Nyt rupean tajuamaan että n.3vuoden onnellinen aika on ohi sattuu aivan saatanasti.
Eli tyttöystäväni jätti minut sen takia kun en tehnyt tarpeeksi kotitöitä ja hänellä rupesi tunteet hiipumaan. Asiasta ei pahemmin puhuttu aikaisemmin sitten kun otin meidän suhteen puheeksi niin heti oli ero ainut vaihtoehto. Onko tämä oikein? Lupasin muuttua ja tehdä asiat toisin. Suhteessamme oli myös seksuaalista haluttomuutta, mutta ei minulla ja kestin sitä n.1,5v ja olisin kestänyt pidempääkin.
Antakaa samalla neuvoja mitä voin vielä tehdä?
Eli tyttöystäväni jätti minut sen takia kun en tehnyt tarpeeksi kotitöitä ja hänellä rupesi tunteet hiipumaan. Asiasta ei pahemmin puhuttu aikaisemmin sitten kun otin meidän suhteen puheeksi niin heti oli ero ainut vaihtoehto. Onko tämä oikein? Lupasin muuttua ja tehdä asiat toisin. Suhteessamme oli myös seksuaalista haluttomuutta, mutta ei minulla ja kestin sitä n.1,5v ja olisin kestänyt pidempääkin.
Antakaa samalla neuvoja mitä voin vielä tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Se on niin oikein ku voi vaan olla!
Miten voit luvata muuttuvasi jos et ole sitä kolmessakaan vuodessa pystynyt???
Sori muttaet voi tehdä enää mitään. Täällä ei ainakaan enää mikään auta!
itse asiassa olen jo muuttunut ymmärtänyt ja oppinut tekemään asioita joita on toivottu. Kyllä se sitten varmaan on oikein olla antamatta mahdollisuutta. Itse olen kumminkin antanut mahdollisuuden tuon haluttomuuden takia ja kestänyt sitä. Tasa-arvossahan me ihmiset nykyään eletään.
Kysyä sitä että minkälainen tilanne teillä on sitten ollut? oletko kirjottanut siitä tänne?
N. 3 vuotinen "onnellinen"(tai sitten ei!?) aika takana. Olen vaan niin kyllästynyt tähän, aina olen kaikki saanut kotona tehdä ja katsella ku mies makaa sohvalla! Koko suhteen ajan olen yrittänyt parannella sitä (mutta turhaan), puhuminenkin on vaan ollut niin vaikeeta ku mies aina vaan on hermostunut! Nyt on vaan liian myöhäistä, vaikka mies yrittäisikin muuttua. Ehkä hetkeksi joo, mutta pidemmän päälle se ei tuu onnistuu ku ei tähänkään asti ole.
Naisen osa ON hoitaa koti ja lapset! Niin se on ollut ja niin sen tulee myös olla tulevaisuudessa! Ei kaikessa voi vallita tasa-arvo!
Terv. Nuori nainen jolla arvot kohdallaan edelleen.
Mutta ei se kyllä ihan noinkaan mene!
Kannattaa ottaa opiksi ja jatkaa elämää eteenpäin. Ehkä olisi kannattanut puhua myös siitä haluttomuudestakin vähän aikaisemmin eikä vai sietää. Mutta se puhuminen on tietysti niin vaikeeta vaikka omalle rakastetulle pitäis jutella... Ehkä kaikki onnistuu jo paremmin seuraavassa suhteessa, kantsii ainakin yrittää.
Tuo seksin vähentyminen liittyy suoraan haluttumuuteesi tehdä kotitöitä.
Mä kyllästyin kans exääni just samasta syystä. Jos sillä kaatui appelsiinimehu lattialle, niin se antoi sen olla siinä - vaikka viikon. Ei suostunut millään siivoamaan. Ekan vuoden siivosi kämppää mun kans, kun oikein pyysin (ja sai tehdä kivimmat hommat... ei mm. suostunut koskaan siivoamaan vessaa). Lopulta siitä tuli tappelua. Ukko meni oikein kotityölakkoon, kun oli keskustellut henkevästi kaveriensa kanssa, ja heistä kenenkään ei kuulemmma tarvinnut eväänsä liikauttaa kotona. Äidinhän se ois tarvinnut.
No muhun tuo vaikutti siten, että lakkasi huvittamasta huvittaa herraa sänkykamarissa. Ei kertakaikkiaan viitsinyt sattua koko paskaläjään. Inhotti oikein. Hiipi ne riidat siis makuukammariin.
Silleenhän se menee.
ei selvinny viestistä... mä oon sitä mieltä et pitäs antaa mahdollisuus... mut myös itel se tilanne et vaimo lähti lasten kanssa ku joi 4kaljaa joka ilta et sain nukuttua. Nyt en oo enää juonu ja mahdollisuutta pyydän mut tiiä sit saako, toivossa on hyvä elää....
Tilanne on nytten se että otamme tässä aika lisän ja kumpikin mietimme mitä todella haluamme. Kohtahan sitä pääsee itsekin siivoomaan kun muutto lähenee. Ehkäpä kaikki kääntyy parhaiten päin ehkä ei. Vaikeata vain tämä aika suru on kumminkin aika vahvaa.
No - toivottavasti opit jotain. Ja sanon tuon ihan positiivisella miellellä, en vittuullakseni.
Minä yritin exän kanssa uudelleen; hän kun ei halunnut erota aikoinaan. Minä sanoin lähteväni, kun ei siitä kotielämästä tullut mitään.
No - yritimme uudelleen. Mikään ei muuttunut. Samaa paskaa niin sanotusti. Eli jos OIKEASTI haluaa mahdollisuuden, niin kyllä on OIKEASTI tehtävä myös jotain muutoksen eteen! Me - tai minä lähdin sitten tuosta "uudesta alusta" noin vuoden päästä pois. Ukko sanoi lähtiessni, että pyytää vaikka sitten äitinsä siivoamaan aina joskus. (Eli ei ... ollut tajunnut mistään mitään!!!!)
Jos haluat, voit. Muista se. Mutta helppoa se ei ole. Mutta toisaalta: kuka lupasi helpon elämän?
Jos haluaa, voi.
Kyllä tämä opetti ja paljonkin ja on tässä tullut tehtyä kotihommia paljonkin :) Ajan kanssahan tämä tästä selviintyy. Kiitoksia kaikille kommenteista.