Ollaan oltu yhdessä joitakin vuosia ja kaikki on (ainakin melkeen) pintapuolisesti tosi hyvin. Mietin vaan välillä että vaikka kuinka paljon tykkää, rakastaa ja välittää niin ei kai ole normaalia että ei ole yhtään mustasukkainen? Tosin ei ole ikin ollut aihetta olla, mutta tuntuu kuitenkin niin "puutuneelta" ja haluis tietää onko olemassa joku muu joka herättäis jotain suurempia tunteita...? Onko samoja kokemuksia? Suhteessa on lapsi eikä tietenkään halua ajatella pelkästään epäröinnin takia eroa ja jotain typeriä kokeiluja, mutta itseäni häiritsee nämä ajatukset. Esim. kun täältä lukee että toisia petetään ja kuinka hajalle ne on, mietin että tuntuisiko musta oikeasti pahalta jos saisin tietää että puoliso pettää? Olisinko vain helpottunu etten ole yksin epäröintieni kanssa? Täähän on hirveä asia miettiä ettei se sattuiskaan! Voiko tälläinen suhde jatkua onnellisena? että se mies-nainen rakkaussuhde toimisi? olikohan sitä koskaan? kaikki tuntui vaan niin "sopivalta" kun mentiin yhteen. Ja nyt pitäisi tietysti loppuelämä yrittää ja ajatella että kaikki on hyvin, mutta kuitenkin kytee sellainen tunne että ei ole kuitenkaan vielä kokenut sitä "syvää" intohimoista rakkautta. On syyllinen olo kun miettii tällaisia. Onko kellään kokemuksia???
Laimentuneet tunteet
lila
31192
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
samoja ajatuksia päässäni on nyt liikkuneet, että olenko minä oikean ihmisen kanssa. mietin omia tunteitani häntä kohtaan. alkuvaiheessa kun tapailuvaiheessa vielä tämä suhde niin olin vähäsen ihastunut mutta en ole missään vaiheessa tuntenut perhosia vatsassani(kuuluuko se asiaan?) ja muutenkin. onko minulla syviä tunteita tätä henkilöä kohtaan? mutta kun meillä on ollut paha riita ja eroamista harkittu niin silloin menee minulla pupu pöksyyn ja en halua erota ,eli taidan kuitenkin välittää tästä henkilöstä. en sitten tiedä kuinka paljon. sekavat ovat tunteet, ei ota erkkikään niistä selvää..myös tuosta mustasukkaisuudesta,että oma kumppani on aika mustasukkainen ihminen ,mutta itse en mielestäni ole ja olen pohtinut pitäisikö minun tuntea jotenkin edes vähäsen mustasukkaisuutta kun toinen menee vaikka viettää iltaa baariin kavereiden kanssa? en tiedä tosiaan.
Hyvän parisuhteen rakentaminen on vaativa laji jota olen tehnyt koko sen ajan kun olen ollut parisuhteessa ja en koskaan ole heittänyt heti pyyhettä nurkaan. Kyllähän siinä on mennyt aikaa sekä ihmisiä kun on yrittänyt toteuttaa luomaansa itselle ja toiselle sopivaa parisuhdetta jossa molemmat ovat itsenäisiä ihmisiä unohtamatta toista ja hänen tarpeita jolloin yhdessä vietetty aika on laatuaikaa jota odottaa uteliaana kun toinen ei ole läsnä. Ei se ole paha asia jos puoliso kelpaisi toisellekin, sehän vaan meinaa että minulla on jotakin erinomasta ja suotavaa on että puoliso ajattelle samoin. Me olaan löydetty se mitä olemme kaivannut ja esittelemme toisemme ylpeänä suvuillemme ja ystävilleemme. Elämäni motto on että eilinen on eletty ja mennyt eikä koskaan palaa takaisin, huomisesta en tiedä jos vaikka sitä ei olekaa, siis eläkäämme tänään ja tehkäämme siintä elämämisen arvoinen.
Perhosten tunteminen vatsassa on kiva bonus muttei mikään tärkein asia. Yleensä ne perhoset katoavat sieltä viimeistään parissa vuodessa.
Intohimoa voi silti luoda. Kun molemmat lähtevät siihen tosissaan, sitä saa hieman aikaan vielä vuosienkin päästä, vaikkei tietenkään samaan tapaan kuin vieraan kanssa.
Silti sitoutuminen ja pysyvä suhde on kokeiluja parempi.