ihmettelen tässä puolisoni kanssa hänen vanhempiensa asennetta lapsenlapseensa. eivät aijo vaivaantua paikalle kun ensimmäinen lapsenlapsensa konfirmoidaan.
kolmevuotta sitten otin etäisyyttä anoppiin jatkuvien väärinkäsitysten ja nakkeluiden jälkeen. koskaan häntä ei ymmärretty ja huomioitu oikein. ottipa siitä sitten nokkiinsa ja alkoi poikansa kanssa vääntämään asioita ja suuttui pojalleenkin, vaihtelevasti väleissä ja useimmiten riidoissa.
loppui kortit ja lahjat lapsenlapselta, mutta 50-vuotiaalle pojalleen laittaa jopa nimipäiväkortin, häntä mielistelläkseen ja lepytelläkseen.
kaikesta huolimatta laitoimme kutsut sukulaisille ja siitäkös alkoi taas mahdoton show.(oli tietenkin ensin aiemmin kesällä udellut joko juhlat pidettiin, ilman heitä?)
voiko olla niin itsekkäitä ja tekopyhiä ihmisiä olemassa että muille sukulaisille vaihtelevasti panettelevat ja kehuvat lapsenlapsensa menestyksellä, mutta todellisuudessa eivät (kai)kostoksi halua olla missään tekemississä?
nyt sitten "pelottaa" ja vaikka mitä, että ei edes mummi korttia voi laittaa vaan toivotti onnittelut poikansa välityksellä. huh, en kyllä osannut aavistaa kun en lähtenyt naisen leikkeihin mukaan että se kostetaan koko perheelle. säälittää mieskin joka jaksamisensa mukaan yrittää olla ymmärtäjä äidilleen ja sitten taas kilahtaa kun mummeli alkaa kylvää epäsopua perheeseemme. vuosiin emme kylläkään ole suostuneet lomistamme tahi muista menemisistämme tälle raportoimaan ja sekös potuttaa häntä.
harmittaa kun käytetään lasta välineenä ja ennenkaikkea että lapsella ei voi olla normaalia ja luontevaa suhdetta isovanhempiinsa vaan kaikki on vaikeeta ja näytellään ulkopolisille.
anelemaan en lähde, kutsu on lähetetty ja jos se ei riitä niin sitten juhlitaan vapautuneemmassa tunnelmassa. ihmettelen vain että mitä 15-vuotias on muka tehnyt niin pahasti että mummi, (ukki on tietenkin käännytetty samaan sakkiin)lyö välit lapseenkin poikki.
liittykö tähän kenties joku ihme valta- taistelu.onko vaimo ja tyttölapsi niin paha uhka isoäideille ja anopeille? kaikki alkoi kyllä jo seurusteluaikoinamme..kauan sitten.
tytär kyllä on aika perillä asoista eikä ole suuremmin pahoillaan, mutta sisimmässään on varmasti loukkaantunut.
kolmevuotta sitten otin etäisyyttä anoppiin jatkuvien väärinkäsitysten ja nakkeluiden jälkeen. koskaan häntä ei ymmärretty ja huomioitu oikein. ottipa siitä sitten nokkiinsa ja alkoi poikansa kanssa vääntämään asioita ja suuttui pojalleenkin, vaihtelevasti väleissä ja useimmiten riidoissa.
loppui kortit ja lahjat lapsenlapselta, mutta 50-vuotiaalle pojalleen laittaa jopa nimipäiväkortin, häntä mielistelläkseen ja lepytelläkseen.
kaikesta huolimatta laitoimme kutsut sukulaisille ja siitäkös alkoi taas mahdoton show.(oli tietenkin ensin aiemmin kesällä udellut joko juhlat pidettiin, ilman heitä?)
voiko olla niin itsekkäitä ja tekopyhiä ihmisiä olemassa että muille sukulaisille vaihtelevasti panettelevat ja kehuvat lapsenlapsensa menestyksellä, mutta todellisuudessa eivät (kai)kostoksi halua olla missään tekemississä?
