Ollaan oltu yhdessä 10 vuotta ja naimisissa 6... Nyt mieheni haluaa kokeilla yksin asumista niin, että kuitenkin oltaisiin edelleen naimisissa. Se sanoo että tunteet on laimentuneet ja haluaa kokeilla mitä tapahtuu kun muutetaan erilleen. Itselläni oli aiemmin sama vaihe mutta se meni ohi...
Sovittiin että asutaan joulun yli yhdessä ja kerätään rahaa että on sitten varaa muuttaa.
Mulla on aika ristiriitaiset tunteet. Ärsyttää kun mies on niin hyväntuulinen, itse märisen koko ajan, olen vuoroin vihainen ja vuoroin surullinen. Luulin että meillä on nyt kaikki hyvin mutta mies sanoi miettineensä tätä jo monta vuotta.
Kaikki kaveritsin melkein on yhteisiä ja miehen perhe on minulle hyvin rakas. Multa menis elämässä kaikki (lähes) jos erottais. Oli tarkoitus lopettaa masennus lääkkeetkin, luulin että olen parantunut, mutta nyt joudun jatkamaan niitäkin. Mies ilmoitti sopivasti pari päivää ennen kun olisin ollut vähentämässä annostusta. Miten tässä jaksaa käydä töissä ja elää? Työpaikkakin on epävarma, määräaikaisuus marraskuun loppuun asti. Tuntuu että multa viedään elämässä aina kaikki. Olen itsekin avioeroperheestä, hylätyksi tulemisen tunne on siis tuttua... Meillä ei mieheni kanssa ole onneksi vielä lapsia. Mies sanoi, että ei ehkä koskaan haluakaan lapsia...
Sovittiin että asutaan joulun yli yhdessä ja kerätään rahaa että on sitten varaa muuttaa.
Mulla on aika ristiriitaiset tunteet. Ärsyttää kun mies on niin hyväntuulinen, itse märisen koko ajan, olen vuoroin vihainen ja vuoroin surullinen. Luulin että meillä on nyt kaikki hyvin mutta mies sanoi miettineensä tätä jo monta vuotta.
Kaikki kaveritsin melkein on yhteisiä ja miehen perhe on minulle hyvin rakas. Multa menis elämässä kaikki (lähes) jos erottais. Oli tarkoitus lopettaa masennus lääkkeetkin, luulin että olen parantunut, mutta nyt joudun jatkamaan niitäkin. Mies ilmoitti sopivasti pari päivää ennen kun olisin ollut vähentämässä annostusta. Miten tässä jaksaa käydä töissä ja elää? Työpaikkakin on epävarma, määräaikaisuus marraskuun loppuun asti. Tuntuu että multa viedään elämässä aina kaikki. Olen itsekin avioeroperheestä, hylätyksi tulemisen tunne on siis tuttua... Meillä ei mieheni kanssa ole onneksi vielä lapsia. Mies sanoi, että ei ehkä koskaan haluakaan lapsia...
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mies ilmoitti vuoden alusta että haluaa yrittää yksin asumista. No, löysi asunnon ja muutti pois. Hetken päästä selvisi että hänellä olikin jo toinen nainen, se ei kuulemma ollut vakavaa. Kesällä hän laittoi avioeropaperit sisään ja nyt heille onkin jo vauva tulossa. Jos haluat pitää miehesi, älä suostu tuohon, vaan yrittäkää saada suhteenne kuntoon. Jos hän muuttaa pois, takaisin hän ei enää tule. Toisaalta jos voit huonosti, on ero aina vaihtoehto, helppoa se ei kuitenkaan ole.
Niin kauan kun asutte yhdessä, et ole vielä menettänyt peliä, yrittäkää tehdä ihania asioita yhdessä, nauttia toisistanne yms.
Tsemppiä!
Olepa ensin tyytyväinen siitä, ettei teillä ole lapsia! Ero olisi monin verroin tuskallisempi, kun on pakko kestää lastenkin tuska ja tuleva taloudellinen ahdinko yksinhuoltajana. Nyt on kyse vain sinusta. Sinä kyllä selviät tästä, olethan aikaihminen. Sinulla on oikeus olla masentunut tai oikeammin vihainen. Moni pitää vihan sisällään, ja kääntää sen itseään vastaan nielemällä kiukkunsa, vaikka pitäisi purkaa tunteet henkilöön, joka loukkaa. Sure mutta älä jää tuon ihmisen vangiksi liian pitkäksi aikaa vaan vapauta itsesi. Kukaan muu sitä ei voi tehdä kuin sinä itse.
