneet kotona käytetyn väkivallan kuritukseksi.
2. ”Lapsi ei tottele, jos häntä ei kuriteta.”
Lapset haluavat yleensä miellyttää vanhempiaan. Pienen lapsen rajoittaminen on mahdollista aikuisen ylivoimalla, jos hän ei muuten tottele. Väkivallan välttämisessä on usein kyse vanhemman itsehillinnästä ja viitseliäisyydestä kärsivällisesti opastaa lasta.
Lasten impulsiivisuus taas edellyttää vanhemmilta valvontaa. Väkivallan käyttö on kielletty.
3. ”Lasta ei saa tietenkään pahoinpidellä, mutta kohtuullinen kuritus on välttämätöntä.”
Rikoslain pahoinpitelyä koskevat pykälät (rl 21. luku 5 §, 6 § ja 7 §) eivät jätä vanhemmille oikeutta käyttää minkäänlaista väkivaltaa lapsiaan kohtaan. Rangaistavaa on tahallinen kivun tai vamman aiheuttaminen. Väkivallan käyttö ei muutu hyväksyttäväksi sillä, että sen käyttäjä nimittää sitä kuritukseksi. Laki lasten huollosta ja tapaamisoikeudesta kieltää ruumiillisen kurituksen.
4. ”Pakkohan lasta on kurittaa jos se muuten juoksee vaikka autotielle.”
Väitteeseen kytkeytyy ruumiilliseen kuritukseen ilmeisesti usein johtava väärinkäsitys. Luullaan, että kypsymättömyydestä johtuva impulsiivinen käyttäytyminen tulisi poistaa lapsesta väkivallalla ja sillä pelottelulla. Se on kuitenkin epäoikeudenmukaista ja raakaa.
Pikkulapsi ei voi mitään sille, että ei hahmota ympäristön vaaroja ja on impulsiivinen. Tätä varten lasta on ohjattava, opastettava ja ennen kaikkea valvottava. Kypsyminen ja harkintakyky kehittyvät nopeammin, jos sitä opastetaan ystävällisesti. Pelon ilmapiirissä kasvaminen hidastaa oppimista.
5. ”Lapsi ei opi erottamaan hyvää ja pahaa, jos sitä ei hänelle kurittamalla opeteta.”
Argumentti on täysin virheellinen, sillä valtaosa tavallisista, moraalisesti vastuuntuntoisista ja lainkuuliaisista kansalaisista on onnekseen välttynyt ruumiilliselta kuritukselta.
Sen sijaan vankilatutkimukset ovat osoittaneet, että monien erilaisista rikoksista tuomittujen kasvuympäristö on ollut väkivaltainen. Kuritus on ollut usein olennainen osa lapsuuden väkivaltaa.
6. ”Vapaa kasvatus” johtaa siihen, että lapsista tulee ”mummojen potkijoita.”
Tämä usein toistuva väite sekoittaa toisiinsa monenlaisia asioita. ”Vapaa kasvatus” -termi viittaa piittaamattomaan kasvatuksen irvikuvaan, jossa aikuiset ovat luovuttaneet kaiken vallan lapsille.
Termi tuli käyttöön 1960-luvun keskustelussa englantilaisesta Summerhill-koulusta. Tuolloisessa kontekstissa kyse oli pyrkimyksestä irti autoritaarisesta sanelusta kohti keskustelevampaa kasvatusotetta ja pyrkimystä saada lapset omaksumaan vastuuta itse. Nykyään termillä viitataan tässä yhteydessä harhaanjohtavasti yksinkertaisesti piittaamattomuuteen.
Väkivallaton kasvatus ei tietenkään mitenkään ole ristiriidassa vastuuntuntoisen ja muut huomioon ottavan kasvatuksen ja käytöksen kanssa. Kurituksesta vapaa kasvatus on rajojen asettamista ja välittämistä – ilman väkivaltaa.
7. ”Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, joka rakastaa, kurittaa häntä jo varhain.”
