Eräs näkemys työpaikkakiusaamisilmiöstä
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000580&posting=22000000028954752
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000580&posting=22000000028954752
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä minä ainakin yhdyn sun teoriaasi.
Olen töissä yksitysellä. tämän 15 vuoden aikana on nähnyt ja kokenut jos jonkinlaista.
Esimiehillä on hajota ja hallitse johtamistyyli, mikä osoittauukin tehokkaaksi työyhteisön ilmapiirin pilaajaksi.
Splittaus mentaliteeti tukee hyvin johtamistapaa.
Kaksinaamaisuus kukoistaa. Ei sanota asoita suoraa vaan seläntakana tai laitetaan toinen asialle.
Ainakin käytäntö tukee tätä teoriaa. Tulevaisuudestaan epävarma ja keskenään erimielinen, kilpailuhenkinen, kateellinen ja kaunainen työvoimamassa on helpommin muovattavaa.
Kelpo kiusaaja on markkinatalouden asiamies!Näin (inho)realistisesti ajatellen on helppo ymmärtää, miksi kiusaamiseen ei työyhteisöissä puututa tai miksi työsuojelulait eivät todellisuudessa toimi. Olisi ihme, jos talouselämälle työskentelevät "valopäät" eivät olisi näitä kuvioita seurauksineen hoksanneet.
Varmaan asia huomioidaan myös yhteiskunnan päätöksenteossa: työnteköiden "splittaaminen" eri tavoilla tuottaa jonkin verran pudokkaita soskuun ja työkkäriin, mutta he ovat samalla sekä p-duunireserviläisiä että varoittava esimerkki oravanpyörässä sinnitteleville. Ja koska, likimainkaan kaikille työkykynsä menettäneillehän ei anneta myönteistä eläkepäätöstä, on työntekijöiden kiusaamisesta ja pelottelusta on enemmän hyötyä kuin haittaa.
Niiltä vaan pitää viedä "aseet" ja lyödä luu kurkkuun heti ensitöikseen. Jouduin jo parikymppisenä työelämässä auttaan monia kiusauksen uhreiksi joutuneita.
Yksikin tapaus oli että vara vaatteita oli mutta työkaverini ei olisi halunnut antaa lämpimiä vaatteita puutarhurille, sanoi että palelkoon, ettei ole meidän tehtävä antaa lisävaatetusta.
Minähän annoin lisä lämmikettä puutarhuri tytölle ja sain vihat päälleni. Se on ihan samantekevää vihataanko minua mutta autan aina heikommassa asemassa olevaa sillä olen vahva itstuntoinen jota ei kukaan kiusaaja nujerra!
Kaikki ihmetteli sairaalassakin töissä ollessani kuinka nujersin kiusaajan henkisesti. Hän oli häätänyt kaikki muut itkien osastolta pois, minua ei saanut nujerrettua vaan hän alistui lopulta.
Väsyyhän siihenkin jos saa aina taistella jotain sairaita ihmisiä vastaan ja puolustaa heikommassa asemassa olevia jotenka olen ollut työttömänä ihan vapaa ehtoisesti ja keskittynyt täydellisesti vain puutarhan hoitoon.
Nyt haluaisin jo takaisin työ elämään ja olen sellainen etten voi kiusaamisia sivusta katsoo vaan puutun välittömästi jos sellaista huomaan.
Työpaikalle tulee uusi työntekijä. Hän on vasta valmistunut, pätevä joten vanhat työntekijät nämä ominaisuudet huomattuaan alkavat pelkäämään oman työnsä puolesta. Tästä johtuen he pyrkivät ottamaan intoa pois tästä uudesta tulokkaasta, toisin sanoen opettamaan hänet talon tavoille. Tietyt ihmiset eivät luonnollisesti tule toimeen keskenään tästä pois lukien, mutta tuo talon tavoille opettamisen voi tulkita väärin. Taloon tullut saattaa kokea että häntä kiusataan, joka itseasiassa johtuu siitä että hän itse omalla jääräpäisyydellään aiheuttaa tätä ilmiötä. Uutena ihmisenä organisaatiossa hän saattaa tietämättään astua hierarkiassa ylempänä olevien varpaille jne., koska ei ymmärrä juuri näitä talon tapoja.
Nöyryys on avain "kiusaamisen" loppumiseen. Rehellinen ihminen kunnioittaa aina vanhempiaan ja työpaikalla esimiestään ja kollegoitaan. Ja ennen kaikkea uskaltaaa myöntää itselleen, että ei todellisuudessa osaa asioita niin hyvin, kuin kauemmin talossa olleet. Vaihtoehtoisia toimintamallejakin voi aina uutena työntekijänä esittää, mutta niidenkin esittämisessä on omat riskinsä...