Pisti silmään tuo "multa viedään elämässä aina kaikki". Älä alistu uhriksi ja marttyyriksi! Sinä olet elämäsi herra ja teet elämästäsi niin hyvän tai kurjan kuin itse haluat. Älä anna koko elämäsi roikkua yhden ihmisen varassa, jonka mukana kaikki menee tai kaikki onni tulee. Ihmisellä on useitakin "oikeita" kumppaneita, pitää vaan törmätä ihmisiin jossain. Kotona itseäsi surkuttelemalla et löydä uusia ovia, kun entiset sulkeutuvat.
Etsi nopeasti itseäsi tukevia ihmissuhteita, ystäviä ja jotakin vankkaa pohjaa, josta ammennat voimia, mieti joku visio, mitä lähdet seuraamaan ja päätä, että sinä selviät. Kun yksi mies menee, pitävät elämäsi tukirakennelmat sinua hyvinkin pystyssä, kunnes olet omilla jaloillasi, eikä mikään sinua hetkauta. Älä anna yhdelle ihmiselle niin suurta valtaa elämässäsi, että hän pystyy lyömään sinut toimintakyvyttömäksi! Hae keskusteluapua. Älä jää katkeraksi - älä anna toisten ihmisten pilata elämääsi, se on sinun elämäsi.
Todennäköisesti miehelläsi on uusi suhde kiikarissa, kun on niin hyväntuulinen. Anna hänen mennä, mutta älä ota enää takaisin, jos uusi suhde ei onnistukaan. Älä suostu hätävaraksi ja toisen kynnysmatoksi. Oletko pohtinut, johtuuko masennuksesi huonosta ihmissuhteestasi?
Täältä sivusta on helppo antaa neuvoja, mutta olen todennut että nämä kuitenkin toimivat. Tsemppiä ja voimia sinulle, ota elämäsi omiin käsiisi!
Tuo miehesi suunnitelma on aika pirullinen.
Asumalla erikseen, mutta olemalla silti avioliitossa hän haluaa pitää sinua ihan kirjaimellisesti ikään kuin varalla. Siltä varalta, että on aina joku syli ja paikka jonne mennä, kun muut naiset kenties pettävät tai sitä mukavaa uutta kumppania ei löydykään.
Ja nyt vielä käyttää sinua tässä säästämiskampanjassa hyväkseen, että etukäteen säästätte YHDESSÄ sitä, että mies haluaa pelata omaa peliään. Voi hel---tti!
Aiotko tosiaan suostua?
....asiat tulevat tapahtumaan nopeammin kuin uskotkaan. Aika vaikea uskoa, että todellakin säästätte jouluun asti ja sitten hän muuttaa. Varaudu oikeasti jo nyt henkisesti siihen, että hänellä on toinen nainen ja että hän tulee lähtemään aikaisemmin. Hän on ilmeisesti jo päätöksensä tehnyt. Kerää voimia, niitä tulet tarvitsemaan. Älä missään nimessä lopeta sitä lääkitystä nyt.
Se mikä ei tapa, vahvistaa. Kyllä sä pärjäät!
Niin, siis molemmat säästetään kyllä omia rahojamme. Että en minä sille mitään rahaa kerää sen tulevaisuutta varten.
Tunnen sen kyllä niin hyvin että en usko että toista naista olisi. Sanoi kun kysysin asiasta, että onko, että ei ole, eikä nyt olisi mitään menetettävää vaikka kertoisi jos sillä toinen olisi.
Sitä olen itsekin miettinyt, että onko tuo aikalisä oikein minua kohtaan. Me kun ollaan kuitenkin muutettu lapsuudenkodeistamme suoraan yhteen asumaan, että voi olla jotain itsenäistymisvaihettakin ja ehkä molempien pitäis se kokea?
Ja jos ei toimi niin ei sitten vaan toimi.
Ajatukset on nyt aika sekasin.
Niin, siis molemmat säästetään kyllä omia rahojamme. Että en minä sille mitään rahaa kerää sen tulevaisuutta varten.
Tunnen sen kyllä niin hyvin että en usko että toista naista olisi. Sanoi kun kysysin asiasta, että onko, että ei ole, eikä nyt olisi mitään menetettävää vaikka kertoisi jos sillä toinen olisi.
Sitä olen itsekin miettinyt, että onko tuo aikalisä oikein minua kohtaan. Me kun ollaan kuitenkin muutettu lapsuudenkodeistamme suoraan yhteen asumaan, että voi olla jotain itsenäistymisvaihettakin ja ehkä molempien pitäis se kokea?
Ja jos ei toimi niin ei sitten vaan toimi.
Ajatukset on nyt aika sekasin.
Miten niin ei ole miehellä menetettävää? Totta kai on!
Jos nyt kertoisi, että hänellä on toinen nainen katsottuna, niin hän ilman muutta menettäisi sen "varasylinsä", jonka sinä hänelle auliisti tarjoat! Ymmärräthän tämän?!
