Olen elänyt elämää missä olen pitänyt vaimoani itsestään selvyytenä, iltasin ottanut olutta (siis joka ilta noin neljä pulloo) vaimoni sitä ei hyväksynyt. Muutaman kerran häntä haukkunut viiden avioliitto vuoden aikana. Ikänä en silti häneen ole mitenkään käynyt käsiksi, Enkä pettänyt. Meillä on kaksi ihanaa lasta. Vaimoni oli kerran viikon tuttavansa luona että ymmärtäisin että hän on tosissaan lähtemässä pyysin takaisin ja lupasin muuttua ja hän palasi. Nyt sitten taas ajautunut siihen että vaimo lähti lasten kanssa ja minä yksin. Lupasin hakea ihonalasen antabuksen ja muuttua kokonaan, olla juomatta pullookaan. Nyt olen juomisellani kai liikaa häntä satuttanut eikä hän voi palata koska arvet liian pahat. Tässä pointti: voiko ihminen antaa mahdollisuutta ja anteeksiantoa tällaisessa tilanteessa? Kuitenkin molemmat rakastamme toisiamme. Mitä pitäisi tehdä? Nyt viikon elänyt ilman sitä kuningas alkoholia.
anteeksi anto??? Naiset vastatkaa....kiitos!
väärin tehnyt...
171784
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
jatka samaan malliin, eli ole juomatta. Kun vaimosi huomaa tilanteen muuttuneen pysyvästi, hän saattaa tulla takaisin. Onnea matkaan!
Meillä kotona aikalailla sama tilanne.Mies vuosia ryypännyt viikonloput ja juossut baareissa poikien kanssa..Miljoonia kertoja olen sanonut että ajattelis minua ja lapsia (2 lasta meilläkin) mutta lupauksia on tullut mutta aina pettymys perään.Nyt etsin asuntoa itselleni ja lapsille, ja mies kyllä haluais jatkaa mutta enään en jaksa edes yrittää..Ehkä vaimosi on aikansa jaksanut mutta nyt mitta täyttyi.Niin kävi myös minulla.Tsemppiä sinulle ja toivottavasti otat itseäsi niskasta kiinni ja muutat elämäntapasi, sitä toivon kaikesta huolimatta omalle miehellenikin.
Kuka oikeastaan haluaa sinun lopettavan juomisen? Sinä vai vaimosi. Nimittäin sinun itsesi pitäisi haluta sitä, jotta se todellakin onnistuisi. Muuten tsemppaat vaan jonkun aikaa, kunnes "uhraus" tuntuu liian suurelta ja tilanne ajautuu samaan vanhaan.
Mieti juomisesi syitä? On hyvä, että olet herännyt tilanteeseen näin ajoissa, sillä alkoholismi on vakava sairaus ja tulee hiipien ja lopulta tuhoten kaiken. Se on jo hälyyttävää, että joka päivä pitää ottaa.
Tässä tilanteessa tärkeintä on että alat itse voimaan hyvin. Muuten sinusta ei ole iloa, tukea eikä muutakaan kenellekään muullekaan.
Arvojärjestys nyt kohdalleen. Se olet sinä, joka haluaa voida paremmin. Sinä, joka haluat lopettaa jokapäiväisen tissuttelun. Sinä haluat elää ilman alkoholia normaalipäiväsi.
Kirjoituksesi henkii vähän sellaista läheisriippuvuuttakin. Haluat muuttaa itseäsi, jotta kelpaisit toiselle. Kirjoitapa tuonne terveyspalstalle, siellä on riippuvuuksillekin oma palstansa. Entiset alkoholistit voisivat ehkä auttaa sinua tajuamaan, mihin olet ajautumassa.
Ryhdistäydy hyvä mies, älä kerjää anteeksiantoa ja anele toista hyväksymään sinut, vaan tee jotain itsesi vuoksi! Hyväksy itse itsesi ja toimi!
Sanoisin, että viikko raittiina ei riitä.
En tiedä mitä vaimosi ajattelee - hän antoi jo kerran mahdollisuuden sinulle, ja et välittänyt siitä. Heitit sen menemään.
Eli nyt tarvitaan kyllä aika paljon enemmän näyttöä, kuin viikko ilman viinaa.
Puhuminen auttaa, jos olette keskusteluväleissä. Jotenkin sun pitäis saada hänet uskomaan, että aiot raitistua oikeasti. Ehkä hän uskoo sen vuoden parin päästä?
