Yritän tässä itselleni vakuuttaa, että voin vielä saada mahdollisuuden uuteen alkuun ex-tyttöystäväni kanssa. Erottiin pari viikkoa sitten täysin hänen aloitteestaan. Olihan hän toki usein maininnut suhteemme puutteista, mutta niihin asioihin en kuitenkaan tajunnut panostaa ajoissa! Hän on sanonut, ettei voi luvata tulevaisuudesta mitään muutakun, että suhtautuu avoimin mielen "uuteen" minääni. Ja hän on myös sanonut, ettei tiedä omista tunteista vielä muutakun sen, että tarvitsee rauhan sisälleen jne... Tällä hetkellä asumme siis eri osoitteissa ja oma kotimme ammottaa tyhjyyttään!
Tämän ensimmäinen kerta kun ollaan erottu eli näin ei ole aikasemmin käynyt. Ei olla oltu edes riidan päätteeksi yötä pois toistemma luota
olen kuullut, että usein kuitenkin jossain vaiheessa kokeillaan vielä uutta mahdollisuutta? Minkäläisiä kokemuksia teillä on?
Ja mitä pitäisi tehdä, kun hän haluaa tavata, muttei kuitenkaan liian usein)korkeintaan kerran viikossa). Minulle tämä on erittäin piinaavaa, koska haluaisin olla häneen joka minuutti yhteydessä, mutta hän kokee sen tietenkin ahdistavana! Tuntuu, että jos en kerro tunteistani hänelle koko ajan niin hän vieraantuu minusta ja ei enää ajattelu minua....
Kannattaako lähettää yllätyksiä?
Tämän ensimmäinen kerta kun ollaan erottu eli näin ei ole aikasemmin käynyt. Ei olla oltu edes riidan päätteeksi yötä pois toistemma luota
olen kuullut, että usein kuitenkin jossain vaiheessa kokeillaan vielä uutta mahdollisuutta? Minkäläisiä kokemuksia teillä on?
Ja mitä pitäisi tehdä, kun hän haluaa tavata, muttei kuitenkaan liian usein)korkeintaan kerran viikossa). Minulle tämä on erittäin piinaavaa, koska haluaisin olla häneen joka minuutti yhteydessä, mutta hän kokee sen tietenkin ahdistavana! Tuntuu, että jos en kerro tunteistani hänelle koko ajan niin hän vieraantuu minusta ja ei enää ajattelu minua....
Kannattaako lähettää yllätyksiä?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Me ollaan poikaystäväni kanssa oltu yhdessä nyt kolme ja puoli vuotta. Viime kesänä pidettiin taukoa, tai en mä ainakaan siinä vaiheessa tienny jatkuuko se enää koskaan. "Erottiin" melkolailla täysin mun alotteesta. Se jakso pitää musta kiinni vaikka koitin riuhtoo itteeni irti. Sattu välillä kauheesti olla erossa, mutta nautin myös vapaudesta. Siitä tuntu juuri samalta kun susta. Halusin tauon siksi että alkoi ahdistaa, meillä oli aika paljon riitoja tai kinoja, enkä muutenkaan ollu ihan tyytyväinen koko suhteeseen, vaikka varmasti rakastin sitä. No, sitten syksyn tullen ikävä voitti ja annoin periksi. Hetken aikaa meni todella hyvin, sekin oli muuttunut ja halus tehdä kaiken erilailla. Sitten arki alko taas painaa päälle, kaikki vanhat jutut alko taas ärsyttää.. Nyt en tiedä mitä tehdä, en oo tyytyväinen, mutta uudestaan en halua tehdä sille yhtä kamalaa oloa kun viime vuonna! Siitä oon varma, että sun avovaimollas on hyvät syyt jos tahtoo erota. Ja sun tosiaankin pitää antaa aikaa, mutta tee sille selväks että sä rakastat sitä edelleen yhtä paljon ja pyydä sitä harkitsemaan oikein tarkasti kaikkee mitä tekee ja päättää.. Niinhän se on, että harvoin "uudelleenlämmitetyt" suhteet toimii, mutta sitäkin on tapahtunut! Tsemppiä, mä uskon että se sattuu! =(
On vaan jotenkin vaikea ymmärtää, että hän haluaa olla rauhassa minulta ja yhteydenotoiltani, koska yksi suhteemme ongelmista oli juuri se, että en antanut vastarakkautta hänelle ja monesti kaverit tms menivät hänen edelleen. Nyt haluaisin kovasti näyttää, että olen konkreettisesti tajunnut mikä elämässäni on tärkeintä, mutta tässä tilanteessa se on vain pahaksi. En ole kuitenkaan pystynyt pitämään näppejä erossa puhelimesta, vaan olen aika paljon lähetellyt viestejä ja tuntuu, että se on pahentanut asioita. On niin vaikea ymmärtää sitä, että vielä muutama viikko sitten kaipasi minua, mutta nyt olen hänelle piinaaja. Olen aika lailla neuvoton. Tunteet menee kuin vuoristorata ylös ja koko ajan toivon ja rukoilen uutta mahdollisuutta.
