Mitä voi tehdä, kun itsellä on niin kova vauvakuume ettei päivääkään kulu ajattelematta raskautta tai kun jo pelkkä vauvan näkeminen saa kyyneleet silmiin, mutta mies "ei ole vielä valmis"? Voiko miestä saada "ylipuhuttua" lapsen yrittämiseen vai onko ainoa lääke vain aika? Entä jos miehellä ei koskaan herää vauvakuume?
Omasta mielestäni aika olisi enemmän kuin otollinen vauvan saamiselle: takana 4v vakaa suhde, mies töissä, itse valmistun juuri ja olen vailla työtä (ja työmahdollisuudet HUONOT) joten voisin hyvin jäädä lapsen kanssa kotiin.
Olenko ihan hullu kun haaveilen jatkuvasti omasta lapsesta, kun mies on tehnyt selväksi, ettei vauvaa vielä pariin vuoteen? Onko kenenkään mies muuttanut mieltänsä?
Omasta mielestäni aika olisi enemmän kuin otollinen vauvan saamiselle: takana 4v vakaa suhde, mies töissä, itse valmistun juuri ja olen vailla työtä (ja työmahdollisuudet HUONOT) joten voisin hyvin jäädä lapsen kanssa kotiin.
Olenko ihan hullu kun haaveilen jatkuvasti omasta lapsesta, kun mies on tehnyt selväksi, ettei vauvaa vielä pariin vuoteen? Onko kenenkään mies muuttanut mieltänsä?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eikö kellään olis mitään sanottavaa tähän? :)
Eipä noita suostutella kovinkaan helposti. Jos on sitä mieltä ettei ole valmis niin ei ole.
Siihen täytyy vain sopeutua.
Jos itse jankkaa ja jankkaa niin alkaa suhde kärsimään siitä.
Täytyy vain yrittää ajatella epäitsekkäästi ja oottaa se toisen mielipide huomioon ja kunnioittaa sitä.
Parhaat keinot suostutella on keksiä ne lasten kivat puolet. Vaikka vauvatkin on herttaisia, niin monelle miehelle lapsista on enemmän iloa vasta, kun he kasvavat vähän vanhemmiksi ja tulee yhteistä puuhattavaa - mitä se sitten kussakin perheessä on.
Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että alituinen aiheesta jankuttaminen muodostuu vain suhteelle rasitteeksi. Enemmän auttaa, jos pystyy esittämään toimivan suunnitelman siitä, miten tulevaa lasta hoidetaan ja mitä lapsen saaminen merkitsee vanhempien ajankäytölle ja taloudelle. ("Mä voin hoitaa nämä asiat" tai "Sä voit silti jatkaa xx:n harrastamista") Kyllä miehetkin haluavat lapsia, mutta joillekin voi olla erityisen hankalaa heittäytyä mukaan ainoastaan sen tähden, että "vaimo haluaa niin kovasti". Miehen rationaalinen puoli tökkii tuossa kohtaa helposti.
Minä teinoman mieheni kanssa sellaisen jutun, että puhuin koko viime kevään pillereiden lopettamisesta ja sanoin että sullaki alkaa ikää kertymään, etkö halua nähdä mahdollisimman pitkälle omien lasten elämää yms.
hän vain naureskeli ja sanoi että ei vielä ja minä jankkasin ja jankkasin asiasta, loppujen lopuksi kyllästyin anelemaan ja ilmoitin viime kesäkuussa, että tämä on viimeinen pilleriliuska jonka syön ja sitten loppuu syöminen. Jos hän haluaa käyttää kortsua, ok, mutta enää en syö pillereitä. Vetosin siihen että olen syänyt ilman MITÄÄN taukoa 8v. ja raskaaksi tuleminen tulisi olemaan työlästä tällaisen tauon jälkeen, joten ei se sieltä heti tulisi.