Uskonto on muokannut voimakkaasti suomalaisten moraalikäsityksiä. Vaikka uskonnon osuus suomalaisten elämässä on vähentynyt, ei sen vaikutus ole vähäinen nykyäänkään. Jotkut uskonnon opit elävät voimakkaina yleisissä uskomuksissa ja sanonnoissa.
Maailma on kuitenkin muuttunut paljon Raamatun ajoista. Nykyisin harva on enää valmis hyväksymään väkivaltaa keinona ratkaista kiistoja ja rangaista rikoksia.
Eikö olisi jo aika unohtaa tämäkin väkivaltaa ihannoiva sanonta ja keskittyä Raamatun syvimpään viestiin: lähimmäisenrakkauteen? ” Tehkää toisille niin kuin haluaisitte itsellenne tehtävän” sopii paljon paremmin kasvatukseen.
8. ”On parempi että vanhemmat rakastavat ja kurittavat lasta kuin että he jättäisivät hänet heitteille.”
Tässä rinnastuksessa on tarkoitushakuisesti mainittu vain kaksi huonoa vaihtoehtoa. Mahdollisia kasvatustapoja on muitakin: esimerkiksi se että vanhemmat rakastavat ja huolehtivat lapsestaan ilman väkivaltaa.
- Lastensuojelun keskusliitto
pitäisi jotakin kuria olla itse olen saanut "tukkapöllyä" joskus pienenä ja ihan kunnon kansalaiseksi olen kasvanut..
toisin kun nykyajan pikku pekat/liisat.. minusta ainankin niskavilloista pitäminen pitäisi sallia.. joidenkin ihmisten kohdalla JA vaikka!! vanhemmat suurin osa väittää että en minä vaan niin melkein jokainen sitä tekee..
viittaan nyt siihen että olikohan 50% vanhemmista sillä kannalla että ei anna lapselleen niskavilloja.. (sinänsä hyvä jos lapsi kiltti).. eikä tartteis antaa MUTTA!! kuten ap huomasi että kyllä se toimii niin miksikäs ei.. lienee lapsi huomaa siitäkin että välitetään.. kun taas ne jota ei kuriteta tai pidetä kurissa ja saavat tehä mitä haluavat.. niin kuspäitähän sellasista tuloo..
meinasin jos TOSIAANKAAN!! muu ei auta.. se on valitettavasti huomattu yhdessä jos toisessa lapsessa..
yksikin huutaa äitilleen kurkkusuorana hyvä että huoraksi ei hauku jne... niin mitäs teet!? no ko äiti on yrittänyt parhaansa mukaan kurittamatta kestää mutta entäs sitten kun pinna katkeaakin?!
olettehan lukenut lasten surmista esimerkiksi?! sitten kun pinna katkeaa ja millään ei jaksa ei ole väliä jne.. se on todella harmillista.. tai niinkun parissa tapauksessa "huume lapsi pahoinpidellyt vanhempansa jepa jee"..
tähän liittyi - vähän liian pitkälle mennyttä kuritustako mielestäsi.
Nykylapsille on tarvittaessa ruumiillista kuritusta tehokkaampia rangaistuksia, tietokoneesta kaapeli talteen tai muuten valvottu pelikielto (eikä sitten kaverille pelaamaan) tai puhelimen sim-kortti kuivumaan.
Nykyisin opetetaan opettamaan lapsillekin että ketään ei saa lyödä tai satuttaa tahallaan. Sen jälkeen kun olet kerran tahallasi satuttanut, tällaisilta opetuksilta menee pohja pois. Tätä kun käydään koulussa tai tarhassa läpi, jotkut lapset kertovat kotioloistaan ikäviäkin asioista.
Kurittaminen on liian helppo vaihtoehto. Kasvattaminen on taitolaji.
Vieläkö jaksetaan puolustella tätä asiaa tuolla, että minuakin on kuritettu ja kunnon kansalaiseksi olen kasvanut. Ei siitä voi tehdä suoraa johtopäätöstä, että se johtuu kurittamisesta. Onhan niitäkin, jotka ei kasva kunnon kansalaiseksi vaikka on kuritettu? Ja niitä jotka kasvaa vaikka ei kuritettu fyysisesti vaan rajat asetettiin muulla tavalla. Montaa "Pekkaa ja Liisaa" ei kasvateta enää ollenkaan. Ei vedetä mitään rajoja. Se on ihan eri asia... On muitakin vaihtoehtoja kuin kurittaa tai antaa lasten tehdä mitä tykkää?
