On nyt suurta muotia puhua työvoimapulasta.
-todellisuudessa tuo "pula" on vain ovelaa vastapropagandaa työttmyys-keskusteluun.
-kun nyt me sadat tuhannet -40-50-60 v. ihmiset emme kelpaa töihin,,, niin mitään pulaa ei ole.
-ei vain ole halua palkata ihmisiä töihin, oikeisiin työsuhteisiin !!!
-tämä maa on ahneiden keinottelijoiden käsissä.
halutaan vain halpa-työ-voimaa ulkomailta.
Suomalaista ihmistä ( -köyhää.) ei kukaan halua vaivoikseen ...( paikaamaan työvoimapulaa..)
-POLITIKOILLA olisi töitä mm. tämän asian hoitoon.
-juhlapuheet vähemmälle - kiitos !
- työttömät ovat syyttömiä -- päätökset tekee muut ( rikkaat..).
-todellisuudessa tuo "pula" on vain ovelaa vastapropagandaa työttmyys-keskusteluun.
-kun nyt me sadat tuhannet -40-50-60 v. ihmiset emme kelpaa töihin,,, niin mitään pulaa ei ole.
-ei vain ole halua palkata ihmisiä töihin, oikeisiin työsuhteisiin !!!
-tämä maa on ahneiden keinottelijoiden käsissä.
halutaan vain halpa-työ-voimaa ulkomailta.
Suomalaista ihmistä ( -köyhää.) ei kukaan halua vaivoikseen ...( paikaamaan työvoimapulaa..)
-POLITIKOILLA olisi töitä mm. tämän asian hoitoon.
-juhlapuheet vähemmälle - kiitos !
- työttömät ovat syyttömiä -- päätökset tekee muut ( rikkaat..).
Vastaukset 10
Vanhimmat
Totta puhut.
Työttömillä ei ole päätösvaltaa !!!!!!!!
Työttömät ei ole päättävissä asemissa.
Siksi ihmetyttääkin, miksi työttömiä syyllistetään työttömyydestä !!??
On vaikea poistaa työttömyyttä, jos ei ole rahaa ja valtaa !!
Miksiköhän työttömyydestä ei kanneta vastuuta siellä missä on valtaa ja rahaa !!????
Töitä tehdään palkan tähden.
Älkää hyvät ihmiset tehkö talkoita ilmaiseksi rikkaille ! ( -harjoittelu, tukityöt, osa-aika, vuokraus, yms puljaus..)
Se torppari-aika ja maaorjuus pitäisi olla jo historiaa.
Muisttaeko, ministeri mönkäreen aikaan oli se miljoonia maksanut mainoskampanja,, Kunnossa kaiken ikää. ??
Katri helena lauloi ja näytettiin kuvissa hymyileviä vanhoja ihmisiä !!
Taisi nekin miljoonat mennä hukkaan.
Nykyään vain tv-mainoksissa kirmailee
tena-ladyjä idiootin ilme naamallaan,
sekä virtsan karkailu-mainoksia, peräsuolen kutitusta ja alapään hajua esitellään monisanaisesti,,, !
Nää mainokset pelottaa nuorempia, eikä ne uskalla palkata haisevaa tenaladyä vakitöihin !
Ette vain te 40 paremmalla puolella ole työttömiä.
Minä olen valmistunut vuonna 2003 ja sen jälkeen olen tehnyt vain muutaman vuoden verran töitä osa-aikaisena jolla on vain 8-16h viikossa. Että arvatkaa vaan vituttaako olla 28 vuotiaana vielä "äidin" lompakolla että saa laskunsa maksettua.
Minussa ei periaatteessa ole mitään vikaa. Olen siisti, sosiaalinen ja aktiivinen nainen mutta kas kas, enpäs tulee koskaan valituksi. Haastiksissa saan juosta mutta niihinkään ei kohta enää hotsita mennä kun tietää jo valmiiksi ettei ne valinnat koskaan muhun kallistu.
Työttömyyden takia olen sairastunut masennukseen ja olen menettänyt oman arvon tunteeni. Kukaan ei tarvitse eikä halua työpanostani.