Tuota tuota. Saatat olla hyvää vauhtia alkoholistumassa, mutta jos sanomasi pitää paikkansa (4 olutpulloa per päivä/ilta) eikä pettämistä tai pahoinpitelyä, niin vaimon lähdön syitä on mielestäni
1) jätät jotain oleellista kertomatta
2) jätät jotain oleellista kertomatta
Neljä pulloa kuulostaa aika vähältä. Jos joka päivä juot, et varmaan hyumallu siitä tippaakaan? Mitä muuta siis juot? Onko sinulla kirkas pullo piilossa? Et voi juoda läheiseltäsi salaa. Kyllä hän sen huomaa vaikka mitä muuta luulisit. Mekin sen huomasimme. Vai olimmeko väärässä?
siis tosi asia, 1: en juo kun sen neljä pulloo keskimäärin ja 2: en juo kun sen neljä pulloo keskimäärin... eli pointti on se juomisessa että saa paremmin unta kun paljon on töitä ja tressiä... eli se on totuus, kirkkaista en oo ikinä välittänyt ja se neljä pulloo, siitä tulee hyvä olo mut ei kännii....
Oikeasti alkoholi ei lievitä stressiä tai auta liikaan työhön tai liian vaativaan työhön. Eikä uneen. Päinvastoin. Se heikentää unenlaatua, eikä isompikaan unimäärä enää rentouta kunnolla vaan se on sellainen kierre, jonka vain sinä voit katkaista. Alkoholi ei lievitä stressiä vaan pahentaa sitä vähitellen, kun elimistösi "hapetustila" myrkyistä pahenee. Pinna lyhentyy ja lyhentyy, eikä työt suju niin hyvin kuin ennen.
Ei ongelmia voi paeta kaljalla. Se on sellainen lohtu ja ystävä joka vie kaiken. Vaimon, kodin, työn, ystävät, rahat... Ja se on totta.
Kuvittelet tarvitsevasi alkoholia, eikö. Ja siksi sinä ajattelet lopettamisen olevan vaikeaa. Etkä kestä kauan kidutusta ilman. Yrität pakottaa itsesi luopumaan jostakin, jota luulet tarvitsevasi. Aika ristiriitainen tilanne. Tosiasia kuitenkin on, että et todellakaan tarvitse olutta nukkuaksesi hyvin ja rentouttavasti, tai suoriutuaksesi töistä tai ollaksesi ylipäätään rentoutunut.
Ilouutinen on, että kaikki tämä tulee kaupan päälle kun lakkaat juomasta.
Ehkä sinussa on kapinallinen teini, joka yrittää ottaa kotona valtaa tekemällä juuri niinkuin toinen ei halua. Onko vaimollasi valta kotona? Onko koti sinunkin kotisi? Tasa-arvoinen suhde? Alkoholisteilla on usein kotona puolisona ihminen, joka tietyllä tavalla tarvitsee rinnalleen heikomman. Ja alkoholisti voi olla kapinallinen ja sitten taas se, joka ottaa kaiken syyn niskoilleen ja suostuu olemaan se, jonka vuoksi perheen elämä ei mene hyvin. Parisuhdeterapia voisi olla paikoillaan sitten kun olet itsesi kanssa selvittänyt sen, tarvitsetko sinä sitä olutta oikeasti ja jos niin miksi. Miksi sinä tarvitset alkoholia, se on se avainkysymys. Kun tiedät syyn tai aavistelet miksi, selvität ongelmat muulla tavalla, vaikka puhumalla jollekin, sellaisella tavalla, että sinä pääset eroon niistä syistä, joiden vuoksi olet ajautunut tilanteeseen, jossa luulet tarvitsevasi alkoholia.
Freukkareilta lainaus tähän: "Särkynytsydämiset aina juovan tuntuvat. Hukuttaakseen murheet, jotka kelluu kuin untuvat."
Lakkaa säälimästä itseäsi tai syyllistämättä. Olet mennyt ehkä väärää tietä, mutta jonain päivänä saatat huomata, että se ei ollutkaan väärä tie, vaan jotain mitä sinun piti kokea, jotta olisit siinä silloisessa tilanteessa. Tulevaisuutesi on sinun käsissä, ei kenenkään muun. Sinun elämäsi. Ota siitä vastuu!