Ja kyse ei ollut edes pikku tukkapöllystä vaan kovasta käsittelystä, jossa lähti hiuksiakin!
aivottomista lapsista vai?? kuuleppas kun itse olin raskaana joukko teinejä valtasi koko tien ja ilmeisesti odotti että minä kävelen hangessa "pois heidän tieltään" mutta päätin että jos hemmetti on noin kuspäistä sakkia niin kävellään itsekkin sit päin jos eivät väistää osaa. ja törmäsinkin yhteen.. ja itse en mikään heiverö ole joten jätkä se oli joka siinä sitten "liikahti sivummalle" ja hänen tyttöystävänsä kailotti siinä viellä "voi hyvänen aika" taisipa ko akkakin säikähtää..
ja meillä on kivitetty talosta ikkuna rikki nuorten toimesta ja listaa voisi jatkaa loputtomiin.. ja 5-6 vuotiaat lapset oli lumipenkalla heittelemässä ohikulkijoita jääkimpaleilla ja huutamassa haista vittua.. NIIN!! että kysyn vaan missä näiden ihmisten kuri ja käytös tavat on mitä vanhemmat on sen eteen tehnyt?? ei mitään näköjään..
MUTTA totta omillakin aivoilla voi ajatelle.
kyllä minä ainankin opetan lapseni kunniottamaan muita!! ja itsekkin koitan parhaani mukaan asettaa kyllä rajat ja toimia niin että muuta ei tarvitsisi.. (koska totta se on että siitä jää lapselle pelko jos vaikka lasin hajottaa että mitähän nyt) vahingoille ei tosin voi mitään tehdä MUTTA! en hyväksysi jos oma lapseni jotain yllä mainittua tekisi ja se siitä!!!!
Se on vaan paha, jos ei äiti/isä ole niitä pienestä pitäen opettanut ilman väkivaltaa... Yleensä kyllä huutaminen ja myöhemmin tilanteesta puhuminen auttaa. Lapsille täytyy kertoa mikä pahoittaa toisten mielen/saa itkemään, kyllä ne sen ymmärtää, samalla se empatia kehittyy. Vanhempien täytyy myös näyttää herkkä puolensa, ei vaan kova räyhääjä puolensa.
..pienet kurituskeinot helposti ajan kanssa muuttuvat vähän kerrallaan kovemmiksi ja raaemmiksi, sitä mukaa kun ne menettävät tehoaan. Ihan sama on huutamisen kanssa (vaikka huutaminen ei ketään fyysisesti satutakaan). Jos karjumisen tielle lähtee, niin pitemmän päällehän sitä saa vaan volyymiä lisätä, eikä tunnu missään.
Empatia ei väkivallalla kehity. Räyhääjät saavat kasvatuksellaan räyhääjälapsia.
Korkein oikeus tuomitsi jo vuonna 1993 pahoinpitelyksi lasten tukistamiset ja luunappien antamiset, joita eräässä perheessä oli harrastettu.
Pari vuotta sitten korkein oikeus antoi tuomion tapauksessa, jossa äiti ja tämän miesystävä olivat repineet hiuksista ja jopa kuristaneet seitsenvuotiasta. Äiti sai kurituksesta kolme kuukautta ehdollista, miesystävä kuusi.
Kurittamisen perusteleminen kasvatustarkoituksella ei auttanut. Kun ruumiillinen kuritus on syyteharkinnassa, vanhemmat saattavat ihan tosissaan vedota myös siihen, ettei ollut muuta keinoa rajoittaa lasta...
Rajojen asettamista voi opetella. Ensimmäistä lastaan odottavilla on joillakin paikkakunnilla mahdollisuus osallistua ryhmiin, joissa prosessoidaan pois menneiden sukupolvien taakkaa jotta ei siirrettäisi väkivaltaa eteenpäin.
