Miten te muut jaksatte liitossa, mistä seksi puuttuu tai on olemattoman vähäistä?
Mun liitto on jo 3.5 vuotta ollut täysin seksitön ja vaikeata on mun miehenä tätä kestää.
Onkohan tämä vaan elämän haaskausta olla haluttoman naisen käppiksenä vuodesta toiseen?? Nuorempi lapsista on 15 v ja vanhempi jo 18 v.
Olen yrittänyt itseäni motivoida pysymään liitossa uskottelemalla itselleni, että naurettavaa on sen takia erota, onhan maailmasssa paljon pahempiakin puuttteita. Siitä huolimatta se on vaikeaa.
Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Mun liitto on jo 3.5 vuotta ollut täysin seksitön ja vaikeata on mun miehenä tätä kestää.
Onkohan tämä vaan elämän haaskausta olla haluttoman naisen käppiksenä vuodesta toiseen?? Nuorempi lapsista on 15 v ja vanhempi jo 18 v.
Olen yrittänyt itseäni motivoida pysymään liitossa uskottelemalla itselleni, että naurettavaa on sen takia erota, onhan maailmasssa paljon pahempiakin puuttteita. Siitä huolimatta se on vaikeaa.
Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Vastaukset 11
Vanhimmat
En ole, enkä ole ollut naimisissa, mutta minun mielikuvani avioliitosta on sellainen, että molempia osapuolia tyydyttävän sukupuolielämän olisi syytä siihen kuulua. Ihan kaveripohjalta en jakaisi elämääni sen jälkeen kun toiselta on intohimo mennyt.
Toisaalta, oletteko puhuneet asiasta avoimesti, tai käyneet pariterapiassa tai perheasiainneuvottelukeskuksessa tms?
En tarkoita että heti pitäisi jättää, mutta ei sitä ainoata elämää kannata mielestäni hukkaankaan heittää sellaisen ihmisen kanssa joka ei enää vastaa odotuksia.
naisena kertoisin, että minä suostun seksiin sen takia, että odotan innostuksen palaavan ja että haluan mieheni olevan tyytyväinen.
En syyllistä miestäni haluttomuudestani. Haluan kaiken sen minkä olemme saavuttaneet pysyvän.
Mielestäni rakastan miestäni, en ole rakastunut. Haluan olla hänelle mieliksi, olla leikeissä mukana. Vaikka orkkua en saisikaan, olen onnellinen hänen puolestaan.
Jospa kysyisit naiseltasi, olisiko hänestä sinulle friiduksi joka styylaisi sinunlaisesi kanssa vaikka heinäladossa sillai.
Teillä pennut lähtee pesästä ihan just ja elloksesta saa tilattua liukuvoidetta.
Rohkeutta elämään!
En elä puutteessa, enkä edes avioliitossa, mutta pari sanaa kuitenkin.
Kun lapset ovat jo noin vanhoja, ei ole kyllä mitään syytä pysyä väkisin yhdessä. Toisaalta sanotaan, ettei lastenkaan takia pitäisi näin toimia. Kysymys on vain siitä, rakastatteko toisianne niinkuin mies ja vaimo, vai niinkuin ystävät toisiaan.
Puhukaa toisillenne ja sano sinä ainakin suorat sanat vaimollesi. Jos koet, että elämäsi valuu hukkaan tms, sano se ääneen. Mahdollisia syitä seksittömyyteen voi olla satoja, mutta asiahan ei selviä ilman keskustelua.
Vaikka en tilannetta tunne, suosittelisin, että eroaisitte järkevästi ihan sovussa - suhteenne tuskin onkaan erityisen intohimoinen. Lapsenne ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtääkseen asian ja varmasti tukevat teitä päätöksessänne. Ei eroamiseen tarvita erityistä syytä. Se on avioliitto, mihin tarvitsee olla syy.
olisiko puhuminen mahdollista? jokin nyt mätää pahasti.
Itse en varmaan myös kestäisi,puhuisin,kysyisin syitä voi olla monia.
Stressi, hormonaaliset syyt, riittämättömyys ym.
Lähesty hellästi ja tunteella, ota haasteena.
Näihin asioihin ei varmasti löydy mitään yhtä sääntöä,kaikki olemme erilaisia.
En voi sinua neuvoa samaa tekemään, teet itse omat päätöksesi tietysti. Olin avioliitossa ja olimme kuin sisko ja sen veli. Nyt olen seurustellut miehen kanssa, jota seksi kiinnostaa, joka haluaa minua ja pitää minua seksikkäänä. Kyllä voi elämä olla ihanaa, en voi muuta sanoa. Tosin meillä menee muutenkin hyvin, seksi vain yksi osa-alue tietysti. Olen onnellinen että saan kokea tällaistakin vielä eläissäni!
Ei kannata jatkaa, 3,5 vuotta on jo liian pitkä aika korjata mitään.
Oma muija pihtas 6kk, kunnes tajusin mistä kyse. Sillä oli "freudilainen" suhde työkaveriin; on-off kuulemma, lupas lopettaa. Uskoin ja jatkettiin vielä, ainoastaan lasten takia, kunnes Jykä pomppas taas esiin. Siinä vaiheessa muija sain kenkää, lopullisesti. Ehdotti vielä eropapereiden jättämisen jälkeen että keskusteltais asiasta. Sanoin, että jätä avain pöydälle ja häivy. Onneksi ymmärsi häipyä. Lapset jäi kotiin, huora muutti kaupungin vuokrakämpään. Epävakaa persoona, huumetausta, ei tarvinnut vääntää sen enempää (kaupungin sosiaalitädit olisivat kyllä suonet lapset äidille, mitäs siitä vaikka joskus piikittää).