Siis oletko tuon viisi vuotta juonut joka päivä? Kyllä se varmaankin alkaa kyllästyttää. Minun mieheni joi viisi vuotta lähes joka viikonloppu vähintään yhtenä päivänä. Lopulta hän joi perjantai iltana ja jatkoi lauantai aamuna parilla kaljalla ja sitten taas launtai iltana ja sunnuntaina krapularyypyt. En enää jaksanut katsella. Tietenkin tässä samalla tuli minun niskaani kaikenmaailman epäilyksiä ja mustasukkaisuutta miehen puolelta. Kyllä se vaan niin on, että jos ja kun mitta täyttyy, niin vaikea siitä on enää jatkaa.
Sinun tapauksessasi luulisin, että ainut mahdollisuuus saattaa olla se, että sinä et enää ota alkoholia koskaan. Vaatii aika paljon sinulta, ennenkaikkea omaa tahtoasi pysyä raittiina ja myös halua siihen.
mut määrä nousi jossain vaiheessa neljään...siis vajaa kaks vuotta ottanut... nyt antabus kuuri ja ei tippaakaan... voiko anteeks antaa....?
Minusta 4 pulloa/päivä on paljon! Minä en juo ollenkaan, joten en katselisi olutpulloja kotonani jatkuvasti.
Neljä keppanaa ei ole paljon mitään, mutta se on, että et pysty olemaan ilman!
Jokin mättää pääsi sisällä jos et pysty juomaan vain silloin kun huvittaa.
Pakkokäyttäjillä tuppaa olemaan lisäksi muitakin oireita.
Sinun pitäisi selvittää rehellisesti itsellesi miksi sinun "pakko" juoda joka päivä. Syyksi ei kelpaa tekosyyt.
Katso kuukkelista Minnesota-hoitolan numero ja soita sinne. He kyllä tietävät missä mennään.
Yhdeksän kymmenestä siellä hoidossa olleista raitistuu. Sinua vain ei huolita sinne koska et vielä oikeasti halua lopettaa. Neuvoa voi kyllä aina kysyä.
mun oli pakko vastata sulle. kysyn vaan, että onko se neljä olutta per ilta vai onko siinä myös muuta mukana?
pulloo illassa. mitään muuta riitaa tai tappelua ei ole. Ainoastaan se. nyt siis ollut 9päivää juomatta ja pyydän häntä takaisin. Siis tietysti kun on jossain ollut, jotai juhlia niin sillon enemmän ku neljä mut harvemmin ku kahe kuukauden välein...
Käyttösi on 28 pulloa olutta viikossa. Terveyttä vaarantavan kulutuksen raja on miehillä 24 ja naisilla 16 ravintola-annosta viikossa. Yksi ravintola-annos on pullollinen (33 cl) III-olutta, lasillinen (12 cl) mietoa viiniä, annos (8 cl) väkevää viiniä tai annos viinaa (4 cl).
Eli, et ole kohtuukäyttäjä. Elimistösi tulee tarvitsemaan jatkossa suurempia annoksia jotta toivottu vaikutus (pikku pöhnä) syntyy. Toleranssisi nousee, annokset kasvavat edelleen... kunnes huomaat että tarvitset alkoholia ylläpitääksesi toimintakykysi... eli esim. 6 keppanan jälkeen olet "normaali". Onneksi et ole vielä tuossa vaiheessa. Monella muullakin huumeella sama toimintamekanismi ihmiseen.
Riippumatta vaimosi anteeksiannosta, sinun on tahdottava lopettaa alkoholin käyttö... muuten muutos ei onnistu tai ei ole pitkäkestoinen. Puoliso voi tukea ja olla motivaatiotekijä päätöksellesi... mutta raittius on oikeastaan itksekäs teko... SINÄ et tahdo TUHOTA omaa elämääsi.
Kirjoitat syistä tissutella kepua, mutta tiesitkö että alkoholi hävittää REM-unen vaikka edesauttaa nukahtamista.
Antabuksesta sitten... se voi auttaa sinua pysymään päätöksessäsi, mutta ei siitä ole pysyvää apua ellet SINÄ tahdo lopettaa. Ohessa hieman tietoa siitä lääkkeestä, huomaa lopussa oleva lause ihonalaisen antabuksen tehottomuudesta.