Pahoinpitely, lapsen kurittaminen, näytön arvioiminen, syytekynnys (Valtakunnansyyttäjä)
http://www.vksv.oikeus.fi/Etusivu/Ratkaisuja/Ratkaisuja2003/1152790477445
Mistä he tulee?
Mun käsitys on, että perheessä on tasapainoiset vanhemmat, he tietävät lasten kasvatuksen keskeisimmät periaatteet, lapsia kunnioitetaan myös, he saavat arvostusta, heitä tuetaan monin tavoin.
Vanhemmat päättää silti asioista, ottaen lasten toiveita huomioon...mutta viimekädessä vanhemmat aina päättää. Vanhemmilla on yhtenevät käsitykset lasten kasvatuksesta, ei vedetä ristiin, toinen antaa, toinen ei..
Huutaminen ei kuulu vanhemman menetelmiin, hän säilyttää tyyneyden, ainakin pyrkien olemaan mahdollisimman vakaa.
Luunapit ja tukkapöllyt, ne osoittaa lapselle, että vanhempi ei ole luotettava, hän on henkisesti "häilyvä", vanhempien kunnioitus saa kolahduksen. Tässäåä näitä..
Kiteytit aika hyvin.
Ihminen oppii itsehillintää. Tuntuu kenties oudolta väitteeltä aikana, jolloin korostetaan kaikenlaisten tunteiden näyttämistä. Siis kaikenlaisten. Esimerkiksi rähjäämisen ja kiukunpurkausten.
Jos mahdollista, lapsilla tulisi aina olla useampia kuin yksi kasvattaja ja turvanantaja kotona. Lapset pelkäävät humalaisia vanhempia, se on moneen kertaan lapsilta kuultu ja tutkimuksinkin todistettu. Lapset rakastavat rutiineja ja johdonmukaisuutta. Vanhemmat ihmiset eivät saa menettää malttiaan lapsen kanssa.
Myönnän: vaikeata. Mutta itsehillinnän oppii. Ja rauhallisen aikuisen seurassa lapsikin rauhoittuu.
Olen kolmen murkkuikäisen äiti ja murkkuikäisten opettaja. Vaatii joskus pitkiä sauvakävelylenkkejä, ettei tarvitse milloinkaan rähjätä omille tai muiden lapsille.
On onnistunut jo 17 vuotta. Toivottavasti jatkossakin.
Tasan oikeaa neuvoa ei kukaan ulkopuolinen pysty antamaan,mutta ehkä itsekin heti huomasit,että kävit ylikierroksilla. Aiheesta voi lasta rangaista,sanoo laki mitä sanoo,onhan se nähty mihin päänsilittely johtaa.Lapsi hakee jotakin (ikä?) kiukuttelullaan ja hänellä on paha olla.Kokeile ensi kerralla kiukunpuuskaista neitiä rauhoittaaksesi ottamalla hänet tiukasti syliisi ja puhumalla rauhallisesti huolimatta hänen sättimisestään ja huutamisestaan.Jatka kiireettömästi,kunnes hän alkaa rauhoittua ja kuunnella.Varaa aikaa.Keksi puhumista,mukavaakin eikä vain moitetta. Näin TVn Nanny-täti tekisi.Onnea.(Oletko uhannut jättää avokkaasi vai miksi hän sitä pelkää !!)
Eipä ollut häävi neuvo tämäkään.
Tuskin TV-Nanny, johon tunnut niin luottavan, varmasti ottaisi kymmenvuotiasta vastakkaista sukupuolta olevaa vierasta lasta ´tiukasti syliinsä ja pitäisi siinä väkisin.. Se konsti on leikki-ikäisille ja pienemmille.
Voit olla varma että kymmenvuotiaalla on pahimmat kiukuttelut vielä edessäpäin.
Rangaistusta saa aiheesta, mutta ei fyysisesti.