nyt sitten "pelottaa" ja vaikka mitä, että ei edes mummi korttia voi laittaa vaan toivotti onnittelut poikansa välityksellä. huh, en kyllä osannut aavistaa kun en lähtenyt naisen leikkeihin mukaan että se kostetaan koko perheelle. säälittää mieskin joka jaksamisensa mukaan yrittää olla ymmärtäjä äidilleen ja sitten taas kilahtaa kun mummeli alkaa kylvää epäsopua perheeseemme. vuosiin emme kylläkään ole suostuneet lomistamme tahi muista menemisistämme tälle raportoimaan ja sekös potuttaa häntä.
harmittaa kun käytetään lasta välineenä ja ennenkaikkea että lapsella ei voi olla normaalia ja luontevaa suhdetta isovanhempiinsa vaan kaikki on vaikeeta ja näytellään ulkopolisille.
anelemaan en lähde, kutsu on lähetetty ja jos se ei riitä niin sitten juhlitaan vapautuneemmassa tunnelmassa. ihmettelen vain että mitä 15-vuotias on muka tehnyt niin pahasti että mummi, (ukki on tietenkin käännytetty samaan sakkiin)lyö välit lapseenkin poikki.
liittykö tähän kenties joku ihme valta- taistelu.onko vaimo ja tyttölapsi niin paha uhka isoäideille ja anopeille? kaikki alkoi kyllä jo seurusteluaikoinamme..kauan sitten.
tytär kyllä on aika perillä asoista eikä ole suuremmin pahoillaan, mutta sisimmässään on varmasti loukkaantunut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä anoppi ei sentään ole "vielä" lapsia poikotoinut. Mutta eipä tullut ex-miehen äiti, eikä siskot 50-vuotis päivilleni, vaikka erosta oli tosi vähän aikaa ja kuitenkin miehen kanssa olin hyvissä väleissä. Kutsuttu olivat, mutta eivät edes suoraan iloittaneet minulle, etteivät tule. Tosi raukkamaista porukkaa. Reilu 20 vuotta on näin pyyhitty suhteista pois. Minulle lakkasivat nämä sukulaiset olemasta.
Väärin menettelee sinunkin anoppisi, kun ei lastasi huomio. Eihän se lapsen vika ole.
Ootko siitä suuttunut etteivät ex-miehen äiti ja siskot tulleet 50-vuotispäivillesi?
Jopa jotain!
En olisi siitä vetäissyt yhtään hernettä nenääni erotapauksessa, varsinkin kun anoppisi varmaan on jo ikäihminen.
Pitäiskö vanhuksen osata nykymeiningin mukaan elää ja luovia?
Olivatko ne SINUN synttärisi nyt NIIN merkittävät, että puoli valtakuntaa ex-suku olisi siellä pitänyt "juhlia".
Jos he eivät nähneet sinussa juhlimisen aihetta eron jälkeen? Mitä sinne teeskentelemään sitten.
En olisi miniänä edes kutsunut saati suuttunut, jos ikääntynyt putoaa ihmissuhde kelkasta.
Eihän me eletä missään Kaunareiden maailmassa, jossa uudet ja vanhat ja exänexät juhlivat jopa jouluja yhdessä sulassa sovussa kaikkien tappeluidenkin jälkeen.
Älä suotta pelkää. Kerro pojallesi, millaiset välit teillä on anopin kanssa ja miksi hän ei osallistu poikasi konfirmaatioon. Älä väritä kertomusta syytöksillä tai liioilla tunteilla. Kerro vain, että näin on nyt tilanne. Poikasi ymmärtää se aivan varmasti. Kertomalla poistat sekä oman että poikasi ahdistuksen asian tiimoilta.
Minäkin suositan, että kerrot rippilapsellesi, että teidän välinne menivät poikki jo silloin, kun olit vasta nuori miniä. Lapsenlapsi voi itse muodostaa siitä käsityksen, miten suvussa on tapana elää.
Vastaeronneelle sanoisin, että lienee kohtuullista antaa anopin surra rauhassa. Jos nuorempi sukulainen ottaa hatkat suvusta, sureehan toki vanhempi nainen sitä oman aikansa.
