Näinpä tässä näyttää käyneen, että laitan suomi24:ään viestiä kun mikä tahansa palaute tässä tilanteessa tuntuu tarpeelliselta.
Suhtautumiseni pettämiseen on ollut aina aikalailla ehdoton. Jos on kumppaniin sitoutunut niin silloin tuon kumppanin kanssa sitten pysytään niin myötä- kuin vastamäessä ja vieraisiin vilkuilut jätetään omaan arvoonsa. Ihastumisia kun kuitenkin tulee ja menee eikä niillä ole niin väliä mikäli rakastaa puolisoaan.
Nyt kuitenkin on käynyt niin, että olen itse rakastunut mieheen, jolla on jo perhe. Tunteitani vastaan olen taistellut tässä jo vuoden verran eikä niitten roihu näytä hellittävän. Miehellä on minua kohtaan samanmoiset tunteet. Mitään fyysistä emme ole tehneet vaan kaikki on henkisellä tasolla ja välttelemme toisiamme sekä aiheesta keskustelua. Olemme kuin ei mitään olisi, vaikka on niin selvästi, että ulkopuolisetkin ovat asiaa kommentoineet.
On todella kuluttavaa olla rakastunut henkilöön, jonka kanssa oikeaan suhteeseen mahdollisuudet ovat minimaaliset. Hän kun on myös ns. kunnon mies eikä ole valmis jättämään perhettään minkäänmoisen sivuihastuksen takia. Näen häntä päivittäin ja ilma on aina sakeana tukahdetuista tunteista. En tiedä miten hän pärjää, mutta minä itken itseni iltaisin uneen. En tiedä miten tästä tilanteesta pääsisi mihinkään. Tunteet eivät tunnu katoavan, mutta eikä myöskään katoa se fakta ettei mitään yhteiselämää voi olla.
Oma olotila heittelee laidasta laitaan. Välillä ajattelen, että pystyn hänet unohtamaan, mutta toisena hetkenä sitten kaikki lyö yli ja käperryn vain itkemään. Olen koittanut pitää taukoa ja välimatkaa viikkoja ja kuukausia, mutta en silti pysty unohtamaan. En vaikka kuinka yrittäisin tai olisin yrittämättä.
Tiedän ettei tälläinen voi olla ainutlaatuista. Jos joku on samankaltaisesta tilanteesta selvinnyt niin saa kertoa miten. Minulla alkaa olla voimat loppu eikä aputietä tunnu löytyvän.
Suhtautumiseni pettämiseen on ollut aina aikalailla ehdoton. Jos on kumppaniin sitoutunut niin silloin tuon kumppanin kanssa sitten pysytään niin myötä- kuin vastamäessä ja vieraisiin vilkuilut jätetään omaan arvoonsa. Ihastumisia kun kuitenkin tulee ja menee eikä niillä ole niin väliä mikäli rakastaa puolisoaan.
Nyt kuitenkin on käynyt niin, että olen itse rakastunut mieheen, jolla on jo perhe. Tunteitani vastaan olen taistellut tässä jo vuoden verran eikä niitten roihu näytä hellittävän. Miehellä on minua kohtaan samanmoiset tunteet. Mitään fyysistä emme ole tehneet vaan kaikki on henkisellä tasolla ja välttelemme toisiamme sekä aiheesta keskustelua. Olemme kuin ei mitään olisi, vaikka on niin selvästi, että ulkopuolisetkin ovat asiaa kommentoineet.
On todella kuluttavaa olla rakastunut henkilöön, jonka kanssa oikeaan suhteeseen mahdollisuudet ovat minimaaliset. Hän kun on myös ns. kunnon mies eikä ole valmis jättämään perhettään minkäänmoisen sivuihastuksen takia. Näen häntä päivittäin ja ilma on aina sakeana tukahdetuista tunteista. En tiedä miten hän pärjää, mutta minä itken itseni iltaisin uneen. En tiedä miten tästä tilanteesta pääsisi mihinkään. Tunteet eivät tunnu katoavan, mutta eikä myöskään katoa se fakta ettei mitään yhteiselämää voi olla.
Oma olotila heittelee laidasta laitaan. Välillä ajattelen, että pystyn hänet unohtamaan, mutta toisena hetkenä sitten kaikki lyö yli ja käperryn vain itkemään. Olen koittanut pitää taukoa ja välimatkaa viikkoja ja kuukausia, mutta en silti pysty unohtamaan. En vaikka kuinka yrittäisin tai olisin yrittämättä.
Tiedän ettei tälläinen voi olla ainutlaatuista. Jos joku on samankaltaisesta tilanteesta selvinnyt niin saa kertoa miten. Minulla alkaa olla voimat loppu eikä aputietä tunnu löytyvän.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miehen kanssa. Oletko varma miehen tunteista sinua kohtaan? Oletteko jotain teinejä? Aikuiset ihmiset hoitaa tuommoiset asiat aikuismaisesti.
Mitäpä jos miehen vaimo jättää miehen onko teillä sitten mitään mahdollisuuksia olla yhdessä?
Outo olet, sanon sen.
Mikä teitä estää? Lapset? Ei mikään olet varmasti 17 vuotias teini.
Emme ole teinejä emmekä avuttomia ihmisiä. Ihan aikuisillekin voi valitettavasti käydä näin.