Onhan täällä muitakin eikä vaan soskutanttoja. Kyllähän kaikilla joskus hermot menee ja jokainen joskus lastaan tukistaa, kyllä se on ihan selvää. Ärsyttää ihan tosissaan kun itse saa syyttäviä sormia niskaansa asiasta josta ei ennen peistä veistetty, lapsen kuri oli selviö. Ainakin meillä. Enkä minä ole mikään hirviö joka pikkulasta pieksää, hermostuin ensimmäistä kertaa tytölle, tukistin enkä siltikään pieksänyt. Jumalauta. Terveisiä vaan sosiaalitantoille jotka hyysää narkkareitakin. Millainen kotikasvatus niillä on ollut?
pienemmäksi käyvää kansanosaa - niitä tosijuntteja jotka kannattavat väkivaltaa lapsia kohtaan.
Lapsillako ei ole ihmisoikeuksia ennenkuin vasta aikuisena? Kaikilla on oikeus väkivallattomaan elämään.
Rangaista saa, mutta ei fyysisesti. Mikä siinä on niin vaikeaa tajuta?
Minä en ole sosiaalitantta, vaan syyttäjälaitoksen palveluksessa. Vaihdetaanko yhteystiedot?
Vaihdetaan vaan. Minä olen vanhempi konstaapeli.
tuleva merkintä voisi olla sulle työsi kannalta aika paha. Vartijaksi voisit vielä päästä, tai "turvallisuuskonsultiksi". Ai Raahen poliisilaitoksella, siis?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=115&conference=4500000000000236&posting=22000000028292276
Kuinka moni teistä ruumiillista kuritusta kannattavista suostuisi siihen, että esim. esimies saisi raahata liian pitkään kahvitauolla viihtyneen alaisensa tukasta takaisin sorvin ääreen? Kuinka moni haluaisi lakiin kirjattavan vankeus- ja sakkorangaistuksen lisäksi fyysisen rangaistuksen? Ylinopeuden ajamisesta ei seuraisikaan sakkoja vaan turpasauna? Kuinka moni olisi valmis sallimaan sen, että jos olisit vahingossa peruuttanut autolla naapurin Arskan postilaatikon päreiksi, Arska saisi tulla vetämään sinua lättyyn?
Tästähän lapsen ruumiillisessa kurittamisessa loppujen lopuksi on kyse. Lapsi rikkoo tai testaa rajoja, joita aikuinen ei välttämättä ole edes selkeästi asettanut, aikuinen menettää malttinsa ja käy lapseen käsiksi. Jälkeenpäin sitten mietitään, että tulikohan oltua liian kovakourainen, suutuspäissään kun kontrolli ei aina ihan täydellisesti pelaa. Omaatuntoa rauhoitellaan toistelemalla itselle, että kurinpitoa ja kasvatustahan tuo oli, ken kuritta kasvaa se kunniatta kuolee.
Aloittaja tässä totesi, että sai itsekin lapsena selkäänsä ja hyvä tuli. Niinpä. Tuli niin hyvä, että ei osannut muuten rajoittaa itseään puolta pienempää ja huomattavasti vähemmän elämänkokemusta omaavaa *lasta* kuin käsiksi käyminen. Mistähän oli tämäkin oivallinen kasvatusmetodi perujaan?
Kirjoituksesi oli vallan loistava! :)
kyllä lasta täytyy kurittaa. Vapaan kasvatuksen "hedelmiä" on jo aivan tarpeeksi ryöstämässä ja hakkaamassa kunniallisia ihmisiä kaupungilla.
Lasta ei täydy kurittaa, lasta täytyy kasvattaa. Jos et ymmärrä eroa, toivoa sopii ettei itselläsi ole jälkikasvua. Eiköhän kaupungilla kulje jo ihan riittävästi pahoinpideltyjä lapsia.
Riippuu vähän tilanteista onko kurittaminen väkivaltaa. Mun mielestä ihan naurettavaa hössötystä tää, että tukkapöllyt on väkivaltaa.
Mä olen semmosesta onnellisesta perheestä.