Kiitoksia jo etukäteen kaikista vastauksista!!
Itse olen viikon tuskastellut kun tyttöystäväni on halunnut olla rauhassa. Olen kaiken lisäksi armeijassa ja elämäni on täyttä tuskaa tällä hetkellä. Rakastan kultaani koko sydämmestäni ja nyt haluaisin näyttää miten paljon häntä rakastan kun tuntuu että olen päässyt täysin uuteen rakkauden "tasoon". Voi kun saisin mahdollisuuden, elämäni on täysin tyhjä ilman rakastani!!!
Sekin myös tästä tilanteestani tekee hyvin vaikean, koska muistan kuinka kipeää se teki, kun edellinen pitkä suhteeni päättyi, joka nimittäin tapahtui juuri kun oli aloittanut oman pakerruksen armeijan leivissä!
Mutta siitä on jo monta vuotta ja ihme kyllä se ei tunnut enää missään, koko ihminen ei aiheuta minussa mitään tunteita.
Mutta taistellaan rakkaistamme, vaikka en todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä ja uskoakko toiseen mahdollisuuteen?!?!
Voimia tarvitset,pyri paikkoihin joista sitä saat.Älä pakene alkoholiin,älä omiin ajatuksiin.Kysyit neuvoa,en osaa sanoa mitään,mutta olen itse kokenut saman.Vaimo lähti vieraan mukaan.Tuli takasin minulle vihaisena ja omasta mielestä viattomana.Syy vihaisuuteen oli siinä kun en ottanut hänen lähtöön mitään kantaa.Tuon jälkeen hän on ollut vapaa.Asuu kanssani,elämmä yhdessä kuten ennen.Mutta jos hän viipyy jossain,en kysele,jos hän lähtee jonnekin,en kysele minne menee ja koska tulee.Näin on minun helpompi ja hänen ei tarvitse selitellä,valehdella.Ja hän itse joutuu tekemään valintoja,päätelmiä siitä miten tulisi parisuhdetta hoitaa.Hän sen rikkoi,hänellä on oikeus se korjata.Toimiiko tämä kohdallasi,en tiedä.Mutta jos pidät naisestasi kynsin hampain kiinni,anna anteeksi,keskustele.Mutta jos vain sinä aina korjaat ja muutut hänen mielen mukaan,oletko varma,että olet joskus hänelle "hyvä".Parisuhteessa on molempien pystyttävä paranemaan,muuntumaan yhteiseksi hyväksi.
olet kuin ukkoni kotona.. en ole mihinkään lähtenyt vain ajatuksen antanut siitä sekä suhteemme toimimattomuudesta. Siitä alkoi paljon kotona poissaolot(lapset alle kouluikäisiä mikä on minusta todella väärin), menee ulos ovesta mitään sanomatta elää tavallaan omaa elämää vaikka me olemme olemassa. Tietokone on tullut hänelle uudeksi rakkaaksi,istuu kotona ollessa aina täällä. Tiedä vaikka on löytänyt itselleen paremman akan jo. Kun on paljon yksin ehtii miettiä kaikkea mahdollista ja tuntuu että pimahtaa pian.
Mä olen todella loukkaantunut,ei toista ihmistä voi pitää varpaillaan koko ajan.Teen kaiken itse kotona,miestä ei kiinnosta niin hänen ei tarvitse.. Mitä jos minä alan ajattelemaan ja toimimaan samoin.. me hukuttais p****an kahdessa päivässä!
Arrrggg.. pistää taas vihaseksi.
Ja seksii pitäis olla! Voi luoja.. ei me naiset olla seksikoneita. Tunteita ja halauksia siihen tarvitaan eikä kolmen minuutin höyläystä. että näin ny!
Minusta olisi vastaavassa tilanteessa ihaninta, kun käyttäytyisit niinkuin aloittaisitte kaiken ihan alusta. Siten ei muistuta siitä, missä epäonnistuitte. Eduksesi myös tiedät hänestä jo paljon enemmän kuin silloin, kun todella aloititte.