Nyt uusi suhde, kaikki ok, mitä nyt exä päihteissään käy joskus häiritsemässä. Nää ratkaisut kannattaa tehdä tosi nopeesti. Puhutaan kuukausista, ei vuosista.
Niin, se on aika kuluttavaa olla sellaisessa suhteessa missä seksiä ei ole. Itselläni on vastaava tilanne ja olo on hyvin ristiriitainen. Muuten menee ihan kivasti, tulemme hyvin juttuun mutta intohimoa ei ole. Eikä tule, uskoisin näin. Tätä on jo jatkunut 2-3 vuotta, välillä totaalista seksittömyyttä on ollut parikin vuotta. Olen kuitenkin nuori (?) nainen ja odotan elämältä muutakin. Mutta yksinäisyyskään ei houkuttele. Luonteeltani en ole myöskään sellainen että jaksaisin etsiä ketään uuttakaan.
Mutta helppo ohje on todellakin, että keskustelkaa mitä toisiltanne haluatte. Mitä suhde tuo ja mitä ette siitä saa. Tyydyttääkö suhteenne molempia. Ei elämä siihen kaadu että eroaa. Mutta hyvä olisi olla varma että kyseessä on välttämätön asia oman hyvinvoinnin tähden. Ettei sitten tule katumapäälle....
Muuten mukava nainen kaikin puolin, eihän avioliiton ole tarkoituskaan olla koko ajan ruusuilla tanssimista. Silti, alussa pari kertaa viikossa. Siitä harventuen, nyt ei enää ollenkaan. Seksi ei todellakaan ole kaikki, mutta kyllä läheisyys ja rakastelu minusta kuuluu parisuhteeseen, joten lähdin. Vaikea on yksinkin olla, mutta kulississa en halua elää.
Miten teillä, jotka erositte ko. ongelman takia on elämä eron jälkeen jatkunut? Tuntuuko nyt että teitte oikean ratkaisun? Onko (seksi)elämänne vapaana ollut tyydyttävää?
viime talvena kaikki intiimi yhdessäolo lähes 20 yhteisen vuoden jälkeen yhtäkkiä ja yllättäen kuin seinään, mies torjui yritykseni lähestyä ja sanoi, ettei enää rakasta minua, ei ole koskaan rakastanutkaan. Isku vasten kasvoja. Nyt bailaa kuin viimeistä päivää, ilmeisesti jonkinmoinen kriisi menossa. Istun kotona ja ihmettelen maailmanmenoa kuin pölkyllä päähän lyötynä, kun hän nauttii ja "toteuttaa" itseään. Kaikki asiat jäivät siihen selvittämättömään tilaan, eikä niitä enää koskaan kait selvitetäkään. Kotona vain vaihdetaan puhdas paita, jatsikengät jalkaan ja taas mennään ...
Tällaista karua arkea tällaisten narsististen itsensätoteuttajien maassa elää moni, liian moni. Lapsia tässä käy sääliksi, mutta kyllähän seksittömyydenkin kestää, kun on pakko. Arki on vain kestettävä yksin, kun ei ole vaihtoehtoa ja juhlahetkiä on harvassa. Yksinäisyys rassaa, saman kokeneen juttukaverin puute ja se, ettei ole ihmistä, joka halaisi edes ja sanoisi, että sinä olet sittenkin hyvä tyyppi ... sanoi se "kämppis" sitten mitä tahansa ...
P.S. Ei ole vielä ihan aika lähteä, katon loppuun, miten tässä käy ...
Puuttuuko kokonaan vai on liian harvinaista?
Syitä on useita mm. stressi, hormonaaliset syyt, puoliso ei huomio, suhde ei toimi muillakaan tasoilla, masennus, surutyö jne...
Itse elin neljävuotta seksitöntä elämää stressin, läheisen sairastamisen ja oman ylikuormittumisen takia. Miestäni en jaksanut huomioida ja kehotin häntä käymään vieraissa seksuaalisten tarpeiden takia. Olisin maksanut maksullisen palvelunkin, mikäli sellaisen olisin voinut jotenkin toteuttaa. Mieheni ei kuitenkaan hakenut ulkopuolista suhdetta ja tyytyi osaansa.
Lopulta yksissä juhlissa "silmäni" avautuivat ja heitin kertaheitolla hormoonihoitoni roskakoriin! Muutin ruokavalioni ja aloin popsia vitamiinejä ja kalanmaksaöljyä ja kuntoilla.
Ihme tapahtui, mielialani kohosi, vireyteni palasi, painoni putosi 10kg (nousi hormooneja käyttäessäni) ja mikä parasta sisäinen seksipetoni ja naiseuteni heräsi!
Nyt mieheni saa kyytiä ja nautin, kun pukeudun häntä varten. Käytän seksiasuja ja kenkiä tykkään yllättää mieheni ja nautin joka hetkestä hänen kanssaan.
Puhumme kaikista asioista myöskin seksistä ja mistä kumpikin nauttii.
Nainen on herkkä otus ja seksiin vaikuttaa kaikki elämänalueet. Kannattaisi yrittää aukoa solmuja ja puhua asioista kaikilla tasoilla.