Niimpä minä sitten lopetin pillerit, vaikka mies ei ollut sanonut juuta eikä jaata. Nyt miehenikin on innostunut vauvanteko hommista, ja molemmat odotellaan innolla milloin tärppää. Ehkä minun mieheni kaipasi potkua takapuoleen, ennen kun uskalsi lopettaa! :))
En tiedä onko tämä paras keino kaikille, mutta meille ainakin oli! :)
Kuulostaa hyvältä. :)
Itsekin olen tuota miettinyt, että jättäisin ehkäisyn pois vedoten kaikkiin sivuvaikutuksiin (migreeni yms.) Mutta mies inhoaa niin paljon kortsun käyttöä, että luulenpa että alkaisi sitten ennemmin selibaattiin! Ja tuohon ikäänkään en voi oikein vedota, kun ollaan kuitenkin suht nuoria. Ääh, miksei miehillekin voi tulla vauvakuumetta.
Mutta onnea teille yritykseen. :)
miehetkin potevat kuumetta, joskus jopa pahempaa kuin me naiset ;) Ajan vaan pitää olla oikea.
Itse en ainakaan suosittelisi "uhkailemaan" miestä (siis että joko ehkäisy pois tai pimppiä ei tule-tyyliin), myöskään toisen jatkuva painostus ei varmastikaan tuota toivottavaa tulosta (siis vauvakuumetta miehelle), ehkä lähinnä kävisi päinvastoin. Tai ehkäpä mies voisikin suostua, jotta saisi jankutuksen loppumaan... Mutta tahdotko ihan oikeasti isän puolelta ei-toivotun lapsen?!
Sanoit, että olette nuoria. Ehkäpä juuri siksi mies ei olekaan vielä valmis isäksi, lapsi tuo kuitenkin TODELLA paljon vastuuta vuosiksi etiäpäin. Ei se lapsen kasvatus ole pelkkää pikkuvauvan vaunuttelua.. Joskus tuntuu, että kaikki kuumeilijat ei ymmärrä tätä ihan yhtä hyvin kuin se toinen osapuoli jonka kuume ei ole ihan yhtä vahva ;)
Anna miehellesi aikaa, eiköhän se kuume sieltä nostele päätään kun aika on oikea!
Meillä kävi niin, että sanoin loppukeväästä miehelle suunnilleen näin: "kohta alkaa vika pillerilaatta, varaanko ajan reseptin uusintaan vai joko yritetään". Ja eipä tarvinnut uutta laattaa hakea :D Meillä tietty erona se ettei mies ole koskaan ollut "vastahakoinen" lapsentekohommiin, päinvastoin minä laitoin aiemmin hanttiin että "ei ihan vielä" kun on "sitätätäjatota kesken":)
ei tuo jankkaaminen auta ja jos auttaa pettyy pahasti... itse olen jankannut vauva asiaa jo vuoden. sitten olin ihan innoissani kun mies suuttui vauvan tekoon, kun olisi ollut se päivä jolloin olisi tärpännyt varminnin niin mies ilmoitti tyynen rauhallisesti ettei vielä haluakkaan suostui vain että saisi minut lopettamaan tuon jankkaamisen. maailmani romahti täysin itkin koko yön ja siitä lähtien kun näen vauvoja, vauvojen vaatteita, odottavia äitejä tai muuten vaan ihmiset juttelevat vauvoista silmäni kostuvat kyynelistä.. meillä ei ole enää mitään..
Tietty elämän kivoista asioista saa (ja "pitää") nauttia, mutta asioita täytyy tarkastella myös realistisesti.
Jokaisella lapsella on oikeus syntyä haluttuna, niin isän kuin äidinkin puolelta.
Kiitos myös sinulle kannustuksesta. Oikeassa olet. Enkä ikimaailmassa lähtisi miestä uhkailemaan millään, sen verran kunnioitan miestäni. Ja ei, en haluaisi hänen osaltaan ei-toivottua lasta, se olisi aika kamalaa. :(
Ymmärrän kyllä, että lapsi tuo vastuuta. Mutta onhan elämässä paljon muitakin asioita, joista pitää osata ottaa vastuu. Olemma 23v, eli emme kuitenkaan mitään teini-ikäisiä enää. Mielestäni tämän ikäisenä pitäisi jo osata ottaa vastuu myös lapsesta. Mutta kaikkihan eivät kehity samaan tahtiin ja tietenkin ymmärrän senkin, jos mies oikeasti ei usko olevansa valmis. Minua vaan harmittaa, koska olen haaveillut lapsesta jo monta vuotta ja olen aina kuvitellut itseni suht koht nuoreksi äidiksi.