Ihmiset muuttuvat ajan myötä. Jos olette suoraan muuttaneet (nuorina?) yhteen, on ymmärrettävää, että yksi jos toinenkin alkaa nähdä, että on muutakin elämää ympärillä. On tietty kurjaa, että "itsenäistymisvaihe" käydään vasta avioliitossa, eikä esimerkiksi kotoa lähdön jälkeen yksin ja kunnollista nuoruutta eläen ja kokien.
Kun asiaa analysoi, on selvää, että eroatte. Kyse on vain siitä, oletko niin naiivi, että jäät miehesi "äidiksi" turvaamaan hänelle hyvät olot. Olen jopa kuullut esimerkkejä, että entinen vaimo hoitaa miehen asiat ja neuvoo ja opastaa jopa uuden naisystävän kanssa kohdatuissa ongelmissa. Uskomatonta mutta totta! Jotkut naiset pitävät itseään lattiarätteinä ja niin kauan he tähän itse suostuvat, heitä myös käytetään lattiarättinä.
Toinen esimerkki: Ystävättäreni väitti, että tuntee miehensä niin hyvin, ettei tällä voi olla naisystävää. Kuitenkin ulkopuolinen tajuaa heti, missä mennään - vaimo on itse niin sokea tai ei halua nähdä totuutta. Kuitenkin miehellä oli todistettavasti parikin naisystävää. Vielä sekin meni ystävättärelleni läpi, kun mies väitti että nämä naiset ovat "vain ystäviä" :D Ihminen uskoo mitä hän haluaa, vaikka todisteet olisivat silmien edessä.
Onko miehesi yhtäkkiä alkanut yhtäkkiä huolehtia ulkonäöstään ylenpalttisesti ja pukeutua erilailla? Puhuuko hän puheluja salaa? Käykö netissä? Jääkö ylitöihin tai "kaverien" kanssa kaljalle?
Ole realisti äläkä sulje silmiäsi tosiasioilta. Sitä pikemmin selviät ja kuntoudut. Tajuan, että on sekaisin, kun elää itse tuota vaihetta. Siksi on nimenomaan tärkeää, että joku sellainen tukee sinua, jolla ei ole itsellään tunteita pelissä.
Meillä oli myös suurin piirtein saman verran yhteiseloa takana, kun mies melkeinpä samoilla sanoillakin ilmoitti lähtevänsä.
Kiven kovaan, kirkkain silmin väitti ettei ketään muuta ole ja aivan pahastui, kun moista uskalsin edes epäilläkään. Eihän hän nyt sellaista voisi minulle tehdä.
Noooo, muutaman kk päästä paljastui, että uusi nainen oli ollut kuvioissa jo 1/2 ennen miehen ilmoitusta.
Ikävä kyllä, uskon sinun tilanteesi olevan hyvin samankaltainen. Merkit ovat aika selvät.
Voimia sinulle, meitä saman läpikäyneitä on monia!!
Minulle kävi juuri näin: mies ilmoitti että aikoo vuokrata oman asunnon kun tarvitsi sitä kuuluisaa "omaa tilaa ja aikaa". Ei ollut kuulemma ketään toista naista, kun asiaa tiedustelin. En ruvennut moista menoa katselemaan, joten halusin avioeron. Mies muutti tohkeissaan pois ja erosimme. Kappas vain, puolen vuoden päästä mies halusikin jutella ja kävi ilmi, että toinen nainen olikin sopivasti löytynyt jo yhdessä asuessamme, joten sitä vartenhan sitä tilaa ja aikaa tarvittiinkin. En olisi ikinä uskonut, mutta niin siinä vain kävi.
Olet vaikeassa elämäntilanteessa, mutta siitä huolimatta sinun kannattaa ottaa huomioon sinulle suunnatut mielipiteet ja näkemykset. On ymmärrettävää, että koska rakastat miestäsi, niin sinun on vaikea tunnustaa sitä tosiasiaa, että avioliittonne on todennäköisesti päättymässä. Hyväksymällä "etäisyyden ottamisen" kiusaat vain itseäsi. Sinä odotat miestäsi takaisin ja mies elää vauhdilla uutta elämää. Ehkä voisit sanoa miehellesi, että jos hän muuttaa pois, niin sinä laitat avioeron vireille. Jos miehesi silti muuttaa pois,niin se on sinulle selvä vastaus siihen, mitä miehesi ajattelee avioliitosta ja yhteisestä elämästänne. Jaksamisia sinulle tilanteessasi. Toivon, että kykenet tekemään omat itsenäiset ratkaisusi.
Jos miehesi on sitä mieltä että avioero on parempi kuin se, että jaksaisi selvitellä asioita ja jutella, niin se kyllä selvästi osoittaa missä mies menee ja miten vähän avioliittoaan arvostaa. Valitettavasti harva on se mies, joka muuttaa omaan asuntoon vain itseään tutkiskelemaan ja elämäänsä pohdiskelemaan, yleensä on toinen katsottu jo valmiiksi.
No toinen nainenhan sillä oli. :)