Tyhjää täynnä

Mitä jää kun rakkaus katoaa...
Tyhjiö, ikävä, tuska sydämessä. Tuntu kun kyyneleet kiertäisivät jatkuvasti silmissäni, rintaa puristaa. Ei pysty keskittymään oleelliseen, elämään jota pitäis jatkaa eteenpäin.

Sanotaan että mikä laulaen tulee se viheltäen menee. Näin kävi tälle naiselle. Mies katosi samalla taktiikalla kun elämääni tulikin. Tarkoitusta olen miettinyt...henkistä kasvua vai? Ei kyllä rakastumisen tunteetkaan ole tän fiiliksen väärtti. Mielummin olisin siltäkin nautinnolta välttynyt ja elänyt tyytyväisenä vanhaa elämääni. En usko enää kohtaloon tai rakkauteen saatikka parisuhteeseen.
81338
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 8

Vanhimmat

Kuinka kadotit hänet! Oliko teillä pitkälläkin oleva suhde? Mikäs sun taktiikkas oli? Kuulosti vaan niin osuvalta, niinkuin kaikki tietty täällä!

Äänestä
  • Kyllähän täällä kohtalotovereita piisaa ja viestit osuvat joskus hyvin. Oletko sinä kadottottanut vai tunnetko itse kadonneesi joltakin naiselta? Jos tiedät että sua kaivattan niin miksi epäröit? Kerro jotakin mistä tunnistais!

    Äänestä

  • Tyttö aivan ihmeissään kirjoitti:

    Kyllähän täällä kohtalotovereita piisaa ja viestit osuvat joskus hyvin. Oletko sinä kadottottanut vai tunnetko itse kadonneesi joltakin naiselta? Jos tiedät että sua kaivattan niin miksi epäröit? Kerro jotakin mistä tunnistais!

    Kadonneeksi joltakin naiselta. Enhän sitä voi täysin tietää kaipaako, viitteet ja eleet kun vaan kertoo sellasta! Tunteeni kertoneena käteni ovat sidotut. Hänen vuoronsa jos kaipaa tosissaan..Aina kun tavataan niin ei saada katseita toisistamme irti, tuntuu kuin kaikki muu katoais ympäriltä.. Niin ja tästä on huomauttanut jo ihan tuntemattomatkin ihmiset! Mutta ei kun ei, mitäs täs sit teet? Taitaa olla pelkkää flirttiä häneltä.

    Äänestä

Kuinka kauan te sitten olitte yhdessä ja katosiko mies sanomatta sanaakaan? Millainen mies oli noin yleisesti ja missä sä hänet tapasit?

Muista että ei ne miehet siihen lopu. Ei heti kannata menettää toivoaan rakkauteen, parisuhteeseen ja kaikkeen. Suhteet kestää jos ovat kestääkseen.

Äänestä
  • Ai mikä oli mun taktiikka? No selvästi liian pliisu se ainkin oli nähtävästi, en osaa taktikoida. Ei vain saanu sanottua suoraan mitä halusin tai ehkä kundi piti mua oikuttelevana ja "liian hyvin pidettynä neitona". Ei seukattu mut tunnettiin kuitenkin jonkin aikaa. Ja ihan aikusia ollaan molemmat ettei mistään teinipelleilystä kyse ollut. Hyväsydäminen komistus kaikin puolin.

    Enkä sillä etten maailmasta miestä saisi mut sellasta saa hakea jonka kanssa kemiat kohtaa.

    Äänestä

Saman olen kokenut. Ei auta kuin surra ja jatkaa eteenpäin. Kaikki parisuhdetta etsivät eivät edes ole puhtain ajatuksin liikkeellä. Tärkeintä on pitää itsensä hyvänä ihmisenä kuitenkin, välittää itsestään ja löytää uudelleen voimansa, jonka avulla nousee pystyyn ja jatkaa eteenpäin. Hyvä tulee hyvän luo, uskotaan siihen! Jaksamista!

Äänestä
  • "Vain hyvä sydän särkyy" -lause sai mut miettimään asioita uudelta kantilta ja se sai piristettyä mun päivää paljon!Nuo sanat anto mulle uutta voimaa jaksaa ikävän ja kaipuun keskellä...uskotaan todellakin siihen että hyvä löytää tiensä hyvän luo...

    Äänestä

Surun tunteet ovat jokaisella yksilölliset mutta tämän alkuperäisen viestin kirjoittajan kokemukset tuntuvat niin kun tämän tytön elämästä.

Joskus vaan kaikki päättyy yllättäen samoin kun on alkanutkin. Mun elämääni mies tupsahti kun taivaasta, varoittamatta ja vei mun huomion ja sydämeni. Kyse ei ollut mistään pilvilinnoista vaan mahdollisuuksia olisi ollut vaikka mihin.

Mikä sitten tuli? Kiireitä ja selityksenmakua, vaistosin kyllä. Voiko todella ihmistä ja hänen kiinnostustaan tulkita näin väärin. Nähtävästi olin kuitenkin kesäkissa tai kuukausien hauska vitsi. Aika kurja tunne fiksuna naisena on huomata että oma arvostlukyky on pettänyt totaalisesti. On tainnut aivot olla kesälomalla kun tähän jamaan on tytön saattanut.

Onko liikaa vaadittu mieheltä reiluutta sanoa ettei enää kiinosta vai pitäisikö sekin osata lukea rivien välistä? Ansaitsen todellakin vähän parempaa...kunhan tästä ajatusmyrskystä selviän niin hevillä en kaunopuheisiin usko.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pieni sydämeni kirjoitti:

Mitä jää kun rakkaus katoaa...
Tyhjiö, ikävä, tuska sydämessä. Tuntu kun kyyneleet kiertäisivät jatkuvasti silmissäni, rintaa puristaa. Ei pysty keskittymään oleelliseen, elämään jota pitäis jatkaa eteenpäin.

Sanotaan että mikä laulaen tulee se viheltäen menee. Näin kävi tälle naiselle. Mies katosi samalla taktiikalla kun elämääni tulikin. Tarkoitusta olen miettinyt...henkistä kasvua vai? Ei kyllä rakastumisen tunteetkaan ole tän fiiliksen väärtti. Mielummin olisin siltäkin nautinnolta välttynyt ja elänyt tyytyväisenä vanhaa elämääni. En usko enää kohtaloon tai rakkauteen saatikka parisuhteeseen.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu