On se vaan outoo että monen kuukauden jälkeen nousee ihan ikäänku tyhjästä tunteet tosi voimakkaana. Luulin et pelkästään tytöillä heittelee mut näköjään itelläkin tunteet voi mennä vuoristorataa. Outo tilanne sikäli, että tiedostan että en nyt haluu olla tän tytön kanssa mutta kuitenki musta on ruvennu tuntumaan että mä rakastan häntä kokoajan enemmän. Mä haluun tän tytön vielä takas, mutta en sitä mitä meil oli vaan jotain ihan uutta ja mahtavaa. Ollaan muututtu, kasvettu, mut me vielä voidaan löytää toisemme, jos tää oikeesti on jotain todellista. Siisti juttu jos ihme tapahtuu ja kaikki loksahtaa kohdalleen siitä huolimatta et viimeks ei onnistunu. Ja mun mielestä se melkein on niin että pitäis päästä sillä tavalla ainakin yli, että on oikeesti onnellinen vaan yksikseen. Ettei palaa yhteen vaan sen takii ettei oikeen osaa olla erossakaan, vaan että oikeesti haluu toisen. Näin jos haluu et toinen kerta onnistuu.
tunteet on outoja
on on
31504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on ihan totta, että silloin kun oikeasti haluaa palata yhteen, mutta toisaalta taas jos ajattelee, ettei "pysty" elämään ilman toista, niin onhan sekin jo vahva syy.
erästä miestä kohtaan, mut koska rehellinen olen, niin on ne tunteet noussu muitakin kohtaan uudestaan ja uudestaan monta kertaa ja paljon voimakkaámpanakin. Olen samaa mieltä tosta, että täytyy ymmärtää, että ei voi riippua toisessa vaan molemmat on erillisiä omia persoonia. Esim. kun menee töihin, niin olisi mukavaa, kun ei tulisi se mies monta kertaa päivässä mieleen ihan tunnetasolla, niin et oma persoonallisuus ikään kuin muuttuu aina vähän sen mukaan kuka mies nyt kulloinkin on "kierroksessa". Se on melko rasittavaa. Mielummin perustaa sen oman persoonallisuutensa ja motivaationsa ihan itsestään ja mies tulee sitten semmoisena sivutuotteena elämään. Tietty tarvii sitä rakkautta ja intohimoakin olla, mutta niin ettei se tule työasioita "häiritsemään".
kauniisti kirjoitettu, tuttu tunne, itsellä sama homma :)