haluan kertoa teille oman tarinani...
olen ollut tämän kyseisen miehen kanssa kaveri jo kohta 6 vuotta. olemme nuoria, 24 vuotiaita.
tunsimme toisemme jo yläasteen eka luokalta, ja liikuimme samoissa porukoissa. olimme tosi hyviä ystäviä, vaikkakin mies ja nainen(sitä kaikki ihmetteli)aina oli hauskaa yhdessä, puhuimme kaikesta. no nyt sitten on käynyt niin että erosin 4v kestäneestä suhteesta. tämä miespuolinen kaveri oli sen suhteenkin aikana joka päivä elämässäni, kävimme kahvilla ym, mitä kaverit tekee. sitten hän yhtäkkiä kertoi että on ollut ihastunut minuun sen koko ajan mitä olemme tunteneet. olen kuullut sen muiltakin mutta en uskonut, koska hän itse ei ikinä sanonut mitään siihen vastaavaa...kuitenkin, eräänä iltana/yönä juttumme syveni sänkyyn asti.hän oli aivan ihana, kuten luonteeltakin, kohtelias, hellä, jne. aamulla kun heräsimme se mitä tapahtui yöllä ei kaduttanut kumpaakaan, ei tuntunut yhtään oudolta asialta. aivan kuin olisimme olleet pari. kaveripohja oli tiessään..rupesin näkemään hänet aivan toiselta kantilta, miehen jonka kanssa voisin seurustella. tuntu se aluksi oudolta minustakin että voiko tunteet kasvaa kaveruudesta ihastukseen, tuntea muuta kuin kaveruutta. näin kävi minulle, päivä päivältä enemmän ihastuin. hän on mitä ihanin kumppani, melkein täydellinen. omaa juuri niitä ominaisuuksia mitä mieheltä haluan. onko saman kokevia? voiko tästä tulla pysyvää? olemme edelleen myös ystäviä, puhumme kaikesta, teemme samoja asioita kuin ennenkin mutta nyt on vain tunteet esillä,näkyvillä, suukot, kädestä pitämiset, halaamiset ym.sitähän sanotaan että ystävyys voi muuttua rakkaudeksi mutta rakkaus ei ystävyydeksi. uskon että minulla muuttuu rakkaudeksi...tunnen ja tiedän tämän miehen niin perusteellisen hyvin koska melkein joka päivä tämän 6v aikana olemme olleet tekemisissä.syvätkin hänen ajatukset, mitä elämältään haluaa ym.
sanokaa mitä mieltä olette tästä? olkaa sitten kilttejä..:)
olen ollut tämän kyseisen miehen kanssa kaveri jo kohta 6 vuotta. olemme nuoria, 24 vuotiaita.
tunsimme toisemme jo yläasteen eka luokalta, ja liikuimme samoissa porukoissa. olimme tosi hyviä ystäviä, vaikkakin mies ja nainen(sitä kaikki ihmetteli)aina oli hauskaa yhdessä, puhuimme kaikesta. no nyt sitten on käynyt niin että erosin 4v kestäneestä suhteesta. tämä miespuolinen kaveri oli sen suhteenkin aikana joka päivä elämässäni, kävimme kahvilla ym, mitä kaverit tekee. sitten hän yhtäkkiä kertoi että on ollut ihastunut minuun sen koko ajan mitä olemme tunteneet. olen kuullut sen muiltakin mutta en uskonut, koska hän itse ei ikinä sanonut mitään siihen vastaavaa...kuitenkin, eräänä iltana/yönä juttumme syveni sänkyyn asti.hän oli aivan ihana, kuten luonteeltakin, kohtelias, hellä, jne. aamulla kun heräsimme se mitä tapahtui yöllä ei kaduttanut kumpaakaan, ei tuntunut yhtään oudolta asialta. aivan kuin olisimme olleet pari. kaveripohja oli tiessään..rupesin näkemään hänet aivan toiselta kantilta, miehen jonka kanssa voisin seurustella. tuntu se aluksi oudolta minustakin että voiko tunteet kasvaa kaveruudesta ihastukseen, tuntea muuta kuin kaveruutta. näin kävi minulle, päivä päivältä enemmän ihastuin. hän on mitä ihanin kumppani, melkein täydellinen. omaa juuri niitä ominaisuuksia mitä mieheltä haluan. onko saman kokevia? voiko tästä tulla pysyvää? olemme edelleen myös ystäviä, puhumme kaikesta, teemme samoja asioita kuin ennenkin mutta nyt on vain tunteet esillä,näkyvillä, suukot, kädestä pitämiset, halaamiset ym.sitähän sanotaan että ystävyys voi muuttua rakkaudeksi mutta rakkaus ei ystävyydeksi. uskon että minulla muuttuu rakkaudeksi...tunnen ja tiedän tämän miehen niin perusteellisen hyvin koska melkein joka päivä tämän 6v aikana olemme olleet tekemisissä.syvätkin hänen ajatukset, mitä elämältään haluaa ym.
sanokaa mitä mieltä olette tästä? olkaa sitten kilttejä..:)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Miksi ei kaverisuhde voisi muuttua parisuhteeksikin, jos tilanne jossain vaiheessa elämää on otollinen?
Vaikka olen sinua nuorempi(23)on omalle kohdalle osunut kaksikin ystäväpoikaa/miestä, jotka olisivat olleet valmiit siirtymään siihen seuraavaan asteeseen. Toinen heistä olisi kai kumppaninakin ollut lähellä täydellistä, yhteistä historiaa kun oli takana meilläkin liki kahdeksan vuotta. Aika ei vain ollut meidän...
Valitettavasti toisen rakastuminen johti siihen, että menetin yhden parhaista ystävistäni. Niin se ilmeisesti ei käy, että rakkaus koskaan palaisi takaisin ystävyydeksi. Henk. koht olen kuitenkin sitä mieltä, että pitkä parisuhde vaatii myös sitä ystävyyttä ja yhteisymmärrystä, arkipäiväistä rakkautta, jota onneksi olen löytänyt myös nykyisestä rakkaasta miehestäni.
Mielipiteeni tiivistetysti: Go for it! =)
Tämä juttu on täyttä skeidaa ja nyt saa jokainen arvata, mikä tässä ei pidä paikkaansa. Virhe on ilmiselvä, jos ymmärtää jotain naisen logiikasta.
en tiedä...t:kirjoittaja