Jotenka ei kai tässä auta muu kuin odottaa. Olen vain niin kamalan kärsimätön luonteeltani. ;) Ehkäpä tästäkin sitten opin jotain hyödyllistä. Mutta aion kuitenkin pysyä tiukkana siitä "parista vuodesta", minkä mies ilmoitti. Toivon, että siihen mennessä on jo valmis.
Onnea teille yritykseen!
minäkin ajattelen. Luultavastikin näitä "isättömiä tai äidittömiä" lapsia olisi aika paljon vähemmän, jos lapset "hankittaisiin" yhteisestä päätöksestä.
Itse olen sitä mieltä, että lapsella on oikeus kumpaankin vanhempaan (poislukien väkivaltaiset tms. tapaukset), oli vanhempien keskinäiset välit millaiset tahansa lapsen ei pitäisi joutua niistä kärsimään.
Kyllähän tässä itse kukin on aikas kärsimätön tässä "vauvaprojektissa", tosin itse vasta nyt kun ehkäisy on jo jätetty pois ja yritys on toden teolla päällä (aiemmin kuume iski ajoittain, välillä enemmän ja välillä vähän vähemmän lujasti:)
Kyllä sitä tärppiä odottaa varmaan enemmän kuin edes uskaltaa itselleen myöntää :D Varsinkin kun jo kerran oli menkat viikon myöhässä, niin ehtihän siinä jo kuvitella vaikka ja mitä..
minä kanssa aloitin keskustelemaan siitä että olen kyllästynyt syömään pillereitä ja koska minä olen se joka haluan lapsia niin on se hänen vuoronsa olla vastuussa ehkäisystä.. Niinpä moneen otteeseen ilmoitin että nyt on vika liuska menossa ja siinä vaiheessa kun lopetin niin vielä kerroin, että nyt on menosa sitten..
ensimmäinen yhdyntä sen jälkeen kun olin lopettanut, niin muistutin taas että muistathan etten syö pillereitä. hän ei kuitenkaan ottanut kortsua esille..
nyt sitten kaksi kuukautta vedetty paljaaltaan ja mies on mukana lapsen hankinnassa.. hänkin kai tarvitsi sen potkun persielle!! :)
Moi!
Teidän tilanne kuulostaa ihan samalta ku meillä, paitsi että meillä mies on jo suostunut yrittämään. :) Ollaan siis oltu yhessä reilut kolme vuotta ja valmistuminen työtilanne on mulla ihan sama ku sulla. Mä aloin puhumaan miehelle vauvoista jo vuos sitten kesällä vähän, mut hillitsin vauvakuumettani koska opinnot oli tosiaan pahasti kesken. No viime keväänä tuli sitten aika, jolloin mun ois pitänyt uusia pilleriresepti ja ehotinkin miehelle jo muutamaa kuukautta aiemmin, et mitäs jos lopettaisin ne kokonaan. Perusteluna siis se, et saisin kierrot kohalleen jne ennen varsinaista yrittämistä, koska tiesin et mulla menee aikaa ennen ku kroppa palautuu. Sitten mieskin myöntyi siihen, et lopetan pillerit ja jätin ne pois viime huhtikuussa.
Silloin mies ei siis ollu vielä näyttäny vihreetä valoo yrittämiselle ja olin ihan tuskissani, et millonkahan se sit loppupeleistä aikoo vastata myöntävästi... Tajusin, et miehet ei varmaankaan oo hirveen innoissaan siitä vauva-ajasta niinku naiset, joten aloin sit heittää aina vaivihkaa kommentteja, et mitä kaikkee kivaa lapsen kanssa voi puuhailla ku se on isompi, tyyliin korjata autoja yhessä jne ja niinpä mieskin alko innostua asiasta, koska miettikää nyt kuinka ylpeä isukki voi olla pienestä apumekaanikostaan. :)
Sit kerran rakasteltiin ilman kortsua ja ku h-hetki lähestyi, sanoin et laita vaan se kortsu, mut yllätyksekseni mies ei halunnukaan! Siitä lähtien ei olla kortsua käytetty!
