Hei =(
Onko jollain kokemusta tällaisesta tilanteesta... Jäädä yksin raskaana, toinen lapsi hoidettavana
Voiko tästä selvitä? Tai voi tietenkin mutta kertokaa viisaat ihmiset miten???????? Olen nyt kuluttanut jo 4kk itkemiseen ja asioiden käsittelyyn.. Eli olen kyllä yrittänyt jo etsiä keinoa pois tyhjyydestä... ei löydy...
Miehet: voiko mies vain jättää raskaana olevan, (lapsi oli toivottu saadessaan alkunsa) ? miten te pystytte siihen?
Onko jollain kokemusta tällaisesta tilanteesta... Jäädä yksin raskaana, toinen lapsi hoidettavana
Voiko tästä selvitä? Tai voi tietenkin mutta kertokaa viisaat ihmiset miten???????? Olen nyt kuluttanut jo 4kk itkemiseen ja asioiden käsittelyyn.. Eli olen kyllä yrittänyt jo etsiä keinoa pois tyhjyydestä... ei löydy...
Miehet: voiko mies vain jättää raskaana olevan, (lapsi oli toivottu saadessaan alkunsa) ? miten te pystytte siihen?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mulla ei ole kokemusta vastaavasta, mutta haluan vain sanoa, että olen tosi pahoillani puolestasi ja toivotan sinulle kaikkea hyvää. Tosi vaikeaa tuo varmaan on, mutta kuten sanoit, kaikesta selviää kyllä. Ajattele lapsiasi, sinä olet heille kaikki kaikessa.
Eikö miehesi suostu puhumaan kanssasi asiasta? Tuliko tämä kaikki sinulle täytenä yllätyksenä? Sen tiedän, että toisen lapsen syntymä on monelle miehelle kova paikka ja jotkut reagoivat paniikinomaisesti.
Monennellako kuulla olet raskaana? Paljon voimaa sinulle. Muista että sinä itse olet elämässäsi se tärkein ylläpitävä voima, ei miehesi. Sinun on nyt yritettävä jaksaa järjestää asiasi ja elämäsi uudella tavalla.
Laskettuaika on muutaman viikon päästä...
Kyllästyin miehen kosteaan elämään ja pyysin häntä miettimään syitä juomiseen ja mitä aikoo tehdä juomiselle.Hänellä on aina ollut oma kämppä joten ei ollut ongelma mennä sinne miettimään asioita. Pahoinvoinnin keskellä meinasin oksentaa kaljan ja tupakan hajuun ja hermot kiristyi paljon..
Eli ei ollut aivan yllätys mutta luulin että hän olisi halunnut jatkaa,niin kuin puhui monta kuukautta asioiden muuttumisesta.Pyysi vain aikaa selvittää asioita.
Kuitenkin koko tämän "tauon" ajan oli elänyt tekstiviestisuhteessa uuden naisen kanssa. Sitten pamautti että "ei enää koskaan mitään", kuukausi sitten.
Hän "toivoi" meille parasta mutta ei antanut meille mahdollisuutta kuitenkaan selvittää asioita. Ei suostunut puhumaan vaikka yritin. Mutta eihän häntä mikään painanut kun on saanut juoda sen jälkeen iltaisin ne "rentouttavat" kaljat ilman että nainen nalkuttaa ja uusi tyttö on auttanut läheisyydenpuutteeseen, mikäs siinä. Hän on jatkanut nyt reilun 4kk elämäänsä, minulla aika seissyt, eipä raskaana pysty paljon eteenpäin menemään.
Eniten sattuu se kuinka hän puhui ja puhui toivoen meille parasta mutta ei kuitenkaan koskaan antanut meille enää mahdollisuutta selvittää asioita. Kaikki jäi kesken ja minulle paskat käteen. Nyt yritän selvitä lapsen kanssa, pitää itseni koossa ja kerätä voimia synnyttämään toisen lapsen.
Oikea kysymys lieneekin, miksi sinä haluaisit olla hänen kanssaan. Sitä ennen olisin toki kysynyt, miksi olet suostunut tulemaan hänelle raskaaksi, mutta se on nyt ihan turhaa.
Et voi muuttaa tai auttaa miestäsi. Sinun on nyt muutettava itsesi ja autettava lapsiasi.
Ensinnäkin halaus sinne ja voimia sinulle. Olin itse samassa tilanteessa... Odotin kolmatta lastamme ja mies paukautti ilmoille että haluaa erota. Haluaa aikaa miettiä jne. Tuosta on nyt 5kk aikaa. Hänellä oli uusi jo katsottuna. Mie muutin pois ja aloin työstää eroa. Ajattelin saada eron jotenki käsiteltyä ennen vauvan syntymää.
Vauva on nyt kuukauden ikäinen ja vaikka mie mietin ja surin, tunsin kaikkea mitä voi kuvitella vihaa, surua, ikävää, rakkautta jnejne. niin vauvan syntymän jälkeen tuntui niin pahalta ja tavallaan se kipu ja suru tuli uudestaan. Ne samat asiat täytyi käydä läpi uudelleen ja aika ajoin tulevat nousemaan mieleen edelleen. Annat niiden vain tulla.