Tai anteeksi, haluaa jos tulen ilmaiseksi. Mutta sen harjoitteluajankin jälkeen saan mennä ja uusi harjoittelija tulee tilalle.
Mun osalta elämänhalu on menetetty ja päivittäin tunnen että olisin onnellisempi jos en edes olisi olemassa.
Että tällaisia nuoria meidän yhteiskunta kasvattaa. kiitos kauhiasti tästäkin elämästä.
Nyt 38 vee.
10 vuoden historialla kaksi vuotta töissä, 80% työttömyysaste.
Olen työmarkkinoilla suunnilleen yhtä arvostettu kuin somali tai vaikeavammainen.
Ei ole vikaa terveydessä, älyssä eikä opinnoissa ellei sitten se, että niitä on liikaa.
Eipä mikään harmita niin kuin koulussa haaskattu elämä.
Sun tarina muistuttaa kovasti mun tarinaa, sillä erotuksella että mä olen 32. Koulutusta on paljon, fiksu olen, samoin nätti, siisti, kuulemma mukava työkaveri, ... Ei työhaluttomuutta, ei lapsia (eikä siis lastenhoito-ongelmia), ei päihdeongelmia. Enkä silti tule valituksi, vaikka kukaan ei taatusti pääse sanomaan ettenkö olisi yrittänyt. Olen hakenut muitakin kuin oman alan hommia, eli nirsoilusta ei myöskään ole kysymys. Lisäksi muutin pienemmästä kaupungista isompaan, kun luulin, että täällä olisi paremmin töitä. Työkokemusta on säälittävän vähän, sitä kun on vähän vaikea saada, jos ei pääse töihin.
Alkaa pikku hiljaa tuntua, että lottovoittokin on mun kohdalla todennäköisempi kuin palkallinen työ.
Ihan hirveätä sanoa ääneen, mutta on lohduttavaa etten ole ainoa väliinputoaja. Anteeksi :(
Minäkin olen tehnyt ihan hirveästi töitä työllistymiseni eteen, mutta en silti saa oman alan töitä enkä muitakaan sillä muiden työhönottajat puhuvat vain "ylikoulutuksestani". Eivät usko, että olen tosissaan hommaa hakemassa. Ja oman alan töitä en saa kun ei ole kokemusta. Ehkä valitsemani ala on sellainen tai sitten ei, kelpaa en kuitenkaan.
Minulla on kaksi ammattikorkeakoulututkintoa, jotka tukevat toisiaan. Työharjoittelukokemusta mm. yhdestä nimekkäästä firmasta. On ollut toiminimi jonka alan olen yrittänyt freelanceerata. Olen "kouluttanut" alaani sivuaviakin taitoja ja tehnyt itselleni mm. internet portfolion töiden haun avuksi ja väsännyt myös interaktiivisia portfolioita. Olen markkinoinut itseäni itsevarmasti ja vastavuoroisesti nöyrästi löytääkseni jonkun tavan päästä kommunikaatioetäisyydelle mutta ei. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Jokin viikko sitten sain tilaisuuden. Minut otettiin palkalliseksi harjoittelijaksi erääseen firmaan ja oli määrä aloittaa 27.8 maanantaina. Ei pistetty kuitenkaan mitään tavatessa paperille kun oli tarkoitus kirjoittaa sopparit ekana työpäivänä (työmatkani tuli olemaan jotain 60km ja omia rahoja säästääkseni päätin että ehtiihän sen myöhemmin.) Niinpä sitten viisi päivää ennen deadlinea, kun olin jo irtisanoutunut nykyisestä osa-aikaisuudestani, minulle laitettiin sähköpostilla viesti jossa sanottiin ettei tarvi tulla. Harjoittelupaikkani kun annettiin jo valmiille ammattilaiselle.
Tuntuu siis että mua on potkittu vitun pahasti päähän. Ihan vihaksi pistää aina vain yrittää ja yrittää kuin jokin idiootti kun sen tietää että aina tulee vain liiskatuksi.
Opinpahan edellisestä ainakin sen, että jos jokin työ on liian hyvää olla ollakseen totta (mulle luvattiin varma vakityö ja palkka 2500-3000e välillä) se ei ikinä toteudu.
