Täällä sitä taas jaksetaan yllyttää tuntemattomia eroamaan jos "siltä tuntuu, että se on oikein", tai jotain muuta ihan hatusta vedettyä.
Sain juuri tietää miksi oma vaimoni lähti kolme vuotta sitten.
Hän oli kääntänyt mielessään erään asian täysin päinvastaiseksi, kuin se todellisuudessa oli.
Kun sitten olin niin hirveä ihminen, ei kannattanut edes keskustella koko asiasta.
Arvatkaa ottaako pattiin, että meiltä kaikilta meni koti elämäni suurimman hyvän teon takia?
Hän oli hautonut asiaa niin kauan, että en mitenkään osannut arvata, että juuri se oli kaiken takana, väärin käsitettynä.
Asian korjaamiseen olisi tarvittu alle kymmenen sanan keskustelu.
Tyrmistykseni oli sanoinkuvaamaton, kun asia selvisi minulle.
En ole kertonut asian todenmukaista laitaa, sillä en ole varma haluanko syyllistää ex:ää sillä tavoin, että hän tuntisi itsensä idiootiksi.
Tehkää nyt palvelus ihmiskunnalle ja lopettakaa tuo tun temattomien eroamaan yllytys.
Kehottakaa mieluummin keskustelemaan ja kuuntelemaan toista, ettei tulisi ainakaan tällaisia pöyristyttäviin väärinymmärryksiin perustuvia eroja!
Sain juuri tietää miksi oma vaimoni lähti kolme vuotta sitten.
Hän oli kääntänyt mielessään erään asian täysin päinvastaiseksi, kuin se todellisuudessa oli.
Kun sitten olin niin hirveä ihminen, ei kannattanut edes keskustella koko asiasta.
Arvatkaa ottaako pattiin, että meiltä kaikilta meni koti elämäni suurimman hyvän teon takia?
Hän oli hautonut asiaa niin kauan, että en mitenkään osannut arvata, että juuri se oli kaiken takana, väärin käsitettynä.
Asian korjaamiseen olisi tarvittu alle kymmenen sanan keskustelu.
Tyrmistykseni oli sanoinkuvaamaton, kun asia selvisi minulle.
En ole kertonut asian todenmukaista laitaa, sillä en ole varma haluanko syyllistää ex:ää sillä tavoin, että hän tuntisi itsensä idiootiksi.
Tehkää nyt palvelus ihmiskunnalle ja lopettakaa tuo tun temattomien eroamaan yllytys.
Kehottakaa mieluummin keskustelemaan ja kuuntelemaan toista, ettei tulisi ainakaan tällaisia pöyristyttäviin väärinymmärryksiin perustuvia eroja!
Vastaukset 16
Vanhimmat
mahdollisuutta perheasiain sovitteluun tarjotaan kaikille harkinta-ajan alkaessa. Kannattaa käyttää tämä mahdollsuus halusipa eroa tai ei.
Kävimme lukemattomia kertoja. Vaimo ei niissäkään vihjannut sanallakaan ko.asiaan, eikä oieastaan mihinkään muuhunkaan, sillä niitä ei ainakaan minusta ollut. Olin aivan satasella matkassa liitossamme, ja tein kaiken mahdollisen sen onnistumiseksi. Siksi olenkin ällikällä lyöty, miten näin voi käydä. Miten joku voi mennä niin takalukkoon, että ei halua tai pysty toteamaan päivänselvää asiaa? Hän vain hoki hokemistaan, että erottava on. Nyt sitten elämä on kaikilla jotain aivan sekunda paskaa entiseen verrattuna.
Kymmenen lapsetonta vuotta yhdessä, joista kahdeksan aviossa. Plus nne kaks ja puoli vuotta jotka meni persiilleen. Niitä en laske yhteisiksi vuosiksi edes. Tuntui olevan tahtoa kummallakin selvittää asiat, koska turhaan muuten yhteiselämää oltaisikaan oltu. Lapsia oltais kaiketi saatu muiden kanssa mutta ei keskenämme. Otettiin yhteys väestöliittoon mainitussa asiassa. Heillä oli niin ruuhkaa ettei lapsettomiin pareihin ollut aikaa. Ja periaatteesta ei lähdetty maksamaan yksityisille terapeuteille kohtuuttomia summia, kun meidän kahdenhan se olisi pitänyt pystyä sopimaan. Ei olla mitään hirmusen hyvätulosia.
Että kyllä se niin on, että jos alottajan vaimo on jotaan hautonut eikä kertonut, taikka on sitten loppupeleissäö keksinyt mainitun syyn mikä lienee, ihan vaan saadakseen itselleen mielenrauhan, niin onhan se sitten sillä tavalla että ero oli ihan oikea ratkaisu. On parempi erota kaistapäästä ajoissa kuin liian myöhään. Mun vaimoni ei ollut kaistapää mutta sellanenkin lähipiiriin on mahtunut.
Luottamus ja luotettavuus sekä avoimuus on hirmu tärkeitä asioita. Kun niitä ei ole niitä ei takaisinkaan saa ainakaan helposti. Jotkut saa monet ei. Se on ihmisen luonnossa.
