Adventistit OVAT

Fundamentalismista - ja myös koko uskonnosta ylipäätään - voi päästä eroon ja parantua eikä elämä tule mitenkään huonommaksi, eivätkä mitkään "pahat henget" hyökkää kimppuun, "kun ei ole Jeesuksen veren suojissa". Moisen taikauskon voi unohtaa huoletta. Mitään pelättävää ei ole kristinuskosta luopumisesta. Miten muuten se Jeesuksen veri suojeli niitä lapsia, jotka oma äiti tappoi? Tai niitä lapsia, joita kiimainen pedofiilipappi/saarnaaja käyttää hyväkseen? Vai suojaako se veri sitä hyväksikäyttäjää antaen kaiken anteeksi, kun vähän heittelee telepaattisesti rukouksia sen Jeesuksen puoleen?

Kristinusko on kuin palapeli, joka vain koottiin olemassa olevia uskonnollisia oppeja ja käsityksiä lainaamalla. Mutta kristinuskon oppeja ja Jeesuksen merkitystä ja persoonaa kuvattiin ja väritettiin käyttäen samoja, sen ajan kulttuuripiirissä tunnettuja motiiveja. Jotta kristillinen usko olisi saanut vastakaikua hellenistisessä maailmassa, jossa oli paljon kiinnostusta tuonpuoleista pelastusta kohtaan, täytyi kristinuskossakin olla tuttuja aineksia, käsitteitä ja motiiveja. Oli luontevaa - ja käännynnäisten saamiseksi tarpeellistakin - kuvailla Jeesusta (syntymää, persoonaa, tehtävää ja kohtaloa) näkemyksillä, jotka olivat tuttuja suosituista itämaisista mysteeriuskonnoista ja vieläkin vanhemmista Lähi-idän uskonnoista sekä jumalmyyteistä. Kristillinen usko lupasi käännynnäisille monessa suhteessa sitä samaa pelastusta, mitä mysteeriuskonnot lupasivat ihmisille erilaisten vihkimysten kautta, joiden avulla pääsi osalliseksi pelastavasta tiedosta, kulttijumalan kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä sai vapautuksen todelliselle minälle pahan vallasta ja lisäksi kuolemattomuuden liitossa jumaluuden kanssa.

SYDÄMEN USKO JA SUUN TUNNUSTUS TUO PELASTUKSEN
- kuten jo ketjun aloittaja todisti selkeästi

Jes 53:4-5 - Usko Hänet sijaiskärsijäksesi!

4 Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, [Matt. 8:17].

5 vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. [2. Moos. 15:26 ; 1. Piet. 2:24].

Jes 53:10-11 Jumalan Uhrikaritsa

10 Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.

11 Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa. [Room. 5:19].

Hyvin varhaiset alkukirkon dokumentit todistavat, että alkukirkko vietti sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivänään ja nauttien sinä päivänä ehtoollista. Didakhe eli Herran opetus pakanoille kahdentoista apostolin välittämänä noin vuosilta 70-100 jKr. Lainaus Didakhesta:

"Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous.." (Did.14:1)

Sitä paitsi Didakhe kieltää paastoamastakin samoina päivinä kuin "ulkokullatut" eli juutalaiset. Maanantai ja torstai olivat juutalaisten paastopäiviä ja perjantaita he viettivät sapatin valmistuspäivänä. Mutta Didakhe ei opeta ollenkaan viettämään perjantaita sapatin valmistuspäivänä, vaan käskee paastoamaan keskiviikkoisin ja perjantaisin.

"Älkää pitäkö paastoa samanaikaisesti ulkokultaisten kanssa; hehän paastoavat maanantaisin ja torstaisin. Te sen sijaan paastotkaa keskiviikkoisin ja perjantaisin" (Did.8:1)

Didakhe saattaa eräiden tutkijoiden mukaan olla peräti 50-luvulta jKr. peräisin. Joka tapauksessa Didakhe on vanhempi kuin moni UT:n kirjoista. Koko Didakhe ei sano kertaakaan kristittyjen viettäneen sapattia.