Erosin väljähtyneestä suhteesta joku aika sitten, yhteinen päätös mutta itse (minä siis nainen) olin enemmän eron takana kuin mies. Olen löytänyt tänä sinkkuuden aikana itseni ihan uudelleen, kasvanut aikuiseksi ja oppinut nauttimaan elämästä itsekseni ja ystävien kanssa. Jopa alkanut kulkea avoimin silmin ja katsellut tuleeko uusia mielenkiintoisia ihmisiä vastaan. Tunnen olevani tällä hetkellä täysi ihminen.
Mies haluaa kuitenkin edelleen että jatkaisimme yhdessä. En ymmärrä miksi hän vielä roikkuu kiinni minussa. Olisin onnellinen ja helpottunut jos hän löytäisi uuden naisen. Mitä minun pitäisi tehdä, että mies uskoo? En haluaisi huutaa sille päin naamaa mitään ikävää. Vinkkejä, miten asian voi tehdä selväksi??
Mies haluaa kuitenkin edelleen että jatkaisimme yhdessä. En ymmärrä miksi hän vielä roikkuu kiinni minussa. Olisin onnellinen ja helpottunut jos hän löytäisi uuden naisen. Mitä minun pitäisi tehdä, että mies uskoo? En haluaisi huutaa sille päin naamaa mitään ikävää. Vinkkejä, miten asian voi tehdä selväksi??
Vastaukset 7
Vanhimmat
koko asiaa? Eikö omia ajatuksiasi helpottaisi se, että lakkaat miettimästä tätä. En usko, että voit tehdä asialle yhtään mitään konkreettista. Mies kaipaa sinua niin kauan kuin on kaivatakseen. Se muutos lähtee hänestä, ei sinusta. Ilkeäksi tuskin kannattaa alkaa, sillä satuttaisit toista vain enemmän.
Joten vinkkini on: Älä huolehdi koko asiasta ja anna ajan kulua.
Ei tarvitse sanoa mitään sen ikävämpää kuin että et halua enää olla missään tekemisissä hänen kanssaan. Älä ainakaan ala lässyttämään mistään ystävyydestä kun toinen edelleen haluaa muutakin kuin ystävyyttä. Tiukasti vaan yhteydet poikki.
mul säälittää tämä mun ex,ku se raasu ei oikeastaan tee mitään..se soittelee paljon,ja sanoo, et miks jätin sen jne... hyvissä väleissä me kuitenkin ollaan. Toivon että hän löytäisi myös uuden naisen.. me oltiin 5 vuotta yhdessä, ja mulla ei vain lopussa enää ollut tunteita.. Mut niinhän se vain menee, et molemmat elää nyt omaa elämää ja thats it. Mutta olen itse sellainen luonne, että välitän liikaa kaikesta ja murehdin liikaa. erosta on jo melkein 2 vuotta..
Kun luin viestisi mun piti miettiä kaksi kertaa että olenkohan kirjoittanut tuon itse. jokainen sanasi kuulosti juuri sellaisesta miten minä voisin kuvailla elämäntilannettani.
Haluan kertoa sinulle minun tarinani vain siksi että tietäisit etten ole ainoa joka elää samanlaisessa tilanteessa ja usko minua, tiedän miltä sinusta nyt tuntuu.
Erosin miehestäni vajaa kuukausi sitten, meillä oli takana monta vuotta yhdessä. niistä vuosista suurin osa onnettomia, mies oli väkivaltainen ja petti, minä itkin yöt puhelimen vieressä kuunnelleen vastaajaa tunnista toiseen kun mies ei vastannut minulle. Kohteli minua huonosti. Oli polkenut itsetuntoni niin alas etten enää päässyt ylös ennen kuin vietimme hetken erossa, hän oli ulkomailla. Huomasin tuona aikana miten typerä olin ollut, minähän pärjäsin ilman häntä. Elämäni ei loppunut ilman häntä. Kun mies palasi ilmoitin etten enää halua jatkaa yhteistä taipaletta sillä se teki minusta vain onnettoman enkä enää kestänyt elää hänen "valtansa alla".
Mies oli ensin että hyvä on ja olin iloinen ja ihmeissäni että näinkö helppoa se oli? Halusin todella olla hänen ystävänsä sillä ystävänä hän osaa olla todella mukava ihminen, mutta sitten alkoi piinaus. Mies soittelee ja ilmestyy kesken kaiken työpaikalleni/salille jossa käyn/kotiini. Ja joka kerta käymme kahden tunnin kädenväännön siitä kuinka hän haluaa palata yhteen ja minät oistan samoja lauseita siitä ettei minulla ole enää tunteita ja haluan olla vain ystävä. lopulta luovuttaa ja haukkuu minut maanrakoon ja sanoo hankkivansa paremman ja kauniimmain naisen kuin minä. Sitä minä toivonkin, toivon että hän löytäisi jonkun ja olisi onnellinen! Sanoo ettei enää koskaan juokse perääni, mutta seuraavana päivänä sama tapahtuu uudelleen. olen todella väsynyt tähän tilanteeseen enkä tiedä itsekkään mitä teen. pitäisi muuttaa maapallon toiselle puolen varmaan? Mutta tiedät ettet ole ainoa. Tämä on rankkaa mutta toivon sinulle voimia ;)
Tuo mimosan viesti alkaa kuulostamaan jo vähän pelottavalta.. tarkoitan, että jos hän ilmestyy joka paikkaan missä sinä olet.. ja mitä kerroit miehen taustasta,väkivaltainen ja petti.. varmasti teillä on ollut hyviäkin hetkiä, mutta mikään ei oikeuta tuollaiseen. No tsemiä kaikille :)
Minulla on päinvastoin. jäin tahtomattani
sivuun jo pari vuotta sitten. Yhä vaivaa
sydänsuru. Olen kuitenkin lojaali enkä
häiritse, koska Hän on toivonut niin.
mitään? Minun Ex-mieeni teki kaikki temput, mitä tehdä voi ja vain sen takia, että hän rakasti minua niiiin kauheesti. Ehkä niin, mutta ei siltä tuntunut.
Hän ei uskonut seurustelun loppuaikana yhtään mitään eikä sen jälkeen, kun erosimme. Hän halusi tavata ja jutella, meillä kun oli hänen mielestään selvitettäviä asioita. Kuitenkin, ne parit kerrat kun tapasimme hän puhui täsmälleen samoja juttuja - ei mitään uutta. Lopulta sanoin hänelle, että minä en pysty sanomaan mitään, mikä häntä lohduttais. Tämän jälkeen oli uhkailua ja maanittelua vuoronperää. Sitten en enää suostunut tapaamaan häntä. Koko ajan hän soitteli ja minä vaihdoin puhelinnumron. Silloin hän aloitti kirjeiden kirjoittelun ja tupsahteli välillä oven taakse. Kirjeet luin, mutta ovi pysyi kiinni.
Totaalisen hiljaisuuden pitäminen ja puhumattomuus alkaa pikkuhiljaa tehoamaan, sillä nyt on ollut jo aika rauhallista. Tuo mies teki kaikkia mahdolliset temppunsa. Olen aivan varma, että hän koitti myös ärsyttämällä ärsyttää toivoen minun edes sen takia reagoivan ja ottavan häneen yhteyttä, vaikka vain huutamaan vihaisena. Siitä hän taas olisi saanut syyn ottaa minuun yhteyttä.
Hänellä oli aikansa ja mahdollisuutensa.