Kannattaa lukea ihan rauhassa tämä linkki:
http://therapiafennica.fi/wiki/index.php?title=Alkoholi
***************
Disulfiraami (Antabus®) estää alkoholin metaboliatuotteen asetaldehydin palamista. Jos potilas juo alkoholia lääkityksen aikana, asetaldehydiä kertyy vereen ja se aiheuttaa punoitusta, takykardiaa, päänsärkyä ja joskus pahoinvointia. Antabus ei poista alkoholihimoa, mutta estää alkoholin käyttöä. Valvottu disulfiraamihoito on osoitettu tehokkaaksi. Hoito toteutetaan siten, että lääkkeen ottamista valvoo tukihenkilö, joka voi yhteisen sopimuksen mukaan kuulua hoitohenkilökuntaan tai olla esimerkiksi aviopuoliso. Valvomattomana disulfiraamihoito useimmiten keskeytyy. Disulfiraamin suositeltava annos on 400 mg kahdesti viikossa tai 100-200 mg päivässä. Hoidon optimaalisesta kestosta ei ole olemassa tutkimuksia, joten yleensä se sovitaan yksilöllisesti. Yleissääntönä voidaan pitää, että hoidon tulisi kestää 0,5-1 vuotta. Parhaimmat tulokset on saatu valvotulla disulfiraamihoidolla, johon on liitetty käyttäytymisterapia. Antabuslääkityksen aikana potilaiden tulee välttää alkoholia kaikissa muodoissa (myös ulkoisesti). Disulfiraamin pitkä vaikutusaika - jopa kaksi viikkoa - on syytä kertoa jokaiselle potilaalle. Lääkitys ei sovi nikkeliallergikoille ja käytön aikana tulee seurata maksa-arvoja aluksi kerran kuussa ja myöhemmin harvemmin. Muita disulfiraamin harvinaisia haittavaikutuksia ovat polyneuropatia, iho-oireet, vatsakivut, uneliaisuus sekä impotenssi. Disulfiraamia sisältävä ja erikoisluvalla myytävä ihonalainen kapseli on osoitettu tehottomaksi.
Ymmärrätkö, että vaimosi takaisin saaminen tarkoittaa, että sinun on muututtava, jos haluat pelastaa liittoonne. Ja en puhu nyt niistä muutamista kaljoista vaan suhtautumisestasi avioliittoon: Pidät sitä itsestäänselvyytenä, ja se näkyy viestisi rivien välistä.
Ymmärrä, että vaimosi on nyt tosissaan ja jos haluat pitää perheesi koossa, ymmärrä muuttua. Pelkkä anteeksianto vaimolta ei tosiaankaan muuta tilannetta paremmaksi, jos et itse tajua tehdä mitään.
Jos et muutu, vaimosi ehkä jättää sinut, ja sitten muutut itse katkeraksi ja syytät vaimoasi lopun ikääsi.
Olin itse parin vuoden suhteessa mieheen, jonka vaimo oli saanut hänestä tarpeekseen kuvaamiesi syiden takia ja paljon pahemman alkoholiongelman vuoksi. Mies ei koskaan myöntänyt itse tehneensä mitään väärin, vaan syytti pelkästään vaimoaan. Arvaa miltä minusta tuntui?
Olet jo hyvällä alulla, kun tiedostat ongelmat. Tsemppiä!
...joka tosin on nyt ex. Olimme uusiopari ja asuimme avoliitossa reilun 3 vuotta. Kaikkien mielestä olimme kuin luodut toisillemme, mutta se jatkuva juominen vei kaikelta hyvältäkin pohjan. Alkuunsa kuuntelin ymmärtäväisenä selitykset työpaineista yms. Hänkin joi olutta arkisin 2-8 pulloa riippuen illasta. Viikonloppusin sitten olikin jo kirkkaiden vuoro. En nalkuttanut, vaan muutuin vähäpuheiseksi josta varmaan ymmärsi etten pitänyt siitä touhusta. Joskus mietinkin, että koska hän ei ole hankala ja riitainen, niin juokoon, mutta lopulta pelkkä olutpurkin sihahdus sai inhon valloilleen. Paljosta juomisesta aiheutui myös sellainen haitta, että seksikin katosi väliltämme, kun tilanne oli suurinpiirtein joko sammuminen (viikonloput) tai sen unen hakeminen. Olisin antanut anteeksi jos olisi tosissaan tehnyt asioiden eteen jotain, mutta kun kuningas alkoholi oli niskan päällä, niin päätin ettei minun tarvitse elää suhteessa jossa olen toisarvoinen. Nyt voin henkisesti ja ruumiillisesti hyvin, enkä lähtöäni kadu. Meidän tilanteessa tosin ei ollut niitä yhteisiä lapsia.
Tsemppiä sulle tuossa raitistumisessa!