Mitäköhän tässä pitäisi tehdä, kun tuntuu että en osu kenenkään "unelmamies"-kriteereihin. En vain yllä niihin vaateisiin useimmiten en lähellekään.
Mitään sen suurempaa perustavanlaatuista vikaa en tunnusta itsessäni olevan. En vain osu niihin kriteereihin mitä täälläkin paljon luetellaan.
En ole järin miehekäs, joskaan en naismainenkaan.
En ole urheilullinen, en kovin määrätietoinen, enkä itsevarma siinä merkityksessä kuin sitä tarkoitetaan. En ole näidenkään vastakohta, mutta tarpeeksi kaukana kuitenkin ihanteellisesta.
En ole varakas (ennemminkin köyhä), en hirveän näyttävä, enkä varmaan hirveän tyylikäskään.
Kaikki annettava mitä minulla olisi mikä olisi plussaa, on enemmänkin henkisellä puolella.
Se taas ei näy ulospäin mitenkään ja ihastuakseen minuun tarvitsisi minut tuntea ainakin jonkin aikaa, luulisin. Jos silloinkaan. Mutta ei tässä ole kellään aikaa ruveta tuttavuuksia tekemään ja sosiaaliseen elämään upottamaan tunteja ja taas tunteja, kun lopputuloksesta ei ole minkäänlaista taetta.
Tässä pitäisi tehdä kokonainen pimp my life-operaatio ja sellaisen onnistumisen mahdollisuudet tiedetään. Turha sanoa että ota itseäsi niskasta kiinni kun koko elämä ja persoona pitäisi muuttaa.
Oikeastaan ihan turha teksti kokonaisuudessaan, tulipahan vaan nyt tämäkin sanottua.
Mitään sen suurempaa perustavanlaatuista vikaa en tunnusta itsessäni olevan. En vain osu niihin kriteereihin mitä täälläkin paljon luetellaan.
En ole järin miehekäs, joskaan en naismainenkaan.
En ole urheilullinen, en kovin määrätietoinen, enkä itsevarma siinä merkityksessä kuin sitä tarkoitetaan. En ole näidenkään vastakohta, mutta tarpeeksi kaukana kuitenkin ihanteellisesta.
En ole varakas (ennemminkin köyhä), en hirveän näyttävä, enkä varmaan hirveän tyylikäskään.
Kaikki annettava mitä minulla olisi mikä olisi plussaa, on enemmänkin henkisellä puolella.
Se taas ei näy ulospäin mitenkään ja ihastuakseen minuun tarvitsisi minut tuntea ainakin jonkin aikaa, luulisin. Jos silloinkaan. Mutta ei tässä ole kellään aikaa ruveta tuttavuuksia tekemään ja sosiaaliseen elämään upottamaan tunteja ja taas tunteja, kun lopputuloksesta ei ole minkäänlaista taetta.
Tässä pitäisi tehdä kokonainen pimp my life-operaatio ja sellaisen onnistumisen mahdollisuudet tiedetään. Turha sanoa että ota itseäsi niskasta kiinni kun koko elämä ja persoona pitäisi muuttaa.
Oikeastaan ihan turha teksti kokonaisuudessaan, tulipahan vaan nyt tämäkin sanottua.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin turha. Meitä kaltaisiasi on satoja tuhansia. Tosin en ole vakuuttunut suomalaisesta naisesta; ovat aika ilkeitä ja itsekkäitä. Tsemppiä!
kaikki eivät hae itselleen kumppania joka on urheilullinen, määrätietoinen, itsevarma,varakas, näyttävä & tyylikäs.
Luulempa , että suurimmalle osalle merkitsee enemmin ihminen kokonaisuutena ja luonne yms.
Minua ei haittaa jos mies ei ole urheilullinen, kunnianhimonen jne, päinvastoin.
älä vaan ala muuttamaan itseäsi miksikään muuksi kuin olet, rehellisyys kunniaan. Oikean osuessa kohdalle kelpaat hänelle sellaisena kuin olet...siihen itsekin uskon.
Kohta kahdeksan vuotta. Tässä odotellessa olen kyllä todistanut itselleni että kaveriksi minusta on naisten kanssa.
Se taitaa olla se taso mihin naiset minut korkeintan kelpuuttavat.
Olen siis jo reilusti aikuisuuden puolella elämässäni, joten voin kyllä vetää jotain johtopäätöksiä asiasta.
Olen aina, ihan teinivuosista lähtien kelvannut naisille kyllä kaveriksi. Minulla on sosiaalinen elämä ja kavereita, joiden kesken olen kai suhteellisen pidetty.
Mutta seurustelukumppania naiset eivät minussa näe. En tiedä tarkalleen miksi, ehkä minulta puuttuu se tietty sex appeal, mikä pitäisi olla jotta näkisi miehen kaveriominaisuuksien lisäksi myös rakastajan ominaisuudet.
Olen aika realistinen elämässä. En näe mitään suuria mysteereitä tai mystiikkaa asioissa muutenkaan. On niin helppoa nähdä asioiden taakse. Ulkoinen menestyminen, asioiden tavoittelu, hierarkioissa päteminen jne. eivät ole minulle tärkeitä. Pääasia että saa olla rauhassa ja tehdä niitä asioita jotka kiinnostavat itseä.
En siis ole kunnianhimoinen tai määrätietoinen. Nuo luonteenpiirteet ovat mielestäni ihmisessä korostettua pätemisen tarvetta. Naiset kuitenkin tuntuvat tykkäävän siitä että mies on selkeästi menossa "eteenpäin" elämässään.