Ihan hirveätä sanoa ääneen, mutta on lohduttavaa etten ole ainoa väliinputoaja. Anteeksi :(
Minäkin olen tehnyt ihan hirveästi töitä työllistymiseni eteen, mutta en silti saa oman alan töitä enkä muitakaan sillä muiden työhönottajat puhuvat vain "ylikoulutuksestani". Eivät usko, että olen tosissaan hommaa hakemassa. Ja oman alan töitä en saa kun ei ole kokemusta. Ehkä valitsemani ala on sellainen tai sitten ei, kelpaa en kuitenkaan.
Minulla on kaksi ammattikorkeakoulututkintoa, jotka tukevat toisiaan. Työharjoittelukokemusta mm. yhdestä nimekkäästä firmasta. On ollut toiminimi jonka alan olen yrittänyt freelanceerata. Olen "kouluttanut" alaani sivuaviakin taitoja ja tehnyt itselleni mm. internet portfolion töiden haun avuksi ja väsännyt myös interaktiivisia portfolioita. Olen markkinoinut itseäni itsevarmasti ja vastavuoroisesti nöyrästi löytääkseni jonkun tavan päästä kommunikaatioetäisyydelle mutta ei. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Jokin viikko sitten sain tilaisuuden. Minut otettiin palkalliseksi harjoittelijaksi erääseen firmaan ja oli määrä aloittaa 27.8 maanantaina. Ei pistetty kuitenkaan mitään tavatessa paperille kun oli tarkoitus kirjoittaa sopparit ekana työpäivänä (työmatkani tuli olemaan jotain 60km ja omia rahoja säästääkseni päätin että ehtiihän sen myöhemmin.) Niinpä sitten viisi päivää ennen deadlinea, kun olin jo irtisanoutunut nykyisestä osa-aikaisuudestani, minulle laitettiin sähköpostilla viesti jossa sanottiin ettei tarvi tulla. Harjoittelupaikkani kun annettiin jo valmiille ammattilaiselle.
Tuntuu siis että mua on potkittu vitun pahasti päähän. Ihan vihaksi pistää aina vain yrittää ja yrittää kuin jokin idiootti kun sen tietää että aina tulee vain liiskatuksi.
Opinpahan edellisestä ainakin sen, että jos jokin työ on liian hyvää olla ollakseen totta (mulle luvattiin varma vakityö ja palkka 2500-3000e välillä) se ei ikinä toteudu.
Ette vain te 40 paremmalla puolella ole työttömiä.
Minä olen valmistunut vuonna 2003 ja sen jälkeen olen tehnyt vain muutaman vuoden verran töitä osa-aikaisena jolla on vain 8-16h viikossa. Että arvatkaa vaan vituttaako olla 28 vuotiaana vielä "äidin" lompakolla että saa laskunsa maksettua.
Minussa ei periaatteessa ole mitään vikaa. Olen siisti, sosiaalinen ja aktiivinen nainen mutta kas kas, enpäs tulee koskaan valituksi. Haastiksissa saan juosta mutta niihinkään ei kohta enää hotsita mennä kun tietää jo valmiiksi ettei ne valinnat koskaan muhun kallistu. Asiaa vielä pahentaa se, että kaikki mun kaverit on tässä iässä jo menestyneitä ja unelmansa ja palkkansa saavuttaneita. Meikä elää alle 500e kk.
Työttömyyden takia olen sairastunut masennukseen ja olen menettänyt oman arvon tunteeni. Kukaan ei tarvitse eikä halua työpanostani.
Tai anteeksi, haluaa jos tulen ilmaiseksi. Mutta sen harjoitteluajankin jälkeen saan mennä ja uusi harjoittelija tulee tilalle.
Mun osalta elämänhalu on menetetty ja päivittäin tunnen että olisin onnellisempi jos en edes olisi olemassa.
Että tällaisia nuoria meidän yhteiskunta kasvattaa. kiitos kauhiasti tästäkin elämästä.
viestit ei näy...
ennenku ilmestyy..
malttia