Lue Bruce Fisherin Jälleenrakennus kirja. Se on mielestäni tosi hyvä ja antoisa. Siinä on tehtäviä, mietittävää.. kaikkea mitä mieleen vaan erotilanteessa voi tulla ja kuinka eroa kannattaa käsitellä, että ymmärtäisi eron syitä ym. ja antaisi itselleen luvan tuntea kaikki ne tunteet..
Sie selviät kyllä... muista puhua, puhua ja puhua. Luota itseesi ja tulevaisuuteen. Anna ittelles oikeesti aikaa ja keskity siihen mitä sinulla on. Sure silloin kun surettaa, annat kaikkien tunteiden tulla... jossain vaiheessa sie huomaat että helpottaa. Ymmärrät, että vaikka nyt antaisit mitä tahansa saadaksesi entisen takaisin haluaisitko sitä oikeasti vai pelkäätkö jääväsi yksin? Ajan kanssa sinä löydät ratkaisun suruusi ja huomaat myös mitä OIKEASTI haluat. Ehkä kokonaan uuden elämän ilman ex miestä?
Itse elän nyt lapsille ja vauvalle... suren ehjän perheen menetystä, ikävöin ex miestäni ja rakastankin mutta tiedän, että paljon aikaa pitää mennä ja paljon tapahtua, ennen kuin itse tiedän mitä elämältäni haluan, millaisen suhteen minä haluan ja haluanko mahdollisesti koskaan palata ex mieheni kans yhteen jos sellainen tilanne tulisi.
Sekava viesti mutta kyllä tästä selvitään. Pitää vaan olla kärsivällinen ja antaa itselle aikaa. Muista pitää itsestäsi huolta ja yritä levätä. Ota apu vastaan sieltä mistä sitä saat!!!!
"Kiva" kuulla että joku on päässyt tästä kuitenkin jo vähän eteenpäin. Haluaisitko alkaa kirjoittamaan maileja kanssani?
Pelkään että synnytyksen jälkeen "hajoan". Nyt sinnittelen mutta kun tulee paljon muutoksia vielä, en tiedä kestänkö. Se pelottaa..
onko sulla sellanen spostios. jonka voit laittaa tänne? Mulla itellä on kaikissa posteissa oma nimi niin en viitsi tänne sitä pistää :).
Olis kiva vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia ja tunteita tässä sekamelskassa. Kaikki tuki ja uudet ystävät on tarpeen. HALAUS!!!!
Osoitteeni on [email protected]
toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea elämässäsi lastesi kanssa!älä murehdi menneitä vaan elä tätä päivää, pienokaisesi tarvitsee sinua!
Minulla melkein sama tilanne. meillä poika 2 vuotta ja toinen tulossa tämän kuun puolella ja mies on vahvasti eroamassa. syynä sama kuin sinulla, mainitsin juomisesta mitä mielestäni on liikaa..melkein joka viikonloppu ja siitä että voisi ajatella muita joskus ensiksi. Mies otti niin pahasti itteesä että ero olisi ratkaisu, juomisesta ja muista menoista ei voi loupua yhtään mutta perheestä näköjään voi. talokin mentiin ostamaan kesän alussa... tuntuu helvetin pahalta ja mietityttää miten selvitään. hulluinta tässä on se että minä joka olen viimesilläni olen saanut ihailijan, joka kovasti ehdottelee tapaamisia. tosin ihan tuttu mies (esikoisen kummi), jota olen joskus kauempaa ihastellut=)
Voimia sinullekin ! Jos haluat voimme vaihtaa kokemuksia maililla. [email protected]
Minäkin kaipaisin ihailijaa =) ihan riittäisi mukava mies jonka kainaloon voisi käpertyä ja itkeä maailman pahuutta. Näin viimeisillään miehiin tutustuminen on vain hieman vaikeaa...
Sitäkin olen miettinyt että löytyykö maailmasta oikeasti miehiä jotka ovat valmiita ottamaan "valmiin perheen" ja rakastamaan sitä kuin "omaansa". Minulla ainakin loppuu lapsien teko tähän, ehkä jos joskus löytäisi jonkun miehen,joka ei sitten pakene vastuitaan, voisi vielä kolmannen tehdä mutta tällä hetkellä toivon vain että löytäisin jonkun ihanan miehen vierelleni...
Tietynlaiset miehet pystyy kyllä MIHIN tahansa, esim. OIKEIN hyvin pettämään naista JUURI silloin kun tämä on tullut raskaaksi.
Tietynlaisia lapsi-miehiä rupeaa siinä vaiheessa "ahistamaan"...eikä nainen näytä esteettisesti kiihottavalta "pömppömahansa kanssa"...
Moi Kristiina.
Jos sopii niin laittasin sulle meiliä, itselläni sama tilanne ja täytyy myöntää että mietityttää miten tulee jaksamaan.
Voimia :)
Kirjoita ihmeessä mailia! Ehkä osaamme auttaa toisiamme jaksamaan =)