No niin, nyt mulla siis alkoi just viides pilleritön kierto eli ei siis oo vieläkään tärpänny... Mieskin on alkanu jo puhumaan vauvoista ja taputtelemaan toiveikkaana mun mahaa, mut aina sitä vaan saa pettyä, ku menkat alkaa... Oon kyl ilonen, et mies suostu alottamaan yrittämisen suht nopeesti, koska lapsettomuushoitoihin pääsee vasta vuoden yrittämisen jälkeen, niin mitäs jos oltais vetkuteltu tätä asiaa yhtään kauemmin...?! Kyl mieskin on vihdoin tajunnu, et ei lapsen saaminen ookaan mikään yksinkertanen asia! Mut toivon silti, et vielä joku päivä mekin saadaan se oma pikku nyytti!
Toivottavasti sait ees jotain vinkkiä tästä stoorista! Tsemppiä!!!
...paljon rohkaisevasta viestistäsi! Oletko nyt siis työelämässä vai miten?
Olen siis tosiaan itsekin miettinyt tuota e-renkaan lopettamista ihan muistakin syistä (migreeni yms. sivuvaikutukset), mutta mies on aika nihkeä käyttämään kortsua enkä siitä itsekään oikein pidä, kun paikat meinaa kuivua muutenkin. Joten pelkään että tulisi selibaatti vastaan. :D
Kyllä mä uskon vakaasti, että tuo mies tuosta vielä lämpenee ajatukselle. Pakottaa en halua, yritän vain lempeästi korostaa hyviä puolia ja sitä, miks just nyt olis sopiva aika. Hyvä vinkki toi lapsen eikä niinkään vauva-ajan korostaminen. ;)Ja sitä oon myös sanonut, että ei se vauva välttämättä sieltä heti ensiyrittämällä tule, mullakin kun takana monta vuotta hormoonalista ehkäisyä niin voi kestää tosiaan kauan ennen kuin tärppää. Ja sitten vielä odotusaika niin eihän se vauva täällä olis vielä pitkään aikaan.
Mutta katsellaan, päivä kerrallaan.. oon vaan niin kauan jo haaveillu lapsesta ja haluisin olla nuori äiti niin tuntuu että aikaa menee ihan hukkaan tässä odotellessa. Mutta minkäs teet, lapsen parasta haluan tietenkin ja se vaatii sen että molemmat vanhemmat oikeasti haluaa sen maailmaan.
Onnea teille yrittämiseen ja ilmoitathan täällä, jos teillä lykästää! :)
Sori ku kesti tää vastaaminen, mut olin koko viikon muualla enkä päässy kertaakaan koneelle. Niin valmistun siis jouluna sellaiseen ammattiin, jossa työtilanne on heikonlainen eli tiedossa voi olla työttömyyttä jonkun aikaa. Sen vuoksi en halua odottaa sitä, että saisin vakipaikan ennen lapsen yrittämistä, koska työllistyminen omalle alalle ilman suhteita voi olla kiven alla. Mielestäni tärkeintä on, että lapsi syntyy rakastavaan perheeseen, jossa äidin ja isän parisuhde on kunnossa.
Mun mielestä sun kannattais nyt vaan jättää se e-rengas pois yhteisymmärryksessä miehes kanssa. Käytätte kortsua jonkun aikaa ja sit mieheskin voi olla jo valmis yrittämään. Ei se selibaatti varmaan niin todennäköistä kuitenkaan ole. :)
Mun miehellä on tässä vaiheessa jo ihan oikea vauvakuume. :) Se on alkanu esim. kauppareissuilla kiinnittää huomiota vauvoihin ja leikkii ihan innoissaan reilun vuoden ikäisen kummitytön kanssa. Harmittaa niin pirusti, ku meillä ei oo vielä tärpänny, mut eiköhän se tästä vielä joku kaunis päivä. Mieskin sano just eilen, ku palailin reissusta kotiin, et nyt tässä kierrossa meiän pitää yrittää oikein kunnolla ja rakastella ahkerasti! Oli se myös toisaalta hassua, ku toinen on nyt noin innoissaan. :)
Kyl sunkin mies vielä innostuu! Miehet vaan on vähän hitaampia syttymään nuorena ku naiset. Maltti on valttia tässäkin asiassa! Ilmottelen, jos meillä tärppää ja ilmottele säkin, jos pääsette kunnolla alkuun yrittämisen suhteen! :)
Kiva ku vastailit. :) Kuulostaa kyllä tosi tutulta sun tarina: itekin valmistun joulukuussa (toivottavasti) eikä työpaikkaa ole tiedossa. Ainakaan tässä kaupungissa. Nyt oon jo pari kuukautta etsinyt ahkerasti töitä, kun voisin aloittaa työt jo nyt syksyllä, mutta huonolta näyttää.. Ois kiva tietää, onko meillä kenties sama ammatti. ;)
Tosi hieno homma, että miehesi on näyttänyt vihreää valoa vauvahankkeelle! Se on aina positiivista kuulla. Meillä tilanne on edelleen sama, ei tuo mies nyt mitenkään vastahakoinen ole, mutta haluaisi silti vielä odottaa. Ajattelin, että vuoden vaihteessa jättäisin sen renkaan pois.