Jos minä olisin vastaavassa tilanteessa, niin minulle ainakin kannattaisi lähetellä yllätyksiä. Monesti on niin, että sisukkuus palkitaan. Ei aina, mutta työn iloa silti!
tuntuu siltä, että vois koittaa vielä, niin kyllä se pitää tehdä. Jos se menee v*tuiksi, niin sitten menee. Sitten vaan ei tartte miettiä loppuelämäänsä, että miten ois käyny.
Älä pelkää. Kun taas olette yhdessä, niin kyllä sinä sen "uuden" minäsi unohdat ja sama vanha paska jatkuu taas. Opitpa ainakin sen, että itselleen ei kannata valehdella.
siksihän se tyttösi vastustaa, kun tietää, että puhut vain...sama paska jatkuu, jos hän antaa periksi.
Ihmissuhtteissa pätee yksi laki: kohtele toista kuten kohtelisi itseäsi. Jos sen oppii, ihmissuhteet jatkuvat koko elämän.
Olen aina elämässäni pyrkinyt olemaan kaikille ihmsille kohtelias ja olen onnistunut opettamaan samaa kohteliaisuutta läheisilleni. Onneksi tielleni ei ole osunut aivottomia.
Kaikki ihmiset eivät halua samanlaista kohtelua kuin sinä. Et itsekään aina tiedä etukäteen miten haluat muiden kohtelevan sinua.
mä ja mun poikaystävä ollaan oltu yhdessä nyt kolme vuotta. välillä oli tosi vaikeaa, koeteltiin oikein kunnolla toistemme mielenterveyttä ja kumpikin teki toiselle paljon mieltä pahoittavia asioita, pidettiin yhdessä välissä kuukausi kokonaan taukoa ja puheiden tasolla erottiin tuhat kertaa. nyt on puolitoista vuotta mennyt älyttömän hyvin. ollaan onnellisia ja tosi rakastuneita ja osataan tosi hyvin selvittää riidat ja erimielisyydet ja paha olo puhumalla eikä loukata toista tahallaan eikä uhata eroamisella. eli uusi alkukin voi onnistua :) Olemme kaikkien vaikeuksien jälkeen nyt tosi läheinen ja tiivis pari ja suhde on aivan upea.
Heh, ihan samantyyppinen viesti ku edellisellä kirjottajalla.
Sama tilanne, reilu 3 vuotta yhdessä, ollut TOSI pahoja asioita(pettäminen, kyllästyminen...), erossa ollaan oltu joskus puolessa välissä muutama kuukausi(välissä toisia, hänellä)... kaikenlaista muutakin sattunut, mutta rakkaus voitti! Nyt ollaan unohettu kaikki entiset asiat ja ollaan uudella pohjalla seurusteltu vuosi. Hyvin on mennyt ja ollaan opittu kunnioittamaan ja rakastamaan entistä enemmän toisiamme. Ollaan ymmärretty et kaikista paras paikka on oman kullan kainalossa, kukaan muu ei riitä tai korvaa sitä.
Virheistä oppii ja niitä ei tee mieli toistaa.
Mullekin kävisi noin!!!
Erottiin kultani kanssa 30.5 tai oikeastaan hän jätti mut.
Nyt kuitenkin ollaan eron jälkeen tavattu kaks kertaa,molemmat kerrat on aluks sujuneet hyvin mutta sit exää on alkanu ahdistaa...
Aluks kun puhuttiin sitä että vois harkita paluuta yhteen,ainoana ongelmana exä mainitsi oman mustasukkasuutensa...mutta nyt viimeks eilen kun ruikutin taas sen perään, se sano ettei tiedä tunteistaan mitään ja että ei oo tarpeeks kypsä vakituiseen suhteeseen just sen takia ettei tiedä tunteistaan mitään..
Mä oon ihan neuvoton. Tulevaisuuskin tuntuu ahdistavalta ilman sitä..Mä olisin valmis oleen mun exän tukena,auttaa sitä selvittään tunteensa mutta ei se halua..
Tuntuu niin tyhmältä ettei sille merkannu 1½ vuotta ton enempää..
Sit ottaa päähän kun välillä siitä kuulemma tuntuu että olis kiva palata yhteen mut sit taas toisaalta välillä ei.
Onko neuvoja miten saada se järkiinsä?? Vai kannattaako vaan yrittää jatkaa elämää ilman sitä??