Jos nyt kertoisit vielä, että miten se asioiden "aikuismaisesti" hoito toimii niin olisin kiitollinen.
Outo olen ja ylpeä siitä!!!
ymmärtää siirtyä miehen perheen tieltä syrjään.Vai onko mies jo eronnut.Siinä sulle aikuisen naisen neuvo.
tilanne. Olen tuntenut miehen yli vuoden. Irti emme pääse, ja tilanne silloin kun emme tapaa on helvetillinen. Ja erota hän ei aio, lasten takia. Itse olen eronnut aiemmin. Tunnen itseni iloikseksi, hyväksi ja rakastetuksi ihmiseksi hänen seurassaan. Tapaamisia on tosin vähän, kerran kuussa. Muuten yritän elää normaalia elämää, mutta onhan epätietoisuus ja se että rakastaa miestä, johon ei voi pitää yhteyttä enemmän kuin omituista... Olen yrittänyt pysyä poissa ja olla pitämättä yhteyttä, mutta sekään ei auta, sillä silloin mies kyllä itse antaa kuulla itsestään joka tapauksessa. Ja koska pidän hänestä, minkä epäilen olevan jotain riippuvuutta ja tapa siitä, että annan kohdella itseäni miten tahansa, tapailen häntä hänen ehdoillaan, jopa siten, että hylkään omat suunnitelmani ja menoni. Elämä on kovaa ja rankkaa. Mutta ei voi koskaan tietää, itse ajattelin aikoinani juuri samalla tavalla, että en koskaan kajoa varattuihin ym. Elämä ei vaan mene, kuten luulemme ja suunnittelemme. Jos tämä on tämän hetkinen kohtaloni ja tarkoitukseni, niin en jaksa tapella vastaan. Kyllä ne asiat selviää, vaikka se ei ole helppoa. Yritä pärjätä ja nostaa asioita pöydälle, kuten yhtiökokouksissa tehdään: missä mennään ja miten jatketaan. Itse yritän pitää yllä sellaista, mutta se ei ole helppoa. Vastapuoli tuskin haluaa puhua asioista kovinkaan ymmärrettävästi, jotta jännitys ja epävarmuus säilyisi ja ukkomiehen rooli pysyisi epäselvänä... valitettavasti tässä asiassa on niin monia puolia. Me naiset tarvitsemme huomiota ja ukkomies rakkautta ja jännitystä...
ne ukkomiehet tarvitsevat entä alkoholia?
Minulla on ollut suhde ukkomieheen jo toista vuotta ja rakastan häntä ja hän minua. Tavataan aika säännöllisesti miehen liikkuvan työn vuoksi ja hänen vaimonsa tietää myös suhteestamme. He eivät eroa koska on lapsia ja velkaa niin paljon ettei kumpikaan pärjää yksinään ja minä en ala elättämään muiden lapsia kun itselläkin on niitä kolme.
Tiedän tilanteen mutta vaikeaa se on kun ei voi soittaa eikä laittaa viestiä silloin kun haluaa. Kaikki menee toisen ehdoilla. Olen monta kertaa yrittänyt lopettaa suhteen mutta aina olen sortunut uudestaan. Olen yrittänyt tavata muitakin miehiä mutta kun on rakastunut niin sitä ei voi mikään muuttaa.
Elämässä ei tosiaankaan tiedä mitä tapahtuu ja olen aina ollut sitä mieltä että en sekaannu ukkomiehiin mutta ensi tapaaminen oli jo niin sähköinen että eipä sellaista tunnetta ole ennen ollut vaikka olan jo paljon maailma nähnyt.
Olemme molemmat jo yli 40 joten mitään teinejä ei olla. Tilanne on välillä aika kurja kun ei voi tavata silloin kun haluaa. Itse olen eronnut jo muutama vuosi sitten.
vaimostaan.Toivottavasti vaimo on jättänyt sinun hyväksesi tuon miehen.
tilanne. Ollut jo pari vuotta,mies ei pysty eroamaan,avoiehto vaimon hyväk,eikä suostu purkamaan sitä. En tahdo miehen lähtevän tyhjin käsin vuokseni.
Juuri nuo mainitsemasi asiat ärsyttää monesti(ei voi soittaa),meillä onneksi se tilanne että tapaamme päivittäin.
olen itse ollut samassa tilanteessa mutta en halunnut itse sotkemaan suhdetta olisi kyllä mahdollisuus vieläkin jos haluisin mutta nyt olen toisen miehen kanssa ja onnellisesti naimisissa .
mene hyvä ihminen katsomaan mitä muuta on tarjolla :D
varmasti parempiakin .. sitä paitsi jos se mies kerran jättää vaimoaan ja rupee sun kanssa suhteeseen sen o helpompi tehdä se vaan uudestaan toisella kerralla kun se jättää sit sinut .. ja mitähän ne lapset sit tekee ku isi lähtee muihin naisiin.. ihan älytöntä sanon ajattelet vaa tossa itseäsi.. lapset saa juuri noista turvattomuuden tunnetta..
ja ne ei enää usko avioliittoihin jatkaa samaa mitä isi teki äidille.. sulla ei ole minkäälaista oikeutta viedä isää lapsilta
ja jos mies ei sitä haluakkaa ni lopeta