Toivon että alottaja tapaa rinnalleen häntä arvostavan rehellisen ihmisen. Yksin ei ole hyvä olla, mutta parempi taivasalla kuin tossunalla. Kokemuksella.
muussakin on vika, kun ei niitä tarvittavaa 10 sanaa saa sanottua!
Että annetaan avioliiton mennä karille pienen väärinkäsityksen takia. Mikset mies nyt kuitenkin oikaise asiaa ja todista väärinymmärrykseksi. Onko muka joku myötähäpeä tai toisen nolaamisen pelko suurempi kuin oman avioliiton hajoaminen. Kuulostaa suhteettomalta koko tarina.
mikä se eroon johtanut syy oli?
Kertoisitko, mikä mahtoi olla tämä pöyristyttävä väärinymmärrys, joka olisi kymmenellä sanalla selvinnyt? Vai oliko vuorovaikutus ja kommunikaatio vaimon kanssa samanlaista kuin täällä palstalla? Että pitää lypsää tietoja...
Itse en tiedä tänäkään päivänä eroni syitä. Olen kuullut epämääräisiä vihjailuja yhteisiltä kavereilta. Niiden perusteella voin sanoa, että kylläpä on ex-vaimo ollut väärässä!
Hän ei vaivautunut kysymään minulta koskaan asioista, jotka painoivat hänen mieltään. Tulkitsi ne sitten omassa päässään juuri niin kuin ne EIVÄT olleet.
Asioita oli sangen turha lähteä enää oikaisemaan ja eron syitä kyselemään, kun exä oli jo ennen eroa ottanut uuden miehen ja valmistellut kaiken valmiiksi hänen kanssaan selkäni takana. Turhapa siinä alkaa enää kysellä ja sanoa, että toinen on käsittänyt kaiken ihan väärin.
Kyllä vitutti.
Jokainen kai lukee näitä palstoja omista lähtökohdistaan. Annetut neuvot voi ottaa elämänohjeekseen tai jättää vaikka lukematta; siksipä on oikeastaan ihan sama kehotetaanko täällä eroamaan vai olemaan eroamatta.
Epäilen, että kanssasi on hankala keskustella, sillä vähättelet kovasti muiden ihmisten mielipiteitä. Ihminen elää sekä tunteella että järjellä ja kaikki hänen ratkaisunsa perustuvat jompaan kumpaan tai molempiin. Naimisiin mennään yleensä tunteiden vuoksi, joten miksi sinusta eroaminen samasta syystä on jotenkin "hatusta vedettyä"?
Poimin pari kohtaa kirjoituksistasi:
"En ole kertonut asian todenmukaista laitaa, sillä en ole varma haluanko syyllistää ex:ää sillä tavoin, että hän tuntisi itsensä idiootiksi."
Eli tee niin kuin minä sanon, ei niin kuin minä teen. Vai onko jokin erityinen syy siihen, että kehotat muita keskustelemaan asioista, mutta itse et siihen kykene. Sinä OLETAT, että ex-vaimosi tuntisi itsensä idiootiksi, jos kerrot asian "oikean laidan". Antaisitpa ex-vaimosi itse päättää, miltä hänestä milloinkin tuntuu, niin keskustelukin olisi ehkä mahdollista. Kuulostat samanlaiselta kuin ex-mieheni, joka oli sitä mieltä, että mainitsemani eron syy ei ollut se oikea syy; vain hän tiesi, miksi minä haluan erota. Keskustelusta tuskin voidaan puhua, jos toinen aliarvioi, olettaa ja vähättelee toisen mielipiteitä tai tuntemuksia.
"Vaimo ei niissäkään vihjannut sanallakaan ko.asiaan, eikä oieastaan mihinkään muuhunkaan, sillä niitä ei ainakaan minusta ollut."
Niinpä. Sinä päätät, mitä ex-vaimollasi on tai ei ole.
Keskusteluun tarvitaan aina vähintään kaksi ihmistä, joista kumpikaan ei jyrää toista alleen, ei äänenkäytöllä, -sävyllä ei vähättelemällä toisen tunteita tai mielipiteitä.
Keskusteluun tarvitaan toista kunnioittava asenne. Jos kiellät toisen mielipiteen olemassaolon, eipä siitä tahdo keskustelua syntyä.
Jos eronne perustui väärinymmärrykseen, voisitte asiasta keskustella (etkä sinäkään pidättelisi salassa hyvää tekoasi), en näe mitään syytä, etteikö avioliittoanne voisi korjata. Jos ei voi, vika on jossain muussa kuin siinä väärinymmärryksessä.
Kaikki eivät eroa samoista lähtökohdista kuin te. Joillekin elämä eron jälkeen ei todellakaan ole mitään sekundapaskaa, vaan nimenomaan elämä avioliitossa väärän ihmisen kanssa voi olla sitä.
juu, täältähän se ero syy löytyy tai sitten vaimosta, mutta itsessä löytyy vain hyviä tekoja ja keskustelukykyä. Mene nyt itseesi hyvä mies.