Jokainen meistä lapsista kokee, että on aina rakastettu, välitetty, huolehdittu, pistetty etusijalle. Vielä aikuisenakin kun ei aina mene kaikki ihan "putkeen", vanhempien apuun ja neuvoihin voi ihan aina luottaa. On kyllä ollu semmosia tilanteita, ihan itse aiheutettuja sählinkejä jotka ihan nolottaa kun vanhempien on taas "täytynyt" rientää apuun. Erään tapauksen jälkeen oikein sanoin vanhemmille että olen pahoillani kun aiheutan teille toisinaan huolta ja vaivaa. He sanoivat että tämä on heidän osa ja auttavat mielellään, kuten auttavat sisarianikin. Meillä vielä aikuisenakin halataan ja kerrotaan toisillemme että rakastetaan. Ihan normitilanteissa.
Onko muhun käytetty väkivaltaa nykymittapuun mukaan? Hyvänen aika, mähän olen suorastaan pahoinpidelty. Olen tutustunut koivuniemen herraan, olen saanut vyöstä persiille ja näpeille. Mua on tukistettu ja annettu luunappeja. Kerran (vain kerran) sain teini-iässä (syystäkin) avokkaasta jonka jälkeen hän säikähti ja pyysi anteeksi ja kertoi että on vaan niin kamalan huolissaan musta kun rakastaa mua eikä halua että mulle sattuu mitään. Mun pitäisi olla mieleltäni järkkynyt, traumatisoitunut vailla turvallisuuden tuntoja. Paskat.
Ilman vanhempien rautaisia hermoja, tinkimätöntä vastarintaa ja rajojen asettamista mun haahuiluille, luoja tietää missä tilanteessa olisin tänä päivänä. Mä luulen että alkoholisoituneet, rikollisen alkeita opettelevat kaverit olisi vienyt mut mennessään. (Faija käski valitsemaan seurani hyvin tarkasti ja lopulta tein sen) En ehkä olisi jatkanut opintoja (Faija käski että ammatin luet, sitten saat tehdä mitä haluat, mutta ilman ammattia olet kusessa, ja niin kauan kun asut minun talossani blaa blaa...) Menin takaisin kouluun ja luin ammatin.
Ilman kasvukipuja ei senkään jälkeen ole selvitty, koska olen ihminen jonka täytyy oppia kaikki kantapään kautta. Olen kuitenkin varma, että rajojen selvä vetäminen ja niistä kiinni pitäminen on ollut mun pelastus. Olen nykyään hyvässä duunissa josta saan sen verran hyvää liksaa että kyllä sillä ainakin yksin makselee iloisesti ylimääräistäkin. Vapaalla olen tavoitteisiin pyrkivä urheilija ja onnellisessa parisuhteessa. Elän savutonta ja raitista elämää. Elämä on mun parasta huumetta. Elämä on edessä. Tästä kaikesta kiitän jopa sitä yhtä isän antamaa litsaria. Mun vanhemmat päättivät pitää mulle kuria sillon kun en vielä itse tajunnut omaa parastani. Mä väitän että siinä vaiheessa kun mä olin teini, "vapaa kasvatus" olisi luonut musta hirviön.
En ole ollut yhteyksissä niihin huonolla polulla olleisiin kavereihin isän antaman litsarin ja vakavan, lopulta sydämestä tulleen keskustelun jälkeen. Yhdestä olen kuullut ainakin sen, että on ollut toistamiseen hesperiassa kataisuhoidossa ja kärsii huumausaineiden aiheuttamista mistälie harhatiloista. Tässä kohtaa voisi tehdä huomion, että kyseinen ihminen oli lastenkodin kasvatti. Hänellä ei ollut ketään joka oikeasti olisi välittänyt mitä hän teki ja olisi antanut sen rakkauden ja huolen aiheuttaman litsarin.
Niin että ei kurittaminen mun näkemykseni mukaan ihmistä piloille pistä. Päin vastoin. Kuitenkin tulisi ottaa huomioon miten jälkitilanteen hoitaa. Anteeksi pyytämiset ja halaamiset on oma osansa. Haluan pitää sulle rajat, koska rakastan sinua ja välitän siitä mitä sinulle tapahtuu ja säikäytit minut tempullasi melkeen kuoliaaksi.