Eteenpäin kohti mitä? Kaikki tässä hautaan ollaan menossa. Ilmeisesti eteenpäin meneminen tarkoittaa sitä että kerää itselleen mainetta ja vaurautta, jotta voisi olla jollain tapaa valioyksilö muiden joukossa. Minulle riittää että pidän itselläni hyvän status quon, eikä se että olisin asettamassa tavoitteita joilla voisin nousta hierarkiassa, olkoon se hierarkia mikä tahansa, koko ajan ylöspäin.
Urheilu ei ole valitattavasti kiinnostanut minua koskaan. Se on mielestäni tylsää. En harrasta liikuntaa, en katso sitä enkä juurikaan välitä harrastaako joku muu vai ei. Tosin urheilullisuus tarkoittaa usein oikeasti sitä että ei ole hirveä läski, mitä en olekaan. Olen tavallinen mies tavallisen miehen vartalossa. Eli vartalossa joka ei ole järin kiinteä, mutta ei muodotonkaan.
Ulkonäöllisesti olen kanssa tavallinen. En voi suurin surminkaan väittää itseäni komeaksi, enkä mielestäni edes mielenkiintoisen näköiseksi. Ja kyllä se ulkonäkö vaikuttaa, jos ei muuten olisikaan kovin mielenkiintoinen tyyppi, nin ulkonäöllä voi ostaa sen mielenkiinnon naiselta. Ja pitää vielä sanoa, että minun ulkonäköni on vielä sellainen vaalean suomalaisen ulkonäkö, eikä tumma, joka tuntuu vuodesta toiseen olevan se preferenssi jota yleisesti toivotaan.
Vihaan pinnallisuutta ja massamuotia. En ole koskaan yrittänyt olla tyylikäs. Jos yrittäisin, niin häpeäisin itseäni viimeiseen asti. Se ei ole minun juttuni, eikä siitä sellaista koskaan tule. Pukeudun omalla tavallani, eli hieman valtavirrasta poikkeavasti, mutta minkäänlaista "univormua" en käytä.
Kaikki mielenkiintoinen mitä minussa voisi olla, on pääni sisällä. Mutta koska tapaan ajatella asioista vähemmän innostuneesti, vaan enemmän kriittisesti ja sarkastisesti (siis maailmasta ylipäätään), niin se luultavasti karkoittaa hyvin tehokkaasti jo useimmat luonteen perässä juoksijat. En ole siis täydellisen negatiivinen, mutta minusta maailma on vain niin huvittava paikka etä en näe sitä romanttisen kauniina ja ihanana paikkana jossa voi toteuttaa villeimmät haaveensa ja kuvitelmansa.
Parisuhteessa olen kuitenkin huomioon ottava ja rehellinen, tai ainakin sen verran kuin luultavasti vaaditaan. Uskollinen ainakin olen, koska minulla ei ole tarvetta päteä siinäkään hierarkiassa, missä pitää koko ajan todistaa itselle ja muille kuinka haluttu on. Lämpöä osaan antaa, keskustella osaan vallan mainiosti mistä vain ja kunnioitan naisia siinä kuin ketä tahansa muitakin.
Mutta en vain enää jaksa uskoa siihen että jokaiselle on jossain joku joka vain paukahtaa elämään yhtäkkiä. Olen laskentatavasta riippuen odottanut sitä noin 8-15 vuotta. Yrittänyt olen silloin kun olen ihastunut ollut, mutta en ole kelvannut. Ystäväksi kelpaan useimmille, eli vastenmielinen en seurana ole. En ole vain haluttava seksuaalisesti/läheisyydellisesti (onko tuo ees sana).
En ole oikeastaan edes katkera, koska olen niin realisti asioiden suhteen. Mutta kyllä se kieltämättä välillä vetää vakavaksi, kun kuitenkin perustarpeena minullakin olisi läheisyyden ja jakamisen tarve, kuten myös seksuaalisuus.
siis unelmat on unelmia!Ei siitä kannata masentuu jos ei nyt kaikkia niitä kriteerejä täytä!Sähän oot onnellisessa asemassa sikäli että juuri sunlaisiahan suurin osa on (siis taviksia)vaikka uskovat/antavat ymmärtää jotain muuta.Laitat siihen ilmotukseen kuvan jota otettaessa katot sitä kameraa just niin vallottavasti ku osaat(sitä voi harjotella)Loppu on sitte kohtalon huomassa.
Vaikka sopisit kuinka monen naisen kriteereihin että löytäisit kumppanin. Onhan meillä jokaisella kuitenkin ne omat vaatimukset ja mieltymykset vastakkaisesta sukupuolesta. Onhan tietenkin niitäkin joille riittää se että jos edes hengittäis ni olis iha hyvä"ehkei välttämättä sekää ole pakollista ;) " Itselläni on ollut aina kohtuullisen kovan työn takana löytää sellainen joka tuntuisi siltä että voi lähteä rakentamaan suhdetta. Se on ollut niin että siinä toisessa täytyy olla sitä jotakin maagista joka saa minut syttymään. (voitte ja saatte pitää minua nirsona ja valikoivana, Täytyy myöntää että taidan sitä myös olla) on aina parempi se että sanoo heti jos joku liimantuu kylkeen kiinni "että jos vain oltaisiin ystäviä" kuin se että alkaisi valehdella tai antaisi turhia toiveita jostain muusta. Kai meillä jokaisella on omat ongelmat ja pulmat sen elämänkumppanin löytämisen kanssa. Taitaa paras neuvo olla se kuinka se löydetään on kulkea silmät auki mieli avoimena niin voi olla aika varma että se oikea tulee jonain päivänä vastaa ja näkee sinutkin. :)
Luin sun kirjoitukset. Olisi kiva kirjoitella sun kanssa privaatisti. Onnistuuko?