mieheni kertoi että hänellä on suhde naiseen, joka kykenee saamaan lapsia.
Nyt mieheni ei kuulemma tiedä tahtooko enää jatkaa kanssani, vaiko alkaa uuden ja paremman elämän tämän toisen naisen kanssa.
Sattuu niin hemmetisti. Kuinka toinen voi tehdä noin ilkeän teon, vaikka tietää miten kipeä aihe lapsettomuus on minulle.
Tuntuu että koko maailma hajoaa, eikä minkäänlaista tietoa miten tästä eteenpäin.
Nyt mieheni ei kuulemma tiedä tahtooko enää jatkaa kanssani, vaiko alkaa uuden ja paremman elämän tämän toisen naisen kanssa.
Sattuu niin hemmetisti. Kuinka toinen voi tehdä noin ilkeän teon, vaikka tietää miten kipeä aihe lapsettomuus on minulle.
Tuntuu että koko maailma hajoaa, eikä minkäänlaista tietoa miten tästä eteenpäin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kävikö teillä koskaan mielessä tai puhuitteko adoptiosta? En yritä antaa mitään neuvoja miten tästä eteenpäin, minua kiinnostaa enemmänkin tuo minkälainen teidän suhde oli ennen uskottomuutta ja miten se ajautui siihen, olisiko ollut jotain millä olisi voinut estää sen tai vaihtoehtoisesti jotain tapaa miten asian olisi voinut käsitellä paremmin.
adoptiostakin, mutta se jäi mietintäasteelle, koska mieheni mielestä en ole siihen tarpeeksi vahva... ainakaan vielä.
Syitä on aika paljon, kai?
Tunne välillä voimakasta mielipahaa, koska tuntuu että minne vain menenkin, mitä vain teenkin, niin aina on raskaana olevia naisia, tai sellaisia joilla on pieni vauva. Ei senpuoleen, kyllä kaikki isommatkin lapset saavat minut kyyneliin pelkästä ajatuksesta mistä paitsi olen jäänyt.
Ja nyt sitten tämä mieheni teko. Toisaalta pelottaa kamalasti että jos hän valitsee sen toisen naisen ja tekee vaikka hänen kanssaan lapsen/lapsia, niin miten kestän sen kaiken.
Varmaan muserrun henkisesti. Miksi joku vieras saisi kaiken sen mikä kuuluisi minulle. Itsekästä ajattelua...tiedän sen, mutta en voi mitään ajatuksilleni.
Kerroppa sinä miehenä, kuinka tärkeää miehelle on saada omaa lihaa ja verta olevia lapsia?
Anteeksi pitkä vuodatukseni, mutta olen sairaslomalla, koska en yksinkertaisesti pysty itkultani tekemään tai keskittymään yhtään mihinkään.
todellakin:/ Ettekö ole ajatellut adoptiota tai jotain muuta jos lapsi olisi niin tärkeä?
Koita jaksaa. Pitääkö avioparilla olla kolme lasta, kaksi autoa, omakotitalo ja koira jotta voisivat olla onnellisia?
Ei ole sinun vikasi, jos lapsia ei tulekaan.
Kysy Luojaltasi liittoonne tarkoitusta, jospa Hänellä on paremmat suunnitelmat, kuin arvaatkaan.
Tällä hetkellä tuntuu että ei.
Eikä se Luojakaan pysty tätä ratkaisemaan vaikka haluaisikin.
Itse miehenä en eroaisi vaimostani lapsettomuuden tähden. Uskottomuuden tähden eroaisin, jos hän ei haluaisikaan tulla anteeksi pyytäen takaisin.
Tosin minä olisin maksumiehenä, koska anteeksi antaja joutuu kantamaan suuren tuskan. Vrt. Jeesus ristillä. Kukaan muu ei voi ymmärtää petetyn ja hylätyn kipua paremmin.
Osa surustasi tulee siitä, kun sinut on petetty. Avioliitto on suunniteltu kestämään kuolemaan asti. Petetyksi tulemminen sattuu yhtä paljon kuin puolison kuoleminen. Menee kaikki voimat, ei jaksa mitään tehdä. Ei ole tunteita toista kohtaan. "Tahdon" lupaus on rikottu sinun tahtomattasi.
Jumala vihaa hylkäämistä. Siihen syyhyn vedoten kannattaa pyytää apua Luojalta ihan kaikkeen.
Miehesi saa etsiä täydellistä avioliittoa muualta loppuelämänsä, mutta ei löydä sitä. Hänen pitäisi tajuta, että täydellinen avioliitto löytyy sieltä, missä rakastetaan toista ilman mitään omia pyyteitä tai vaatimuksia.
Joskus Jumala on parantanut lapsettomia armolahjojen kautta.
http://www.sana.fi/ihmiset/haastattelut/kannattaa_rukoilla_sinnikkaasti/
Jalovaaran iltoja on tuossa listassa:
http://www.rukousystavat.fi/illat.html
Mulla olis kaks muksua ja itse olen sinkku-isä.
En välttämättä halua enää lisää... mahdoton ajatus se ei ole, mutta toistaiseksi saa riittää. Lapset on siis yhteishuoltajuudessa ex-vaimoni kanssa.
Yksi pääkriteereistäni uudelle kumppanilleni on se että rakastaa mun lapsia. Ellei ihan äitinä niin kuitenkin on roolimalli jne jne... ilmeisesti sulla siis olis tähän kapasiteettia.
Joten, sä olisit mulle itseasiassa täydellinen valinta. Kuinka sulle toi soveltuu että lapset eivät ole SINUN lihaa ja verta? (Mulle sillä ei ole merkitystä, lapset on lapsia. Vanhemmuus on valintakysymys, asennekysymys - joten sinua voisin kohdella täysvaltaisena äitihahmona vaikka noilla muksuilla on toinenkin aktiivinen biologinen äiti...).
Jos mä vielä rakastuisin suhun niin se olis melkein täydellistä. Sit sä vielä muhun niin... noh. Sitten mä saisin kaiken mitä haluan. Sä saisit kaiken mitä voi saada.
Tälleen ruudulla helppoa visioida. Tosielämässä ehkä hankalampaa. Mutta ... tälleen :)
Voi kun elämä olisikin noin helppoa. Rakastuisi mieheen, jolla on jo lapsia.
Kyllä helpostikkin voisin kuvitella rakastavani sellaisen miehen lapsiakin jos rakastaisin tätä miesta.
Iso mutta on vain siinä, että rakastan vielä miestäni, vaikka hän pystyy satuttamaan minua näin paljon.
Tällä hetkellä kumpikin olemme jotenkin hukassa itsemme ja toistemme kanssa.
Mies ei tiedä mitä haluaa. Minä kyllä tiedän, ja tiedän että pystyisin unohtamaan tämän episodin elämässämme. Meillä on kuitenkin lapsia lukuunottamatta kaikki mahdollisuudet hyvään elämään.
En tiedä kuinka tässä käy. Täytyy vain olla kärsivällinen, vaikka vaikeaa se onkin.