Totta puhut, malttia tässä vaan kaivataan. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty. Mutta kaikki aikanaan. Tuo mies on muidenkin asioiden suhteen aika hitaasti lämpenevä, niin ehkä tää vauva-asia tarvii vaan enemmän aikaa ja pohjustusta kun kuitenkin niin isosta jutusta kyse. Positiivisin mielin kuitenkin tässä edetään. :)
Kuulostat hirmuisen paljon samanlaiselta ihmiseltä kuin minä. Jos sua kiinnostaa, niin ois kiva jutella lisää vaikka sähköpostin kautta? Ilmoittele, jos olet halukas niin voin vaikka antaa oman osoitteeni. :)
Moi! Jos haluat, niin laita vaan sähköpostiosoittees tulemaan. Mulla on tällä hetkellä melkoisen kiire koulujuttujen ja työharjoittelun takia, mutta eiköhän sitä aina välillä ehdi jotain kirjoitella.
Toivottavasti ei kuitenkaan olla tuttuja, koska meillä on se tilanne, että ei olla puhuttu vauvajutusta ku vasta ihan parille lähimmälle ihmiselle. Vois tulla aika yllärinä, jos tunnettaiskin. :) Mut eiköhän se aika epätodennäköistä ole. Kirjoittele vaan!
Enpä tullut tollaista ajatelleeksikaan, että voitais olla tuttuja.. :D Hmm, no pianhan se selviää varmaan sitten. Tässä mun hotmailin osoite (virallisempaa en viitti täällä julkaista): [email protected]
Kirjottele ja kerro oma osoitteesi samalla, jos ja kun kerkeät. :)
hyödyllistä kuin miehen harjoittama suostuttelu saada sua valitsemaan lapsettomuus.
Ei todellakaan olisi yhtä oikein, koska mies on seurustelun alusta asti sanonut jossain vaiheessa haluavansa lapsia minun kanssani. Hän on siis myöntänyt olevansa halukas perustamaan perheen, jolloin minulla on oikeus vaatia häntä pitämään sanansa. Minä taas en ole missään vaiheessa antanut ymmärtää, että lapsettomuus olisi minulle minkäänlainen vaihtoehto, joten hän ei voi sitä minulta vaatia. Eikä tuo hyödyllisyyskään ihan yksiin mene, koska minulla on mahdollisuus saada mies suostumaan (koska hän sitä kuitenkin joskus haluaa), miehellä taas ei ole mahdollisuutta saada minua suostumaan lapsettomuuteen.
..olisi yhtä oikein ja hyödyllistä suostutella sinua tällä hetkellä lapsettomuuteen.
Mielipiteet voi myös muuttua elämän kuluessa (esim. perheenperustamisen suhteen), ja jokaisellahan on oikeus mielipiteisiinsä.
enpä kyllä osaa vastata.
Itsekin olen kuumeillut jo muutaman kuukauden (meillä siis ennestään reilun vuoden vanha poika), en kuitenkaan ole vielä uskaltanut vihjaillakkaan miehelleni mahdollisesta pikkusiskosta/veljestä pojallemme.
Meidänkin poika osaa välillä olla niin kauhukakara, niin miten minulla voi olla edes vauvakuume?! ;D Tosin osaa hän olla ihanakin, että ei sen puoleen.. :)