Ei pidä aina selittää asioita kaunaisesti ja pahoin päin. Ei ihmisellä ole aina helppoa. Ja suhteet ovat niin pienestä kiinni.
Eroissa kärsii lähiomaisetkin ja heilläkin menee oma aikansa toipumiseen kun kaikki entinen on hajotettu.
Joskus vaan olisi helpompaa hyväksyä ettei kaikki mee "käsikirjoitusten" mukaisesti. Vois nuorisolle sanoo pilke silmäkulmassa et ne ovat niin vanhoja ja sairaita jo etteivät jaksa sellaisia tilaisuuksia :))
Itse en halunnut isovanhempiani ollenkaan konfirmaatioon kun kaverillenikaan ei ollut ketään tulossa, en halunnut edes juhlia, tuntui niin mitättömältä asialta juhlia jotain ripille pääsyä. Usein tuntuu vain et se on tärkeempää aikuisille kuin nuorille itselleen tehdä siitä ny niin helvetin iso numero! Uskon et tyttäresi ei ole moksiskaan mutta sinä teet siitä itsellesi enemmän ongelman.
silloin kun aloit anopillesi vihoitella...
sitä yleensä saa mitä "kylvää"
kokemuksesta puhun kun minulla on tiedossa jo nyt
, lapsenlapsi on vasta vuoden ikäinen, että hänen äitinsä ei halua minua tekemisiin lapsensa kanssa.
Pojallani ei ole asiaan sanomista, uhalla että ei saa hänkään nähdä lastaan...
kyse on tässä tapauksessa vain miniän vallanhalusta,
mutta vaikuttaa myös lapseen. vielä lapsi ei sitä huomaa mutta aikanaan kyllä...
Miksi lapsenlapsesi äiti ei halua sinua tekemisiin lapsensa kanssa? Joku syyhän siihen täytyy olla.
Ja sinuna toivoisin sitä, että äiti olisi kuitenkin niin hyväsydäminen, ettei ikinä kertoisi lapselle, mitä pahaa olet hänelle tehnyt, koska lapsen voi olla vaikea antaa mummille anteeksi sitä, että tämä on satuttanut hänen äitiään.
Tämänkin kerron kokemuksella. Minä en pystynyt niin hyväsydäminen olemaan sellaista pahantekijää kohtaan. Minun anoppini haukkui minut huoraksi ja vaikka miksi heti synnytyksen jälkeen, koska pyysin häneltä apua mieheni tolkuttomaan juomiseen ja vieraissa käyntiin. Sen jälkeen olen miehestäni eronnut enkä pidä mitään yhteyttä ex-anoppiin. Oma tyttäreni tietää, että mummo on satuttanut minua todella syvästi ja tehnyt äidille paljon pahaa ja suostuu mummoa näkemään, mutta pelkästä säälistä. Kyllä lapsen on vaikea pitää ihmisestä, joka on hänen äitiään satuttanut.
Ei lapsen äiti voi kieltää isää tapaamasta lastaan ilman hyvää syytä. Jos äiti kerran sinun tapauksessasi pystyy kieltämään lapsen ja isän tapaamisen, täytyy taustalla olla jotain vakavaa - esim. isän lapseen kohdistamaa väkivaltaa tai isän kyvyttömyyttä kantaa vastuuta lapsestaan eli lapsi ei olisi hyvässä hoidossa isällään. Ymmärrän, että äiti haluaa suojella lastaan, jos isä on lapselle vaaraksi.
Ja kyllä lapsi varmaan tulee ilman sinuakin toimeen. Tuskinpa hän kaipaa sinua elämäänsä myöhemminkään kun ei nytkään. Ja lapselle tulee oma äiti aina olemaan tärkeämpi kuin joku mummo, joka on kohdellut huonosti hänen äitiään.
SITÄ SAA MITÄ TILAA.
Nyt olet sitten tullut huomaamaan mitä sait aikaan lapsesi elämässä olemalla paskamainen anopille.