Työpaikalla kaikki työntekijät ovat tasa-arvoisia, samalla viivalla.
Kertomasi kaltainen työpaikka on eriarvoinen ja joustamaton, muutosvastarinta tällaisessa työyhteisössä on suurta.
"Talon tavoille opettaminen" on pelokkaiden, kateellisten, erilaisuutta sietämättömien, muutosta vastustavien, omaan napaan tuijottavien työhönsä/paikalleen juuttuneiden henkilöiden tapa tuoda esiin omat pelkonsa, muita alistamalla.
Tätä "opettamista" ei voi tulkita väärin kts. työsuojelulaki §28.
Jokaiselle on oikeus työrauhaan, oli talon tavat sitten mitkä hyvänsä.
Työnantajan näkökulmasta tällainen työpaikka, jossa alistetaan ja "opetetaan" talon tavoille, merkitsee sitä, että nämä "opetukseen" osallistuvat henkilöt hakevat työajalla henkilökohtaisia "kiksejä" toisten alistamisesta ja tuottavat yritykselle tappiota, esim. vääränä työajan käyttönä, sairaspoissaoloina, työilmapiirin myrkyttämisenä, tuottavuuden laskuna.
Heille ei riitä se, että he käyttävät väärin omaa työaikaansa, vaan lisäksi he häiriköivät, estävät ja jopa sabotoivat muiden työntekoa.
"Nöyryys on avain "kiusaamisen" loppumiseen."
Ei ole, vaan kiusaamisen jatkumiseen.
Suomalaisilla on perintönä nöyryys, joka johtuu historiastamme (Ruotsi ja Venäjä), jos olisimme olleet nöyriä ja noudattaneet "talon sääntöjä" 1917, niin Suomea ei olisi.
Myönnän, että esimerkkini on kärjistetty, mutta tahdon sillä ilmaista sen asian, että joskus ihmisen täytyy pitää puolensa.
Nöyryyskin toimiin kahteen suuntaan, joten entäpä jos vanhat työntekijät, pitkän elämänkokemuksen omaavat ihmiset nöyrtyisivät myös itse sen verran, etteivät hekään osaa kaikkea, vaikka ovat työssään olleetkin kymmeniä vuosia?
Ei onnistu, miksi?, kun tätä ehdottaa, kommenttina saa vanhan kliseen "Näin meillä aina on tehty".
Kiusaaminen saadaan loppumaan yhteistyöllä, ei syyllistämällä, ei nöyryydellä.
Rehellinen ihminen kunnioittaa toista ihmistä, sellaisena kuin hän on, ikä tai asema on toisarvoinen asia.
Muistan lukeneeni erään työsuojelupiirin tarkastajan haastattelun , jossa tämä totesi työnantajan välttyvän eläkemaksuilta, jos työntekijän työkyvyttömyyseläkkeen syyksi ei ole kirjattu työperäistä sairautta. Masennuksen osoittaminen yksinomaan työperäiseksi lienee yhtä vaikeaa, kuin saada työsuojelupiiri uskomaan työpaikkakiusaamise tapahtuneen.
Itse en ole ehtinyt tarkastaa, onko eläkemaksuperustelu todenmukainen, loogiselta kuitenkin vaikuttaa.
Varsinkin kun tutkitusti häirintä työpaikoilla kohdistuu ikääntyviin työntekijöihin.
En usko salaliittoteoriaan, mutta tuo eläkemaksujärjestely saattaa höukutella vanhemman työntekijän savustamiseen lähes säännönmukaisesti.
Omalla kohdalla on ihmetyttää, miksi työterveyshuolto ohjaa yksiselitteisesti vaihtamaan alaa, kun taas "riippumattomat" lääkärit puhelevat eläkkeelle siirtymisestä. Saman ihmisen samoista sairauksista ja oireista sentään on kyse! Lääkitykset, muut hoitotoimet, lääkärien esittämät kysymykset ja asennoituminen tuntuvat riippuvan heidän palkanmaksajastaan. Onko muilla vastaavia kokemuksia? Osaako joku selittää ilmiötä?
Siis selvennän vielä, että muiden kuin työterveyslääkärin mielestä kyse on selkeästi työperäisistä terveysongelmista. Työterveyslääkäri taasen on ilmoittanut -ihan kysymättä- että työoloilla ei ole mitään tekemistä vaivojeni kanssa.