Täällä aina joskus joku kysäisee pienten lasten urheilusta ja valmennuksesta, kuten tuossa alla eräs sisko.
Useimmiten vastaukset tyyliä: monipuolisuutta, ei kovia harjoituksia, ei pitkiä juoksumatkoja, leikinomaisuutta. Näin oikein onkin.
Jos kerran pitkiä matkoja ei sovi juoksuttaa ja monipuolisuutta vaalia, niin miksi urheiluliitto muutti pienten lajit täysin? Esim 9-vuotiaden 600 m muutettiin 1000 m:ksi - paljon kovempi juttu juosta radalla. Kiekko poistettiin, pallo poistettiin, 4 x 400 m viesti poistettiin, otteluissa pallo korvattiin kuulalla. Samoin tuli muutoksia myös vanhempiin ikäryhmiin. 10-sarjasta poistettiin moukari ja seiväshyppy, aitakorkeutta nostettiin.
Ihan ihme touhua? Mihin perustuivat nämä muutokset, tietääkö kukaan? Jos monipuolisuutta pitäisi vaalia, niin eikö silloin pitäisi päin vastoin vaalia useita lajeja. Huipentumassakin piti valita, että juokseeko 40 m vai 1000 m, ei mitään siltä väliltä, ei edes aitajuoksua. Sitten sai valita hyppääkö korkeutta vai pituutta ja kuulan ja junnukeihään väliltä. Mihin jäi pallonheitto?
Enemmän lajeja huipentumiin nuorille? Missä tähän voisi vaikuttaa?
Useimmiten vastaukset tyyliä: monipuolisuutta, ei kovia harjoituksia, ei pitkiä juoksumatkoja, leikinomaisuutta. Näin oikein onkin.
Jos kerran pitkiä matkoja ei sovi juoksuttaa ja monipuolisuutta vaalia, niin miksi urheiluliitto muutti pienten lajit täysin? Esim 9-vuotiaden 600 m muutettiin 1000 m:ksi - paljon kovempi juttu juosta radalla. Kiekko poistettiin, pallo poistettiin, 4 x 400 m viesti poistettiin, otteluissa pallo korvattiin kuulalla. Samoin tuli muutoksia myös vanhempiin ikäryhmiin. 10-sarjasta poistettiin moukari ja seiväshyppy, aitakorkeutta nostettiin.
Ihan ihme touhua? Mihin perustuivat nämä muutokset, tietääkö kukaan? Jos monipuolisuutta pitäisi vaalia, niin eikö silloin pitäisi päin vastoin vaalia useita lajeja. Huipentumassakin piti valita, että juokseeko 40 m vai 1000 m, ei mitään siltä väliltä, ei edes aitajuoksua. Sitten sai valita hyppääkö korkeutta vai pituutta ja kuulan ja junnukeihään väliltä. Mihin jäi pallonheitto?
Enemmän lajeja huipentumiin nuorille? Missä tähän voisi vaikuttaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minuakin ovat lajimuutokset jonkin verran ihmetyttäneet. Tonnin juoksulla pyritään varmaankin saamaan suomalainen kestävyysjuoksu uuteen nousuun, mutta vaikutus saattaa olla päinvastainen. Porukka alkaa vältellä tonnia, 600 metriä maistui vielä pikamenijöillekin.
Myös kolmiloikka jätettiin kokonaan pois alle 14-vuotiaiden lajiohjelmasta, hieman outoa sekin.
Aitakorkeuden nosto oli kyllä oikein, 50 cm:n aidat ovat liian matalat eikä niiden kanssa oikein voi toteuttaa kunnollista aitatekniikkaa.
Junnukeihäs taisi tulla vain siksi, että saadaan niitä muovikeihäitä myydyksi. Väline ei mielestäni ole kovin onnistunut.
Kyllä pitkiä matkoja voi juoksuttaa, mutta sen pitäisi tapahtua pääosin muulla tavoin kuin kovien ratavetojen kautta. Peruslenkkiä pururadalla ja paljasjalkajuoksua nurmella, esimerkiksi. Kestävyyttä voi lisäksi treenata myös muilla pitkäkestoisilla suorituksilla, joissa hengästyy ja hiki nousee pintaan.
jolla on sul:iin yhteyksiä. vastaus kuului, että vanhempien toivomuksesta moinen tapahtui. nyt ihmetyttää, että voiko sitä itsekukin vaan esittää toiveita ja sitten ne vain toteutuvat. simsalabim. tuommoinen lajivalinta suosii näitä supertreenaajia, ei lahjoilla urheilevia lapsia. esim tonnilla on vahvoilla se, joka jaksaa. ts joka on juossut ennenkin pitkään ja kovaa. 600 metrillä saattoi vielä mennä ensikertalainenkin kovaa. junnukeihäs - ihme pelleilyä, ei mikään heittoväline. olisi sitten poistettu sekin, kuten kiekkokin.
ja 9-vuotiaat voisivat kyllä juosta niitä 50 cm aitoja. kaikki eivät ole metriheikkejä aitakorkeuden nosto suosii taas niitä aiemmin kehittyneitä ja pitkiä. hurja on hyppäys 11 vuotiaiden aidoista seuravaan.