Pienet tytöt opetetaan jo lapsena olemaan kertomatta epäkohdista. Aina pitää teeskennellä että asiat on hyvin ja hymyillä. Kun on kiltti ja hymyilee, saa ihmiset pitämään itsestään.
Nainen oppii jo varhaisessa vaiheessa elämässä, että epäkohdista ja epäoikeudenmauksuuksista puhuminen kääntyy naista itseään vastaan.
Naisen sanotaan olevan mustasukkainen, kateellinen ja katkera jos hän tuo esiin epäkohtia.
Itse en ainakaan epäkohdista viitsi puhua, tästä syystä lopetan kaikki suhteet heti kun mies alkaa käyttäytymään huonosti sanaakaan sanomatta. Miksi sanoa kun ei siitä koskaan mitään hyötyä ole.
Kuinka moni mies on oikeasti valmis muuttamaan käyttäytymistään naisen mieliksi...pysyvästi ja pyyteettömästi...enpä oikein taida uskoa.
Kyllä se parisuhteessa nainen on joka joustaa eikä mies, useimmiten.
Ihan totta, olen kokenut samaa, ei puhuminen auta, mies ei noin vaan muutu. Tosin minä olen jaksanut hakata päätäni seinään ja puhua ja puhua. Silti ero tuli lopulta yllätyksenä vuosien jälkeen.
Samaa pelkään nyt, haluaisin puhua siitä mikä vaivaa, mutta tuskinpa auttaa. Eihän toista voi muuttaa, itseään vain? Mutta en minäkään voi aina vaan joustaa, aion siis sanoa suoraan mitä ajattelen tämän hetkisestä asian laidasa. Katsotaan kuinkahan käy.
Kiitos kaikille kommenteista.
En ala täällä sen tarkemmin tapausta selittämään, ettei joku tunnista. Senverran on ainutlaatuinen tapaus. Ja ilmiselvä väärinkäsitys, kaikille epäilijöille vielä kerran.
En etsi täältä mitään ratkaisua, enkä syyllistä. Mennyt on mennyttä ja se kaikki rikkoi liian paljon, että paluuta ei ole.
En tiedä, moniko mies mahtaa tietää tuon "Pienet tytöt opetetaan jo lapsena olemaan kertomatta epäkohdista" jutun. Monen mielestä asia on varmaan päinvastoin?
Puhumattomuus kuitenkin kääntyy aivan varmasti kaikkia osapuolia vastaan.
Oletko miettinyt miksi miehet alkavat käyttäytymään huonosti? Ilman syytäkö?
Aika moni mies käyttäytyy ja puhuu tasan niin kuin vaimo tahtoo. Ei ehkä pyyteettömästi vaan koska ei halua riitaa. Niillä muutamilla jotka tunnen ja jotka eivät niin tee on aika helvetillinen avioliitto.
En ala arvailemaan tuon yleisyyttä, koska en tiedä sitä. Ehkä jollakulla on oikein tilastotietoa tai muuta vastaavaa?
Sen tiedän, että olen liiankin kiltti, koska kukaan ei ole halunnut riidellä kanssani. Moni varmaan tylsistyy nössön kanssa?
Tylsäksi en suostu sillä osaan ja pystyn järjestämään aikamoisia(mukavia) yllätyksiä.
Nykyinen kumppani on vähintäänkin yhtä ihmeissään erostamme, kuin minä itse. Jollekin siis kelpaan, vieläpä kiitettävin arvosanoin.
Pointti olikin siinä puhumattomuudessa ja tahallisesta (?) väärin ymmärtämisestä.
Siitä koituu turhaa kärsimystä itselle, lapsille, omille vanhemmille ja jopa ystäville joiden täytyy valita "puolensa". Näin kuulemma ex on joiltain oikein vaatinut.
Järjetön prosessi turhan (?) takia. tse olen nyt suhteellisen onnellinen, syvästi rakastunutkin, mutta se oikea koti on mennyt, eikä sitä korvaa nykyisen kumppanin palvonta.
Puhukaa siis hyvät ihmiset toisillenne!
että pystyn itseni muuttamaan, alkoholi ja mustasukkasuudet pois ja toivoin että vaimo palaa lasten kanssa kotiin mut asia kesken joten ei siitä enempää.... mä ainakin valmis muuttumaan ja muuttamaan... mitä vaimoni ikinä haluaakaan mun tekevän. vla:poika....
Oli pakko vielä vastata sulle. Ainahan sitä syyllistetään miestä, tottakai! Mutta on se aika hankalaa lähteä hakemaan eron syitä, jos toinen ei puhu. (oon muute ite nainen) Oot sen verran harvinaislaatuinen mies, että puhuisit. Toivottavasti löydät uuden rakkauden!!!!
Hyvä kirjoitus! Kovin heppoisilta tuntuvat monen perusteet avioerolle. Ihmettelen, mitä liitolta oikeastaan odotetaan?
Eron jälkeen tuntuu siltä, että jokin itsessä on mennyt peruttamattomasti rikki.