Ennen se hyppäys 11-vuotiaiden aidoista vasta hurja oli: 50 sentistä 76 senttiin. Nyt aitakorkeus 60 cm on oikein sopiva 10-11-vuotialle. Teknisestikin suoritus muistuttaa nyt enemmän aitomista.
Virallisten kilpailulajien muutoksista ja karsimisesta huolimatta mikään ei estä harjoittelemasta monipuolisesti. Moukaria, seivästä ja kolmiloikkaa voi treenata, vaikka niissä lajeissa ei kisoja olisikaan.
Edelleen painotan sitäkin, että tärkeimpiä ominaisuuksia aivan nuorilla ovat nopeus, kimmoisuus, tasapaino, ketteryys ja koordinaatio. Niitä voi harjoitella monin tavoin muutenkin kuin perinteisten yleisurheilulajien muodossa.
Terve!
Keihään osalta sama kysymys nousi vasta viikolla seuramme harjoituksissa esiin ja mielenkiinnosta googlettelin asian tiimoilta.
Tässä eräs mielestäni hyvä perustelu kalakukkojen maasta, kylläkin koskien 600m juoksun muuttumista 1000m juoksuun:
[Pohjois- Savon Yleisurheilu Ry
Haapaniemenkatu 10 A
70100 KUOPIO
PUHEENJOHTAJA
Eero Väänänen]
"" Lasten yleisurheilun kilpailulajeihin tulee muutoksia vuoden 2007 alusta. Muutosten takana on lasten fyysisen kehityksen entistä parempi huomioiminen kilpailutoiminnassa. Seurojen toivotaan noudattavan muuttunutta lajiohjelmaa sisulisäikäisten kilpailuja järjestettäessä. Muuttuneen lajiohjelman toivotaan luonnollisesti vaikuttavan myös lapsille ja nuorille suunnattuun yleisurheilun harjoitteluun ja harjoitustoiminnansuunnitteluun.
Juoksulajeissa uudistunut lajiohjelma on entistä selkeämmin jakautunut pika- ja aitajuoksuihin ja toisaalta kestävyysjuoksuun. 9-11-vuotiaiden sarjoista poistuu 600 metrin juoksu ja tilalle tulee 1000 metriä. Samoin 9-11-vuotiaiden lajiohjelmasta poistuu aiemmin mukana ollut 150 metriä. Sekä 150m että 600m ovat luonteeltaan ja kestoltaan voimakkaasti anaerobisia lajeja. Maitohapollista anaerobista nopeuskestävyysharjoittelua tulee alle 12-vuotiailla välttää. Tämä ominaisuus ei fysiologisesti kehity ennen puberteetin alkamista. 150m ja 600m kilpailuissa onkin painottuneesti noussut esiin juoksijat, joiden puberteetti on alkanut ikätovereita aiem-min. Lasten kilpailutoiminnassa juoksumatkojen tulisi olla selkeästi nopeus- tai kestä-vyysominaisuuksia vaativia. Myös1000 metriä on tästä näkökulmasta lyhyehkö matka (vaatisi edelleen anaerobista energianmuodostusta), mutta muutos on oikean suuntainen. Nyt kyseessä on selkeästi kestävyysjuoksumatka. ""
Mitä taas tulee pallonheiton vaihtumiseen junnukeihääseen niin mielestäni se on yksi parhaista muutoksista mitä muistan kymmeneen vuoteen kun olen yu:n tiimoilla touhunnut. Perusteena se että luultavasti maamme jok'ikisessä yu-seurassa tiedetään lahjakkaita ja lupaavia keihäsjunnuja jotka ovat lopettaneet varhaisessa vaiheessa kyynärpää- tai olkapääongelmien takia. Yhtenä syynä on alunperin innokkaasta pallonheitosta periytyneet väärät tottumukset joita 11v ja ==> vielä koko lajikirjoon ohjaava valmennus ei ole saanut karsittua pois. Ja kuten tunnettua, pois oppiminen on kaikista vaikeinta.
Nyt kaikki lähtee liikkeelle pallonheittoa oleellisesti enemmän keihäänheittoa muistuttavasta junnukeihään heitosta joka pakottaa keskittymään enemmän oikeaan tekniikkaan.
No toteutuuko tämä, ei tietenkään ole itsestään selvää ja automaattista. Suunta on kuitenkin tässäkin mielestäni ehdottoman oikeansuuntainen.
Asia on sen verran omakohtainen että FJG:stä on vielä jossain kaapin nurkassa pallosta, kiekosta ja keihäästä mitskuja. Keihäs sitten tuossa 15-paikkeilla pojalla valikoitui ykkösmielenkiinnoksi mutta vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Merkittävimpänä syynä pidän sitä että ettei itsellä pojan valmentajana ollut käsitystä väärien tapojen helposta juurtumisesta ja vielä kun pallo innokkaan harjoittelun jälkeen lensikin muistaakseni 57m parhaimmillaan niin keihääseen siirtymisessä oli ongelmansa. Unohtamatta sitä että itse pystymetsästä tulleena itseoppineena valmentajana ei osannut karsia riittävän tehokkaasti niitä virheitä, siitäkin huolimatta että tuli käytyä starttikurssit ja piirileirit. Uskon että vuosittain vastaavassa tilanteessa on satoja heittolajeista kiinnostuneita ja tällä uudistuksella käsittääkseni alun harhaan vievä pallonheittely saadaan vältettyä.